sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Häiden jälkeiset - Barcelona ja Sitges

Olisi 100 ja 1 aihetta joista kirjoittaa joten päädyin kirjoittamaan siitä helpoimmasta, meidän minilomasta Espanjaan ^_^ Odotamme yhä hääkuvia, joten palaan mieluusti hääpäivän tunnelmiin vasta saatuamme kaikki hääkuvat.

Olimme viime syksynä varanneet jo lennot Barcelonaan häiden jälkeen. Ajatuksena oli pieni irtiotto häähumusta ja jotain pientä extraa, ettei paluu arkeen koittaisi heti häähumun laskeuduttua. Näin rantapallo-moodissa pientä ylimääräistä stressiä aiheutti matkustaminen tässä tilassa, mutta selvittelin matkavakuutukset kuntoon ja varmistin vielä viimeiset vinkit neuvolasta ja sitten lomaa odottamaan. Ainoana miinuksena joka ainoassa matkavakuutuksessa on se, että ennen rv28 käynnistyneitä synnytyksiä ja niihin liittyviä kuluja ei korvata, ei missään. No todennäköisyys näin ennenaikaiselle synnytykselle jos kaikki on mennyt normaalisti ei ole kovin iso, mutta ainahan on minimaalinen riski olemassa. Ei synnytetty Espanjassa joten ei huolta siltä osin.

Ensimmäinen ilta meni hotellin lähistöllä, käytiin syömässä tapaksia ja drinkeillä, kiva oli huomata, että toisissa paikoissa löytyy myös alkoholittomia - hyviä drinkkejä. Oli ihan nauttia ihmisvilinästä ja palmuista, lämmöstä <3

Keskiviikkona suunnattiin Barcelonaan aamujunalla. Käveltiin La Ramblasia pitkin, kiristyneen turvallisuustilanteen huomasi - poliiseja näkyi aiempaan matkaan verrattuna huomattavasti enemmän. Suunnattiin La Boqueria kauppahalliin ihmettelemään ihmisvilinää ja ostamaan piknik eväitä. Harmitti ihan vietävästi kun kaikki ihanat kinkut oli minulta kielletty, mutta onneksi löytyi muuta syötävää. Mansikoita ja vadelmia söin kyllä, vaikka toiset välttävät niitäkin ulkomailla. Kun saatiin alue kierrettyä ja eväät kasaan lähdettiin kävelemään kohti Montjuicia. Optimistina olin korkokengät jalassa, edullisia supermercadoja kun on joka kulmalla joista voi ostaa paremmat kengät. Parin kilometrin jälkeen löysin ihanan kamalat rantasandaalit yhdestä supermercadosta hintaan 3.5e joilla kävelin loppupäivän - ja loman. Kapuaminen Montjuicille oli aika raskas kaikkine kävelyineen, mutta ylhäällä istuttiin ja nautittiin pari tuntia, syötiin eväitä ja käytiin ravintolassa juomassa oluet - minä tosin tyydyin cocikseen.
Reissussa rähjääntyy -fiilis

Siellä kasvoi jotain sitruunaa muistuttavaa

Matkalla ylös

Maisemat oli hienot ^_^
Alas kapuaminen oli jotenkin nopeamman ja sujuvamman oloista. Alkoi kyllä vähän jaloissa tuntua ja näkyä, jalkaterät muistuttivat sämpylöitä. Taaperrettiin katuja pitkin ja löysin yhden potentiaalisen kaupan josta kävin pari tunikaa ostamassa edullisesti, muuten shoppailtavaa ei juuri löydetty. Passeig de gracialle päästyämme vuodatettuamme erinäisiä hikipisaroita ja minun tuskailtua "eikö tämä perkeleen katu lopu koskaan" alkoi uusi seikkailu. Oltiinhan me aiemminkin menty Barcelonaan junalla - ja autuaallisesti unohdettu mistä on sisäänkäynti juna-asemalle. Pari ylimääräistä korttelikierrosta ja reilu 30min myöhemmin tajuttiin kävellä 3 kadunväliä ylöspäin josta löytyi se kauan kaivattu sisäänkäynti. Hermoja kiristi, jalat olivat turvoksissa mutta viimein liput kourassa ja junaa odottamaan. Käveltiin päivän aikana noin 8-9km joten ihan hyvä suoritus huomioiden millaisia liikuntamääriä keskimäärin olen jaksanut raskauden aikana - 3km ja siitäkin voi päivästä riippuen sen kilometrin pudottaa pois.

Loppuloma lähinnä me pyörittiin Sitgesissä, ihasteltiin kauniita pikkukatuja ja putiikkeja. Hypisteltiin (törkeän kalliita) lastenvaatteita useammassa liikkeessä ja ostettiin tuliaisia kummilapsille. Kahvilat tulivat tutuiksi, seurapiirirakko vaatii säännöllisen usein vessan joten mies sai hyvän syyn juoda olutta kun minun piti löytää seuraava vessa ja mieluiten heti. Aurinko paistoi melkein joka päivä, yhtenä iltana satoi vettä vähän, ei kyllä edes sen vertaa, että sateenvarjoa olisi tarvinnut. Kuitenkaan ei ollut tuskaisen kuuma missään vaiheessa. Rannalla oli jo auringonpalvojia ja uimareita, kävin varpaita meressä uittamassa, turhan kylmää vielä - vaikka lämpimämpää mitä odotin.

Hotelli oli ihanalla paikalla rannalla (La Santa Maria) ja huone ylimmässä kerroksessa, hiljainen ja rauhallinen. Sänky aivan surkean huono, viimeisen yön harkitsin nukkuvani mieluummin lattialla... Aamupala oli ihana. Kahvi tarjoiltiin maidon kera kannuissa pöytiin. Ihania suklaatäytteisiä möttösiä ja croisantteja, paahtoleipää, tuoretta leipää... Ja niitä ihania kinkkuja mitä en saanut syödä. Kurkut, tomaatit ja salaatit loistivat poissaolollaan, hedelmiä sentään oli. Tuli kyllä aamuisin syötyäkin. Istuttiin ulkona ja katseltiin rannalla käveleviä ihmisiä, koiran ulkoiluttajia ja nautittiin.





 Sitgesin suurin miinus on kyllä ruoka jonka puoleen en suosittele paikkaa pidemmäksi aikaa kuin päivän lomakohteeksi. Yhdessäkään ravintolassa jossa syötiin ei saatu hyvää ja/tai edes kohtuu hintaista ruokaa. Aiemmat Espanjan lomat on ruuan puolesta olleet erinomaisia, ruoka on ollut hyvää, halpaa ja sitä on ollut paljon. Sitgesissä ei. Ruoka oli melkein kalliimpaa kuin suomessa, menu del dia tarjouksia ei ollut melkein missään tai hinta oli yli 15e. Söipä missä tahansa ruokaa tuli myös määrällisesti vähän. Sellainen pihviateria minkä meillä saa mistä tahansa kebab paikasta hintaan 10-12 maksoi tuolla yli 15 euroa eikä siinä tullut minkäänlaista salaattia mukana. Todettiin kyllä, että ekan illan tapakset oli koko loman paras ruoka hotellin aamiaisen ohella.
Toki Sitges on vahvasti bilekulttuurin omaava paikka, ja homojen "pääkaupunki". Homopareja näkyi paljon, varsinaisia bileitä ei ollut kuin perjantaina jolloin ihmismäärän lisääntymisen huomasi selvästi. En tiedä vaikuttavatko nämä siihen, että ruokapuoleen ei ole niin panostettu, vaan ihmiset tulevat enemmän juhlimaan ja napostelemaan jotain pientä Sitgesiin. 

Loma on kuitenkin aina loma, vaikka ruuassa olisi ollut rutkasti parantamisen varaa. Jos Sitgesiin matkustat, El Boliche ravintolassa on hyvät pihvit, paikka on tosin vähän tasokkaampi ja olisi vaatinut paremmat vaatteet mitä meillä oli. Hotellin ravintola oli joka ilta tupaten täynnä, paella tuntui siellä menevän hyvin kaupaksi ja paellapannut olivat suuria. Me syötiin siinä yhtenä iltana (minä kalaa, mies grillattua lihaa) ja ruoka oli ihan ok, mutta ei erikoisempaa. Los Vikingos ravintola oli järkyttävän huono, kallis ja ruoka ei ollut millään mittapuulla edes kohtalaista - en suosittele. Tapasbaari Summer Lounge taas saa täyden 10, tapakset olivat älyttömän hyviä ja drinkit myös. Sekä tarjoilijat ja tunnelma, siellä kannattaa käydä jos Sitgesiin menee.

Vähän ajatukset askartelivat häissä ja kaikessa siinä työmäärässä joka kotona odottaa (kuvaa ja myy kaikki mitä voit, pura laatikot, miten se wc remontti, pari koulutehtävää palauttamatta) joten tarpeeseen tuli tämä loma. Arki olisi koittanut samantien jos kotiin oltaisiin jääty, nyt oli otettava aikaa toisillemme ja rentouduttava. 

Varsinainen häämatka - jos Luoja suo, suuntautuu Mauritiukselle ensi keväänä. Rahatilanne ei ole ihan niin hyvä mitä toivoin, mutta katsotaan. Ajatuksena oli varata matka nyt jo, mutta joudumme hieman viiraamaan sitä vielä. Vauvantarvikkeisiin uppoaa satasia poikineen kun aika moni asia on vielä ostamatta. Ja se "mitä me tarvitaan" listakin on vielä tekemättä. Viikon ehdin vielä olla kotona ja sitten koittaa töihin paluu kesäkuun ajaksi. Ajatukset alkaa siirtyä yhä enemmän odotukseen, kaikkeen mitä vauva tarvitsee, millaisia vanhempia meistä tulee, miten me halutaan se pieni ihmistaimi kasvattaa - ja syksyyn, laskettu aika lähenee kokoajan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, seuraavaksi toivottavasti pääsen jo kirjoittamaan postausta meidän ikimuistoisesta hääpäivästä <3

lauantai 13. toukokuuta 2017

Tänään

Tänään on Se päivä. Mistä pikkutytöt haaveilevat pienenä ja pukeutuvat prinsessoiksi, katsovat Disneyn elokuvia ja miettivät, hakeeko heidätkin joskus prinssi valkealla ratsulla ja elävät onnellisena elämänsä loppuun asti.
Tänään minusta tulee Rouva. Tänään pieni pala paperia muuttaa omalla tavallaan kaiken. Silmät kostuvat väkisin kun tätä kirjoitan, saamarin raskaushormonit. Millainen vesiputous on tiedossa kun kävelen alttarille kohti miestäni jota en ole nähnyt eilisen illan jälkeen. Joka seisoo niin komeana niissä vaatteissa, jotka näen ensimmäistä kertaa - aivan kuten hänkin minut kokonaisuudessaan. Tai kun pidän hänelle puheen illalla kaikesta siitä miksi rakastan häntä ja miksi olen niin tolkuttoman kiitollinen hänelle kaikesta. Jaaa nyt meni yli, voi sniif.

Kaikki ne neljä vuotta ylä-, ja alamäkineen ovat toistaiseksi tähdänneet tähän hetkeen. Tästä alkaa meidän kirjassamme uusi sivu avioparina.
Syksyllä avaamme seuraavan lehden, meistä tulee vanhemmat. Monella tavalla tämä vuosi täyttää monet haaveet joita minulla on ollut lapsena, ja sitemmin teini-iän myrskyistä selvittyäni, nuorena aikuisena.

Vaikeudet ovat olleet lähellä erottaa meidät, ystävät ovat meidän liittoamme epäilleet, enkä missään nimessä minä vähiten - ja usein.

Silti tiedän sydämessäni nyt, että tämän kuului mennä näin. Kaikki se tarvittiin, että meidän suhde kasvoi tähän pisteeseen.

Radiossa soi Iskelmä. Tiedän, että siinä sä seisot. Vaikka oisin rikki ja heikko. Olet mulle Se. Olet mulle Se... Aamupalaksi on lettuja ja banaania, koirat nukkuvat tyyninä jaloissani. Saimaa näkyy ikkunasta, pilviharso peittää taivaan, mutta järven pinta on lähes tyyni.
Illalla - no yöllä, kotiin tullessani ja nukkumaan käydessäni en osannut jännittää. Olin levollinen, tyyni. Yöllä nähtyäni sarjan erinäisiä painajaisia, huomasin, että jännitys on, mutta se peittyy vahvemman tunteen alle. Kiitollisuuden. 

Kiitos Rakas kaikesta, sinä tiedät. Pian nähdää, kuten eräässä elokuvassa joka meille omalla tavallaan on tärkeä, päähenkilö toteaa "I'll be the one in white".