perjantai 30. kesäkuuta 2017

Lastentarhassa leijonaemoja

Raskaus (ja tässä kohden ehkä ne kuuluisat hormonit) saavat raskaana olevat naiset käyttäytymään noh joko samalla tavalla kuin pienet lapset hiekkalaatikolla - tai leijonaemot. Internetissä käytävät keskustelut - omalla kuvalla ja nimellä - ovat toisinaan erittäin mielenkiintoista luettavaa. Mielestäni on hyvä, että asioista on eriäviä mielipiteitä. Se, miten asiat ilmaistaan onkin sitten toinen juttu. "En tajua miksi joku tekee näin / en ymmärrä ihmisiä jotka eivät tee näin / ihan on omaa typeryyttä kun tekee näin..." Itse pyrin hyvässä keskustelussa ilmaisemaan oman mielipiteeni ja perustelut sille. Se, että onko perusteluiden takana faktaa vai oma mutu on myös hyvä tuoda esille. Sitten "no minä en ainakaan enkä tajua miten joku..." ei mielestäni ole mitenkään relevantti tapa keskustella, edes internetissä.

Medialukutaito ja lähdekriittisyys onkin sitten toinen asia joka herättää ajatuksia ja kuumentaa tunteita. Tämän viikon pinnalla ollut "Sanokaa nyt saako raskaana syödä salmiakkia /lakritsia" keskustelu oli jälleen osittain hyvinkin viihdyttävää luettavaa. Moni toi esiin, että on ehdottoman kiellettyä syödä yhtään lakritsia tai salmiakkia, aiheutat lapsellesi ADHD:n tai ADD:n, olet vastuuton vanhempi jos et voi hillitä mielihalujasi ja typerä koska et osaa lukea THL.n suosituksia. Ja sitten se fakta joka löytyy Tämän linkin takaa kohdasta lakritsi ja salmiakki:
Pienet annokset (esimerkiksi annos la- kritsijäätelöä tai muutama makeinen) eivät ole haitallisia.
Että mitenhän se taas menikään.. Jos joku erehtyy kommentoimaan asiaa - lisäämällä linkin ja kertomalla mitä sen takana lukee, teilataan se silti ja sanotaan, että eipäs kun väärässä olet ja yksikin salmiakkikarkki aiheuttaa sen ADHD:n että meinasitko tosissasi riskin ottaa? 

Voitte uskoa, että toinen aihe josta nyt on keskusteltu on rokotteet ja millaista soopaa sieltäkin saa lukea. Että jos pelkkä salmiakki kuumentaa tunteita niin entäpä sitten rokotteet. 

No miten tuurimartta sitten luovii raskauden läpi? Alkuraskaudessa luin samantien suositukset mitä ruoka-aineita tulisi välttää. Ensinhän on ollut ohje, että pehmeät juustot ovat pannassa jos eivät ole pästöroituja. Eli pästöroitu feta on "sallittujen" listalla. Tästäkin on nyt eriävää mielipidettä, että pehmeitä juustoja ei tulisi käyttää - ei edes pästöroituja - ellei niitä ole kuumennettu kiehuvan kuumaksi. No fetaa olen syönyt alkuraskaudessa jokusen kerran, nyt en kun eipä tuota ole mieli tehnyt. Raakaa kalaa myöskin olen välttänyt, paitsi silliä. Siitäkin tuntuu löytyvän kahta koulukuntaa, heitä joiden mielestä se on yhtä paha vähintään kuin graavilohikin ja heitä jotka sanovat, ettei siinä suolamäärässä kyllä kasva mikään bakteeri. Neuvolan ohjeen mukaan siis, eli silliä napaan jos siltä on tuntunut. Pihvit poikkeuksellisesti olen syönyt kypsänä vaikka medium on mielestäni ainoa oikea kypsyysaste pihville. Kasvikset ja ulkomaiset marja pesen huolellisesti ennen syömistä. Toiset eivät syö ulkomaisia marjoja/mansikoita lainkaan, sekin lienee jokaisen oma valinta. Alkoholia luonnollisesti en ole käyttänyt pisaraakaan. 

Maalaisjärki. Uskallappa perustella yllämainituissa keskusteluissa maalaisjärki niin sekin teilataan. "Mitä tekemistä maalaisjärjellä on suosituksen kanssa, kysynpähän vaan??" No juuri se. Eli kyllä, olen maalaisjärkeä käyttäen miettinyt mitä suuhuni laitan. Myös sitä salmiakkia olen laittanut ja laitan jos mieli tekee. Mielestäni olennaisinta siinäkin on se, että syönkö pari pastillia vai 300g kerralla. 
Samoin kuin radi-diagnoosin jälkeen olen syönyt vaaleaa rieskaa, lettuja, itse leivottuja leivonnaisia. Kohtuudella, proteiinipitoisen ruuan jälkeen jälkiruuaksi ja harvoin. 

Joskus keskusteluja lukiessa mietin, että onko se sitten jotenkin "parempi", että äiti syö mitä mieli tekee - epäterveellisyydestä viis, vaikka menisi pizzaa ja hamppareita usean kerran viikossa, kunhan ei syö ainuttakaan salmiakkikarkkia tai espanjalaista mansikkaa. Joten se maalaisjärki nimenomaan. 

Seuraava aihe johon pitäisi perehtyä on rokotteet. Yllätys tuskin kenellekään on, että tässäkin asiassa olen hieman vastarannankiiski. En ole suoraan täysin rokotevastainen tai salaliittoteoreetikko, mutta ainuttakaan influenssarokotusta en ole itselleni ottanut - enkä ota perusterveelle lapselle. Sen lisäksi jos tyttö meille syntyy, HPV on ehdottomasti ei listalla ulkomailla todettujen haittatapausten vuoksi. Rota-virusta pohdin ja muutoin rokoteohjelman antamista viivästettynä. Muutamat rokotteet (isot rokotepaketit) annettaisiin samalla kerralla joka on mielestäni - maalaisjärkeä käyttäen - aika rankka prosessi vauvan elimistölle, puhumattakaan siitä, jos tulee rokotereaktio. Joten rokote per kerta metodilla tietäisi ainakin, mikä/kumpi rokote mahdollisen reaktion aiheutti. Mutta tähän pitänee perehtyä vielä tarkemmin ja ajan kanssa ennen kuin asia on ajankohtainen. 

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Mietteitä juhannuksesta

Tämä juhannus meni vesiselvänä, ainakin omalta osaltani. Pohdin lapsuuden juhannuksia, niitä hyviä joista on jäänyt muistoja. Miten saatiin pussi sipsejä kukin ja kisailtiin siitä, että kenen pussi kestää pisimpään. Uitiin ja saunottiin mökillä koko päivä, syötiin muurinpohjalettuja. Juotiin keltaista jaffaa lasipulloista. Miten saatiin valvoa poikkeuksellisesti niin pitkään kuin jaksettiin.

Millaisen juhannuksen haluan tarjota omalle lapsille? Millaisia muistoja? Ainakin sen, että aikuiset on selviä. Lasi viiniä ruualla tai saunaolut ei mielestäni ole pahasta, mutta vähänkään humalan puolelle kääntyvä hiprakka on. Omaa lasta en aio altistaa alkoholin käytölle, en vanhempien enkä muidenkaan. Bongasin hirveän hyvän tekstin vauva2017 ryhmän kautta missä eräs äiti oli samaa asiaa pohtinut. Miten raivoraittiuden ja örvellyksen väliin ei tunnu mahtuvan kultaista keskitietä. Toisille se on ok, että lasten seurassa on "yksi selvä ja kymmenen kännissä" mutta toisinpäinkään ei välttämättä ole hyvä. Itse yhä useammin pysähdyn miettimään, miksi sitä alkoholia tarvitaan jotta päästään "juhlatunnelmaan?" Minun juhannukseni oli ihan oikea, hauska ja juhannusta muistuttava ilman alkoholiakin.

Oman lapsen - tai perheen kanssa, tavoitteena on viettää mökkijuhannuksia, vuokramökillä luultavasti koska omaa meillä ei ole. Paistaa lettuja, saunoa, grillata ja pelata lautapelejä, pihapelejä, kalastaa... Nauttia perheen kanssa vietetystä ajasta ja tehdä jotain pientä ekstraa. Kuten omassa lapsuudessa ne olivat sipsit ja limppari, joita sai vain harvoissa ja valituissa tilanteissa. Alkoholia jos aikuiset ottaa niin puhutaan annoksesta tai kahdesta. Onneksi miehen kanssa olemme tästä samalla linjalla, että lasten seurassa alkoholin käyttö suuremmissa määrin ei kuulu asiaan. Aikuisen käytös kuitenkin muuttuu jo lievässä hiprakassa, eikä lapset ymmärrä muutosta jonka alkoholi aiheuttaa. Puhumattakaan humalan puolelle kääntyvästä käytöksestä. Josta aasinsiltana törmäsin hesarin uutiseen pelistä joka näyttää millaisena alkoholistin maailma näyttäytyy lapselle. Juttu löytyy Tämän linkin takaa. Ohessa lyhyt tiivistelmä:

"Peli tuo hyvin kouriintuntuvasta esille, millaista on kun rakastavat vanhemmat muuttuvat viinan voimasta yhtäkkiä oudoiksi, paidalleen kuolaaviksi hyypiöiksi. Meidän tavoitteena oli näyttää, miten alkoholismi vaikuttaa lapsen elämään. Päähenkilön rooli on olla lastu laineilla, kuten lapsen kuuluukin olla: aikuisten vietävänä ja heidän päätösvaltansa alla”, kuvailee pelin käsikirjoittaja ja toinen tarinan kehittäjistä Juho Kuorikoski. Monella alkoholistilla oma arvostelukyky sumentuu näin kun lapset vaikka nukkuu yläkerrassa. Itsekin olen joutunut kuuntelemaan aika paljon juovuksissa puhuttuja asioita, joita ei ole lasten korville tarkoitettu”, Kuorikoski sanoo"

Tästä aiheesta kevyempään, tai painavampaan jos neuvolan puntaria on uskominen. Kolmenkympin paremmalle puolelle pyörähtivät raskausviikot, painoa on tullut onneksi yhä alle 10kg, mutta mahaa näemmä on. Itse sille sokeutuu kun sitä ylhäältä alas katsoo "eihän tuo iso ole" ja työkaverit pyöräyttelevät silmiään, kun kerron, että syyskuussa on laskettuaika. Siispä, mahakuvat kahdelta viimeisimmältä viikolta ^_^



Pallomaha on kuitenkin kyennyt lenkille jo pari kertaa - ihan oikealle kunnon lenkille! Viime viikolla käveltiin kavereiden kanssa 7km, joka tuntui hieman rankalta, mutta hitaasti ja puuskuttaen pahimpien mylläyskohtausten yli. Tänään käytiin ystävän kanssa lenkillä, kilometrejä en tullut vielä katsoneeksi, mutta aikaa meni 1.5h joten reilu 5km luultavasti käveltiin mummovauhdilla. Vaikka liitoskivut, suonenvedot ja muut pienet vaivat alkavat hidastaa tahtia entisestään, on silti yhä hyvä olo olla raskaana ja nautin. Harmittaa, etten ole enempää pitänyt "oirepäiväkirjaa" mitä on tapahtunut missäkin kohtaa raskautta, jos tämän vielä uudelleen joskus saa kokea. Sillä uskon, etten muista kyllä miltä milläkin viikolla on mikäkin tuntunut jos joskus uudelleen raskaana olen. Paitsi alun pahoinvointia tuskin hevillä unohtaa.

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Arkiruokaa ja piikkejä

Tasaannuin hieman avauduttani viime viikolla pari päivää putkeen kotona aiheesta radi. En voi sille mitään, että se tuntui (ja osin tuntuu yhä) hirveän epäreilulta. Onneksi on koulun ja työn pohjalta taustaa diabeteksen hoidosta joten mitään uutta ja mullistavaa radi-diagnoosi ei tuonut. Lähinnä minua kiinnosti miten se vaikuttaa loppuraskauden seurantaan ja synnytykseen.

Harmitusta hieman aiheutti myös se, että rv26 ja 27 mahakuvat piti ottaa - no ei otettu. Viimeisen kolmanneksen vaihduttua otettiin kyllä heti mahakuva, jos sieltä onnistuneita otoksia löytyy jahka kuvat koneelle kamerasta puran, voisin tännekin jakaa uusinta kuvaa kasvaneesta pallosta. Hääkuvia muuten odotellaan yhä, nyt ehkä uskaltaisin alkaa hätyyttelemään varoen valokuvaajaa, ollaanhan me oltu jo reilu kuukausi aviossa <3

Lomarahat tulevat maksuun huomenna. Jättipottia ei ollut odotettavissa, kiitos lomarahojen leikkausten ja kuukausipalkkalaisena myös 4pv:n oleminen opintovapaalla vielä tämän kuun alussa verotti. Nostin myös 3 prosenttiyksiköllä vero% sekä palkan, että etuuksien suhteen välttääkseni mätkyjen saamisen myös ensi vuonna.

Osan lomarahoista tuhlasin tilaamalla OzBaby liikkeestä vauvalle matkarattaat, vauvapesän pöllökuosilla, parit äitiysleggarit ja vaipparoskiksen. Kummipojan isä suositteli ko. liikettä, he olivat sieltä tilanneet uudet matkarattaat edullisesti. Mies "koeajeli" ko. matkarattaita siinä kylässä ollessamme ja päädyimme tilaamaan vastaavanlaiset kuin heillä, mutta eri merkkiset. Vaipparoskiksesta saatiin myös suositusta mallista joka pitää hajut tiukasti roskiksen sisällä, miinuksena kuulema hieman kalliimpi roskapussien hinta, mutta kahden koiran ja kissan taloudessa plussa siitä, ettei vaipat ole niin helposti saatavilla (syötäväksi...) ja hajuhaitat vähenee edes vähän. Kiitos alekoodin, koko tilaukselle tuli hintaa alle 270 euroa lopulta.
Värimaailma pysyy samana kuin omissa vaatteissa 

Pöllöjä! <3
Eilen hain neuvolasta verensokerimittarin ja käytiin ruokavaliota läpi. Mittaaminen on toisilta kyllä tuttua puuhaa, itseä en ole kyllä aiemmin joutunut pistelemään. Seurantaa on positiivisen harvakseltaan, 2 mittausta viikossa joka toinen viikko. Jos sokerit pysyy viitteissä. Silti vähän pohdin, että mitä hiivatin hyötyä "noin harvasta" mittailusta on, no kai viisaampien mielestä on jotain hyötyä. Alussa suositeltiin useampaa mittausta, joten tarkoitus on tällä ja seuraavalla viikolla mitata kahtena päivänä. Saa samalla vähän käsitystä miten omat verensokerit käyttäytyvät. Painoa on (kotivaa'an) mukaan tullut nyt 5.4kg joten jos paino, sokerit ja SF-mitta pysyvät normaaleina loppuun asti, ei radi aiheuta neuvolaseurannan tai vauvan koon suhteen erillisiä toimenpiteitä tai seurantaa. Aha. No siis sitten vain toivomme, että möttönen ei halua kasvaa kovin suureksi ennen synnytystä. Ensimmäisten 3 mittauksen mukaan sokerit ovat täysin normaalilla tasolla, ähäkutti!

Politiikkaa olen seurannut uutisista, ihan loistava farssi. Lähinnä pohdin pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Toivon opposition jättävän epäluottamuslauseen hallituksen toiminnasta, ei tuollaista pelleilyä voida ihan aikuisten oikeasti katsoa läpi sormien. Päätetään hajottaa hallitus, eipäs kun keksitään hatusta uusi puolue joka koostuu PerSu loikkareista, loistavaa pidetäänkin hallitus koossa ja runnotaan kaikki älyttömyydet koskien työttömiä ja sote-uudistusta läpi. Trumpin oikeusfarsseista rapakon takana puhumattakaan.

Onnellisesti silti suljen silmäni kaikelta kurjalta ja nautin raskaudesta tässä vaiheessa.

Arkiruokaa terveellisenä ja ei liikaa hiilareita sisältävänä mallina oli eilen lettujen muodossa. Etsin juureslettuihin ohjetta joka vaikuttaisi hyvältä ja alla olevalla ohjeella mieskin söi ruokaa mukisematta joten ilman kuvia - tälläkertaa, arkiruoka-ohjetta, olkaa hyvä.


Juuresletut

4 perunaa
4-5 porkkanaa
150g lanttua
2 kananmunaa
2dl vehnäjauhoja
2dl maitoa
Suolaa
1-2dl juustoraastetta 

Kuori ja keitä juurekset läpikypsäksi. Soseuta hienoksi sauvasekoittimilla. Vatkaa kulhossa 2 munaa, 1½-2dl maitoa ja 2dl vehnäjauhoja, lisää juuressose taikinan sekaan. Jos on liian paksua lisää vähän maitoa. Lisää suolaa maun mukaan ja 1-2dl juustoraastetta.

Paista lettuja reiluja ruokalusikallisia pannulla molemmilta puolilta kunnes kestävät kasassa ja ovat kauniin ruskeita.

Kermaviili-avokado kastike

1prk kermaviiliä
1 kypsä avokado
2rkl majoneesia
Mausteita oman maun mukaan

Muussaa avokado hienoksi kulhossa, lisää joukkoon kermaviili ja majoneesi (minulla oli Poppamiehen mango-habanero majoneesia). Lisäsin hieman chili-suolaa ja valkosipulijauhetta ja maustumaan jääkaappiin lettujen paiston ajaksi.

Lisukkeena meillä oli vielä uunissa paistettua pekonia, jonka voi luonnollisesti halutessaan skipata.

Remontti on edennyt siihen pisteeseen, että vessassa on jo allaslaatikosto paikallaan, siitäkin voisin ottaa kuvia tänne jaettavaksi kun kameran esiin kaivan :)

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Arpaonni suosii - onnea voititte Radin!

Kävin perjantaina sokerirasituskokeessa, koska ikää on yli 25-vuotta joten sinne mentiin kuin liukuhihnalta. Paastosin kiltisti 11.5h, en määrättyä 12h kun iltapala vähän venähti. Join vielä yöllä ja aamulla lasin vettä, paha paha minä. Aamulla laboratorioon, ensimmäinen verikoe, litku naamaan ja odottelemaan. Pari tuntia meni suhteellisen nopeasti, luin kirjaa ja olotila oli täysin normaali. Ei tutisuttanut, oksettanut, heikottanut, janottanut tai muutakaan. Nyt on hienot "narkkarisuonet" nuo kun tuppaavat joka verikokeen jälkeen vuotamaan - puhumattakaan kun kokeita otettiin 3kpl.

Eilen soitin ruokatauolla neuvolan ajanvarauspuhelimeen ja kysyin tuloksia. "Juu paastoarvo on oikein hyvä.... sitten tämä 1 tunnin arvo no joo tämä on kyllä koholla 10.6 ja kahden tunnin arvossakin on ylitystä, se on 8.9 Että nyt sitten pitäisi sinne omaan neuvolaan..." Että mitä? Koholla? Raskausdiabetes, tämä on varmaan vitsi?

Raskausdiabetekselle altistavia tekijöitä:
- Äidin ylipaino
- Yli 40 vuoden ikä
- Munasarjojen monirakkulatauti
- Yli 4.5kg lapsen synnyttäminen aiemmin
- II tyypin diabetes lähisuvussa
- Aiemmassa raskaudessa todettu radi
- Sokerin erittyminen virtsaan
- Raskauden kestoon nähden normaalia kookkaampi sikiö

Arvatkaas monta kohtaa noista täyttyy omalla kohdalla? Bingo - ei ainutkaan. Toki tuohan on vain "altistus" lista, sehän voi puhjeta - kuten diabeteskin, kenelle tahansa. Painoa on tullut koko raskauden aikana alle 5kg. BMI ennen raskautta alle 20. Ei diabetesta lähisuvussa. Elintavat kunnossa, liikuntaa ja ruokavalionihilisteilyä v. 2011 kuten blogista olette saattaneet lukea.

Täytyy myöntää, että eilen vitutti ja armottomasti. Ehkä enemmän kuin koko raskauden aikana kertaakaan. Vauvan takia ehdottomasti huolehdin ruokavaliosta - entistä tarkemmin - jatkossa, ja mittailen kiltisti verensokerit, jahka käyn ensi viikolla hakemassa neuvolasta verensokerimittarin. Mutta tämä on jo oikeasti huonoa huumoria. Toiset saavat olla raskaana "ihan huomaamatta" ja me kerätään enemmän ja vähemmän ongelmia ja oireita tällä matkalla. Silti, itse raskaus ei vieläkään aiheuta minkäänlaista ärsytystä tai harmistusta, oma kroppa muutoin kyllä. Tämäkin vielä - kaiken muun jo koetun päälle.

Lueskelin ruokavalio-ohjeita ja muita radiin liittyen. Lähinnä tuli "for real" fiilis, että onko nämä tosiaan suunnattu näille "kaikki vihreä lautasella on hometta ja liikuntaa on vessasta jääkaapille kävely" ihmisille. Mitä hiivattia minä hyödyn ko. ohjeista, kun niissä ei ole mitään uutta, olennaista tai ruokavaliota muuttavaa?

-Syö 4 pääateriaa ja 1-2 väliateriaa
-Syö säännöllisesti, hillitsee nälkää ja annoskokoja
-Nälkäisenä mieluummin proteiineja kuin hiilihydraatteja
-Syö joka aterialla kasviksia, suosi täysjyväviljatuotteita
-Salaattiaterian kanssa voit syödä 1-2 palaa leipää (ei vehnäleipää)
-Peruna, pasta ja riisi pieninä annoksina, pasta ja riisi täysjyväviljatuotteita
-Maitoa max. 6dl päivässä
-Suosi pehmeitä rasvoja
-Syö 3-4 hedelmää tai marja-annosta päivässä
-Älä syö jälkiruokaa!
-Huolehdi hiilihydraattien saannista, min. 150g/vrk
-Juo runsaasti vettä 1.5-2l ruokajuomien lisäksi

Ja hei, muista liikunta! Vähintään 10 minuuttia päivässä ehkäisee diabetesta. Ja käypä hoito-suositus taas kertoo, että
Näyttää siltä, ettei liikunta viimeisen raskauskolmanneksen aikana vaikuta raskausdiabeetikolla edullisesti tai haitallisesti raskauden kulkuun, insuliinihoidon tarpeeseen, synnytyksen kulkuun tai vastasyntyneen vointiin. 

Meillähän ei liikuntaa harrasteta lainkaan... Huomaa ironia. Huolimatta kaikesta pahoinvoinnista ja muusta, vähintään se 1.5-2km kävelen koirien kanssa joka päivä ja olen kävellyt alusta asti. Vähän se toki on aikaan ennen raskautta verraten, mutta silti.

Ehkä eniten tässä nyppii epäreiluus. Yllämainittua listaa kun luen, niin kompastuskivet on "älä syö jälkiruokaa" - olen syönyt, ehkä 1-3 kertaa viikossa herkkuja, aterian lisäksi en ole niillä ainuttakaan ateriaa korvannut. Ja veden juominen, saan juotua noin 1.5l päivässä kaikkineen nesteitä. Täysjyväviljatuotteita meillä on syöty yli 4 vuotta, vaaleaa leipää viikonloppu aamuina jos tehdään ns. aamubrunssi, muutoin ruis-, tai täysjyväviljoista tehtyä leipää. Ja sitäkin syön noin 2 palaa päivässä. Annoskoot ja päivän kalorimäärät ovat yhä luultavasti enemmänkin liian pieniä kuin suuria. Osin tottumuksesta, osin siksi, että vatsalaukkuun ei mahdu kerralla paljoa ruokaa ja ateriamääriä päivälle en ole lisännyt. Syön kun on nälkä. Maitoa en juo enkä ajatellut ruveta juomaan, maitotuotteita (rahka/viili/jugurtti/juusto) menee kyllä päivittäin.

UGH tämä mamma on hyvin hyvin ärsyyntynyt, perrrrrrjantai soikoon. Verensokerimittauksia odotellessa puran ärtymystäni tänne ja palstalle.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Ajatelmia raskaudesta ja kosmetiikkavinkkiä

Kävin eilen neuvolassa. Nyt kun kaikki on kunnossa ja tuleva äiti (sekä isä eritoten) uskaltaa hengittää, käynnit ovat kuukauden välein normaalin kaavan mukaan. Missään kohtaa en ole kokenut olevani kovin hysteerinen odottaja, vaikka neuvolassa on muistutettu, että jos on yhtään epävarma olo aina saa soittaa ja tulla käymään. Elämä on juuri nyt ihanaa, juuri niin täydellistä kun se voi olla. Vauva liikkuu, en tosin tiedä saisinko joka tunti tehtyä liikelaskennan jos sille linjalle lähtisin, mutta en ole kokenut tarvetta. Pienellä on oma rytmi, toisinaan ollaan rauhallisempia ja on päiviä jolloin ei malteta olla paikallaan ei sitten yhtään. Kun vauva liikkuu ahkerasti, on hypnotisoivaa jäädä seuraamaan mahan liikkumista, hyvin usein kun liikkeet näkyvät vatsan päällekin. Yksi ihme, johon tuskin kyllästyn lainkaan tämän raskauden aikana.

Kouluviikolla luokkakaveri kysyi milloin meillä on laskettuaika. Sanoin, että syyskuussa. Hän kysyi osuvasti "onko se pitkä vai lyhyt aika?". Johon vastasin, että lyhyt, nyt kun ei tarvitse oksentaa, voisin olla raskaana vaikka tupla-ajan, koska tämä on jo itsessään niin suuri ihme.
Poistelin eilen puhelimesta turhia kuvia ja törmäsin raskaustestikuviin. Yhä pääsen tämän tekstin tunnelmiin kuvat nähdessäni. Se tunne kun ensimmäistä kertaa kaikkien niiden vuosien jälkeen meillä oli konkreettisesti toivoa.

Vaikka näillä raskausviikoilla alkaa tulla pientä kremppaa sinne ja tänne, olen silti kiitollinen jokaisesta huonosti nukutusta yöstäkin. Sillä tämä on ihme, äärimmäisen suuri sellainen, ja koskaan en tiedä, saanko kokea tätä uudelleen. Jokainen päivä kun saan kantaa pientä ihmettä sisälläni on lahja.

Muistan silti ne lapsettomuuden arvet. Mietin toisinaan julkaistessani mahakuviani facebookissa, ennen lähetä napin painamista, että minunkin kaverilistallani voi olla se henkilö josta tuntuu, kuin kurkku kuroutuisi umpeen kun mahakuva pamahtaa ruudulle. Viha, suru ja raivo peittävät kaiken muun alleen ja ajatuksissa pyörii 100 ja 1 painokelvotonta asiaa. Toisinaan koen olevani itsekäs kuvia julkaistessani, tiedänhän mitä se aiheuttaa pahimmillaan. Toisinaan koen, että kaiken sen jälkeen minulla on oikeus nyt tähän, omaan onneeni. Omalla tavallaan myös mielenkiintoista oli se, että meidän hääpäivämme sattui lapsettomien lauantaille. Sille päivälle, joka on minulle monta vuotta merkinnyt vertaistukea äitienpäivän kynnyksellä, päivää jonka olemassaoloa harva tietää tai haluaa edes muistaa. Minä muistin. Ja minä sain tänä vuonna olla maailman onnellisin ihminen kyseisenä päivänä. Yhden aikakauden loppu, ympyrä sulkeutuu.

Neuvolassa puhuttiin eilen imetyksestä, lapsivuodeajasta, synnytyksestä ja kaikesta raskauteen ja tulevan vauvan syntymään liittyvästä. Viimein neuvolatäti kysyi "onko mitään mikä jännittää? Mietityttää, jotain mitä haluat kysyä, keskustella?". Ei. Minulla on kaikkeen omasta (ja neuvolan mielestä) realistinen ja hyvä asenne. En jännitä, en pelkää, en halua luoda turhia paineita. Luoja on tämänkin asian järjestänyt parhaaksi katsomallaan tavalla joten minä voin olla luottavaisin mielin - ainakin nyt.

Kosmetiikkaosiosta loppuun muutama sana. Olen aurinkorasvojen haitallisuutta ja mahdollista yhteyttä ihosyöpiin pohtinut ja lukenut, aiheesta taisin kiinnostua eritoten vuosi sitten. Nyt raskaana ei suositella edes kemiallista suojaa sisältäviä tuotteita - erittäin mielenkiintoista, jos ne eivät ole sopivia raskaana oleville, miten ne voisivat olla sopivia pienille lapsille tai aikuisille? Kaikessa "turvallisessa" kosmetiikassa toki on se miinus, että hintalappu on ihan toista kuin marketin tuotteissa. Voiko silti omalle - saati lapsen - terveydelle laittaa hintalappua?
Tutkimisen ja pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan meille Algamariksen aurinkorasvaa: tämän linkin takaa löytyy lisätietoja ja tuotevalikoima.
Olen herkästi palavaa sorttia, joten tilasin Sk50+ lapsille tarkoitetun aurinkorasvan. 100ml tuubi luultavasti tulee riittämään meille lähes koko kesän. Ellei sitten tule jotain poikkeuksellista hellekesää, mikä ei välttämättä olisi huono asia, ainakaan elokuusta eteenpäin.

Loppuun viime viikolla otettu kuva kasvavasta mahasta. Vau.fi:n mukaan pieni alkaa lähennellä kilon painoa ja noin 30cm mittoja nyt. Neuvolassa Sf-mitta menee keskikäyrän alapuolella ja kuulema siinä luultavasti samalla linjalla tulee loppuraskauden kasvamaan. Painoa on koko raskauden aikana tullut vain 4.4kg vaikka olen eritoten viimeisen kuukauden syönyt ja huolella, mutta voin syödä jatkossakin hyvin huoleti, joku terveellisyys sentään muistaen.
Kesä, kärpäset ja rantapallo moodi <3