sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Vaatemullistus ja hidasta muutosta

Olen pikkuhiljaa vaihtunut "henkkamaukka" shoppailijasta merkkivaatteiden shoppailijaksi. Siis juuri sellaiseksi, mitä en ikinä halunnut olla, tai karsastin jo ajatuksen tasolla. T'ämä johtui yksin siitä, että monet merkkituotteita käyttävät ihmiset joita olen tavannut, eivät käytä niitä yksin laadun tai ulkonäön vuoksi, vaan egon jatkeena ja "pröystäilläkseen". Ja vanha sananlasku sen jo kertoo, rumat ne vaatteilla koreilee. Ikäänkuin tuote tai sen hinta, määrittäisi ihmisen arvon.

Neljä paitaa joiden arvo on enemmän kuin koko vaatekaappini yhteensä 
Vaatteisiin kuitenkin liittyy nykyään todella vahvasti eettisyys ja hiilijalanjälki. Ihmiset hamstraavat paljon ja halpaa, hikipajat rullaavat ja dokumenteissa paljastuu myös samaa ongelmaa merkkituotteiden kohdalla. 100 dollaria maksava miestenpaita on valmistettu köyhien maiden hikipajalla naurettavan halvalla. On vaikea luottaa vaatteen eettisyyteen. Vaatteista syntyvä jätekuorma ja valmistusprosessi kuormittaa luontoa huomattavasti enemmän kuin autoilu ja sen päästöt. Silti, autoilun päästöjen kompensoiminen on kokoajan tapetilla, mutta vaatteiden ei?

Ennen kun minulla taloudellisesti oli paljon tiukempaa, ja budetti uutta paitaa ja housuja ostaessa yhteensä 20 euroa, oli vaikea lähteä ostamaan merkkituotteita. Tuolla summalla olisin saanut ehkä yhden hihan, ei kovin kannattavaa.

Olen siksi yrittänyt antaa itselleni synninpäästöä. Olen toiminut olosuhteiden ja tilanteiden mukaan. Nyt myös oma ajatusmalli ja ympäröivä yhteiskunta on muuttunut. Kierrättämistä suositaan, ja kulutushysteriaa karsastetaan. Itse pyrin nyt ensisijassa ostamaan vaatteet käytettynä. Torissa, vahankaytetty.fi:ssä ja facebookissa pyörii todella edullisesti laadukkaita ja hyväkuntoisia vaatteita. Ensisijassa suosin ehdottomasti kotimaista, ja kotimaassa valmistettua, koska sen eettisyydestä voi olla varmempi kuin ulkomaisten merkkien. Lisäksi käytetyn vaatteen kemikaalikuorma on huomattavasti uutta tuotetta pienempi, ja tätä arvostan eritoten lapsen vaatteiden kohdalla.

Nyt karsin voimakkaasti omia vaatteita ja lapsen. En heittänyt mitään pois. Miehelle rikkinäiset autotalliin räteiksi, siellä niitä kuluu. Mitä ei kehtaa myydä lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Myyntikuntoiset laitoin vahankaytetty.fi sivulle. Jos eivät mene kaupaksi, ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, eli turhaa roskaa niistä ei tule. Pyrin nyt myös pitämään vaatemäärän pienenä. Muutama laadukas paita ja housut, lapsella muutama enemmän, koska vaatteita joutuu toisinaan vaihtamaan päivän aikana useamman kerran. Silti, lapsikaan ei tarvitse 15 paitaa ja 20 kappaletta housuja. Jatkossa ostan vähemmän, tarpeeseen ja laatua. Jos en pidä jotain, myyn tai annan pois.

Lapsen pitkähihaiset, merkit ja markettimallit sulassa sovussa
Pyrin laajentamaan tätä myös koko kotiimme. Olen vuosia kadehtinut ystäväni (terkkuja vaan Karoliina :D ) kotia. Hänellä on järjestys ollut aina kohdallaan. Ymmärrän, että itsellä tämä tavaran paljous johtuu pitkälti tottumuksesta. Olen tottunut säästämään sen ja tuon, jos niitä joku päivä... Nyt olen pysähtynyt miettimään, että 130 neliön talossa ei mahdu olemaan järkevästi 3 ihmisen ja 2 koiran tavarat, vika ei voi olla enää säilytysjärjestelmissä vaan tavaran määrässä. Konmaritus on ehkä pinnalla, mutta minä koen lähinnä olevani raivaaja, raivaan systemaattisesti turhan pois ja pyrin säästämään sen mitä tarvitsen. Ja kyllä, huomaan nyt jo, että halu saada heitettyä yhä enemmän pois on tosi kova. En silti halua roskata, eli heittää kaatopaikalle hyvää tavaraa, vaan kierrättää järkevästi kaiken minkä voin, koska sekin, turha roskaaminen siis, kuormittaa luontoa. Ekologisuus edellä.

Ihan vain kuva, hän tekee yhtä lempipuuhaansa, lukee
Muuten meillä on sairastettu ja valvottu. Niistä ei mitään kovin kivaa tai positiivista ole kirjoittaa, joten en kirjoita. Jokainen tietää miten tympivää univelka ja viikkojen sairastelu on.

Terveenä ehdittiin käydä pulkkailemassa ja nähtiin jo pajunkissoja

Positiivistakin mahtui, ystävä oli taaperonsa kanssa meillä viikonlopun yökylässä, ihana vkl, otetaan ehdottomasti joku kerta uusiksi! <3

Aurinko

maanantai 4. helmikuuta 2019

Kasvis vai vege, lihansyöjästä tiedostavaksi

Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen, kun valitsin manteli”kermaa” kaupan hyllyllä. Mennään ajassa taaksepäin 2 vuotta eikä manteli, kaura tai muunkaan ”epäkerman” ostaminen olisi käynyt mielessäkään. Miten tähän tultiin?


Wokin pohja
Ennen apunaa meillä syötiin hyvin pitkälti lihaa 7x viikossa. Kumpikin oli tottunut siihen kotona ja sillä mentiin. Kasvisruokaa oli syöty ehkä koulussa ja se yleensä oli hajutonta ja mautonta. Sianlihaa aloin vähentää jo aiemmin meidän ruokavaliosta mutta lihaa ylipäänsä en.

Sitten tuli vauva, ja iän karttuessa pohdinta mitä ravintoa haluan tarjota pienelle ihmiselle jonka makumatka maailmaan on ”tyhjä taulu”. Koska en ole itse saanut kovin terveellisen ruuan mallia kotoa, ja mies vielä vähemmän, halusin sellaisen omalle lapselle antaa. Eli kasviksia, paljon ja hyvää kasvisruokaa. Sitähän piti sitten opetella tekemään ja samalla vähentää omaa lihansyöntiä. Minusta on epäeettistä vaatia lapselta jotain, mihin itse ei omalla esimerkillä pysty.


Ruuanlaittoa taaperoturvallisesti samalla kuin lämmitetään


Arkea nopeuttavia ratkaisuja: Kiehuvalla vedellä kypsyy lasinuudelit ja pieni määrä herneitä taaperolle samassa kulhossa
Sitten taaperolle tuli oireilua lehmänmaidosta, kauramaidosta/ ja kermasta. Hyväksi havaitut ja minun suosimat tuotteet menivätkin pannaan. Mihin nyt tehdään makaronilaatikko tai pataruoka joka kaipaa sitä jotain? Kun lettuja ei voi tehdä lehmänmaitoon, raejuusto jää kaupan hyllylle ja äiti on taas uuden opettelun edessä. Mantelikerma /maito menee nyt kokeiluun kun seuraavan kerran on tarve saada "sitä jotain" taaperon ruokaan. Puurot meillä tehdään aina veteen joten siinä ei ongelmaa ole. 

Samalla vege on nostanut päätään; eikä varmasti vähiten ilmastonmuutoksen myötä. Itse en ole vielä edes ihan 100% sinut kasvisjuttujen kanssa, joten vege on vielä enemmän utopiaa. En ole myöskään kokenut tarvetta ”vegeillä”. Kuitenkin testissä meillä on ollut jo vegetuotteita myös puolihuomaamatta: kuten falafel pyörykkä ainekset. Jotka oli äärimmäisen helppoja ja hyviä, iso miinus hiivauutteen käytöstä. Ei sovi kovinkaan monelle migreeniä sairastavalle. Tästä laitoinkin palautetta Soyappetitille. Toisaalta hiivauutteen on myös tarkoitus huijata aivot uskomaan, että se mitä syöt on hyvää ja tarpeellista. Hiivauutetta löytyykin usein sipseistä ja kaikista eri mausteseoksista. Vinkki, koittakaapa etsiä liemikuutioita tai fondia, jossa tätä ei ole, menee nimittäin hetki hyllyllä pakkauksia selatessa. 

Mutta näin meillä. Punaista lihaa menee ruokana ehkä kerran viikossa, ja mieluummin nautaa kuin possua. Kanaa vähän useammin, kalaa ja katkarapuja myös. Kasvisruokaa ja kasviksia joka aterialla eri muodossa. Isäntä syö vielä leikkeleitä itse olen niistä jo luopunut ja vähentänyt juustoviipaleiden määrää leivän päällä. Hummusta sen sijaan olen ostanut leivälle toisinaan laitettavaksi ja tutustunut tosiaan eri kasvikerma vaihtoehtojen ihmeelliseen maailmaan.
Lisänä sopassa vielä ”ei lisättyä sokeria tai mehutiivisteitä eikä juurikaan suolaa” taaperon ruokavaliossa. 

Joskus tuntuu, että tuoteselosteiden luku on aikaavievää puuhaa. Toisaalta tiedostaminen on palkitsevaa, ja sen huomaaminen mitä kaikkea meidän ravintoon ”ujutetaan” ihmisten tietämättä. Kuten vauvojen soseissa joissa osassa on lisättyä sokeria, 4kk vanhalla vauvalle, mielestäni todella hurjaa ja ikävää.

Ystäväni huolsi minun ruhtinaallisen hintavat (kahvipaketti...) sukset, jotka eivät luistaneet yhtään mihinkään. Kävimme kerran hiihtämässä ja inhosin sitä yhtä paljon kuin kouluaikana. Päätin kuitenkin ennen suksien hankintaa, että minä tykkään hiihtää. Opettelen, haluan oppia ja tykkään. Ja tänään tykkäsin. Oli aivan ihanaa luistella menemään yksin ladulla kun sukset toimivat, keho toimi ja tiesin olevani vasta toista kertaa suksien päällä. Ymmärrän erittäin hyvin, miten niin monen lapsen ja nuoren ilo hiihtoon tapetaan huonoilla välineillä, itse sen nyt kokeilin. Valitettavasti, tämä jos mikä, on täysin välineurheilulaji.


Ladulle!
Mitä kamalampi sää, sen paremmin nukuttaa, 3h päikkäritt lumisateessa
Äitin tukkakuva
Tajusin, taas kerran, että kampaajalla käynnistä on kulunut kohta 1.5 vuotta aikaa. Todella, vuotta. Toisaalta hiuksissa isoin miinus on haperot latvat. Väriin olen jo tottunut, ja isäntä tykkää, että pitää olla pitkät hiukset. Sitä ne on, taapero onnistuu jo niihin ajoittain sotkeutumaan. Katsotaan milloin saan aikaiseksi mennä kampaajalle. Yksi syy ehkä käymättömyyteen, on se, etten ole tähän ikään mennessä löytänyt järkevän hintaista ja miellyttävää luottokampaajaa. 

maanantai 21. tammikuuta 2019

Väsynyt viikko ja taaperon pizza

Meillä meni viikko taas erittäin huonoilla unilla. Taaperolla on kiinteiden aloituksesta asti tullut kausittain mahaongelmia, ja sellainen sitten tuli taas viime viikolla. Tiistaina sai raejuustoa jonka takia selkeästi itkettiin mahakipua ti-ke yö. Ke tein meille Elovenan kauramurusta bolognesekastikkeen ja sekään ei sitten sopinut, isäntä sanoi että turvottaa mahaa ja taapero oireili pari yötä tätä. Ensimmäinen lähellekään normaali yö oli la-su välinen yö. Siihen asti herätyksiä oli yössä 4- lukematon määrä. Perjantai iltana menin sänkyyn 22:30 itkevän taaperon viereen, annettiin särkylääkettä ja otin tissille jos helpottaisi. No eipä juuri, heräsi 2h välein koko yön läpi.

Aamulenkki, Fado pääsi vetohommiin uusien valjaiden myötä
Enää kun ei hormonit tai muukaan "pelasta" niin itsellä kestää ihan tolkuttoman kauan palautua huonoista öistä. Nyt alkaa olla vähän normaalimpi fiilis kun sain viikonloppuna aika reilusti omaa aikaa ja viime yönä nukkua 23:15-05:45 ilman yhtään herätystä. Lehmänmaito meillä kokonaan on pannassa nyt siis ja pohditaan tuota kauraa. Kaurapuuroa saa joka aamu ja sen kestää ongelmitta. Kerran olen tehnyt ruokaa kauramaidosta ja silloin oireili myös mahaa. Juttelin ystäväni kanssa jolla on keittiötaustaa enemmänkin, ja pohdimme, onko muu käyttämämme kaura niin "käsiteltyä" että siksi taapero ei sitä kestä? Hiutaleet tulevat viereisestä kunnasta lähimyllyltä, käytän aina samoja kaurahiutaleita en siis edes kaupan vaan suoraan lähituotettuja, jos niiden prosessointi on vähäisempää ja sen takia niitä taapero sietää? Mene ja tiedä. Yhtä arvailua ollut kohta vuoden nämä mahaoireilut. Seuraava askel on varmaan pitää orjallisesti kuukauden ajan ruoka ja kakkapäiväkirjaa, jos löytyisi joku syy-yhteys, selkeä siis.

Eniten harmittaa väsymyksessä se, ettei jaksa olla taaperon kanssa kunnolla. Itseä väsyttää ja ärsyttää, toinen on väsynyt ja kipeä valvomisesta. Kaikkia siis ketuttaa ja yhteentörmäyksiä tulee. Siivoan ja järjestelen hirveällä teholla, koska se on ainoa asia johon voin "vaikuttaa" kun yöuniin en. Ikäänkuin se yhtään helpottaisi väsymyksessä, että tekee kotona yksin kaiken ja marttyyrimaisesti kiukuttelee miehelle kun hän ei osallistu. No vaikeaa on osallistua, jos emäntä on tehnyt aivan kaiken toisen työpäivän aikana.

Taaperon oma pizza
Tosiaan en kotona tee juuri koskaan pizzaa, koska en osaa tehdä itseni mielestä riittävän ohutta ja rapeaa pohjaa. Nyt onnistuin ensimmäistä kertaa koskaan. Tein pohjan seuraavalla ohjeella ja paistoin leivinuunissa, 300 astetta ja 5-10 min. Taaperon pizza paistui arinalla 5 minuutissa, meidän aikuisten pizzat tein pellillä jonka kuumensin ensin leivinuunissa ja sitten 10 minuuttia uunissa paistumassa. Ei täysin pizzeria tasoista, mutta nyt ei enää olla kovin kaukana siitä!

4dl +40c asteista vettä
2tl kuivahiivaa
1dl 00-pizzajauhoja
3rkl öljyä
1tl suolaa
1tl sokeria
Vehnäjauhoja

Sekoitin ensin veden, kuivahiivan, öljyn, suolan ja sokerin, vatkasin kunnolla. Sitten lisäsin 1dl 00-pizzajauhoja vispasin noin 5min. Annoin käydä hetken. Sitten lisäsin vehnäjauhoja kokoajan tehokkaasti alustaen, kunnes taikina irtosi hyvin kulhon reunoista, aikaa meni noin 10 minuuttia. Peitin liinalla ja kohotin lämpimässä 2h. Sitten leivoin taikinan 3 palloksi, taaperolle pieni ja meille isommat pallot ja kohotin palloja vielä 1.5h leivinliinan alla.
Taikina oli joustavaa, täysin kaulittavaa eikä tarttunut mihinkään. Pohja jäi rapeaksi, ilmavaksi ja oli helposti työstettävissä. Jauhojen tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska tein taikinan "näppituntumalla".

Taaperolle täytteeksi tuli buffalomozzarellaa (lidlistä, ei sisällä lainkaan lehmänmaitoa), tuoretta ananasta, tuoretta tomaattia ja tomaattikastiketta. Upposi ja lisääkin olisi vielä halunnut, eikä tosiaan tuo mozzarella käynyt lainkaan mahaan! Voin siis ehdottomasti suositella oheisen pohjan testaamista ja tämä oli myös taaperon hyväksymä.

Nam!
Nyt koulujuttujen pariin. Ulkona oli tosiaan tänään vuoden ensimmäinen kylmempi aamu, -22 kun ulos lähdettiin. Nyt lauhtui, pakkasta on enää -16. Viikonloppuna saimme taas huonoja uutisia remontin osalta: vajaa 2 vuotta sitten remontoitu vessa pitää räjäyttää uudelleen. Seinä, jolla on lavuaari ja wc-pönttö, on uuden ja vanhanpuolen välinen seinä. Sitä ei eristetty remontointivaiheessa, koska se ei ole suoraan ulkoseinä. Paitsi, että on, koska sen alla on uuden ja vanhan sokkelin liitoskohta. Joten lämpömittari kun nojaa ko. seinään lavuaarin reunalla lämpötila on +12. Vaikka wc:ssä on kokoa 1.5m2, lattialämmitys ja öljytäytteinen patteri. Mutta jostain seinän väli vetää kylmää ilmaa, eikä seinän eristäminen onnistu vintin kautta joten seinä täytyy purkaa. Laatat tälle yhdelle seinälle maksoi lähes 600e joten ketuttaa aika tavalla purkaa kaikki pois ja tehdä uusiksi.
Jos jotain positiivista hakee, niin saan peilin vaihdettua oikealle korkeudelle, kun se tuli asennusvaiheessa väärään korkoon. Plussaa sentään siitä, että meidän makuuhuone on nykyään lämpimämpi kiitos viime syksyn kattoremontin. Mutta alan pikkuhiljaa kallistua itsekin siihen, että rintamamiestalosta saa hyvän ja mukavan vasta kun sen purkaa runkotolppiin asti ja tekee täysin uusiksi.

8:00 ja pakkasta -21 
Tarpeeksi päälle niin kylmälläkin tarkenee pulkkailla <3

perjantai 4. tammikuuta 2019

2019

Jälleen vaihtui yksi vuosi. Tänä vuonna saamme juhlia toista hääpäivää, taaperomme toista syntymäpäivää ja minä vaihdan ikäni seuraavalle vuosikymmenelle. Huomaa tulleensa "vanhaksi" kun muistelee 2000-luvun loppupuolta, ja tajuaa, että ihan hetki sitten oli vuosi 2007/2008/2009 ja niistä on aikaa todella jo 10 vuotta. Ystäväni lapsi täyttää tänä vuonna 11 vuotta, muistan edelleen mitä tein kun sain tekstiviestin puhelimeen, että tyttö on syntynyt, 11 vuotta sitten!



Talvi tuli. Aivan ihanaa, sielu lepää. Ollaan tehty kotona paljon lumitöitä, pulkkailtu, haettu polttopuita, tehty lumiukkoja pihalle, lumienkeleitä...
Stiga hommia!
Rakastan talvea ja liikuntaa talvella, joten yritän siirtää myös saman riemun lapselleni. Hiihdon kanssa taitaa käydä samoin kun neulomisen. Vannoin kouluaikana, että ei enää ikinä! Vannomatta paras. Kävin ostamassa sukset pari päivää sitten ja monoja olen metsästänyt. Luistelu ei ole oikein oma juttu, vaikka rullaluistelua rakastan. Siksi ajatus on ystävän kanssa opetella hiihtämään vuosien tauon jälkeen, ystäväni on hiihtänyt kilpaa joten parempaa opettajaa sikäli saa hakea. Luisteluhiihto voisi olla kivaa, jäälle, baana auki ja menoksi. No kunhan käyn ensin vähän treenaamassa laduilla niin katsellaan sitten.




Vuosi vaihtui kotona rauhallisesti ystäväpariskunnan kanssa. Olin jo 22 nukkumassa, kummasti sitä lapsen myötä arvostaa yöunia enemmän kuin valvomista. Yöt on menneet meillä ihmeen hyvin, siis todella hyvin. Pidin kevyen unikoulun, enkä imetä ennen klo 02. Tätä on jatkunut nyt toista viikkoa, ja kerran taapero tahtoi maitoa heti 02 jälkeen, muuten herää syömään yleensä tuossa 04:30-05 välillä. Mummi nukutti myös ensimmäisen kerran taaperon yöunille joulua ennen kun kävin isämiehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Hyvin oli sujunut itse kullakin, joten uskallamme varmasti ottaa lähiaikoina uusiksi. Nyt kun vauvavuosi on takanpäin ja taapero kasvaa kokoajan, on eri tavalla aikaa ja mahdollisuuksia taas panostaa parisuhteeseen ja kahdenkeskeiseen aikaan <3

Taapero hommissa 
Mietin mitä odotan tältä vuodelta. Lopulta totesin, että en ihan hirveästi taida ottaa stressiä tai odotuksia. Aika kuluu, viime vuosi kuten tämäkin omalla painollaan. Kuitenkin muutamaan asiaan ajattelin pyrkiä:

Voi hyvin. Yksinkertaisesti en halua uhrata ajatuksia ja aikaa asioille, joihin en voi vaikuttaa. Jos jokin kuluttaa ja vie voimia enemmän mitä antaa, se ei ole minun aikani arvoista. Ja asiat joihin voi vaikuttaa - sitten vaikutetaan, stressaamalla harvoin saa mitään aikaiseksi.

Ole läsnä, ole vanhempi. Haluan esimerkilläni opettaa taaperolle maailmasta asioita. Ruoka, liikunta, uni. Olla mukana vierellä kun hän oppii ja oivaltaa. Silti, suorittamatta, hyväksymällä oman keskeneräisyytensä ihmisenä ja vanhempana.

Ekologisuus. Joulupostauksessa pohdin jo kulutushysteriaa. Vaihdoin sähkösopimuksemme uusiutuvaan energiaan, sillä en halua tukea ydinvoimalla tuotettua sähköä kuten entinen sopimuksemme oli. Pyrin myös kierrättämään ja antamaan pois tarpeettomat asiat, ja ostamaan vain sen mitä tarvitsen. Pyrin myös vähentämään autoilua niin paljon kuin se järkevällä tavalla on mahdollista. Kasvisruokaa meillä varmasti syödään myös enemmän jatkossa. Kun en taaperolle tarjoa kuitenkaan liha/kanaruokia kuin 1-2x viikossa max. miksi söisin niitä itsekään useammin.

Minä. Ikuisuusprojekti. Itsensä tuntemista, oppimista. Teen asioita joista nautin ja saan hyvää mieltä, pyrin myös levittämään sitä ympärilleni. Hyväksyn erilaisuuden ja itseni. Elämä on kuitenkin loputon kasvuprosessi jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Keskeneräinen on hyvä.