Rinnalla kulkija

Olen saanut pysähtyä. Eri tavoin. Isämies jäi kotiin ja minä aloitin diakoniatyön harjoittelujakson. Olen saanut pohtia ja haastaa omaa hengellistä elämää - jälleen. Myös opintojen muodossa. Totutella päiviin poissa kotoa, poissa pienen luota. Isämies on saanut omaksua lähivanhemman roolin ja uudenlaisen arjen pyörityksen. Eräänlainen vuoronvaihto parisuhteessa.

Toisella tavalla olen saanut haastetta myös. Diakoniatyö on ensisijassa läheisen rinnalla kulkemista. Läsnäoloa. Olen miettinyt ammatillisesti mitä se on ja toisaalta kuinka vaikeaa se on. Henkilökohtaisesta elämästä olen saanut tähän kysymykseen vastauksia. 

Ystävillä on ollut kriisejä toisilla erittäin suuria ja toisilla vähän pienempiä. Perheisiin liittyen. Olen myötäelänyt vahvasti mukana. Kokenut epäoikeudenmukaisuutta, surua, raivoa ja toisen tuskan. Yrittänyt löytää kysymyksiin vastauksia. Ja saanut niitä eri tavoin. Saanut lohtua, muistutuksen, että Jumala on läsnä myös kivussa. 

En osaa aina hoitaa omaa hengellisyyttä enkä elää niiden arvojen mukaan, jotka koen tärkeiksi. Minä tulen kuitenkin muistutetuksi, eri tavoin. Minua herätellään. Jotta voisin olla läsnä ja tukena läheisteni rinnalla kun heidän askeleensa horjuvat. Jotta muistaisin mikä elämässä on tärkeintä. Olen kiittänyt, kiittänyt näistä mahdollisuuksista kasvaa ja myötäelää, mutta myös siksi, etteivät ne suoraan koske minun perhettäni.

Arki meillä rullaa. Olen unohtanut syödä ja treenata ohjeiden mukaan, mutta annan itselleni armoa. Sitten taas kun sen aika on. Pikku ipana kävelee kovasti ja konttaaminen on hänestä ihan menneen talven lumia. Elämä on tällaista juuri nyt, ja siitä olen kiitollinen tänäänkin.

Rakkautta juhlimaan lähdössä

On tässä tapahtunut onneksi myös iloisia asioita. Neiti kävi ensimmäisellä pyörälenkillä, yksi harrastus lisää jota voidaan perheenä harrastaa. Toisen ystävän häät olivat lauantaina, kaunis maisema, kaunis miljöö ja upea morsian, ihana hääpari. Ihanan rento ja lämmin tunnelma, nautin kaikesta kauniista, vaikka sydämessä tuntui surua. Ollaan "lomailtu" koko perhe Savossa kouluni merkeissä ja nautittu huimista maisemista. Nautittu perheestä ja lujitettu avioliittoa miehen kanssa. Keskustelua, läheisyyttä ja toisen kuuntelemista herkällä korvalla.

Eka pyörälenkki!

<3

Äiti treenaa

Pitkästä aikaa hyvin omanapainen teksti. Ystävä vinkkasi Fitverstaan tarjouksen facebookissa. After pregnancy paketti oli super edullisesti tarjouksessa, 2 eurolla. Totesin samantien, että saan tuon rahan menemään paljon turhempaankin ja kokeiluun!

Jännän äärellä

Liikunnan osalta en odottanut tai odota ihmeitä. Liikun yhä aika reippaasti, lenkit koirien kanssa, 13-18km rullaluistelu lenkki viikottain, jooga jatkuu syksyllä, juoksua olen varovasti aloitellut myös. Fillaroinnista innostuin kun kokeilin isämiehen maastopyörää joten pyöräilemässäkin olen reippaasti käynyt.

Ruokavalio oli The juttu. Akilleen kantapää minulla on iltaherkut, vaikka painoa ei ole liikaa voisin syödä paljon terveellisemmin. Päivärytmi on säännöllinen myös ruuan osalta, ollut jo vuosia. Ruokavalio ohjeet kun tulivat kirjoitin ne paperille ja laitoin kaapin oveen. Selvä tällä skeemalla syödään seuraavat 6 viikkoa.

Mökillä jouduin vähän lipsumaan, eli possua meni kun isovanhemmat sitä pääosin tykkäävät syödä. Kuitenkin ateriavälit ja proteiinit pidin tiukasti.

Ensimmäiset päivät kun aloin syömään ohjeiden mukaisia määriä olivat aika mielenkiintoisia. Katselin lautasta ja mietin, että miten helekkarissa minä ikinä jaksan syödä tuon määrän?? Kahtena ensimmäisenä päivänä söin sellaisen määrän ruokaa, mitä syön normaalisti 4-5 päivän aikana. Isämiehelle olen useasti valittanut, että tarvitsisin selkeät ohjeet ateriamäärien kasvattamiseen. Kun on tottunut syömään pieniä määriä jo vuosia, ei itse osaa muutosta lähteä tekemään. Nyt sitten on ne ohjeet ja määrät. Ensipäivien järkytyksen jälkeen keho otti homman vastaan ja huolimatta suurista ruokamääristä, nälkä on ja tulee hyvin herkästi kun edellisestä ateriasta on 3-4h. Keho selvästi alkaa käyttää ruokaa eri tavalla, kun sitä tulee tarpeeksi.

Ongelmana on siis ollut vuosia sama oravanpyörä - liikun paljon ja syön vähän. Lihas ei kasva, eikä kehity, sillä keholla ei ole polttoainetta. Joten liikunta polttaa lihasta kun muutakaan ei ole.

Toivottavasti tämä 6 viikon setti tuo muutoksen tähän. Otin kehosta strategisia mittoja 1 päivänä, ja otan uudet mitat 2, 4 ja 6 viikon jälkeen. Olen ollut ihan fiiliksissä liikunnasta ja treeneistä, vaikka treenit eivät ole kovin pitkiä ajallisesti. Kuitenkin muut normaalit viikkoliikunnat siihen päälle, on kasassa hyvä määrä liikuttuja tunteja.

Kirjoittelen toivottavasti aiheesta vielä lisää, nyt on menossa vasta toinen viikko, ja jatkan innolla eteenpäin! :)

Yksi treeni vedettiin näissä maisemissa laituria hyödyntäen <3