Mikä on sallittua?

Mikä on sallittua? Esikoisen äitinä kuulee usein, että kaikista tunteista on sallittua puhua ja tuntea. Silti kukaan ei kerro julkisesti pohtineensa voisiko vauvan tiputtaa vaikka ikkunasta kun se huutaa kolmatta tuntia putkeen. Tunteiden sanoitus vauvalle pitää aloittaa heti, jotta empatiakyky kehittyy. Osasit sitten sanoittaa omiakaan tunteitasi tai et. Vauvavuosi on täynnä muutosta vauvalle ja vanhemmalle. Yhdessä oppimista, iloa ja kasvua. Itkua, surua ja kiukkua. Epäonnistumista. Arjen läpi rämpimistä päivä toisensa perään. Vaiheita, huonosti nukuttuja öitä. Pohjatonta kiitollisuutta, oman epätäydellisyyden sietämistä. 

En tiedä onko osasyynä meidän kulttuuri vai länsimainen yhteiskunta yleisesti, mutta vanhemmuus ja eritoten äitiys on tai pitäisi olla suorittamista. Ulkopuoliset paineet sanoittavat mitä ja miten pitäisi olla. Usein etunenässä neuvolan vanhempi sukupolvi ja omat ”ei minunkaan maito riittänyt” sukulaiset. Tukemisen sijaan keskitytään arvostelemaan ja kohottelemaan kulmia. Sama miten teet, aina joku muu tekee ja osaa paremmin. Synnyttää, ruokkia tai nukuttaa.

Voisimmeko olla etulinjassa muodostamassa uudenlaista vanhemmuutta? Jossa vanhempi saa olla vittuuntunut, väsynyt. Yksin, eksynyt. Täydellinen kaiken epätäydellisyyden keskellä. Koska rakastaa, niin, että pakahtuu. Rakastaa, ja raivoaa rakkaudesta. Väsymyksestä. Kokee pohjatonta iloa ja onnea pienen ihmeen olemassaolosta, onnistumisen hetkistä. Katsoo nukkuvaa lasta ja saa tuntea synninpäästön, minä pärjään, minä osaan. Vaikka tänään suutuin, väsyin, sanoin pahasti. Tulee huominen jolloin voin yrittää uudelleen. Sillä minä yritän, joka päivä uudelleen. Kuten tuo tuhiseva pieni, maailmaa opetteleva ihmeenikin. Ja tietäisi, että samaan aikaan niin moni ihminen ymmärtää ja kokee samoin, ei arvostele tai tuomitse, taputtaa olalle ja sanoo ”sinä pärjäsit hyvin”.

Onnellisuuden tavoittelua

Hilla nukkuu vaunuissa päikkäreitä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Rauhallinen sunnuntai, hetki omaa aikaa. Selailin facebookkia pihakeinussa ja törmäsin Lapsiperhe asuu 48 neliön hirsimökissä artikkeliin. Silmät aukesivat jälleen, tuota minäkin toivoin elämältä. Toivoin. 48 neliön hirsimökkiä en välttämättä, mutta arkea. Pohdin miksi mennyt aikamuoto. Meillähän on "hutua" - navetta, tonttia, mahdollisuudet kanojen pitämiseen jos ei ihan lampaiden tai lehmien. Iso talo johon mahtuisi lapsia liuta. Kasvimaata saisi perustaa enemmänkin.

Suurin ero omaan elämään on toive joka eroaa puolison näkemyksestä arjesta, millaista on hyvä ja toimiva arki. Isämies ei toivo tuollaista elämää, ei teurastaisi edes kanaa, jäisi luultavasti minun hommaksi. Toisaalta, en usko, ettenkö yhtä kanaa saisi pois päiviltä. Elän hyvin pitkälle sillä asenteella, mitä ei osata - opetellaan. Jos vain motivaatio riittää.

Aamulenkiltä, kesä <3

Arki on ollut kuluttavaa. Pienet "sukat keskellä lattiaa" kaltaiset ongelmat tuntuvat maailmanlopun aviokriisiltä. Eikä ne usein ole sukat, vaan ihan joku muu. Epätasa-arvo hiertää omassa kengässä. Hillalla on 8kk hulinat, hän nukkuu erittäin hyvin siihen nähden. Iltaisin 20 maissa sänkyyn, nukahtaa 15min - 1.5h välillä. Saattaa nukkua jopa 7-9h putkeen. Mutta päivisin, niin. Konttaa, istuu, nauraa ja kokeilee. Viikon konttasi, nyt nousee jo seisomaan tukea vasten. Kehitysvauhti on hurjaa, pienet aivot väsyvät. Kiukuttaa. Joten hyvien öiden vastapainona on tulta ja tappuraa oleva tättähäärä päivisin. Toki - tämäkin vaihe menee ohi. Vaikka ei se siltä tunnu aina niinä hetkinä kun pahin kiukkupuuska iskee päälle ja kestää useamman tunnin. Onni on ollut ihanat säät, ulkona on tilaa mennä ja mellastaa. Baana auki, kovaa menoa! Joten niin, parisuhde tuntuu hetkittäin enemmän rasitteelta kuin siunaukselta. Mutta sekin tunne menee ohi. Keskusteluja ja läheisyyttä, niillä usein ne mökömökö muurit kaatuvat.

On hommia - tärkeitä hommia 

Opinnot painaa päälle, oppari palautetaan 5 päivän päästä. Onko se valmis? No juu ei ole, mutta tehdään. Kesäkuussa on luentoja, suullinen tentti. Heinäkuussa voi sitten lomailla enemmän. Elokuussa alkaa työharjoittelu ja isämies jää kotiin Hillan kanssa. 1-vuotis neuvola rokotuksineen. Siinä taitaa olla seuraavan postauksen pohdinta. Rokotukset. No ei siitä sen enempää nyt.

Kuitenkin kaikki on hyvin. Vaikka arjen pienet asiat ärsyttää ja tuppaa kaatumaan niskaan, kaikki voisi olla paljon huonomminkin. Joten nyt, nautin kesästä ja nakkaan huolet hetkeksi romukoppaan. Ruusut ovat nupulla, narsissit kukkivat, linnut laulaa, vauva nukkuu ja kupissa on vielä kahvia. Näin on hyvä.

Uusi perheenjäsen

Meillä riidellään aika harvoin kotitöistä. Kokonaisuutena minä jurputan, kun pitkälle vastaan yksin kaikesta. Osittain oma vika tämä, olenhan ottanut sujuvasti ohjat käsiini enkä halua niistä luopua. Mies ottaa vastuuta ja tekee, mutta turhan usein menen väliin itse vähän häärimään ja ohjeistamaan - ei näin.
Imurointi on yksi asia jonka olen ulkoistanut miehelle. Mies inhoaa moppaamista, kun en anna mopata vanhalla luutulla. Joten hän kieltäytyy mikrokuitumopin käytöstä. Tämä fine, minä moppaan - mutta vastapainona minä en sitten imuroi. Äitini on ostanut minulle joskus 2006 teollisuuskäyttöön tarkoitetun äärimmäisen tehokkaan imurin, joka vetää melkein tapetitkin seinästä. Nyt 12 vuotta ja helkkarin monta muuttoa myöhemmin, vanha raasku alkaa olla hyvin kuollut. Johto on rispaantunut, teleskooppiputken yksi osa kadonnut ja "haitari"letku poikki muutamasta kohtaa. Jesarilla korjailtu ja tekohengitetty. Imuteho on noin 20% alkuperäisestä, ehkä.

Eilen menetin sitten hermoni raaskun hajotessa taas vähän lisää. Nyt kun lumet suli, aamut ovat kosteita, hiekan määrä kotona on infernaalinen. Koirat kantaa tassuissa ja mahakarvoissa tuota hienoa hiekkaa joka ei suihkulla lähde. Pitää siis antaa kuivua ja karista pois. Koirat ovat kyllä takkahuoneessa usein kuivumassa, mutta sieltä se kuiva hiekkamuju kulkeutuu joka paikkaan. Joten Hilla nukkui eilen päiväunia ja äiti shoppaili imuria. Pari tuntia luin ties ja miten monen imurimallin-, ja merkin ominaisuuksia, tehoja, arvosteluja u name it. Hintahaitariksi laitoin alle 300e.

Lopulta kun arvostelu toisensta perään oli luokkaa "ei ime kissanhiekkaa, ei ime hiekkaa, ei kerää pölyä, imuteho laskee käytössä..." päädyin tilaamaan meille robotti-imurin. Verkkokauppa.comissa oli hyvä tarjous ja totesin, että ei tässä voi paljoa hävitä. Mies saa jatkossa ulkoiluttaa vanhaa raaskua kerran viikossa tarkemman siivouksen merkeissä, Juanita tai miksi sitten uuden perheenjäsenemme nimeämmekään, saa hoitaa päivittäisen ylläpitosiivouksen.

Tässä vielä linkki uuden perheenjäsenemme tarkempaa tarkastelua varten Klik!

Toki kun talomme on 3 kerroksessa periaatteessa, tuo se oman haasteensa. Kuitenkin, kun saamme kynnykset "keski"kerrokseen, pääsee imuri kulkemaan sujuvasti keittiö, olohuone, ruokatila, eteinen akselilla. Kun lähden aamulenkille, voin nostaa sen alas 3 rappusta ja se saa hoitaa takkahuoneen ja vaipanvaihtohuoneen imuroimisen. Yläkerta ei päivittäistä imurointia kaipaa muutoinkaan, koska siellä koirat eivät juuri oleskele. Katsotaan miten yhteiselomme lähtee sujumaan.

Hauskan sattuman kautta, myös ystäväni oli eilen tilannut heille täysin saman imurin, voimme siis vertailla kokemuksia miten uudet sisäkkömme suoriutuvat tehtävästään!