Mielipiteitä jakava tissille nukutus

Aihe joka tuntuu aiheuttavan paljon pohdintaa myöskin. Juttelin eilen koirani trimmaajan kanssa tästä tissille nukuttamisesta. Olin itse vahvasti ennen synnytystä, sillä kannalla, ettei meillä näin tulla tekemään.
Eipä.
Yksinkertaisesti pienen vauvan kanssa se on äärimmäisen helppo tapa. Otat vauvan viereen, annat iltamaidot ja nukahdatte siihen. Samaa kategoriaa kuin perhepeti. Kun hän herää, haluaa maitoa, ruoka on muutaman sentin päässä, tissi suuhun ja unet jatkuu. Koirani trimmaaja sanoi kummankin lapsensa nukuttaneen tissille, vaikka neuvola tätä oli kovasti vastustanut. Tokaisi lopuksi, että tuskin nuo 15-vuotiaina enää tissille nukkuvat. No hänen lapsensa ovat nyt muutaman vuoden vanhoja eikä kumpikaan nuku tissille enää.

Puhuimme myös imetyksestä. Ajatus joka tuli esiin, kuvaa mielestäni ehkä parhaiten maassamme vallitsevaa imetyskulttuuria.
Sinun ei tarvitse perustella jos et halua imettää, oli syy mikä tahansa. Vauvan täytettyä 4kk sinun taas pitää alkaa perustella, miksi teillä ei syödä jo kiinteitä? Puhumattakaan siitä, jos imetät yli vuoden vanhaa lasta, mitä ihmettä, minkä takia?
Mielestäni ylläolevan pitäisi olla juuri päinvastoin. Imetys ja äidinmaito olisi se ensisijainen ja "odotettavin" tapa ruokkia lapsi. Ei niinpäin, että kysellään milloin olet ajatellut lopettaa imeyksen tai miksi se ei syö jo perunaa.

Uusia kokemuksia, Hilla löysi kissan!

Hillalla on joku vaihe (tiedoksi kaikille odottajille, kyllä, aina on joku vaihe ja siihen on hyvä vedota!), hän nukkuu mieluiten vain kainalossa kiinni ja tissi suussa. Kävin sunnuntaina katsomassa kummipoikaa ja sain muutaman tunnin samalla omaa aikaa. Neiti oli isämiehelle kiukunnut reilu 3 tuntia poissaoloni ajan. Kotiuduttuani, käytiin sohvalle vierekkäin tissittelemään ja neiti malttoi nukkua iltapäikkärit siinä. Parina iltana myös hän on tankannut läheisyyttä, vaikka maha on täynnä ja nukkumatti viemässä kovaa vauhtia untenmaille, ei puhettakaan, että hän laskisi irti. Mikäpä siinä, nukutaan vieretysten ja minä nukun onneksi ihan hyvin näinkin.

Päivän treeni leluja ihmetellen

Eilen oli myös kiukunnut pullolle kun käytin koiran trimmaajalla, liekö meille tulee nyt tissi vs. pullo -taisto jonka pullo luultavasti häviää. Toisaalta eipä minulla ole tarvetta olla poissa paria-kolmea tuntia kauempaa. Sen ajan hän pärjää kyllä ilman maitoa, ja tarvittaessa on muitakin keinoja, kuten hörpytys jos nälkä tulee, ja pullolakko iskee.

Täysimetyksen 6kk on kuitenkin lyhyt aika, enkä koe tarvitsevani vauvavapaata aikaa enempää mitä nytkään. Ihan liian vauhdilla kasvaa nämä pienet muutenkin <3

Imetys - ajatukset ennen ja jälkeen vauvan

Kun raskaus eteni tuli neuvolassa eteen puheenaihe nimeltä imetys. Myös omat ajatukset kääntyivät vauvan ruokintaan ja tuli siitä keskustelua luokkakaverin kanssa jolla on jo 6 omaa lasta.

Lähtökohdaksi otin 6kk täysimetys tavoitteen jota WHO suosittelee. En jaksanut kuitenkaan stressata asiasta ja tokaisin varmaan jokusenkin kerran, että yhtä hyvin lapsi kasvaa korvikkeella. Liityin kuitenkin Imetyksen tuki -ryhmään facebookissa, jotta olen valmistautunut ja ainakin yrittänyt imettää.
Ryhmästä sain hyviä vinkkejä etukäteen ja luin monia keskusteluja joissa oli ongelmia imetyksen kanssa. Perhevalmennuksissa paasasin miehelle, että opettele nyt oikea imuote sillä sinä saat olla minun imetystukihenkilö. Itse väsyneenä ja hormoneista sekaisin olevana, jonkun täytyy tietää miten imetys lähtee sujumaan jos minä en tiedä, ja se tehtävä lankesi miehelle. Hampurilaisotetta hoettiin talossa useammankin kerran. ITU ryhmässä äidit julkaisivat imetyskuvia ja koin siitä ärtymystä. Miksi ihmeessä joku kokee tarvetta kuvata omaa lasta tissillä? Älytöntä. Kuvat eivät kuitenkaan olleet minulta pois, joten tyydyin kotona yksin pyörittelemään silmiäni niille.

Sitten Hilla syntyi, sain pienen ihmeen paitani alle ja ensimmäisen imetyksen koimme salissa.
Meidän otti vastaan yöllä kätilö joka melkein vuorokautta myöhemmin vei minut ja Hillan osastolle. Hän tuli hakemaan meitä salista, katsoi minua ja Hillaa hetken ja hymyili "Siinä sinä imetät, kuin olisit tehnyt sitä aina". Ja siltä se tuntui. Maailman luonnollisimmalta asialta. 

Nyt olen täysimettänyt lastani 10 viikkoa ja 4 päivää. Imetyksen myötä minulle aukesi maailma jollaista en osannut kuvitella tai edes toivoa. Tunne, joka herää kun oma lapsi tarttuu rintaan, alkaa syödä rauhallisesti, ottaa katsekontaktin sinuun ja luo maagisen yhteyden jota kuvaamaan ei riitä mitkään sanat maailmassa. Tunne, jonka takia voisin julistaa imetyksen ilosanomaa joka ainoalle vastaantulijalle. Tunne, joka sai minutkin julkaisemaan sosiaalisessa mediassa imetyskuvia. Ymmärrys, mitä minulla ei raskausaikana ollut. Miten rinnat eivät ole vain ruokaa vauvalle, ne ovat lähes koko maailma.

Kuvia matkaltamme

Kipu, ongelmat? Kyllä. Imetys koski. Ensimmäisinä päivinä se sattui. Lansinoh oli käytössä joka ainoan imetyksen jälkeen. Maito nousi, se vasta koskeekin. Tekee mieli irroittaa maitobaarit ja heittää niillä vesilintua. Liivit puristaa, kaalinlehtiä saa survoa alvariinsa, särkylääkettä menee. Sitten jäi hormonaalinen kipu, aina kun Hilla tarttui kiinni, tähtiä näkyi. Usko, sai jatkamaan. Usko, että imetys ei satu kun se sujuu. Usko kantoi ja se kannatti. Imetys ei ole koskenut viikkoihin. Ei, vaikka neiti toisinaan asuu toista tuntia rinnalla, nyplää, vetää, hamuaa, ottaa kiinni ja irroittaa.

Kaikilla se ei onnistu. Maito ei joillain nouse. Apua ei saa, ongelmat kasautuu, usko loppuu. Onneksi on tukiäitejä, ohjausta ja neuvontaa. Jos on tahtoa, on jo hyvällä tiellä kohti imetyksen onnistumista. Toivon onnistuneen imetystaipaleemme jatkuvan. Toivon, että täysimetyksen tilastot saadaan Suomessa nousuun, sillä monen imetystaival saisi paljon onnellisemman lopun kun he saisivat apua ajoissa imetyksen onnistumiseksi <3

Alla minun lyhyen imetystaipaleeni mahdollistanut lista asioista:

-Valmistautuminen, imetys harvoin sujuu ilman valmistautumista 

- Maito ei lopu - jos se nousee maidontuotannon alasajo vie noin 40 vuorokautta

- Rintaraivarit eivät kerro maidon riittävyydestä, vain imetyksen turvamerkit

- Vauvantahtinen imetys 

- Luota itseesi ja luota rintoihisi

- Oikea imuote 

- Lansinoh!

Unohtamatta imetyksen hyötyjä vauvalle, äidin syöpäriskin pieneneminen, ekologisuus ja rahansäästö. Korvike on aina äidinmaidonkorviketta, jos on mahdollisuus imettää, oma maito on vauvan parasta ravintoa, sillä se mukautuu vauvan tarpeiden ja kasvun mukaan. 

Yrittäminen ei mitään maksa, ja tukea saa imetyksen tuesta koulutetuilta tukiäideiltä <3

Silti en syyllistä ketään imettämättä jättämisestä, tai korvikkeen käytöstä. Imetys on äärimmäisen herkkä asia ja jokainen äiti varmasti ruokkii lapsensa oli se sitten korvikkeella tai omalla maidolla. 

Äidintahdistus ja miten nyt nukutaan

Hilla on 8 viikkoa vanha. 8 viikkoa sitten ihastelin meidän pientä vastasyntynyttä sairaalassa, joka on nyt jo niin iso tyttö. Eilen illalla imettäessäni hahmotin tapahtuneen kasvupyrähdyksen jotenkin konkreettisemmin, se pikkunappula joka nukkui pää minun kainalokuopassani on jo kasvanut isoksi siihen vastasyntyneeseen nähden. Ja kasvaa lisää kokoajan. Meillä jokellellaan ja hymyillään jo ihan hirveän paljon, mikä on mielettömän ihanaa ja uusin nopeasti tullut muutos. Viime viikolla tuli pieniä varovaisia hymyjä, nyt neiti on kuin naantalin aurinko ollessaan hyvällä tuulella.

Hulinakausi joka sisälsi joka iltaisen 2-3 tunnin "kävele ympäri asuntoa, kanna eri asennoissa, laula ja hyssytä" liittyi selvästi 6-viikkoisen hulinoihin. Väestöliiton sivuilla oli myös erinomainen diasarja 0-6kk vanhan vauvan nukkumisesta, ja koin senkin tekstin itselle erittäin hyödylliseksi.
Hulinat helpottivat. Nyt 4 iltaa on menty nukkumaan jo 20-21 maissa, tissin kautta yöunille sängyssä. Ei itkua, hulinaa, ei tuntien kanniskelua. Väsymyksen yllättäessä joko nukahtaa syliin, siirretään sänkyyn, herää, syö ja nukahtaa uudelleen. Eilen illalla kannoin suoraan sänkyyn kun alkoi väsyttää, lauloin (erittäin epävireisesti) sinistä unta ja rauhoitin Hillan syömään. Syötyään nukahti. Kolmena iltana olen itse hiipinyt pois makuuhuoneesta ja ollaan saatu miehen kanssa parisuhdeaikaa pari tuntia kunnes menen Hillan viereen nukkumaan ja mies jää hetkeksi ottamaan vielä omaa aikaa alakertaan.

Heiluva iltanappula ja kohta pieneksi jäävä yöpuku 

Yöt on sitten hulistu vähän enemmän. Jokin käy nyt taas mahaan ja pierujumppaa tehdään noin 03 eteenpäin. Viime yönä 2.5h jumppasi, torkkui ja jatkoi jumppaamista kunnes 5:30 sai toimituksen aikaiseksi ja iskä pääsi kakkavaipan vaihtoon. Aamulla nukkui sitten 09 asti. Itse olen laittanut kellon soimaan 08 jotta aamu alkaisi aina samaan aikaan, loisin itselle taas vähän rytmiä ja Hilla tottuisi aamuisiin ääniin, kahvinkeitin, astiat, televisio, koirien häärääminen. Tuttua ja totuttelua.

Lueskelin hieman huvittuneena raskauden aikaisia tekstejä nukkumisesta ja tissin merkityksestä vauvalle. Ja syön ilomielin sananin siltä ajalta. Ajatus tissistä vain ruokana oli silloin hyvä, nyt nautin itse älyttömästi siitä miten rinnat ovat muutakin kuin ruokaa, läheisyyttä ja turvapaikka pienelle kun elämä harmittaa. Päivällä ja yöllä. Eilen illalla - tai oikeastaan yöllä jo kun pierujumppa alkoi - pohdin kyllä, että yösyötöt kun vähenevät tai loppuvat siinä 8-10 kuukauden iässä (mahdollisesti) voisin imettää illalla Hillan alakerrassa ja iskä voisi hoitaa omaan sänkyyn nukutuksen yläkerrassa. Ja yösyötöt pullolla ennen kuin tottuu siihen, että yöllä ei tissiä enää tule. Siinä iässä yö voi kestää jo 5-6 tuntia vauvasta riippuen. Aamuyön syötölle voisin mieluusti sitten vielä nostaa viereen ja viettää vauva-äiti aikaa sängyssä. Mutta tämä nyt on tällaista pohdintaa, sitten ensi keväänä nähdään toteutuuko ja miten jos toteutuu.

Todistetusti myös yhdet päiväunet nukuttiin sitterissä!

Pohdintaa on myös tällä viikolla herättänyt kiire ja äidintahdistus. Uutisissa, netin keskustelupalstoilla ja ihmisten ajatuksissa. Vauvalla on kiire kasvaa. Kiire oppia nukkumaan omassa sängyssä. Äidillä kiire saada omaa aikaa poissa vauvan luota. Kiire aloittaa kiinteät vauvalle. Kiire opettaa pullolle/tutille. Kiire opettaa nukkumaan muualla kuin sylissä. Kiire kiire kiire.
Vauvavuosi kestää nimensä mukaisesti vuoden. Eikö siitä pitäisi nauttia ja ottaa kaikki ilo irti, joka kehitysvaiheesta ilman kiirettä? Ei tätä aikaa saa takaisin. Jos perheeseen siunaantuu lisää lapsia, jokaisen vauva-aika ja vauvavuosi ovat erilaisia. Ainutlaatuisia. Yksi vuosi vaiheineen on uskomattoman lyhyt aika jos sen suhteuttaa äidin elinikään joka lähentelee tilastollisesti noin 80 vuotta.

Itse olen käynyt nyt kerran iltalenkillä niin, että Hilla oli hereillä ja iskän kanssa kotona. Ja muuten ajoittanut omat jutut Hillan aamupäiväunien ajalle, jotta pullosta ei ole tarvinnut antaa maitoa kuin pari kertaa. Ja hyvin on sujunut. Tammikuussa jatkan joogatunneilla joten olen joka viikko illalla noin 2 tuntia poissa kotoa. Mielestäni se on tähän kohtaan ihan tarpeeksi.
Ystävien näkeminen kuitenkin on tärkeää ja se on jäänyt retuperälle - myönnetään. Osin siksi, että me emme juuri Hillan kanssa liiku muuta kuin aamupäiväunien aikaan ihmisten ilmoilla ja ystävät ovat silloin töissä. Viikonloppuisin taas on kiva saada aikaa perheenä ja monesti ystävilläkin on menoja jo sovittuna viikonlopuille.

Eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tarvitsen hetken omaa aikaa. Iskä hoiti kaikki muut aamutoimet, minä syötin vain. Lähti Hillan ja Jadiksen kanssa ulos ja me lähdettiin Fadon kanssa lenkille tuulettumaan. Vaikka olin kotona, silti se, että toinen hoitaa aamutoimet, pukemisen, kiukkuharmin kun väsymys iskee ja raahaa rytmiryhmän pihalle ilman minun apua oli jo hengähdystauko itselle. Olen järjestelmällinen ja perfektionistinen ihminen ja huomaan, että aamut kuluttavat eniten omaa kapasiteettia. Hilla on hyväntuulinen ja seurustelee aamuisin - kunnes väsy iskee aivan puskista. Silloin on oltava omat ja toisen ulkovaatteet käsillä valmiina, koirat ruokittuna, oma aamupala syötynä ja valmiina uloslähtöön. Tai sitten hoidat kaikkia edellämainittuja asioita itkevä nappula kainalossa jonka pitäisi päästä jo päiväunille. Miehen mielestä otan turhaa stressiä aamulähdöistä, mutta itse mietin niin, että jos voin välttää aamuisen turhan harmi-itkun, niin vältän sen ennakoimalla kaiken mihin voi vaikuttaa.

Tällaisia ajatuksia tänne. Vaikka nukkumisrytmit varmasti vielä muuttuvat ja elävät seuraavan vuoden aikana, nyt ollaan hyvällä mallilla ainakin tällä hetkellä. Hilla nukkuu noin 20 - 08:30, miinuksena on yöhulinat ja useammin syöminen, mutta illat rauhoittuivat kotona. Ja sängyssä vaikka pitää syöttää ja silitellä toista yöllä, on helppo kuitenkin nukahtaa uudelleen kummankin kun on taas rauhoituttu ja saatu maha täyteen.

Kaikenkaikkiaan nautin kuitenkin vauva-ajasta ja äitiydestä, tuo pieni ihme on parasta mitä minulle on tapahtunut ja aivan ehdottomasti jokaisen, pitkän, tolkuttoman pitkän ja odotetun vuoden arvoinen <3