keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Politiikkaa

Niin ne eduskuntavaalit taas lähenevät. Olen pyrkinyt olemaan hyvinkin aktiivinen äänestämisen suhteen, kirkkovaaleissa en käynyt äänestämässä vaikka oli tarkoitus.

Viime vaaleissa ääneni meni vasemmistoliitolle. Perustan aika pitkälle valintani vaalikoneiden pohjalta, lähden perehtymään paremmin ehdokkaiden näkemyksiin ja puolueen vaaliohjelmiin. Nyt tein ensimmäisen vaalikoneen ja puolueeksi valikoitui keskusta. Samoin mielenkiintoista oli seurata nyt minne omien vastausten perusteella sijoituin akselistolla konservatiivi-liberaali ja oikeisto-vasemmisto.

Olennaisimmat kysymykset omalla kohdalla oli ydinvoima, en missään nimessä kannata ydinvoiman lisäämistä - enkä myöskään sitä, että Fennovoima saisi rakentaa luvatun ydinvoimalansa koska Olkiluotokin on täysi fiasko. Japanin katastrofin jälkeen Saksa päätti luopua ydinvoimasta, ja mitä tekee Suomi, maantieteellisesti pieni maa? No lisää sitä, tottakai! Toki sähkö täytyy jostain saada. Mutta tuulivoimassa ilmeisesti on se ongelma, että sen perustamiskustannukset ovat erittäin kalliit. Toki tässä voisi pohjimmiltaan pidemmälle miettiä sitäkin, että omakotitalon rakentaminen täysin sähkölämmitteiseksi olisi kannattamattomampi vaihtoehto vrt. vaikka sähkö/puu /maalämpö tms. Tosin itse en koe sitäkään hyvänä, että valtio verottaa nyt maalämpöä, ja tästä syystä meidän omakotitaloon jos sellaisen ostamme/remontoimme/rakennamme, tulee puu/sähkölämmitys. Maalämpö on mielestäni hyvä idea, mutten ymmärrä miksi siitä(kin) tulee maksaa veroa valtiolle - kun omakotitalossa maksetaan kuitenkin veroa maasta, kiinteistöstä, vakuutuksista, sähköstä jne.

En myöskään kannata kuntien pakkoliitoksia (kuntien määrän vähennyksiä) enkä pakkoruotsin opiskelusta luopumista, ellei sitä korvata jollain toisella kielellä toisinsanoen, yhä olisi 2 pakollista vierasta kieltä koulujen opetussuunnitelmissa.

En myöskään kannata palkka-alea ja ehdottomasti koko Suomi tulee pitää asuttuna. En osaa sanoa, onko Eu.sta enemmän hyötyä vai haittaa Suomelle, se on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta Eu.ssa kuten monessa muussakin asiassa, on kaksi puolta. Mutta Natoon liittymistä en kannata ja toisaalta kannatan kyllä puolustusvoimien määrärahojen lisäämistä. En myöskään kannata työperäisen maahanmuuton helpottamista.

Nyt on paljon esim, siivoojien paikkoja auki johon menevät usein maahanmuuttajat, koska harva työtön haluaa siivoojaksi. Siivojien palkat ovat kuitenkin kohtalaisen hyvät, verrattuna takavuosiin, kiitos korotusten. Puhutaan lähes samasta palkkatasosta kuin kaupan myyjillä. Lisäksi mietin, että miksi työtä haluava kieltäytyy työstä? Jos oikeasti haluaa töitä, ja työkokemusta, eikö sitä kannattaisi hankkia sieltä mistä saa? Olen itse kokeillut puhelinmyyjän työtä joka oli ehkä minusta vähiten miellyttävä työpaikka, mutta siellä olin sen hetken, ennekuin siirryin siivoojaksi, sitä työtä teinkin melkein 2 vuotta. Sitä kautta olen edennyt toimistotyöhön, eri aloille ja firmoihin, työtehtäviin joissa nyt olen ja joissa viihdyn. Harva työnantaja haluaa palkata nuoria jos ei ole mitään työkokemusta, mutta miten saa työkokemusta jos ei saa ensin töitä? Ja kyllä minä uskon, että oikeasti töitä haluava niitä kyllä löytää, vaikka sitten siivoomista tai tiskaamista, mutta jos siitäkin maksetaan palkkaa niin kokemusta sekin kerryttää. Ongelmana toki on myös se, ettei nykyisellään kannata tehdä töitä, jos saa esim. ansiosidonnaista ja tarjotaan osa-aikatyötä, 300e tienaamisraja on lopulta todella minimaalinen.

Arvoista en kannata homo ja lesbopareille samoja avioliitto ja adoptio oikeuksia kuten olen jo tänne aiemminkin kirjoittanut. Sen lisäksi kouluissa tulisi olla tiukempi kuri, opettajilla pitäisi olla työrauha ja valtuudet pitää kuria oppilaille, jotta opettajilla on työrauha ja oppilailla turvallinen, rauhallinen opiskeluympäristö. En myöskään missään nimessä kannata veronkorotuksia, vaan ennemmin sosiaalietuuksien leikkauksia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä tulee erityisesti tukea, mutta meillä on eri ryhmille erilaisia etuuksia tarjolla ja ennemmin kannata niiden leikkauksia kun koko väestölle veronkorotuksia esim. ALV:n noston muodossa.

Joten vaalikoneen tulosten perusteella Keskusta on minulle läheisin puolue, sitten KD ja perussuomalaiset, vasemmistoliitto oli kaukaisin puolue. Niin ne omat ajatukset ja arvot ovat 4 vuodessa muuttuneet ihan päälaelleen. 

Ja arvokartalla olen konservatiivi oikeaistolainen.

No mutta, jatkan vaaliohjelmien tutkimista ja toivon, että saamme hallituksen joka lupausten sijaan toimii, politiikasta en voi sanoa ymmärtäväni koko kenttää, mutta tärkeintä on, että ihmiset äänestävän arvojensa mukaan ja rohkeasti. Äänestämättä jättäminen tuskin ketää auttaa. Kuten itse olen ylpeä Suna Kymäläisestä, joka on rohkeasti tarttunut mm. maakauppa kysymykseen. Itsekkään en kannata maan myymistä Venäläisille - niin kauan kun Suomalaiset eivät saa ostaa maata Venäjältä. Joten omalta osaltani kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen asian puolesta.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Leipomuksia ja päivän ystävyys-pohdinta

Vuosittainen pakkopulla päivä, laskiainen. Minä tykkäisin leipomisesta, haavena olisi olla juuri sellainen pullantuoksuinen äiti joka viikonloppuna herää ennen lapsia, leipoo tuoreet porkkanasämpylät aamupalaksi ja pullat jälkiruuaksi. Mutta pulla ja minä ei mahduta samaan lauseeseen. Vaikka olen yrittänyt vaivata, laittaa jauhoja enemmän tai vähemmän, voita lämpimämpänä tai jäähtyneenpänä, miten vain, kittiä siitä taikinasta aina tulee. Tuoreena pullat yleensä ovat jokseenkin syötäviä, mutta seuraavana päivänä niillä saisi rikottua ikkunan kun heittäisi pullan ikkunaan..!
No tänään johtuu se sitten vanhenemisesta tai kärsivällisyydestä jolla taikinaa vaivasin, pullat onnistui! Tein laskiaispullia pellillisen, toisesta puolikkaasta taikinaa korvapuusteja ja omenapullia. Tein ensimmäistä kertaa raskin, 20g hiivaa, 2dl luomutäysmaitoa ja 5dl vehnäjauhoja joista 2dl oli täysjyvää. Annoin raskin levätä tunnin ja sitten liuotin loput hiivat reiluun 2dl maitoa, reilu 1dl sokeria ja 2 kananmunaa ja sekoitin raskin sekaan. Sitten lisäilin jauhoja ja vaivasin vaivasin (ja monta kertaa lisää vielä vaivasin) ja kippasin sekaan sulatetun voin. Sitten taas vaivasin (ja vaivasin) ja jätin kohoamaan.

Taikina ei tarttunut kohonneenakaan käsiin, pöytään, kulhoon tai mihinkään muualekaan, oli kyllä onnistunut fiilis leipomisen jälkeen :)

Käytiin myös päivällä juoksuttamassa koiria jäällä, 7km ja 1,5h meni aikaa. Tällä viikolla on kyllä taas tullut liikuttua. Yritän muistaa, että lepopäivät kohottaa kuntoa, muttakun.... Kyykkääminen olisi uusi in juttu, olen jostain saanut päähäni halun tehdä kyykkyjä. Arvatenkin polveni ei tasan kestä kahta kyykkyä enempää - eikä varsinkaan painojen kanssa. Joten ei, en ole kyykkäämistä harrastanut, mutta tälläkin viikolla on tullut tehtyä 10 treeniä ja aikaa mennyt 8h. Lenkkeilyä, tiistaina agility treeni, keskiviikkona reilu tunti joogaa astangajooga ryhmässä, lisää lenkkeilyä ja vkl joogasin kotona sekä la, että su. Se auttaa selkääni ja niskoja pysymään kunnossa kun istumatyötä teen. Olen koittanut nyt myös lankuttaa, mutta astangajoogassa tulee treenattua myös vatsalihaksia joten en ole lankuttanut joogapäivinä.

Ensi viikolla yritän pitää ainakin yhden lepopäivän, muuten onkin sitten tiedossa taas lenkkeilyä, joogaa ja lenkkeilyä. Ja toki, kun on kaksi energistä koiraa kotona, totaalisia lepopäiviä ei ole. Jokaiseen päivään mahtuu lenkkeilyä, enemmän tai vähemmän.

Olen myös lukenut pääsykokeisiin, neulonut ja siivonnut viikonloppuna. Ystäväni lapsi täyttää 7 ja neulon "prinsessa" villasukkia joissa mikään muu ei kyllä ole prinsessaa nähnytkään paitsi langan väri. Tein muutaman rivin puro-langasta, sitten vaihdoin wool vaaleanpunaiseen lankaan, kantalapun-, ja pään punaisella langalla ja loput samalla vaaleanpunaisella langalla. Toinen sukka on vielä aloittamatta, onneksi synttäreihin on vielä pari viikkoa aikaa. Ja pääsykoekirjaakin ehtii lukea kerran jos toisenkin, 19.5. olisi pääsykokeet. Sinne kyllä lähden asenteella "yrittänyttä ei laiteta, pääseehän sitä aina avoimeen" ;) En ole tosiaan käynyt lukiota joten pääsykokeisiin tarvitsee panostaa ihan todella.

Käytiin ystävieni kanssa lauantaina syömässä särää Lemillä, suosittelen googlaamaan jos ei sano mitään, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä ja taivaallisen hyvää! Puhuimme uskosta ja uskon "kertomisesta" tai puhumisesta ns. ei-uskoville. Miten sitä saa olla omien, ei-uskovien ystävien seurassa hirveän varovainen sanoissaan. Jotenkin tuntuu, että vaikka itse ei yrittäisi käännyttää toista tai muutenkaan harrastaa mitään paasaamista, kertoisi vain omia kokemuksia ja arvoja, toinen kokee sen ns. aivopesemisenä. Kuten olen jutellut ei-uskovan ystäväni kanssa intuitiosta/tarkoituksesta tai kohtalosta. Useampi ystäväni kokee, että kaikki tapahtuu tarkoituksesta, kuten minäkin. Ja oma intuitio johdattaa ihmistä, ns. sisäinen ääni. Minä uskon samaan, tosin sillä erolla että intuitio on Jumalan sana, Pyhä Henki joka puhuttelee ja ohjaa jos vain suostumme kuuntelemaan. Ja kyllä, kaikki tapahtuu tarkoituksesta, juuri niinkuin Jumala on tarkoittanut. Vaikka en yritä saada toista uskomaan omia näkemyksiä, jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa, niin toinen kokee herkästi sanomani käännytyksenä.

Olenkin pohtinut, miksi Jumalan, Jeesuksen, tai uskon mainitseminenkin saa äkillisen puolustusreaktion ihmisissä, muistan itsekin aikana kun en tunnustanut uskoani tai uskaltanut hyväksyä sitä, kokeneeni toisten uskon jotenkin niskavillat pystyyn nostavana. Miten se on toiselta pois jos minä uskon? Mitä "pahaa" siitä voi tapahtua jos kuuntelee ajatuksella uskovan ystävän kokemusta, kertomusta omasta uskosta, omasta Jumalan sanan kokemisesta? Ei minulla ainakaan ole mitään intressejä alkaa käännyttää ystäviäni, mutta en myöskään halua tuntea oloani epämukavaksi ei-uskovien ystävieni seurassa, varomalla sanojani ja pohtimalla mitä voin sanoa ja miten? Enhän myöskään odota, että ystäväni varovat sanojaan minun seurassa.

Mutta niin, ajatus katkesi ihan totaalisesti. Taidan avata pääsykoekirjan ja yrittää päntätä sosiaalityötä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalityön työntekijä-asiakas vuorovaikutusta päähäni jokusen tovin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Maalla vs. kaupungissa(/lähiössä)?

Olen tähän törmännyt ja aihetta pohtinut. Monet töissäkin haluavat palvelut kävelymatkan päähän. Pitää olla apteekki, kauppa, koulu, kuntosali jne. 1-2km päässä. Helposti saatavilla, asunto ihmisten keskellä. Luo turvallisen olon.

Kaupungissa tai lähiössä asumisessa on eittämättä puolensa. Autottomuus ehkä suurimpana sillä autoilun kustannuksia kiristetään jatkuvasti.
Palveluihin pääsee kävelemällä, lasten harrastuksetkin ovat luultavasti sellaisen matkan päässä ettei vanhempien tarvitse toimia harrastus-takseina. Ihmisiä on kokoajan ympärillä. Lapsilla mahdollisesti paljon kavereita. Asunto on vuokrattu tai oma osake yleisimmin.

Mutta tässä skenaariossa pohdituttaa myös ruoka. Jos ruoka joka meille tulee, tulee yhä maalta, miksi maalla asumiseen ei kannusteta? Maalla asuvat saavat sitten tuta kiristyvät autoilun kustannukset (verot, bensa, vakuutukset) sekä kiinteistöverot jotka kyllä epäsuorasti vaikuttavat vuokriin, vaan ei ehkä niin paljon mitä suureen maatilalliseen.

Haluaisivatko sitten lähellä palveluja asuvat, että suurin osa meidän ruoasta tulisi tuontina?

Maalla asumisessa kuitenkin miellän aikuisten ja lasten oppivan tietynlaisen tekemisen meiningin ja vastuullisuuden eri tavalla kuin kaupungissa.
Vesi tulee omasta kaivosta, ei vesimaksuja jätekaivon tyhjennystä lukuunottamatta. Jos lähikauppaan on 20km ei pienestä mielijohteesta sieltä lähdetän hakemaan yhtään mitään. Jos kotona kasvatetaan porkkanat, herneet, perunat, sipulit, kurkut, tomaatit, on kanoja jotka munii, ei ruokaa saa ilman työtä. Ei riitäkkään se, että vingauttaa muovikorttia S-marketin kassalla, on ruokittava ja hoidettava kanat, kitkettävä ja kasteltava kasvimaa, suojattava ja hoidettava ennenkuin se antaa satoa. Sen sijaan, että ostaa Norjasta pyydettyä lohta joka on rahdattu tänne (ja laivan/auton päästöillä tuhottu taas hippu ilmakehää) mennään itse ongelle/verkoille/katiskalle ja pyydetää se kala, useampikin ja pakastetaan esim. osa.
Lämpöä saadakseen ei käännetä patterin päässä olevaa namiskaa vain isommalle, kaadetaan puita, tehdään halkoja, kannetaan sisälle ja lämmitetään puut takassa/leivinuunissa/puuhellassa. Kun tulee se aika päivästä, että jotain olisi kiva syödäkkin, tekee ensin puuhellaan/leivinuuniin tulet eikä käännä sähköhellaa napista päälle. Ruokaa laittaessa myös talo lämpiää.

Minulle omavaraisuus /maalaisuus on myös kustannuskysymys. Vaikka joudun kärsimään autoilun kovenevat kustannukset, en tue ulkomailta rahdattujen kasvisten tms. tuontia, vaan pyrin hyödyntämään kotimaata joka on viljavaa. Sen sijaan, että kaukolämpö lämmittää taloni nurkat (jota ennen jonkun on täytynyt kaivaa ne lämpöputket maahan, tuottaa se kaukolämpö tehtaassa) minä kaadan oman metsän puita, huollan ja suojelen luontoa, edistän sen uusiutumista ja kasvua, saan fyysistä tekemistä kun pilkon ja kannan puut kuuriin/sisälle. Kun teen ruuan puilla lämpiävällä hellalla tai uunilla, en kustanna sähköyhtiöille senttiäkään jotta saadaan taas yksi maailmaa tuhoava ydinvoimala pystyyn. Sen joudun kyllä tekemään monessa muussa kohdin, astian/pyykinpesussa, mutta säästöä voin luoda edes jollain tavalla.

Naapurittomuus ei luo minulle turvattomuutta, luonnossa tai metsässä ei ole mitään pelättävää, siellä vallitsee luonnon lait, on metsän eläimiä joille se on koti ja jossa me olemme vierailijoina, emme kaikkea tuhoavina ylimpänä "rotuna ja lakina". Minä voin ottaa pihalleni vahtikoiran toteuttamaan sen luontaista käytömallia, saan lemmikin, harrastuskaverin ja vahtikoiran.
Susilla ja karhuilla, oravilla ja talitinteillä on yhtäläinen oikeus elää kuten meilläkin. Yksi syy esim. susien käytökseen on ihmisissä, miksi ne tappavat koiria ja lampaita, me kutistamme niiden elintilaa.

Ja vaikka kuinka meitä pyrittäisiin asuttamaan kaupunkeja ja lähiöitä, yhä jonkun on se ruoka tuotettava. 

Kortittomuus ei ole oikein ottanut tuulta siipiensä alle. Huomaan liian usein kaupassa, ettei minulla ole käteistä. Jokaisessa kaupassa ei ole automaattia jolloin kortilla maksaminen tulee liian helpoksi. Yritän silti aina automaatin ohi mennessäni muistaa nostaa käteistä.

Tipaton tammikuun tuli myös vietettyä, helmikuun tavoitteena on syödä mahdollisimman vähän porsaanlihaa. Sen vähennys on tässä kuukausien aikana onnistunut ihan hyvin, nyt olemme tehneet possusta jotain 1-3 päivänä viikossa, lammasta ja kalaa kuuluu yhä liian vähän ruokavalioon. En ole lapsuuden jälkeen pilkillä käynyt, senkin harrastuksen voisi yrittää herättää henkiin.

Liityin myös lähiruokarinkiin, helmikuun loppuun ajatuksena oli tilata sieltä lihaa. Siellä on tarjolla myös paikallisten leipomoiden leipiä jne mutta nekin voisi opetella tekemään itse, muutkin kuin namaste-sämpylät. Nyt laitoin viilin tekeytymään, mummolassa oli aina itse tehtyä viiliä, kaivoin ohjeen internetin syövereistä ja 2-4 päivän kuluttua katsotaan kuinka meidän viili voi.

Neulomis into jatkuu yhä, lukeminen on jäänyt totaalisesti taka-alalle, olen vapaa-ajalla neulonut aina kun suinkin sellainen hetki on ollut. Nyt vähän haastetta, ajatuksena oli tehdä ystävän lapselle ns. prinsessa villasukat, joihin kumpaankin varteen tulee tytön etunimen ensimmäinen kirjain, saa nähdä miten se tulee onnistumaan (vai tuleeko).
Radio Deitä olen myös kuunnellut, toisinaan tulee hieman yli hilseen menevää musiikkia, mutta asiaohjelmat ovat olleet mielenkiintoisia.

Ensi kesälle suunnittelin toisen auton laittamista seisontaan, meillä on miehen kanssa melkein sama työmatka ja aika, voisi tehdä vuoroviikkopyöräilyt. Toisella viikolla toinen ajaa aamulla toisen (ja pyörän) töihin ja ajaa iltapäivällä autolla kotiin jolloin toinen pyöräilee iltapäivällä kotiin. Ja  seuraavalla viikolla sitten vaihto. Meidän työajassa on aamu-, ja iltapäivällä noin 30min heitto joka ei ole paljoa. Ja toisen auton pitäminen kesän seisonnassa tuo jo useamman satasen säästöä.