Pulkkailua ja unihommia

Ihanaa kun tuli lisää lunta ja pääsimme kunnolla pulkkahommiin. Pari kertaa on pulkkaa jo testattu, mutta lumen vähyyden ja hiekan takia meno on ollut aika tahkeaa. Taapero selkeästi tykkää kun sanoo jo omalla tavalla pulkka (pupubukka).  Tänään vielä satoi lunta illalla kun pakkasimme talvivaatteet niskaan ja lähdimme pikkukakkosen jälkeen ulos. Ja ihan kaksin, tällä kertaa jätin koiratkin kotiin!

Äiti! Täällä sataa jotain

Aivan ihanaa vetää taaperoa pulkassa hijaisia katuja pitkin taaperon hihkaistessa aina kun näkyi jouluvalot. Lepoa ja rentoutusta mielelle ja keholle, raitista ilmaa taaperolle <3

Olin tänään myös viimeistä päivää - toivottavasti - Pieksämäellä kouluhommissa. Eilen ja tänään olivat viimeiset seminaarit ja näistä kursseista kun tulee suoritus, on valmistumiseni harjoittelua vaille valmis.

Eilen siis isämies ja taapero olivat jälleen kaksin kotona. Minulla oli pikkujoulut kuukausi takaperin ja tulin tuolloin vasta 02 maissa yöllä kotiin. Taapero oli herännyt kaipailemaan äitiä (tissejä) jo 01:30 maissa joten täällä oli konsertti vastassa kun tulin. Tämän jälkeen meillä ei yöunet ole palautuneet normaaleiksi juuri lainkaan. Meidän normaali on 20-02(-04) unta, tissiä, unet jatkuu ja aamulla tissitellään lisää siinä 6:30-07 maissa, ja noustaan ylös 7-7:30. Tämän puolikkaan yöpoissaolon jälkeen ensimmäinen herätys on jo 22 maissa joinain iltoina, viimeistään 01 mennessä kuitenkin. Ja yöllä tarkistetaan parin tunnin välein, että äiti on yhä paikalla, vaikka taapero nukkuu meidän vieressä. Ja aamulla 05 maissa siirrytään nukkumaan tissi suussa taktiikalla joka tarkoittaa aamun tankkauksen poisjäämistä, joten taapero on valmis nousemaan yöunilta jo 6:30 maissa.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa messarissa ystävän kanssa koiranäyttelyssä ja pääsin kehässäkin pyörähtämään. Auto starttasi kohti Helsinkiä 4:30 joten äiti hävisi kesken taaperon unien sängystä ja sitä oli isämiehelle karjuttu 05-06 välinen aika, vaikka hän sai pullosta maitoa reilusti. Mutta kun ei se maito yksin, vaan äiti. Äitiä oli itketty, huudettu ja karjuttu sekä yläkerrassa, että alakerrassa vähän lisää kun ei löytynyt sieltäkään (kun isämies lähti hakemaan varuiksi vielä lisää maitoa).

Joten jännityksellä itse kukin odotti edellistä yötä. Minä siksi, että saan nukkua kaverini sohvalla edes kohtalaisen hyvin yhden yön ilman hirveän montaa herätystä, ja isämies lähinnä kauhulla, nukkuuko kotona kukaan. Viimeksi kun taapero ja isämies olivat kahdestaan yön lokakuussa, taapero oli herännyt 01, kömpinyt isämiehen viereen ja jatkanut unia. Halunnut 05 maitoa ja jatkanut taas unia. Eilen meni enemmän "normaalilla" kaavalla  = unta 20-00:30, ja sitten karjuttiin 2h suoraa huutoa. Aivan suoraa huutoa äitiä. Juotiin kyllä tarjotut maidot ja jatkettiin huutoa.

Joten en ole mielelläni yötä pois kotoa, sillä tuosta ei nauti kukaan. Minulla on paha mieli kun itse saan nukkua ja tiedän, että taapero kärsii tilanteesta vaikka hänellä ei isämiehen kanssa hätää ole. Eikä isämies kun on aivan voimaton karjuvan taaperon kanssa joka kaipaa vain äitiään. Olen tähän asti ollut yhden yön vapaaehtoisesti pois kotoa ja 3 pakon sanelemana. Näistä 4 yöpoissaolosta tasan yksi on mennyt hyvin.

Joten ei yöreissuja ihan heti näköpiiriin, luulenpa, että lauantai aamun poissaolo ja viime yö näkyvät meidän yöunissa taas viikkoja. Joten uskallan toivoa, että seuraavan kerran meillä nukutaan normaalisti joskus tammikuussa -19, ehkä.

Joulu alkaa olla kotona valmis, vielä kylpyhuoneen pesu ja viimeisten lahjojen paketointi. Onnistuin saamaan itselleni pentukuumeen, kavala tauti, mutta yritän kanavoida tämän johonkin järkevämpään. Yksi aivoton karvakakara tämän olemassaolevan karvaisen ja karvattoman lauman jatkoksi ei houkuta kyllä yhtään.

Pöllö puuhun kanervan kera ja taas on taaperolla ihmeteltävää pihassa :D 

Nyt keskityn nauttimaan talvesta, lumesta ja läheisistä, odotan pukkia, kinkkua, joulukuusta ja joulurauhaa.

Ihanaa joulun odotusta ja joulun aikaa jokaiselle lukijalle!

Jouluhypetys ja kulutushysterian yliannostus

Joulu. Paras asia vuodessa ehdottomasti. Siksi uhraan sille aikaa 1.11 alkaen. Laittelen rauhassa joulukoristeet, jouluvalot, verhot, tontut... Kaivan joulukirjan kaapista. Alan pohtia joulukortteja, lahjoja, ruokia, laskeutua joulun tunnelmaan.

Vuosi sitten en saanut tavoitettua sellaista joulutunnelmaa kuin toivoin. Toisaalta se ehkä johtui perhemuutoksesta, joulu on perinteisesti lasten juhla. Olen meidän suvun nuorin ja ollut aina se "lapsi". Nyt kun oli oma lapsi, joutui pohtimaan omaa asemaa ja asennetta.

Tänä jouluna olemme tehneet yhdessä Hillan kanssa. Ihmetelleet valoja ja tonttuja. Kuvia, kirjoja ja verhoja. Olen kertonut joulusta ja joulun kristillisestä sanomasta. Hankkinut joulukalenterin ja kuunnellut joulumusiikkia. Herkkujen syöminen on jaettu, äiti ja iskä hoitaa sokeriset herkut, Hilla saa taateleita ja muita taaperolle sopivia (sokerittomia) herkkuja.

Kävin ystävän kanssa viikolla minilomalla Helsingissä, ja joululahja ostoksilla. Olimme yhden yön hotellissa ja perjantaina kierreltiin kauppoja. Ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, vaikka taapero oli mukana. Huomasin kuitenkin perjantaina, että alan karsastaa joulun kaupallisuutta. Haluan toki ostaa läheisimmille lahjat kuten ennenkin, mutta olen alkanut kyseenalaistaa monen tavaran ja lahjan tarpeellisuutta. Osaksi siitä syystä, että joulun sanoma hukkuu kaupallisuuden alle turhan paljon mielestäni. Osaksi ilmastoraportin takia. Olen ennen ostanut "hullunkiilto silmissä" pientä ihanaa joulukrääsää. Nyt pohdin miten paljon senkin joulukrääsän valmisprosessi sekä rahdit, pakkaamiset sun muut kuluttavat luonnovaroja.

Perhehuone tavallisen hinnalla, laatuaikaa ystävän kanssa kun taapero simahti

Ostin taaperolle yhden joulutabletin pöytään. Tämän joulun selvä turhakkeeksi laskettava ostos. Laitoin kaksipuolisella teipillä kiinni ja siinä se on, helppo ja silmää miellyttävä jouluinen (taaperon kestävä) piristys.

Tänään kävimme joulutorilla, ostin sieltä huomattavasti enemmän joululahjoja kuin Helsingistä. Lopulta Helsingistä tarttui mukaan 1 lahja, muutama piparkakkumuotti kotiin ja itselleni ostin luonnonkosmetiikkaa jota ei meidän kulmilta löydy. Joulutorilta ostin ihmisten itse tekemiä tuotteita joilloin tiedän tukevani kotimaista yrittäjyyttä ja lahja tuntuu arvokkaammalta kuin massaan hukkuva tusinatuote.

Emme meinaa tänäkään jouluna ostaa Hillalle lahjoja. Sukulaiset ja kummit niitä tuovat, ja se on riittävästi taapero ikäiselle. Ainoa lahja jonka ostimme jo tänään, oli aito lampaantalja pulkkaan/vaunuihin talvipakkasia ajatellen. Ja tästä myös tuotot menivät ilman välikäsiä suoraan tuottajalle. Pyysin myös mieheltä, etten halua turhia lahjoja saati paljoa. Häneltä tai sukulaisilta. Minulla on 3 toivetta ja niistä yksikin riittää. Maailma muuttuu yksi pieni askel kerrallaan, ja ostos - tai ostamatta jättäminen.

Lammasta kiitos 

Olemme myös käyneet kirkossa, koko perheen kera ja yksin kävin adventtimessussa viime sunnuntaina. Sieltä löydän joulutunnelman jota en enää kaupallisuuden alta tavoita. Rauha jonka vain sisimmästään löytää.

Olen kasvanut jouluihmisenä ulos kulutushysteriasta kohti tiedostavampaa ja minulle aidompaa joulua. Suurin syy tähän on perinne, jonka haluan siirtää omalle lapselle. Ei lahjojen määrä, pakettien koko tai tavaran hinta. Sen sijaan rauha, tärkeät ihmiset lähellä, tunnelma josta tavoittaa joulumielen, yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Toivon, että lapseni oppii arvostamaan asioita joita itse en lapsena osannut.