Kaupunkihypetys ja omia oloja

Törmäsin eilen Pasi Toiviaisen tekstiin asumismuodoista eli tiivis asuminen vrt. väljemmin asuminen ja sen vaikutuksista päästöihin ja ilmastonmuutokseen. Meillähän yhä paukutetaan tätä politiikkaa, että kaupungeissa kun ihmiset asuvat tiiviisti ja lähellä työpaikkoja, päästöt vähenevät joten maaseutu autioksi ja sitä rataa. Ideologiaa, jota vastaan itse olen vahvasti, kuten aiemmissakin teksteissä se on jo ilmi tullut. Teksti on pitkä, mutta se ehdottomasti kannattaa lukea ajatuksella. Ydinkohtana poimin tähän teille tiivistyksenä sen, mitä poliitikot ja kaavoituksia tekevät päättäjät eivät kerro:

Nyt häly syntyi siitä, että heidän tuloksensa – vastoin yleistä käsitystä – osoittavat, että kaikkein eniten ilmastopäästöjä aiheuttavat uusien, kaikkein tiiveimmin rakennettujen alueiden asukkaat – eli juuri he, joita nykypolitiikka ilmastonsuojelun nimissä lisää halajaa. Miten ihmeessä tämäkin nyt näin menee? Mikseivät kaupunkien tiivistäminen ja entistä energiatehokkaammat asuinrakennukset tepsikään?

Siksi, että nyt laskuissa on – vihdoin – mukana asukkaiden kaikki ilmastopäästöt – ei ainoastaan liikenteestä ja asumisesta suoraan aiheutuvat. Paljastavaa on, että vaikka uusissa energiatehokkaissa kaupunkiasunnoissa suoraan asumisesta johtuvat päästöt ovat pienentyneet noin 20 prosenttia vanhoihin asuntoihin verrattuna, käytännössä kaikki muut päästöt ovatkin sitten lisääntyneet. Nämä uudet ”ekoasukkaat” syövät, shoppailevat, autoilevat, matkustelevat ja ylipäänsä käyttävät erilaisia palveluja ja huvituksia siihen tyyliin ja sillä volyymillä, että heidän hiilijalanjälkensä on toistakymmentä prosenttia suurempi kuin keillään muilla. Suurempi kuin vanhoilla kaupunkiasukkailla ja suurempi kuin millään väljemmillä alueilla.

Mutta, sitten he jatkavat, että jos laskelmissa otetaan huomioon myös erilaisten kotitalouksien luonteet – kuten perhekoot – niin erot uusien ja vanhojen rakennusten samoin kuin erilaisten alueidenkin välillä alkavat hävitä. Tällä tavalla suhteutettuna yhdyskuntarakenteen tiiviydellä ei olekaan enää oikeastaan mitään merkitystä – ei hyvässä, mutta ei pahassakaan. Ainoaksi heidän tilastollisesti merkittäväksi havainnoksi jää enää, että väljemmillä pientaloalueilla rakennusten energiansäästöön panostaminen kannattaa.

Siinäpä sitä pohdittavaa ja ruodittavaa. Helsinki tuntuu yhä pyrkivän lisäämään asuntovolyymiaan, ja kaavoittaa uusia asuinalueita jo olemassaolevien virkistysalueiden tilalle, kuten Tuomarinkartano. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se fakta, että kaikki halukkaat eivät yksinkertaisesti nyt vain mahdu sinne Helsingin ydinkeskustaan asumaan ja se on ihan ok. Vaihtuvuutta kuitenkin tulee perhekokojen muuttuessa, ja ihmisten liikkuessa kaupungeista ja maista toisiin. 

Eilen oli kolmannen kummipojan ristiäiset. Oli ihana pukeutua vartalonmyötäiseen mekkoon, koska keskivartalolle pikkuhiljaa ilmestyvä pyöreys ei haitannut yhtään, päinvastoin. Paino oli tänään neuvolassa pudonnut 0.5kg kiitos jatkuvan oksentelun ja siitä syystä nyt ollaankin tämä viikko sairauslomalla. Silti kun sylissä sai pitää sitä vajaan 2kk ikäistä pientä miestä sai taas lisämotivaatiota jaksaa tätä olotilaa, meilläkin voi syksyllä olla tuollainen minityyppi, ihan oikeasti. Tänään mennään sitten H13+0. Alla vielä pieni sivuprofiili eiliseltä, turvotusten piikkiin on helppoa laittaa tässä vaiheessa vielä vyötärön seudun muutokset, mutta kyllä se kaverikin alkaa pikkuhiljaa tilaa itselleen ottaa.

Julkaisuja

Julkaisin ensimmäiset raskaus-aiheiset tekstit jotka tähän asti ovat olleet visusti vain luonnos asteella. Maaginen rajapyykki ylitetty ja toivottavasti kaikki jatkuu hyvin myös syyskuulle asti. Vastarannankiiskilään on odotettavissa siis perheenlisäystä vähemmän karvaisessa muodossa tällä kertaa,  raskausviikkoja tänään tasan 12+0. Huisia <3.

Se olennaisin pohdinta tottakai

Tänään vaihtui rv11. Meidän la on elänyt viikon verran kokoajan alaspäin joten neuvolatädin mukaan tänään on rv11, minun mielestä yhä rv10+6. No ollenaistahan se lasketun ajan virallinen päivä ei ole, syntyy sitten kun syntyy, siinä +-2vk:a se taitaa aina mennä. Päivät alkaa olla vähän parempia, mutta en uskalla vielä olla liian optimistinen, liian hyvää ollakseen totta on turhankin tuttua omalla kohdalla. Mistä puheenollen kolmatta fiaskoa odotellessa, ensi toisen auton osa antautui joten nyt ollaan yhden auton varassa. Eilen pesin pyykkiä ja mies menin noin tuntia myöhemmin vessaan joka oli muuttunut saunaksi, pyykit oli keitetty. En tiedä mikä koneessa kärvähti, mutta kone oli kuuma, ei kärsinyt käsin koskea ja pyykit höyryävän kuumia. Se oli sitten sen koneen loppu.

Olen ehtinyt viime viikkoina pohtia jo toki tässä kohtaa raskautta (huomaa sarkasmi) sitä olennaisinta asiaa, eli kulkupelit/vaunut/rattaat. Nehän maksaa, ihan mitä tahansa 50-1500e välistä. Vaikka tätä raskautta ja tulevaa elämää perheenä on odotettu kuin kuuta nousevaa, en halua laittaa rahaa turhaan tarvikkeisiin jos edullisemminkin saa.
Tätä lastenvaunuratastarvike-viidakkoa selattuani jokusen viikon olen päässyt johonkin käsitykseen siitä mitä me kaivataan käytännöllisyyttä ajatellen:

• Turvakaukalo - uutena

• Matkarattaat, luultavasti Gracon ja sinne adapteri jotta turvakaukalon saa helposti kiinni rattaisiin. Nämä ilmeisen kätevät kaupungilla ja kaupoissa, kevyet ja turvakaukaloa ei tarvitse kantaa kädessä. Matkarattaat käytettynä sillä ne menee myös ulkomailla ja näitä saa hyväkuntoisia alle 100 eurolla.

• Yhdistelmävaunut. Näissä sitä valinnnanvaraa ja ominaisuuksia piisaa enemmän kuin toistaiseksi ymmärrys riittää. Heitto/teleskooppiaisa olisi aika ehdoton. Ilmakumirenkaat ja jousitus, ehdottomasti isot pyörät jotta menevät helposti hiekkatiella, metsäpoluilla, lumessa, loskassa u name it. Muista oheisvarusteista, pehmeä vai kova koppa, hyttys-, sade-, jalka-, se ja tämä suojista ei sitten mitään hajua. Myös vaunut käytettynä sillä uusille tulee hintaa ihan tolkuttomasti. Onneks on tulossa reissuja pk-seudulle ennen syksyä joten voi katsella vaunuja laajemmalta alueelta kuin kotikulmilta.

Muutoin en ole urhannut juuri ajatuksia sille mitä pieni ihminen tulee tarvitsemaan. Lähinnä stressiä aiheuttaa yli 100 neliöisessä omakotitalossa tilanpuute. Neliöitähän meillä on, vaan remontoituja ei. Samassa makuuhuoneessa vauva menee melkein ensimmäisen vuoden, vaan sinne ei mahdu pinnasängyn lisäksi juuri muuta. Makuuhuoneen ollessa yläkerrassa tulee siis lipasto jonne vauvanvaatteita olen ajatellut, ja hoitopöytä alakertaan. Vessa on myös erittäin epäkäytännöllinen perheen kasvua ajatellen ja se remontoidaan vasta vuoden kuluttua. Aina sitä kuitenkin pärjää. Käytännöllisyyttä kaipaan enemmän, mutta pikkuhiljaa rahojen antaessa myöten. Ensi kesän olennaisin projekti on koira-aitauksen rakentaminen ja terassi. Vauvan saa ulos terassille nukkumaan ja koirat pihalle kun mies lähtee töihin. Tuulikaappi ja eteinen on kyllä remontoitava ennen kesää tosin sen ei pitäisi olla kuin 2-3 viikonlopun case, sillä kumpikin on pinta-alaltaan pieni. Tuulikaappi on ainoa paikka mihin tulevat vaunut mahtuvat ja sielläkään tilaa ei ole yhtään ylimääräistä.

Näihin pohdintoihin, aurinkoista helmikuun puoliväliä, kevättä kohti!

Perjantaikuvatus

Alkuvuosi on hurahtanut, helmikuu lähenee puoliväliään. Talvi ja kelit on tämän viikon suosineet kunnolla, pakkasta toistakymmentä, kantavat jäät ja aurinko paistaa. Koirat nauttii, minä nautin.

Olen seurannut uutisoinnin myötä politiikkaa Suomessa ja rapakon takana. Sipilää ja Trumpia yhdistää tietty koulupoikamaisuus. Poljetaan (kuvainnollisesti) jalkaa harmista kun koko pelin säännöt ei muutukaan oman mielen mukaan. Sekä meidän politiikassa, että jenkkilän maahankieltokeskustelussa yritetään kävellä perustuslain yli. Siis maallikkonäkökulmasta sen lain, joka luo koko perhanan ihmiskunnan ja siten myös politiikan pohjan. Vaan kun harmittaa, niin hiivatisti se, ettei voi toteuttaa omia loistavia ideoita koska perustuslaki. Jollain kierolla tavalla kuvittelen ymmärtäväni mitä Trump haki laatiessaan tämän älyvapaan maahantulokiellon. Samaa ehkä kuin hoitajatar joka yrittäisi paikata säären pirstaileista  avomurtumaa miehen jalasta batman-laastarilla. Näyttää hyvältä, toimii ensiapuna kun pistää lahkeen päälle ja sulkee silmät. Vaan kyllä ne infektiot, kipu ja jälkiongelmat tiensä löytävät silti siihen laastarilla paikattuun haavaan, yhtä varmasti kuin Isis taistelijat jenkkilään niin halutessaan.
Toki Trump on yrittänyt seistä sanojensa takana, minä lupasin, minä toteutan. Twiitit joita media on nostanut esiin ovat sitten ihan oma lukunsa, virkaanastujais kuvien farssi oli ehkä viihdyttävintä poliittista satiiria hetkeen.

Sen enempää nyt aiheeseen kantaa ottamatta, jaan teille meidän yläkerran remontin kuvia ennen ja jälkeen, sitten nappaan koirat mukaan ja suuntaamme jäälle riekkumaan, aurinko paistaa, perjantai, hyvää viikonloppua!

Remppa alkoi, seinän purku käynnissä

Alkutilannetta

Vanhat hyllyt

Alkovi

Takka

Ja tällainen siitä sitten tuli :) Ikean liukuovikaapisto puuttuu vielä, tulee samaan kohtaa kuin vanhat hyllytkin olivat. Sopivasti mahtuu 200x200x66 kaapisto tuohon. Takan takaisen muurin väri hyppää vielä hieman silmään, kiitos vaaleansinisen takan. Joskus kun budejtti antaa myöten uusimme takan ja sitten toivottavasti seinäkin näyttää enemmän huoneeseen sopivalta. Seinät maalattiin Teknoksen maalilla joka sävytettiin Tikkurilan värillä ja muuriseinä on maalattu Taika maalilla. Lukunurkkaus on myös vielä kesken, seinähyllyt rakentunee kun joku ehtii käydä ostamassa materiaaleja, sama juttu verhojen kanssa. Hiljaa hyvä tulee. 

Makuualkovi ja valehirsi, lasitiiliseinä jonka sisällä on valot

Tulevan liukuovikaapiston paikka

Sama vanha takka

Ikkunasta näkyy Saimaa

Ja nämäkin laitettiin postiin, ilmoittautumisia on tullut jo kivasti. Ja runo, omaa käsialaa, kuinkas muuten ;)

Helmikuu ja hengissä yhä

Huolimatta edellisestä pitkä viikko tekstistä, tammikuu meni. Lopulta ihan liian nopeasti. Oksentaminen alkoi Rv5 paikkeilla ja jatkuu yhä. Yhden viikon olin osin sairauslomalla kun oksetti 24/7. Luojan kiitos yksi viikko tässä välissä meni niin, että selvisin jopa 3 päivää ilman norjan puhumista vessassa, mutta nyt taas mennään tutun kaavan mukaan, kerta päivässä pitää kielitaidon kunnossa!

Kävimme alkuraskauden ultrassa 24.1. Kamala aamu, pelotti aivan helvetisti. Jalat täristen gynekologin luo ja kiipeä pöydälle. Mies puristaa kädestä ja minä yritän olla tärisemättä. Mutta siinä se tuli. "Onneksi olkoon, täällä on kaikki todella hyvin". Pieni vastasi viikkoja 8+3, mutta mennään kierron mukaan eli silloin oli tasan rv8+0. Syke kuultiin myös, ja kaveri liikkui jo tomerasti siellä. Uskomaton hetki meille molemmille.

Muuten olo on yhä jotenkin epäuskoinen tämän kaiken kanssa. Toki oireet tekevät tästä hyvinkin uskottavaa ja kyllä sitä hetkittäin jo turhautuu. Pahoinvointi alkaa joka päivä iltapäivällä ja kestää nukkumaan käymiseen asti. Syön mitä kykenen, liian vähän kun ei mene alas. Ruoka pohditaan päivä kerrallaan, mitä luulen, että pystyn tänään syömään?

Mutta silti, raskaana ollaan ja huomenna ensimmäinen neuvola. Viikkoja on taas lisää, nyt mennään jo rv9+1. Lähimmät sukulaiset ja pari ystävää tietävät, muut eivät vielä.

Eniten nyppii se, että entinen tehominä on historiaa, nykyään sohva ja viltti vie voiton kaikesta. Koska töissä voi juuri ja juuri käydä, ei pahoinvointi anna illalla siimaa yhtään, että voisi pitää liikunnasta huolta. Käytän koirat aamulenkillä ja venyttelen 1-4x viikossa 10min iltaisin, muuten en liiku, en pysty. Sekös ottaa aivoon, kun on tottunut harrastamaan aktiivista liikuntaa 3-7h/viikkotasolla. Eipä harrasteta enää.

Lasken silti sen varaan, että tämä loppuu kun päästään kolmen kuukauden etapin ohi. Ja sitten minä nimittäin aion liikkua!

Kotona pohdintaa aiheuttaa mitä kaikkea ehditään ja pitää ehtiä tehdä ennen syksyä. Häät ovat myös nyt tapetilla, viimeisiä juttuja pitää tosissaan alkaa hoitaa, pian niihin on enää 3kk aikaa. Kaitaliinat, pöytäkoristeet, servetit ja kaikki muu mahdollinen puuttuu vielä mutta nyt olen sentään saanut jo kutsut kirjekuoriin ja suurimman osan postiin. Kaikki olisi tarkoitus saada lähtemään tämän viikon aikana.

Maailman tilannetta olen seurannut uutisista, mutta ajatustasolla saati kirjoitus, tapahtuva kannanotto on nyt suht onnettomissa kantimissa joten jahka tämä tästä, sitten mielipiteitä USA:n presidentin hienoista muutoksista (huomaa sarkasmi) sote-uudistuksesta puhumattakaan.