perjantai 16. helmikuuta 2018

Perhevapaauudistus

Asia joka kiinnostaa itseä, ja on ollut pinnalla mediassa. Malleja joita on väläytelty mediassa, taitavat olla lähinnä 4+4+4 ja 6+6+6. Uudistushan kaatui rahoitukseen, ainakin poliitikkojen mukaan. Kotihoidontukea olisi merkittävästi leikattu 2-3 ikävuoden välistä ja sisaruslisät poistettu.

Syntyvyys laskee Suomessa kokoajan ja pohditaan, mitä toimenpiteitä täytyisi tehdä, että syntyvyys lähtisi nousuun.

Yksi näkökulma on äidit äkkiä töihin. Työvuosia tulisi lisää kun äidit menisivät 8-10kk kohdalla töihin, ja isät jäisivät kotiin. Mietin vain, että työttömillekään ei ole työpaikkoja, joten mistä (esim) pienituloisille äideille niitä yhtäkkiä taiotaan tuhansia? Tällä hetkellä kun itse istun kotona vauvan kanssa, joku (mahdollisesti työtön) on töissä, koska hän "paikkaa" minua, satun myös tietämään, että tuo "paikkaaja" on nainen. Joten kuka tässä häviää?

Imetys. THL suosittaa 6kk täysimetystä ja imetystä kiinteän ruuan ohella 1 vuoden ikään. Eli äidin tulisi olla vähintään 6 kuukautta kotona ja imettää työn ohessa sitten vuoden ikään, jos äiti palaisi töihin vauvan ollessa esim. 10kk. Mielestäni myös imetys tulisi huomioida tasa-arvosta puhuttaessa.

Isät eivät syystä x tai y halua jäädä kotiin, taloudellinen tilanne perheissä, haluttomuus olla pienen lapsen kanssa kahden, yle oli listannut erinäisiä syitä. Ylen mukaan myös isät vierastavat ihan pienen lapsen kanssa kahden olemista, joten uskoisin, että vuoden vanhan lapsen kanssa oleminen olisi jo aivan erilaista, kuin 6 kuukautta vanhan.

Minun mielestäni paras malli olisi 6+6+6. Äiti voisi käyttää ensimmäiset 12kk ja imettää sen vuoden (jos imettää), isä jatkaa seuraavat 6 kuukautta kotona olemista. Jos kotihoidontukea leikattaisiin, niin sitä voitaisiin leikata esim. 6kk, eli lapsi voisi olla kotona hoidossa 2v6kk ikään. Sisaruslisiä en lähtisi poistamaan, sillä se tuskin ainakaan nostaa syntyvyyttä.

Olennaista olisi myös varhaiskasvatuksen laadun varmistaminen. Viereisessä kunnassa on vuosia jo hoitajat kuormittuneet ylisuurista lapsiryhmistä, jonot päivähoitoon ovat kuukausia, henkilökunta on sairaana, sijaisia ei saada... Meidän kunnasta ajettiin kaikki perhepäivähoito alas joitain vuosia sitten. Näitä uutisia kun lukee ja entisenä päiväkodin työntekijänä kun katson ryhmäkokoja, en todellakaan ole halukas laittamaan lastani päivähoitoon 10-12 kuukauden ikäisenä.

Maailmassa on satoja maita, joissa ei lapsista "makseta" mitään, niihin verrattuna meillä maksetaan ja hyvin. Miksi emme sitten lisäänny, no sitä asiaa täytyisi tutkia ehkä laajemmalla skeemalla lapsettomien 20-40 vuotiaiden ihmisten keskuudessa.

Ehkä työ on monelle se "pyhä lehmä?" Itse olen aina mieltänyt niin, että töissä tulee käydä ja omilla rahoilla pärjätä. Kyllä. Mutta lapset ovat silti asia joka menee aivan joka ikisen työpaikan ohi. Lasten vauva-aikaa ja pienenä olemista ei voi mielestäni rahassa mitata. Jos itse tulen pääsemään eläkkeelle joskus 68-70 vuoden iässä on minulla työuraa edessä noin 40 vuotta. Siinä ajassa on yksi hailee, olenko kotona nyt 2 vai 3 vuotta lapseni kanssa, ehdin eläkettä kartuttaa silti yli 35 vuotta ja maksella asuntolainaa. Suhteellisuuden taju tuntuu puuttuvan osittain näistä keskusteluista, tai sitten minä katson vain kolikon kääntöpuolta.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Pikaista päivitystä

Päivät kuluvat vauhdilla, eritoten kun nukkuminen on hyvin lyhyitä pätkiä neidillä. Viikonloppuna ei toiminut edes vauvauinti "normaalilla" tavalla. Neiti nukkui vajaat 4h josta yhden tunnin kävin hyssyttämässä vaunuja 5-10min välein. Sunnuntaina sitten tapahtuikin joku ihme ja neiti nukkui inahtamatta 3 tuntia putkeen! Yöt meinasivat lyhentyä ja aikaistua reippaasti, melkein koko viime viikon nukahdettiin 22-22:30 ja herättiin 07 jälkeen jo yöunilta. Nyt on muutama yö menty 20:30 sänkyyn ja yöllä syöty 1-2h varpaita, mutta aamulla nukuttu taas 8:30-09 välille. Parempi tämä.

Inspiraatiota on, pitäisi jakaa teille teksti liittyen hyviin puuroresepteihin itselle ja vauvallekin hieman muokattuna versiona. Toisen tekstin meinasin kirjoittaa kantovälineistä. Nämä siis jahka saan edes hetkeä pidemmän kirjoitusrauhan!

Ehdottomuudesta mietin positiivisena omia ehdottomuuksia - öisin ei seurustella ja joka päivä mennään ulos, sekä tietyt rutiinit. Olemme pitäneet alusta asti sen linjan, että yöllä ei seurustella ja yö käsittää ajan 07-08 asti aamulla. Yö alkaa nukkumaan käymisestä, tällä hetkellä siis 20:30-21:30. Toisinaan vaihdan vaipan yöllä kun Hilla on hereillä, sängyssä ja ilman valoja tai katsekontaktia. Jos Hilla häärää, syö varpaita, öhisee ja pulisee yksin, annan puuhata. En ota kontaktia, en puhu. Tissiä tulee kun öhinä muuttuu tapailevaksi itkuksi, nukahtaa siihen jos ei yksin nukahda.

Ulos lähtö tapahtuu aina samalla tavalla, siinäkin siis oma rutiini joka kertoo Hillalle mitä tapahtuu seuraavaksi. Iltarutiineihin kuuluu iltapesut ja uutena hampaiden harjaus, joka suoritetaan juuri ennen sänkyyn menoa. Toivottavasti rutiineista muodostuu mielleyhtymiä jotka helpottavat unille siirtymistä myös myöhemmin. Päiväunirutiinit muuten ovat meillä aivan hakusessa, neidille kun kelpaa vain syli (kantoreppu, rengasliina) ja käveleminen, että nukahtaa. Joskus käy ihme ja saan sohvalla viereen nukutettua tissille ipanan. Loppupäivän päiväunet luonnollisesti myös määrittää se, nukkuuko neiti aamulla vaunuissa 40min vai 3h.