Kakkadilemma ja marttailua

Hilla aloitti kiinteiden maistelun 6 kuukauden ja 1 päivän iässä. Maha meni nopeasti kovaksi, tai lähinnä kakka alkoi tulla muunlaisena kuin maitokakkana. Yksi pahempi kakkaepisodi koettiin kun takapuoli paloi punaiseksi. Ilmakylpyä ja pesua vuorokauden verran, sekä nukkumista ilman vaippaa, tilanne rauhoittui. Siitä melkein jäi tämä pätkis-pastilli kakka. Toisina päivinä neiti tekee jopa 8 pätkistä vaippaan. Yhtenä yönä vaihdoin vaipan kolme kertaa. Normaalisti neiti ei kakkaa ikinä yöllä, ei koskaan. Kyselin neuvoja simppelin facebook ryhmässä ja Marjut vastasi, että vauvan ummetus ei ole asia jonka kanssa "vain eletään". Meillä kuitenkin on useampi viikko syöty luumusosetta joka päivä, ilman huomattavaa vaikutusta.

Joten nyt meillä on viljojen karsinta menossa yksi kerrallaan. Aloitin kaurasta, koska kauraa meillä käytetään eniten. Jos selvää apua ei tästä näytä olevan, ensi viikolla pudotetaan vehnä tai ohra pois ja sitten taas seuraava. Ruista meillä ei muutenkaan mene kuin 1-3x kuukaudessa.

Uusia makuja koko perheelle

Kävin maanantaina Marttojen kurssilla ensimmäistä kertaa. Aiheena oli lapsiperheen arkiruoka ja sormiruokailu. Kurssi oli todella kiva ja vieläpä ilmainen. Tehtiin kaksi eri lounasvaihtoehtoa, pari puuroa ja kolme välipalaa. Sai hyviä vinkkejä ajatellen Hillan syömistä, kun kiinteiden määrä alkaa kasvaa. Mitä tarjota välipalaksi esimerkiksi. Ja puuroideoita sain joka oli tosi kiva juttu. Tulee liian usein tehtyä perus mikropuuro ja ämmää sekaan, vähän luumusosetta ja ääntä kohti. Nyt kävin ostamassa vaihtelua kaappiin kun kaura putosi ainakin toistaiseksi ruokalistalta pois. Nyt mennään speltillä, tattarilla sekä ohralla. Spelttimanna oli itselle ihan uusi tuttavuus. Kivan miedon makuista ja kotimaista vielä. Eilen keitin koko perheelle iltapalaksi spelttimannapuuroa, sekaan yksi appelsiini pieneksi pilkottuna ja puolikas banaani. Vähän makua ja hedelmää, ei niin "tylsää" puuroa. Marttakurssilla juteltiin, miten aina tulee hedelmät tai soseet lisättyä valmiiseen puuroon. Kuitenkin makua saa enemmän kun puuron keittää hedelmien kanssa. Pikkujuttu mitä ei vain osaa itse ajatella, ennenkuin joku muu sanoo sen ääneen.

Spelttimannaa appelsiinilla ja banaanilla

Tänään kävin entisen luokkakaverin luona kyläilemässä. Samalla tuli shoppailtua Hillalle vaatteita, stonzit ja Fidellan kantoreppu. Uusia ihanuuksia meille <3 Stonzeja oli tarkoitus lähteä etsimään Hillalle, joten tämä kaverishoppailu sattui paremmin kuin hyvin! Kaverin tyttö on Hillaa 11 kuukautta vanhempi, joten hauska katsoa millaista meillä on arki vuoden kuluttua.

Meidän uusi kantoväline <3

Hilla istuu jo tomerasti itse. Hakee konttausasentoa ja tekee hampaita lisää vähän kokoajan. 8kk neuvola on ensi viikolla, mielenkiinnolla odotan miten neiti on kasvanut. Kiinteiden määrä aterioilla on kasvanut myös pikkuhiljaa. Lisäksi melkein joka päivä syödään jo 3 ateriaa. Sängyssä iltaisin harjoitellaan istumista, pyöritään, ollaan konttausasennossa ja kannetaan leluja suussa. Aito koiraperheen kasvatti siis!

Mietintää vanhemmuudesta ja itsekkyydestä

Meillä on ulkoiltu, ilman vaunuja. Tutustuttu maahan, ruohoon ja kaikkeen jännään mitä ulkoa löytyy. Keinuttu ja istutettu äitin apuna kukkia. Nautittu täysin rinnoin keväästä, käyty kaksi ellei kolmekin kertaa päivässä vaunulenkillä. Syöty uusia ruokia, sotkettu, kasvettu yli 68cm koon vaatteista.

Eka kertaa keinumassa

Tuohon lelujen luokse minä sen jätin, ja tuolta se löytyi 5min myöhemmin

Sen lisäksi minä olen taas ajautunut pohtimaan omia ajatuksia vs muiden ajatukset. Liittyen vanhemmuuteen, imetykseen ja siihen "äidin näkökulmaan". Me käydään viikottain kerhossa Hillan kanssa, ekavauva kerhossa on nimensä mukaisesti vain esikoisten äitejä. Siellä tulee vaihdettua ajatuksia kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä. Ruoka ja uni päällimmäisinä aiheina.

Uni puhututtaa kaikkia tuoreita vanhempia. Marginaali ovat he, jotka kokevat saavansa nukkua tarpeeksi. Toiset vauvat posottavat 5-8 tunnin yöunia, nukahtavat ongelmitta yksin pinnasänkyyn tai mihin vain. Suurin osa vauvoista ei. Some keskusteluissa unikoulu on nyt pinnalla kun nämä syksyn vauvat ovat ylittäneet 6 kuukauden rajapyykin.  Unikoulu, jonka usea vanhempi haluaa aloittaa heti vauvan täytettyä 6 kuukautta. Ikäänkuin vauva kasvaisi "riittävän" isoksi yhdessä yössä.

Kerhossa eräs äiti otti puheeksi, että viisi kuukautta valvottuaan vauva siirrettiin omaan huoneeseen ja isä alkoi hoitaa iltanukutukset. Pakko oli kokeilla, koska ei ollut enää mitään menetettävää. Omalle kohdalle kuulostaisi vieraalta ajatukselta. Minä valmistauduin siihen, ettei vauvan syntymän jälkeen ensimmäiseen vuoteen juuri nukuta. Ensin raskaus joka valvottaa sitten vauva. Pieni ihminen pienen vatsalaukkunsa kanssa vaatii ruokaa. Oppii uutta, tulee ärsykkeitä ja taitoja joka päivä. Niitä prosessoidaan öisin. Vanhemmat ovat vauvan kiintopiste maailmaan ja heidän läheisyydestä on pidettävä huolta myös yöllä.

Kyllä minä valitin väsymystä isämiehelle. Kitisin, kun annoin tissiä tunnin välein ja halusin nukkua edes joskus, kun Hilla oli 3-4kk vanha. Että etkö sinä voisi vaikka pullolla hoitaa yhtä yösyöttöä. Isämies järjen äänenä totesi, että joutuisin kuitenkin pumppaamaan yöllä kun tissit eivät yli 4h imetysväliä silloin kestäneet. Ja tämäkin vaihe menee ohi, hän voi viihdyttää lasta päivällä, että saan nukkua extrapäikkärit. Yöt kuitenkin sujuvat parhaiten niin, että minä kestän. Oikeassahan hän oli. Silloin tuntui vittuilulta moiset kommentit, itse ei vain osannut väsymykseltä nähdä kokonaiskuvaa.

Nainen jaksaa 9 kuukauden raskausajan. Perustaa perheen miehen kanssa tai kuka mitenkin, usein suunnittelun seurauksena. Miksi siis vauvavuosi tuntuu raskauden päälle niin pitkältä?
Minä vierastan ajatusta, että oma tarve unelle /omalle ajalle ja vauvan luonta pois olemiselle on niin vahva pienten vauvojen äideillä. En tiedä, johtuuko se vuosien lapsettomuudesta. Mielestäni vauvan - siis alle vuoden ikäisen lapsen, äidin ensisijainen tehtävä on huolehtia jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Oman ajan, omien yöunien ja omien tarpeiden "kustannuksella". Mutta eihän se ole vain "antava" suhde - siinä suhteessa jos missä äiti saa enemmän, kuin missään muussa ihmissuhteessaan, minun mielestäni. En koe olevani mikään vuoden äiti, tai sädekehä pään päällä hymisevä marttyyri ajatukseni kanssa. Koen, että minä olen lapseni halunnut, tehnyt tähän maailmaan tarkoituksella. Sillä valinnalla on seurauksensa. Vähäiset unet, lyhyet hermot, sotku, parisuhteen siirtyminen taka-alalle, omasta ajasta luopuminen. Sen vastineena saan pienen ihmisen, oman tyttäreni rajattoman kiintymyksen ja rakkauden, huomion ja olla aitiopaikalla seuraamassa miten hän kasvaa vauvasta taaperoksi.

Nettikeskusteluissa paistaa läpi äitien kiintymys omiin lapsiin. Kuitenkin kääntöpuolella on voimakas tarve omalle ajalle, omille tarpeille. Oli kyse sitten täysistä yöunista, oman kropan "takaisin" saamisesta, viikonlopusta kavereiden kanssa. Ehkä itse olen sitten poikkeava yksilö, kun koen, että kaikki nuo ovat vauvavuotena toisarvoisia. Keho palautuu kyllä synnytyksestä, ajallaan. Viikonloppuja poissa kotoa ehtii olla kun vauva kasvaa. Nämäkin vauvat nukkuvat täysiä öitä, viimeistään teini-iässä. Ehkä lapsettomuus on tehnyt minusta "uhrautuvan". Tiedän, että moni äiti ottaa näkökulmani negatiivisena ja arvosteluna. Minun puolestani jokainen kasvattaa lapsensa juuri niinkuin itse parhaaksi näkee. Ei kenekään kasvatustapa ole minulta pois. Kuitenkin koin, että johonkin on saatava kirjoittaa tämäkin ajatus auki.

Meillä uhraudutaan. Vauvan vuoksi ja teen sen enemmän kuin mielelläni. Sillä tiedän myös, mitä on elää ilman vauvaa - sitä joka solulla toivoen - vuosikausia. Joten tuon pienen nyytin vuoksi, joka pian muuttuu vauvasta taaperoksi, luovun ilomielin yöunista, viikolonpuista poissa kotoa ja omasta ajasta siinä merkityksessä mitä se oli ennen häntä. Minun vauvani joka on pian 8 kuukautta tarvitsee ruokaa öisin. Nukkuu pisimmillään 3-5h ja se on paljon. Sillä se voisi olla vähemmänkin. Nukahtaa tissille ja saa tehdä niin, sillä se on hänelle turvallinen ja tuttu paikka.

Eilen juhlimme isämiehen pyöreitä. Menin juhlapaikalle järjestelemään 16 maissa. Join puoli lasia valkoviiniä, jammailin musiikin tahdissa, nauroin, söin, pidin hauskaa. Ja olin kotona 20:00 menossa vauvan kanssa yöunille. Olisin voinut pyytää anoppia nukuttamaan Hillan. Se olisi saattanut jopa onnistua. Kuitenkin vaakakupissa painoi se, että Hilla tarvitsee minua enemmän kuin isämies. Minä sain muutaman tunnin pitää hauskaa ja se oli tarpeeksi. Isämies jatkoi juhlintaa ja minä siirryin sinne missä minua tarvittiin eniten.

Arkea 7kk vanhan apunan kanssa

Niin se päivä koitti kun ollaan lähempänä vuoden ikää, kuin syntymää. Neidistä tuntuu ihan hetkessä, parissa viikossa kasvaneen tosi iso. Uusia ilmeitä, ääniä. Kujeilua, kokeilua ja omaa tahtoa. Persoona, ihan omanlaisensa.

Kiinteitä on syöty kuukauden verran. Sormiruokaa pääasiassa. Pari läheltä piti- tilannetta jonka takia nyt olen antanut myös soseita jälkkäriksi. Itse tehtyjä kylläkin. Suun motoriikka ei pelaa vielä ihan optimaalisesti, mutta harjoitusta. Äidillä kyllä sydän kurkussa useammankin kerran, mutta neiti on itse äärettömän innostunut sormiruokailusta. Viikonloppuna oli vaippaepisodi, vuorokauden verran ilmakylpyjä, sinkkivoidetta, talkkia ja lopulta nännirasvaa pyllyn vallanneeseen vaippaihottumaan. Kakka tuli pätkinä monta kertaa päivässä ja kaikki muu aika harmitti kun koskee. Onneksi ilmakylvyt ja nännirasva olivat lopulta pelastus ja nyt on jo rauhallinen tilanne, pyllyssä ja kotona.

Konttausasentoa meillä haetaan kovasti. Hermot menevät heti kun joku kiinnostava lelu, tai koira/kissa u name it on sellaisen matkan päässä, ettei siihen yletä. Ei vaikka miten kurottaa. Mutta kun ei ihan vielä hoksaa, miten pääsisi eteenpäin. Epäilen, että siihen ei kuitenkaan kauaa mene, kun se keksitään.

Pääsiäisenä oli vähän isompi pehmolelu leikkikaverina!

Viimein koin myös ajankohdaltaan sopivaksi yrittää pinniksessä nukkumista. Otimme etulaidan pois (hyvin jälkijunassa, muut taitavat tehdä tämän ennen kun vauva syntyy, me tässä 7kk kohdalla) ja liinoilla meidän sänkyyn kiinni. Illalla neiti pinnikseen ja tissi suuhun. Nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän 3-4h ja loppuyön vieressä. Kaikki hokivat, miten nyt äiti nukkuu paremmin ja on niin hyvä kun Hilla on omassa sängyssä - ai että! Noh, nukahtaminen vie joka ilta tupla-ajan minulta, kuuntelen vain, että kai se hengittää. Jotain tuntuu puuttuvan vaikka välimatka ei ole pitkä. Silti tuntuu, että nukun loppuyön paremmin kun Hilla on vieressä.

Kaikilla tuntuu olevan mielipiteitä (ja tämä on sitten ainoa oikea tapa toimia - ehdotuksia naamioituna mielipiteiksi) mitä pitäisi syödä, miten usein, missä muodossa ja eritoten miten pitäisi nukkua. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minun lapsi ja minä tiedä mikä hänelle on parasta. Piste.

Hilla vierastaa myös ja kokee aika kovaa eroahdistusta minusta. Tämäkin on vaihe, ja menee ajastaan ohi, joten en ole siitä stressiä ottanut.

Ystävä sai pojan viime viikolla ja olen lueskellut tekstejä Hillan syntymän jälkeiseltä ajalta. Ne tuntuvat niin tolkuttoman kaukaisilta. Kuvittelin pitkään, että elämä ei ainakaan helpotu kun vauva kasvaa. Nukkumisrytmit, unen laatu, liikkuminen, hulinat... Ajattelin, että mitä pienempi vauva on, sen helpompaa arki on.
Osin olen yhä samaa mieltä, jos puhutaan 0-4vk vanhasta vauvasta. Sitten siitä 1kk-6kk välisestä ajasta olen kyllä nyt jälkikäteen täysin erimieltä. Mitä isompi Hilla on, sen helpompaa arki on.
Meillä alettiin viime viikolla viihtyä vaunuissa, hereillä ja iltapäivisin. Pääsen siis muuloinkin ulos kuin aamulla, luksusta! Muutamana päivänä Hilla on nukkunut aamupäikkärit 1.5-3h vaunuissa, sekä iltapäivällä vielä 1-2h vaunuissa ja muuten hereillä. Rytmiä siis kovasti päiviin haetaan, mutta yhä aamupäikkäreiden pituus määrittää loppupäivän kulun.

Tällaista tänne, perus arkea hyvin pitkälle. Opitaan uutta, käydään kerhossa, kyläillään. Äiti käy joogassa ja rivitanssissa, sekä lenkkeilee ahkerasti. Synnyttäneiden work shopissa kävin myös, se oli ehdottoman hyödyllinen infopläjäys! Suosittelen jos vain on mahdollista mennä. Kaivoin puikot naftaliinista ja väsäsin Hillalle oman unilelun, inspiraatio kun löytyi kummasti löytyi myös aikaa.

Hillan oma neulottu unitissi!