Viikko siitä kun sain tietää olevani raskaana. Hemmetin pitkä viikko. Jokainen päivä on tuntunut noin viikon mittaiselta. 3 ensimmäistä päivää meni epäuskon ja onnen vallassa, tuntui, että kokoajan oli hirveän liikuttunut olo, meille vauva.
Sitten töihin. Onpahan jotain muuta ajateltavaa 8h päivässä. Tai niin sitä kuvitteli. Kummasti voi työpäivänkin käyttää työn ohessa kokoajan oman kehonsa pohtimiseen. On tuntunut siltä, että aika ei todellakaan kulu mihinkään. Tekisi mieli kääntää kalenteri suoraan maaliskuun alkuun jolloin oltaisiin turvallisemmilla viikoilla. Vaikka täysin turvallisia viikkoja tuskin raskaudessa onkaan.
Joten nyt on sitten pelko. Uskomatonta miten voi niin moni asia pelottaa. Tieto lisää ehdottomasti tuskaa, kun tietää todennäköisyydet kaikelle mahdolliselle mikä voi mennä pieleen (tuulimuna, kohdun ulkoinen, spontaani km...) Olen rukoillut mielenrauhaa ja voimia näihin viikkoihin. Pelko on vahvasti läsnä, sillä vastoin kaikkia omia tuntemuksia ja odotuksia me onnistuimme luomusti. Joten voiko muka käydä niin, että kaikki menee hyvin, myös seuraavat 9kk, voiko?
Raskausoireita, on. Rinnat eivät luojan kiitos ole enää niin kipeät, ainoastaan jos niihin koskee. Etova olo tuli viikon puolivälin tienoilla kaveriksi ja on yhä. Jos ehtii tulla nälkä, iskee etova olo eikä halua syödä mitään. Mutta kun pitäisi. Ja nälkähän on noin 95% valveillaoloajasta. Kaikki haisee, lähinnä pahalle. Sohva. Jääkaappi. Koirat. Ruuat. Kauppalista on etova. Ruoka vähintäänkin etovaa. Silti nautin jokaisesta raskausoireesta, koska raskaana.
Tänään alkoi 5. viikko. Eilen soitin ajan alkuraskauden ultraan, heidän laskurin mukaan 17. päivä vaihtuu 7. viikko, minun laskujen mukaan vasta 20. päivä. On jotain mitä odottaa, enää reilut 2 viikkoa.
perjantai 6. tammikuuta 2017
keskiviikko 4. tammikuuta 2017
Hyvää uuttavuotta!
Niin päättyi vuosi 2016. Tervetuloa vuosi 2017.
Tammikuu alkaa kuten aina, tipattomasti. Viime vuonna pidin myös sipsittömän tammikuun, tällä kertaa en lähtenyt sille linjalle. Tipatonta vietän, en ole aivan varma, että kuudetta vaiko jo seitsemättä kertaa putkeen. Vietän kuitenkin.
Pyhät menivät kotona, rauhallisesti. Lunta ei hirveästi saatu jouluksi, mutta oli sentään valkea maa. Nyt sitten pakkasta on koko rahan edestä, -20 lähentelee mittari. Houkuttaa kovin lähteä lenkille koirien kanssa töiden jälkeen, juu ei houkuta.
Yläkerta on valmis - samalla tavalla valmis kuin alakerta, eli listoja vaille. Poikkeuksena emme aio muuttaa sinne, ennenkuin lattialistat ovat paikallaan ja lasitiiliseinän reunat laitettu siistiksi. 1-2 viikon sisällä oletan muuttoa tapahtuvaksi, ei muutettu jouluksi ei. Lattia valmistui sentään ennen vuodenvaihdetta. Lukunurkkaukseni on yhä nojatuolia vailla, verhotangon ostimme vaan verhot puuttuvat. Matto on odottamassa paketissa lattialle pääsyä. Uudet yöpöydät ja valaisimet täytyisi etsiä, nykyiset yöpöydät tuskin tulevat mahtumaan alkoveen. Täytyy miettiä toisenlaisia, luovia ratkaisuja yöpöytä asian suhteen. Kiva päästä jälleen sisustamaan vähän uutta.
Tältä vuodelta odotan paljon, koulun kanssa on kiirettä tiedossa ainakin koko kevät. Myös omat häät lähestyvät ja niiden eteen täytyy tosissaan alkaa nyt tehdä viimeisiä asioita. H-hetkeen on 4 kuukautta ja päiviä päälle. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.
Seuraavassa postauksessa toivottavasti pääsen jo jakamaan tänne kuvia ennen ja jälkeen, yläkerta!
Tammikuu alkaa kuten aina, tipattomasti. Viime vuonna pidin myös sipsittömän tammikuun, tällä kertaa en lähtenyt sille linjalle. Tipatonta vietän, en ole aivan varma, että kuudetta vaiko jo seitsemättä kertaa putkeen. Vietän kuitenkin.
Pyhät menivät kotona, rauhallisesti. Lunta ei hirveästi saatu jouluksi, mutta oli sentään valkea maa. Nyt sitten pakkasta on koko rahan edestä, -20 lähentelee mittari. Houkuttaa kovin lähteä lenkille koirien kanssa töiden jälkeen, juu ei houkuta.
Yläkerta on valmis - samalla tavalla valmis kuin alakerta, eli listoja vaille. Poikkeuksena emme aio muuttaa sinne, ennenkuin lattialistat ovat paikallaan ja lasitiiliseinän reunat laitettu siistiksi. 1-2 viikon sisällä oletan muuttoa tapahtuvaksi, ei muutettu jouluksi ei. Lattia valmistui sentään ennen vuodenvaihdetta. Lukunurkkaukseni on yhä nojatuolia vailla, verhotangon ostimme vaan verhot puuttuvat. Matto on odottamassa paketissa lattialle pääsyä. Uudet yöpöydät ja valaisimet täytyisi etsiä, nykyiset yöpöydät tuskin tulevat mahtumaan alkoveen. Täytyy miettiä toisenlaisia, luovia ratkaisuja yöpöytä asian suhteen. Kiva päästä jälleen sisustamaan vähän uutta.
Tältä vuodelta odotan paljon, koulun kanssa on kiirettä tiedossa ainakin koko kevät. Myös omat häät lähestyvät ja niiden eteen täytyy tosissaan alkaa nyt tehdä viimeisiä asioita. H-hetkeen on 4 kuukautta ja päiviä päälle. Vähiin käy, ennen kuin loppuu.
Seuraavassa postauksessa toivottavasti pääsen jo jakamaan tänne kuvia ennen ja jälkeen, yläkerta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)