Tietosuojaloukkaus

Mediassa jälleen kohistaan sairaanhoitopiirin työntekijän tekemästä potilaan tietojen urkkimisesta. Kesätyöntekijä oli urkkinut työhön kuulumattomissa tapauksissa yli 500 potilaan tietoja ja asia on saanut julkisuutta niin lehdissä, kuin somessakin.

Lähtökohtaisesti ihmisen raivo nousee, koska kyse on omasta koskemattomuudesta, eräällä tasolla. Vaikka taustalla ei itsellä olisikaan mitään ”vakavaa” tai salaista, jo periaatetasolla omien tietojen urkkiminen, vielä luottamuksellisessa työtehtävässä olevan henkilön tasolta on väärin.

Minulla nousee kuitenkin ajatus tässäkin tavallaan ihmisen minä-keskeisyydestä. Minua on loukattu urkkimalla minun tietojani, ihminen puolustautuu tuntiessaan olonsa uhatuksi, tai jos kokee, että hänelle on tehty vääryyttä. Somessa julistetaan kovaa vauhtia tappouhkauksia ja ties mitä ko. henkilölle. Mitä hyötyä yhtään kukaan urkinnan kohteeksi joutunut saa jos joku kävisi antamassa ko. urkkijalle vähän isän kädestä tai jotain muuta yhtä älytöntä? Teineiltä voi tuollaista uhoa jollain tavalla vielä ymmärtää, aikuisilta ihmisiltä taas mielestäni ei. 

Kolikolla on aina kaksi puolta. Kuolemaan, tapaturmiin, seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vakaviin sairastumisiin liittyvät tiedot – niitä ei haluta julkiseksi, ystäville kerrotaan jos kerrotaan. Kun joku käy ne urkkimassa vaara on aina olemassa, että tieto myös leviää. Meillä lähtökohtaisesti on jokaisella tasolla ja organisaatiolla tiukka valvonta ja nollatoleranssi tällaisten tapausten suhteen, ja rangaistukset tuntuvia.

Pohjois-Savossa urkinnasta kiinni jäänyt sairaanhoitaja joutui maksamaan 37 000e korvauksia. Sitten kun poikaporukka raiskaa tytön niin annetaan ehdollista ja muutama tonni sakkoja.
Jokin tässä ei nyt täsmää oman oikeustajuni kanssa.

Maailmassa on miljardeja ihmisiä, tässä tapauksessa se, keitä tämä tapaus koskettaa on satoja, muutamia satoja. Mikro-osa maailman väestöstä.

Osaltaan voimme pohtia myös miksi pelko omien tietojen leviämisestä on niin suuri, mitä me pelkäämme jos joku saa tietää meidän sairaudesta, oli se sitten syöpä, suolisto tai keuhkosairaus? Psykiatriset ja omaan koskemattomuuteen liittyvät tiedot ovat toki eri asia. Onko kyse periaatteesta, en halua, että kukaan tietää kelle se tieto ei kuulu? Vai pelosta, että ihmiset alkavat katsoa eri tavalla, sääliä? Hyljeksiä?

Silti, tuomitsen tämän tapauksen, hoitohenkilökuntaan tai tässä tapauksessa ylipäänsä sairaanhoitopiirissä työskenteleviin, kuten myös virastoissa, kela, poliisi, sosiaalihuolto, täytyy pystyä luottamaan. Rangaistusten tulee olla tuntuvia, sillä teko on väärin. Silti, tässäkin tapauksessa olen sitä mieltä, että meidän oikeusjärjestelmässä on rutkasti parantamisen varaa.

Ihmisen henkeen, terveyteen tai koskemattomuuteen kohdistuva teko, uhka tai rikos tulisi olla aina tiukemmin rangaistava, kuin sellainen, joka kohdistuu aineelliseen hyötyyn, voiton tavoittelemiseen, tai tiedon levitykseen, urkintaan, salaamiseen, jollain tasolla.