Ruokapäivitys kuvina

Olo on mennyt parempaan, jos verrataan viime kuun olotiloihin. Ruokakaupassa kykenee käymään ja toisina päivinä miettimään ruokaa ja sen valmistusta. Jeij! Ruokaohjelmien katsominen telkkarista onnistuu myös. Bongasin Jamie Oliverin ohjelman viikonloppuna ja ruuaksi oli tarjolla Super green cannelonit. Ruoka jonka päätin laittaa ehdottomasti testiin, lasagnea mutta ei kuitenkaan.

Karkeasti suomensin ohjeen ja lähdin aamulla kauppaan. Kotiin tullessa puuttui chili, sitruuna ja basilika. Perinteisellä "kyllä mie suurinpiirtein muistan mitä siihen tulee" asenteella. Myöskään lähi S-marketimme ei tarjonnut canneloneja eikä ricotta juustoa, muut siis unohdin lahopäisyyttäni. Joten perinteiselle kokkauksen mukavuusaluelle, let's sovelletaan!

Vihreällä täytetyt cannelonit  

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

Oliiviöljyä

200g pakastepinaattia

450g (tuoreita) sesongin vihreitä, lehtikaalia, mangoldia, nokkosia tms.

1/2 sitruuna

250g canneloneja

1/2 muskottipähkinä 

Tomaattikastike

2 valkosipulinkynttä 

1 tuore chili

3x400g kuorittuja tölkkitomaatteja

30g parmesaani juustoa

Juustokastike 

250g ricotta juustoa

1 suuri vapaan kanan muna

200ml kevytmaitoa

Tuoretta basilikaa

Ainekset valmiina toimintaan. Lime mehu puuttuu kuvasta, jolla päätin korvata sitruunan. Ostin hetken mielijohteesta mozzarellaa sen ollessa osta minut lapulla. Tähän aikaan vuodesta tuoretta lehtivihreää ei ole tarjolla joten pakasteesta pinaattia pussi (200g) ja puoli pussillista (n. 200g) lehtikaalia sekä 3 kevätsipulinvartta toimi tässä vihreänä. Canneloneja en myöskään saanut joten pennepasta toimi korvaajana. Alla siis sovellettu versio a'la tuurimartta.

Sipulit ja valkosipulit tupperwaren pikakokkiin ja hienoksi, paistoin hetken oliiviöljyssä ja laitoin pinaatit sekä lehtikaalit sekaan, sekä pilkotun kevätsipulin. Kiitos ystäväni joka toi minulle Dubaista tuliaisina maustesetin, minulla oli myös kokonainen muskottipähkinä kotona josta raastoin sekaan puolet, ohjeessa oli ehkä 1, mutta muskottipähkinän tottumattomana käyttäjänä tyydyin puolikkaaseen. Pannulla seos oli sen aikaa, että kaikki pakasteet sulivat ja laitoin lautaselle jäähtymään ja kaadoin "silleen sopivasti" limemehua joukkoon.

Seuraavaksi kaivoin tästä samasta maustesäkistä kuivatun chilin, tuoreen puuttuessa, ja pilkoin 2 valkosipulinkynttä tomaattikastiketta varten. Eksynyt limemehu, sekä mozzarellat myös kuvassa.

Paistoin valkosipulia ja chiliä hetken oliiviöljyssä ja laitoin tomaattitölkit sekaan sekä noin yhden purkillisen vettä, jolla huuhdoin loputkin tomaatit purkeista. Keittelin noin 15min ja aloitin epätoivoisimman operaation, täytä pennepasta cannelonien puutteessa.

Yritin. Sain 5 minuutissa yhden täytettyä puoliksi ja totesin, että luovutan, sovelletaan myös tämä osio. Tässä kohtaa vihreä paistos oli käynyt tehosekoittimessa ja olin laittanut sen pakastepussiin johon leikkasin niin pienen reiän kuin osasin. Cannelonien täyttäminen varmasti onnistuisi tällä menetelmällä, pennepastan - ei.

Kaadoin valmiin tomaattikastikkeen vuoan pohjalle. Ladoin pilkotun mozzarellan päälle ja pursotin pussissa olleesta vihreästä seoksesta puolet mozzarellan päälle, sitten oli pastan vuoro. Pastan päälle pursotin loput vihreät pussista ja sitten vuoroon juustokastike.

Juustokastike piti laittaa tehosekoittimeen, eli maito, kananmuna, basilika, ricotta juusto ja parmesaani.  Nopeaa ja helppoa, ehkä. No basilika ja ricotta puuttui - sovelletaan. Maito ja kananmuna sekä parmesaani kulhoon ja vatkasin sekaisin. Raastoin noin 200g luostari juustoa, sekoitin haarukalla joukkoon ja kaadoin vuokaan.

Varmistus, että pastat ovat peitossa ja ripottelin vielä parmesaania ohuen kerroksen päälle. 170c kiertoilmalla ja 35min. Lopputulos.

Erittäin syötävä!

Suosittelen kokeilemaan ko. reseptiä, cannelonien kanssa onnistuu varmasti täyttämistä myöten erinomaisen hyvin. Annoin vetäytyä 15min ennen syömistä ja vuoka ei ollut liian vetistä, sopivan kostea koostumukseltaan. Pasta oli imenyt erittäin hyvin ylimääräisen nesteen. Ja raskauden tämä vaihe antaa myöten syödä jo näinkin juustoista ruokaa, oli hyvää!

Seuraava vaihe on opetella syömään sieniä, kaikki sieniruuat näyttää televisiossa luokattoman hyvältä - ja minä kun en niitä ruuassa voi sietää. Tulevan lapsen myötä tavoitteena on kuitenkin saada osallistettua lasta pienestä pitäen ruuan valmistukseen, raaka-aineiden valinnasta lähtien. Luomaan mahdollisimman ennakkoluuloton pieni ruokailija. Itse olen aikuisena joutunut opettelemaan suuren määrän ruokia mitä voisi syödä, sillä äitini ei syönyt - eikä siten myöskään tehnyt, tietyistä raaka-aineista koskaan mitään ruokaa, joten aikuisiällä ruokavalioon on tiensä löytäneet mm. kesäkurpitsa ja oliivit. Ehkä ainut mitä meillä ei tulla syömään, on sisäelimet, sillä kumpikaan meistä tulevista vanhemmista, ei niitä syö.

Ja vielä karvaisista naperoista kuvia iloksenne, apukokki vahti tänään keittiössä, että lattiat pysyy puhtaina.

Lopuksi täysin ohi aiheen. Tästä nojatuolista haluaisin eroon. Entisen asukin jäämistöä ja kivasti kulahtanut jo, mutta millä tästä nyt luovut kun sillä ahkera käyttäjä on. Takana näkyvät remonttiromut voi ignorata suosiolla. Ehkä esteettisyyteni saa väistyä tämän nojatuolin osalta niin kauan kun Jadis siinä viihtyy.

Tänään vaihtui jo 17. raskausviikko, aika etenee huimaa vauhtia, samoin kuten kevät. Pian pääsee jo pihatöihin, lumet sulaa vauhdilla ja jäälle en uskalla enää lähteä, rantojen läheisyydestä menneet paikoin jo aivan mustaksi.

Kevät, korpiklaani ja ystävät

Kevät tuli muutamassa päivässä. Linnut alkoi laulaa, aurinko paistaa ja lumet hupenevat silmissä. Yöt pakastaa ja päivisin lämpötila kipuaa etupihalla yli 7 lämpöasteeseen, ainakin seinän vierustalla missä lämpömittarimme majailee.

Viikko sitten minut yllätettiin aivan ihanasti aamulla, olin lähdössä toisen kaason kanssa lenkille 9:30, vaan oven takana olikin molemmat kaasot ja luvassa oli mitäpä muuta kuin polttarit. Päivä oli aivan täydellinen, aktiviteetteja ja ruokia myöten minun näköinen. Vain 3 ihmistä estyi saapumasta paikalle joten suurin osa tärkeitä ystäviä oli kanssani viettämässä "prinsessapäivääni".

Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan luottohevosellani jonka vuokraajana aloitin 10 vuotta sitten. Polvivamman takia mielenkiinto heppailuun hiipui, mutta Dickillä on aina erityinen paikka sydämessäni. Nytkin pitkän tauon jälkeen selkään nouseminen oli luontevaa ja hauskaa. Heppailusta siirryttiin pulkkamäkeen, talvi-ihmiselle huisin hauskaa ja kaikki tuntuivat vapautuvan pulkkamäessä! Edellisestä mäenlaskusta on kyllä ehtinyt vierähtää vuosia ja taas vuosia.
Loppuilta meni ihanalla mökillä, jonne oli järkätty majoitus koko porukalle, ruokaa, sipsejä (ja paljon!) sekä muita herkkuja. Naurujoogaa pääsimme kokeilemaan, sain ihanan, perinteisen morsiussaunan ja lopulta nautimme lämpimässä paljussa oleilusta kirkkaan tähtitaivaan alla <3 Unohtumaton päivä jossa oli paljon unohtumattomia hetkiä, ihanien ihmisten kanssa. Ja mikä parasta, en oksentanut kertaakaan koko päivänä!

Tämä viikko on mennyt talvilomalla, remontteja ja tulevan kesän to-do listoja suunnitellen. Raskautta on jäljellä noin puolisen vuotta joka eittämättä hurahtaa nopeasti, kuten alkuraskauskin, nyt ollaan jo toisella kolmanneksella. Jos löytyy takausta appivanhempien puolesta kylpyhuoneen, takkahuoneen, saunan ja wc:n remontti alkaa heti kun pankki antaa rahoitusta, olen siihen siis yrittänyt hakea inspiraatiota pinterestistä ja etuovesta. Lisäsiipi on onneksi suht uusi, rakennettu -90, mutta silti hieman epäkäytännöllisesti suunniteltu tulevaa lapsiperhe arkea ajatellen. No ei auta kun soveltaa ja laittaa älynystyrät töihin!

Tänään kaivoin ensimmäistä kertaa kai koko vuonna treenivaatteet naftaliinista, napit korville, sykemittari mukaan ja lenkille. Sopivat mätöt spotifyn kautta soimaan ja tossua toisen eteen. Oli todellinen itkeäkkö vai nauraa olo, kun Korpiklaanin Metsämies alkaa soida, pää menee huisin kovaa vauhtia ja kroppa ei liiku. Entinen treeni-minä meni kuin täi tervassa. Mutta 4 kilometrin jälkeen jokin naksahti selässä kohdalleen ja löysin vauhdin, en toki ihan normaalia vauhtiani, mutta viimeiset 2 kilometriä käveltiin 6.4km/h vauhdilla, mikä on jo erinomainen suoritus alkuvuoden kunto ja olotilat huomioiden. Alaselkäkivut ovat alkaneet jo nyt vaivata, ja tosiaan, kun raskautta olisi vielä kaksi kolmannesta jäljellä, olisi parempi pysyä edes jokseenkin kunnossa loppuraskautta ajatellen. Keskiviikkona kävin kahden vuoden tauon jälkeen uimassa 750m/40min joka sekin oli tuuletuksen arvoinen asia. Selkään sekin kävi, mutta toivottavasti myös auttoi.

Eli, kevättä kohden. Yritän saada ruokamääriä suuremmaksi ja ruokia pysymään sisällä paremmin. Nyt olen oksentanut enää kerran päivässä joten parempaan menossa kokoajan. Pihamaalle tekisi mieli päästä jo tonkimaan ja rullaluistelu houkuttaa niin maan pirusti. Miehelle lupasin, etten rullaluistele raskaana, mutta ehkä joudun huhtikuussa pari pientä lenkkiä varoen heittämään, hinku rullaluistimille on nyt jo käsittämättömän kova! Pian pääsee laittamaan pihaa kesäkuntoon kunhan lumet sulaa. Häätkin lähenee ja koulutehtävät alkavat kasaantua. Toivotaan, että nämä aurinkoiset päivät jatkuvat myös ruudun sillä puolella!

P.S. Eilen oli neljäs vuosipäivä miehen kanssa ja kävimme uudessa, vasta avatussa ravintolassa illallisella. Ruoka oli todella hyvää ja tuoksui todella hyvältä, mikä oli parhautta pitkään aikaan! Vielä pari viikkoa takaperin ulkona syöminen ei olisi tullut kuuloonkaan.