tag:blogger.com,1999:blog-47083966978646271642024-03-13T11:07:27.993+02:00Erilainen tapa elääTuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.comBlogger150125tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-39139613349993755312020-12-04T13:57:00.002+02:002020-12-04T13:57:23.119+02:00Pikkusisko<p><span>On ollut kiva palata 2017 teksteihin uudelleen, kun sylissä tuhisee vähän yli kolmen viikon ikäinen pieni ipana. Tähän blogihiljaisuuden väliin mahtui mm. Sekundaarinen lapsettomuus, paluu töihin, valmistuminen. Plussa, korona, hyperemeesi ja synnytyspelko. Näistä ehkä kirjoitan omia postauksia fiiliksen mukaan.</span></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Nyt kuitenkin haluan jättää myös tästä toisesta pienestä muistoja kirjoitusten muodossa, joten.</span></p><p class="p3" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 20.3px;"><span class="s2"></span><br /></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Hän on ihan oma persoona. Niin erilainen ja samanlainen kuin isosisko. Hän syö nopeasti, ei harrasta tuntien maraton imetyksiä. Nukkuu pääosin vain sylissä ja pystyasennossa, vaunuissa sen ajan kun ne liikkuvat. Toisina öinä hän syö ja jatkaa unia, usein kuitenkaan ei. Hänet täytyy syötön jälkeen röyhtäyttää, ja hän saattaa jäädä kukkumaan tunniksi tai kahdeksi, kunnes nukutan pystyasennossa syliin.</span></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Perhepedissä oli jälleen tarkoitus nukkua, sillä se todettiin jo esikoisen aikana parhaaksi ratkaisuksi. Kuitenkin hänellä nuo röyhtyt kiusaa sen verran paljon, että kasattiin pinnasänky viereen ja nostettiin kohoasentoon. Yleensä hän nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän ja loppuyön vieressä. Hän ei juuri myöskään selällään viihdy joten sylissä saa kantaa. Toisaalta tämä hetki on niin kovin lyhyt joten yritän nauttia tästä. Pian hän viihtyy enemmän lattialla ja tutkimassa maailmaa kuin sylissä. </span></p><p class="p3" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 20.3px;"><span class="s2"></span><br /></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Imetys sujuu jälleen, onneksi, erittäin hyvin. Maito tulee turhan paineella ja se aiheuttaa ehdottomasti enemmän harmia kuin esikoisen kohdalla. Myöskään tiheää imua en ole vielä havainnut vaikka 3 viikon rajapyykki on ohitettu. Alussa hän söi 4-5h välein, nyt reilun viikon ajan syöttövälit vaihtelevat tunnin ja neljän välillä. Hän syö myös kovin pikaisesti, 5-15min ja hän on valmis.</span></p><p class="p3" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 20.3px;"><span class="s2"></span><br /></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Arki kahden lapsen äitinä on ollut tähän asti rentoa. Isämies hoitaa esikoista enemmän ja me olemme vauvan kanssa pesineet. Olen onneksi päässyt myös esikoisen kanssa tekemään kahden juttuja ja hän on kaikinpuolin ihanasti ottanut isosiskon roolin. </span></p><p class="p3" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px; min-height: 20.3px;"><span class="s2"></span><br /></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Rytmiä vauvalle emme ole vielä saaneet juuri minkäänlaista. Hieman huvittuneena luin, miten olemme jo muutaman viikon iässä saaneet esikoiselle aamu- ja iltarutiinit. Tämän pienen kanssa ollaan menty selvästi rennommalla otteella.</span></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Iltaisin hän nukkuu yleensä sylissä sohvalla. Nyt olemme skarpanneet ja laittaneet jopa yöpuvun ja tehneet iltapesut joka ilta. Ja aamuisin esikoisen päiväkotiin vieminen rytmittää luonnollisella tavalla meidän aamuja. Toisaalta luulen, että toisen kanssa rytmi löytyy enemmän omalla painolla, kun kotona on jo yksi lapsi.</span></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><br /></p><p class="p2" style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-stretch: normal; line-height: normal; margin: 0px;"><span class="s2">Näihin tunnelmiin, kohti ristiäisiä ja joulua!</span></p>Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-70957907977646934342019-02-24T15:18:00.000+02:002019-02-24T15:19:58.936+02:00Vaatemullistus ja hidasta muutostaOlen pikkuhiljaa vaihtunut "henkkamaukka" shoppailijasta merkkivaatteiden shoppailijaksi. Siis juuri sellaiseksi, mitä en ikinä halunnut olla, tai karsastin jo ajatuksen tasolla. T'ämä johtui yksin siitä, että monet merkkituotteita käyttävät ihmiset joita olen tavannut, eivät käytä niitä yksin laadun tai ulkonäön vuoksi, vaan egon jatkeena ja "pröystäilläkseen". Ja vanha sananlasku sen jo kertoo, rumat ne vaatteilla koreilee. Ikäänkuin tuote tai sen hinta, määrittäisi ihmisen arvon.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdtEOQh3NPIJND5KOx7wpuINfgQ3fnZ-Zaand7br2WsptYCHcCgPPHWonE8ibMOqTpJyQG9St9_lsQlGVoEuEkL4ZthWI2dFPkeqWbeRVm7HwulK8SmuWqwKz2nYb8FmW35W4C3NmXkAeH/s1600/IMG_6572.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdtEOQh3NPIJND5KOx7wpuINfgQ3fnZ-Zaand7br2WsptYCHcCgPPHWonE8ibMOqTpJyQG9St9_lsQlGVoEuEkL4ZthWI2dFPkeqWbeRVm7HwulK8SmuWqwKz2nYb8FmW35W4C3NmXkAeH/s320/IMG_6572.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Neljä paitaa joiden arvo on enemmän kuin koko vaatekaappini yhteensä </td></tr>
</tbody></table>
Vaatteisiin kuitenkin liittyy nykyään todella vahvasti eettisyys ja hiilijalanjälki. Ihmiset hamstraavat paljon ja halpaa, hikipajat rullaavat ja dokumenteissa paljastuu myös samaa ongelmaa merkkituotteiden kohdalla. 100 dollaria maksava miestenpaita on valmistettu köyhien maiden hikipajalla naurettavan halvalla. On vaikea luottaa vaatteen eettisyyteen. Vaatteista syntyvä jätekuorma ja valmistusprosessi kuormittaa luontoa huomattavasti enemmän kuin autoilu ja sen päästöt. Silti, autoilun päästöjen kompensoiminen on kokoajan tapetilla, mutta vaatteiden ei?<br />
<br />
Ennen kun minulla taloudellisesti oli paljon tiukempaa, ja budetti uutta paitaa ja housuja ostaessa yhteensä 20 euroa, oli vaikea lähteä ostamaan merkkituotteita. Tuolla summalla olisin saanut ehkä yhden hihan, ei kovin kannattavaa.<br />
<br />
Olen siksi yrittänyt antaa itselleni synninpäästöä. Olen toiminut olosuhteiden ja tilanteiden mukaan. Nyt myös oma ajatusmalli ja ympäröivä yhteiskunta on muuttunut. Kierrättämistä suositaan, ja kulutushysteriaa karsastetaan. Itse pyrin nyt ensisijassa ostamaan vaatteet käytettynä. Torissa, vahankaytetty.fi:ssä ja facebookissa pyörii todella edullisesti laadukkaita ja hyväkuntoisia vaatteita. Ensisijassa suosin ehdottomasti kotimaista, ja kotimaassa valmistettua, koska sen eettisyydestä voi olla varmempi kuin ulkomaisten merkkien. Lisäksi käytetyn vaatteen kemikaalikuorma on huomattavasti uutta tuotetta pienempi, ja tätä arvostan eritoten lapsen vaatteiden kohdalla.<br />
<br />
Nyt karsin voimakkaasti omia vaatteita ja lapsen. En heittänyt mitään pois. Miehelle rikkinäiset autotalliin räteiksi, siellä niitä kuluu. Mitä ei kehtaa myydä lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Myyntikuntoiset laitoin vahankaytetty.fi sivulle. Jos eivät mene kaupaksi, ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, eli turhaa roskaa niistä ei tule. Pyrin nyt myös pitämään vaatemäärän pienenä. Muutama laadukas paita ja housut, lapsella muutama enemmän, koska vaatteita joutuu toisinaan vaihtamaan päivän aikana useamman kerran. Silti, lapsikaan ei tarvitse 15 paitaa ja 20 kappaletta housuja. Jatkossa ostan vähemmän, tarpeeseen ja laatua. Jos en pidä jotain, myyn tai annan pois.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTsOWNHq19YKrquO4oNxQtEgi7lUhKruQ7rq2731d3J6nakgNAopLAHKLGcRx5Ai79j3uOly1JFbeic8f9td1BUOv_sxUWMoD2talE3Dbxc5HralAyK_2l63BkER1OTKcGONBgWGpjwF_y/s1600/IMG_6573.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTsOWNHq19YKrquO4oNxQtEgi7lUhKruQ7rq2731d3J6nakgNAopLAHKLGcRx5Ai79j3uOly1JFbeic8f9td1BUOv_sxUWMoD2talE3Dbxc5HralAyK_2l63BkER1OTKcGONBgWGpjwF_y/s320/IMG_6573.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lapsen pitkähihaiset, merkit ja markettimallit sulassa sovussa</td></tr>
</tbody></table>
Pyrin laajentamaan tätä myös koko kotiimme. Olen vuosia kadehtinut ystäväni (terkkuja vaan Karoliina :D ) kotia. Hänellä on järjestys ollut aina kohdallaan. Ymmärrän, että itsellä tämä tavaran paljous johtuu pitkälti tottumuksesta. Olen tottunut säästämään sen ja tuon, jos niitä joku päivä... Nyt olen pysähtynyt miettimään, että 130 neliön talossa ei mahdu olemaan järkevästi 3 ihmisen ja 2 koiran tavarat, vika ei voi olla enää säilytysjärjestelmissä vaan tavaran määrässä. Konmaritus on ehkä pinnalla, mutta minä koen lähinnä olevani raivaaja, raivaan systemaattisesti turhan pois ja pyrin säästämään <b>sen mitä tarvitsen.</b> Ja kyllä, huomaan nyt jo, että halu saada heitettyä yhä enemmän pois on tosi kova. En silti halua roskata, eli heittää kaatopaikalle hyvää tavaraa, vaan kierrättää järkevästi kaiken minkä voin, koska sekin, turha roskaaminen siis, kuormittaa luontoa. Ekologisuus edellä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSBscKXtODxAZZOI9IY2WAkx3nsYaZCfwCiHZxRZUqDbO7fL7MjIZouwsmp2lk_f4PsBxWL50hCqkVxqwpXk6GuEgeWuM5GjmnxtBRva0PIvqSOW5ZxNlItx7G6a1p9dquPz-VV3q7yt3E/s1600/IMG_6361.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSBscKXtODxAZZOI9IY2WAkx3nsYaZCfwCiHZxRZUqDbO7fL7MjIZouwsmp2lk_f4PsBxWL50hCqkVxqwpXk6GuEgeWuM5GjmnxtBRva0PIvqSOW5ZxNlItx7G6a1p9dquPz-VV3q7yt3E/s320/IMG_6361.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihan vain kuva, hän tekee yhtä lempipuuhaansa, lukee</td></tr>
</tbody></table>
Muuten meillä on sairastettu ja valvottu. Niistä ei mitään kovin kivaa tai positiivista ole kirjoittaa, joten en kirjoita. Jokainen tietää miten tympivää univelka ja viikkojen sairastelu on.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwb45-psqzGG88tjaN3VeVxOFd3LyaMetQham3yWclbMaKUt6nqjMhi2ClnxD9imX6D9byZZ3FlbHIKgxzG4WLAJLjwLgY1oqrTOKM3juWcKin_tzMTRWj6ogSgvLunZIU8fcgIusl7trI/s1600/IMG_6434.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgwb45-psqzGG88tjaN3VeVxOFd3LyaMetQham3yWclbMaKUt6nqjMhi2ClnxD9imX6D9byZZ3FlbHIKgxzG4WLAJLjwLgY1oqrTOKM3juWcKin_tzMTRWj6ogSgvLunZIU8fcgIusl7trI/s320/IMG_6434.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Terveenä ehdittiin käydä pulkkailemassa ja nähtiin jo pajunkissoja</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Positiivistakin mahtui, ystävä oli taaperonsa kanssa meillä viikonlopun yökylässä, ihana vkl, otetaan ehdottomasti joku kerta uusiksi! <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguYpUpj31F_TFTxYR2oOf9RgNBn7qEVGdlhbb4hgF6sx2pc0ZphDY7tpT_WIAdlcc-0AwvfpssLEB8tPUDUn6CTlfGKzXa1y4e3XGLNHUzgHkQtTVuUR0UTlxQZnj6RtD57pBdIZVhxb7r/s1600/IMG_6312.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguYpUpj31F_TFTxYR2oOf9RgNBn7qEVGdlhbb4hgF6sx2pc0ZphDY7tpT_WIAdlcc-0AwvfpssLEB8tPUDUn6CTlfGKzXa1y4e3XGLNHUzgHkQtTVuUR0UTlxQZnj6RtD57pBdIZVhxb7r/s320/IMG_6312.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aurinko</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-26060316360248157252019-02-04T21:10:00.000+02:002019-02-04T21:11:46.180+02:00Kasvis vai vege, lihansyöjästä tiedostavaksi<span style="color: #454545; font-family: inherit; font-size: 17px;">Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen, kun valitsin manteli”kermaa” kaupan hyllyllä. Mennään ajassa taaksepäin 2 vuotta eikä manteli, kaura tai muunkaan ”epäkerman” ostaminen olisi käynyt mielessäkään. Miten tähän tultiin?</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #454545; font-size: 17px;"><br /></span>
</span><br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY2c8iw7NHbEBkKKx68iPiEUDtY4aD7WlUzNa5qrUGa1nuBPS6ETn3oB1g4tWWchijNvHsBe3N0ktD1E0IducLIENl1zxC4AJa2ZvTpBssPBz1c6OOC0lUFRTI6CarOl8q4Ag5akP77oC3/s1600/IMG_6287.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY2c8iw7NHbEBkKKx68iPiEUDtY4aD7WlUzNa5qrUGa1nuBPS6ETn3oB1g4tWWchijNvHsBe3N0ktD1E0IducLIENl1zxC4AJa2ZvTpBssPBz1c6OOC0lUFRTI6CarOl8q4Ag5akP77oC3/s320/IMG_6287.JPG" width="320" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Wokin pohja</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><span style="color: #454545; font-size: 17px;">Ennen apunaa meillä syötiin hyvin pitkälti lihaa </span><b style="color: #454545;">7x viikossa</b><span style="color: #454545; font-size: 17px;">. Kumpikin oli tottunut siihen kotona ja sillä mentiin. Kasvisruokaa oli syöty ehkä koulussa ja se yleensä oli hajutonta ja mautonta. Sianlihaa aloin vähentää jo aiemmin meidän ruokavaliosta mutta lihaa ylipäänsä en.</span></span><br />
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;"><u>Sitten tuli vauva</u>, ja iän karttuessa pohdinta mitä ravintoa haluan tarjota pienelle ihmiselle jonka makumatka maailmaan on ”tyhjä taulu”. Koska en ole itse saanut kovin terveellisen ruuan mallia kotoa, ja mies vielä vähemmän, halusin sellaisen omalle lapselle antaa. Eli kasviksia, paljon ja hyvää kasvisruokaa. Sitähän piti sitten opetella tekemään ja samalla vähentää omaa lihansyöntiä. Minusta on epäeettistä vaatia lapselta jotain, mihin itse ei omalla esimerkillä pysty.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyVloJ3vWCGrdWTQJ7sjx6-EUrEhBttPWxzMxfzSNlyzJrd910j_Ice-KkALamxtGu54EcTwJcI2ISV7OmaonUUMVJnOTasGMugjt44r8EvLhUskVssSsDbBmpU7u9qlrS9j-cZ_Zqu3qK/s1600/IMG_6207.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyVloJ3vWCGrdWTQJ7sjx6-EUrEhBttPWxzMxfzSNlyzJrd910j_Ice-KkALamxtGu54EcTwJcI2ISV7OmaonUUMVJnOTasGMugjt44r8EvLhUskVssSsDbBmpU7u9qlrS9j-cZ_Zqu3qK/s320/IMG_6207.JPG" width="320" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Ruuanlaittoa taaperoturvallisesti samalla kuin lämmitetään</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfeO6naKFyTxpkOsEH_i4BIdMFqBM07c8mFyveEiHXhKbQSkDq_2G1SZ06OTPd6HUeKq4VO-LWLvJXE0YUwHkQ8Oj4xRMaDZjQW5cTWkpSp6mxTKhovC2-ZG4hjN_FCnFsAQsu6zSKCD0L/s1600/IMG_6297.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfeO6naKFyTxpkOsEH_i4BIdMFqBM07c8mFyveEiHXhKbQSkDq_2G1SZ06OTPd6HUeKq4VO-LWLvJXE0YUwHkQ8Oj4xRMaDZjQW5cTWkpSp6mxTKhovC2-ZG4hjN_FCnFsAQsu6zSKCD0L/s320/IMG_6297.JPG" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Arkea nopeuttavia ratkaisuja: Kiehuvalla vedellä kypsyy lasinuudelit ja pieni määrä herneitä taaperolle samassa kulhossa</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Sitten taaperolle tuli oireilua lehmänmaidosta, kauramaidosta/ ja kermasta. Hyväksi havaitut ja minun suosimat tuotteet menivätkin pannaan. <b>Mihin</b> nyt tehdään makaronilaatikko tai pataruoka joka kaipaa sitä jotain? Kun lettuja ei voi tehdä lehmänmaitoon, raejuusto jää kaupan hyllylle ja äiti on taas uuden opettelun edessä. Mantelikerma /maito menee nyt kokeiluun kun seuraavan kerran on tarve saada "sitä jotain" taaperon ruokaan. Puurot meillä tehdään aina veteen joten siinä ei ongelmaa ole. </span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">Samalla <b>vege</b> on nostanut päätään; eikä varmasti vähiten ilmastonmuutoksen myötä. Itse en ole vielä edes ihan 100% sinut kasvisjuttujen kanssa, joten vege on vielä enemmän utopiaa. En ole myöskään kokenut tarvetta ”vegeillä”. Kuitenkin testissä meillä on ollut jo vegetuotteita myös puolihuomaamatta: kuten falafel pyörykkä ainekset. Jotka oli äärimmäisen helppoja ja hyviä, <u>iso miinus</u> hiivauutteen käytöstä. Ei sovi kovinkaan monelle migreeniä sairastavalle. Tästä laitoinkin palautetta Soyappetitille. Toisaalta <b>hiivauutteen</b> on myös tarkoitus huijata aivot uskomaan, että se mitä syöt on hyvää ja tarpeellista. Hiivauutetta löytyykin usein sipseistä ja kaikista eri mausteseoksista. <u><b>Vinkki</b></u>, koittakaapa etsiä liemikuutioita tai fondia, jossa tätä ei ole, menee nimittäin hetki hyllyllä pakkauksia selatessa. </span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">Mutta näin meillä. Punaista lihaa menee ruokana ehkä kerran viikossa, ja mieluummin nautaa kuin possua. Kanaa vähän useammin, kalaa ja katkarapuja myös. Kasvisruokaa ja kasviksia joka aterialla eri muodossa. Isäntä syö vielä leikkeleitä itse olen niistä jo luopunut ja vähentänyt juustoviipaleiden määrää leivän päällä. Hummusta sen sijaan olen ostanut leivälle toisinaan laitettavaksi ja tutustunut tosiaan eri kasvikerma vaihtoehtojen ihmeelliseen maailmaan.</span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">Lisänä sopassa vielä ”ei lisättyä sokeria tai mehutiivisteitä eikä juurikaan suolaa” taaperon ruokavaliossa. </span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">Joskus tuntuu, että tuoteselosteiden luku on aikaavievää puuhaa. Toisaalta tiedostaminen on palkitsevaa, ja sen huomaaminen mitä kaikkea meidän ravintoon ”ujutetaan” ihmisten tietämättä. Kuten vauvojen soseissa joissa osassa on lisättyä sokeria, 4kk vanhalla vauvalle, mielestäni todella hurjaa ja ikävää.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="font-family: inherit;">Ystäväni huolsi minun ruhtinaallisen hintavat (kahvipaketti...) sukset, jotka eivät luistaneet yhtään mihinkään. Kävimme kerran hiihtämässä ja inhosin sitä yhtä paljon kuin kouluaikana. <b><i>Päätin </i></b>kuitenkin ennen suksien hankintaa, että minä tykkään hiihtää. Opettelen, haluan oppia ja tykkään. Ja tänään tykkäsin. Oli aivan ihanaa luistella menemään yksin ladulla kun sukset toimivat, keho toimi ja tiesin olevani vasta toista kertaa suksien päällä. Ymmärrän erittäin hyvin, miten niin monen lapsen ja nuoren ilo hiihtoon tapetaan huonoilla välineillä, itse sen nyt kokeilin. Valitettavasti, tämä jos mikä, on täysin välineurheilulaji.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYU0Nzq_0LGcb0u8Rh03UVcsJPUU5aKFimZO411vbjab-lybSD3YfIZfktOszhvr9f_D5NDe2nPg0Gyowphgc8a_u5cRJADS93jP7J2swiiXYC9Cg00OVZS45zzLENzAyqhGbFKdNXndSD/s1600/IMG_6298.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYU0Nzq_0LGcb0u8Rh03UVcsJPUU5aKFimZO411vbjab-lybSD3YfIZfktOszhvr9f_D5NDe2nPg0Gyowphgc8a_u5cRJADS93jP7J2swiiXYC9Cg00OVZS45zzLENzAyqhGbFKdNXndSD/s320/IMG_6298.JPG" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Ladulle!</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1IV4hiUfewTKfsFOzOzXSxUidpKCDJ3lWh-5pxa_Erzt9I0Bcw0fsmPIweSqmS3bBzLeu-MkSMDmHhKZ1ItEmf95CDJyJ_6-RTHYAkBL1XQ4JGl1fUfAsMPc3WY4uV3UiI-bim2hyWftH/s1600/IMG_6281.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1IV4hiUfewTKfsFOzOzXSxUidpKCDJ3lWh-5pxa_Erzt9I0Bcw0fsmPIweSqmS3bBzLeu-MkSMDmHhKZ1ItEmf95CDJyJ_6-RTHYAkBL1XQ4JGl1fUfAsMPc3WY4uV3UiI-bim2hyWftH/s320/IMG_6281.JPG" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Mitä kamalampi sää, sen paremmin nukuttaa, 3h päikkäritt lumisateessa</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1hIUmTTwfx-3A1VtYycCpuF7Y9t8IJsYUImmhAzp-FEPVK95_IxB8GEkFKYhFgjsIDZhjWIR0QC7TrEzNGPi-KB4tjye0jAcr8zWXJm9Gnrpbwl_qIA1uaRQMsv1r9f91jK61dntG5AFE/s1600/IMG_6272.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1hIUmTTwfx-3A1VtYycCpuF7Y9t8IJsYUImmhAzp-FEPVK95_IxB8GEkFKYhFgjsIDZhjWIR0QC7TrEzNGPi-KB4tjye0jAcr8zWXJm9Gnrpbwl_qIA1uaRQMsv1r9f91jK61dntG5AFE/s320/IMG_6272.JPG" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Äitin tukkakuva</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">Tajusin, taas kerran, että kampaajalla käynnistä on kulunut kohta 1.5 vuotta aikaa. Todella, vuotta. Toisaalta hiuksissa isoin miinus on haperot latvat. Väriin olen jo tottunut, ja isäntä tykkää, että pitää olla pitkät hiukset. Sitä ne on, taapero onnistuu jo niihin ajoittain sotkeutumaan. Katsotaan milloin saan aikaiseksi mennä kampaajalle. Yksi syy ehkä käymättömyyteen, on se, etten ole tähän ikään mennessä löytänyt järkevän hintaista ja miellyttävää luottokampaajaa. </span></div>
Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-12097288707890020782019-01-21T13:06:00.001+02:002019-01-21T13:08:44.397+02:00Väsynyt viikko ja taaperon pizza Meillä meni viikko taas erittäin huonoilla unilla. Taaperolla on kiinteiden aloituksesta asti tullut kausittain mahaongelmia, ja sellainen sitten tuli taas viime viikolla. Tiistaina sai <b>raejuustoa </b>jonka takia selkeästi itkettiin mahakipua ti-ke yö. Ke tein meille <b>Elovenan kauramurusta</b> bolognesekastikkeen ja sekään ei sitten sopinut, isäntä sanoi että turvottaa mahaa ja taapero oireili pari yötä tätä. Ensimmäinen lähellekään normaali yö oli la-su välinen yö. Siihen asti herätyksiä oli yössä 4- lukematon määrä. Perjantai iltana menin sänkyyn 22:30 itkevän taaperon viereen, annettiin särkylääkettä ja otin tissille jos helpottaisi. No eipä juuri, heräsi 2h välein koko yön läpi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgznSg0YaThvycyT-7adPDxXZfQq8hrOmnuWZCrf0WXs_ZTjv0n9snyGlVNbFjWhoQbDCLG2L1efXJ1JYZw7DbFbKH_hTrg5j-xK7zOSQM8enVZH0hMSqW6EKy6pTqgVZPdzif_II0v6y_x/s1600/IMG_6083.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgznSg0YaThvycyT-7adPDxXZfQq8hrOmnuWZCrf0WXs_ZTjv0n9snyGlVNbFjWhoQbDCLG2L1efXJ1JYZw7DbFbKH_hTrg5j-xK7zOSQM8enVZH0hMSqW6EKy6pTqgVZPdzif_II0v6y_x/s320/IMG_6083.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamulenkki, Fado pääsi vetohommiin uusien valjaiden myötä</td></tr>
</tbody></table>
Enää kun ei hormonit tai muukaan "pelasta" niin itsellä kestää ihan tolkuttoman kauan palautua huonoista öistä. Nyt alkaa olla vähän normaalimpi fiilis kun sain viikonloppuna aika reilusti omaa aikaa ja viime yönä nukkua 23:15-05:45 ilman yhtään herätystä. <b>Lehmänmaito</b> meillä kokonaan on pannassa nyt siis ja pohditaan tuota kauraa. Kaurapuuroa saa joka aamu ja sen kestää ongelmitta. Kerran olen tehnyt ruokaa <b>kauramaidosta</b> ja silloin oireili myös mahaa. Juttelin ystäväni kanssa jolla on keittiötaustaa enemmänkin, ja pohdimme, onko muu käyttämämme kaura niin "käsiteltyä" että siksi taapero ei sitä kestä? Hiutaleet tulevat viereisestä kunnasta lähimyllyltä, käytän aina samoja kaurahiutaleita en siis edes kaupan vaan suoraan lähituotettuja, jos niiden prosessointi on vähäisempää ja sen takia niitä taapero sietää? Mene ja tiedä. Yhtä arvailua ollut kohta vuoden nämä mahaoireilut. Seuraava askel on varmaan pitää orjallisesti kuukauden ajan ruoka ja kakkapäiväkirjaa, jos löytyisi joku syy-yhteys, selkeä siis.<br />
<br />
Eniten harmittaa väsymyksessä se, ettei jaksa olla taaperon kanssa kunnolla. Itseä väsyttää ja ärsyttää, toinen on väsynyt ja kipeä valvomisesta. Kaikkia siis ketuttaa ja yhteentörmäyksiä tulee. Siivoan ja järjestelen hirveällä teholla, koska se on ainoa asia johon voin "vaikuttaa" kun yöuniin en. Ikäänkuin se yhtään helpottaisi väsymyksessä, että tekee kotona yksin kaiken ja marttyyrimaisesti kiukuttelee miehelle kun hän ei osallistu. No vaikeaa on osallistua, jos emäntä on tehnyt aivan kaiken toisen työpäivän aikana.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHH6DJ1Hviw7BgSt-Zrq6IFDzf4Y7P7JF4BGvQBzm3wTVWC8nG9vhCSLV5kVxOYS0XyLt3oOBgsDfqgBpS3qpPDPrFejfNd4fMRf6SJFlB4LBz4U20JqNcj4KPWe5DSDhBwkxWqp5SkK5Z/s1600/IMG_6115.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHH6DJ1Hviw7BgSt-Zrq6IFDzf4Y7P7JF4BGvQBzm3wTVWC8nG9vhCSLV5kVxOYS0XyLt3oOBgsDfqgBpS3qpPDPrFejfNd4fMRf6SJFlB4LBz4U20JqNcj4KPWe5DSDhBwkxWqp5SkK5Z/s320/IMG_6115.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taaperon oma pizza</td></tr>
</tbody></table>
Tosiaan en kotona tee juuri koskaan <b>pizzaa</b>, koska en osaa tehdä itseni mielestä riittävän ohutta ja rapeaa pohjaa. Nyt onnistuin ensimmäistä kertaa koskaan. Tein pohjan seuraavalla ohjeella ja paistoin leivinuunissa, 300 astetta ja 5-10 min. Taaperon pizza paistui arinalla 5 minuutissa, meidän aikuisten pizzat tein pellillä jonka kuumensin ensin leivinuunissa ja sitten 10 minuuttia uunissa paistumassa. Ei täysin pizzeria tasoista, mutta nyt ei enää olla kovin kaukana siitä!<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<i>4dl +40c asteista vettä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>2tl kuivahiivaa</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>1dl 00-pizzajauhoja</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>3rkl öljyä</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>1tl suolaa</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>1tl sokeria</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i>Vehnäjauhoja</i></div>
<br />
Sekoitin ensin veden, kuivahiivan, öljyn, suolan ja sokerin, vatkasin kunnolla. Sitten lisäsin 1dl 00-pizzajauhoja vispasin noin 5min. Annoin käydä hetken. Sitten lisäsin vehnäjauhoja kokoajan tehokkaasti alustaen, kunnes taikina irtosi hyvin kulhon reunoista, aikaa meni noin 10 minuuttia. Peitin liinalla ja kohotin lämpimässä <b>2h</b>. Sitten leivoin taikinan 3 palloksi, taaperolle pieni ja meille isommat pallot ja kohotin palloja vielä <b>1.5h</b> leivinliinan alla.<br />
Taikina oli joustavaa, täysin kaulittavaa eikä tarttunut mihinkään. Pohja jäi rapeaksi, ilmavaksi ja oli helposti työstettävissä. Jauhojen tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska tein taikinan "näppituntumalla".<br />
<br />
Taaperolle täytteeksi tuli buffalomozzarellaa (lidlistä, ei sisällä lainkaan lehmänmaitoa), tuoretta ananasta, tuoretta tomaattia ja tomaattikastiketta. Upposi ja lisääkin olisi vielä halunnut, eikä tosiaan tuo mozzarella käynyt lainkaan mahaan! Voin siis ehdottomasti suositella oheisen pohjan testaamista ja tämä oli myös taaperon hyväksymä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu89CXxJP01YvVTl5Tp3NIps7exGbMG7jBZdB5m8624XPQ9Xv9sDnHF-YVnuhNHOJykfGvIBkoxilOvYJROWYJO7wZHT9JFwOAWHibZsh6RinrEez3K8ceEr0eW8uLetAguy7y9YbjvG3L/s1600/IMG_6137.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu89CXxJP01YvVTl5Tp3NIps7exGbMG7jBZdB5m8624XPQ9Xv9sDnHF-YVnuhNHOJykfGvIBkoxilOvYJROWYJO7wZHT9JFwOAWHibZsh6RinrEez3K8ceEr0eW8uLetAguy7y9YbjvG3L/s320/IMG_6137.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nam!</td></tr>
</tbody></table>
Nyt koulujuttujen pariin. Ulkona oli tosiaan tänään vuoden ensimmäinen kylmempi aamu, -22 kun ulos lähdettiin. Nyt lauhtui, pakkasta on enää -16. Viikonloppuna saimme taas huonoja uutisia remontin osalta: vajaa 2 vuotta sitten remontoitu vessa pitää räjäyttää uudelleen. Seinä, jolla on lavuaari ja wc-pönttö, on uuden ja vanhanpuolen välinen seinä. Sitä ei eristetty remontointivaiheessa, koska se ei ole suoraan ulkoseinä. Paitsi, että on, koska sen alla on uuden ja vanhan sokkelin liitoskohta. Joten lämpömittari kun nojaa ko. seinään lavuaarin reunalla lämpötila on +12. Vaikka wc:ssä on kokoa 1.5m2, lattialämmitys ja öljytäytteinen patteri. Mutta jostain seinän väli vetää kylmää ilmaa, eikä seinän eristäminen onnistu vintin kautta joten seinä täytyy purkaa. Laatat tälle yhdelle seinälle maksoi lähes 600e joten ketuttaa aika tavalla purkaa kaikki pois ja tehdä uusiksi.<br />
Jos jotain positiivista hakee, niin saan peilin vaihdettua oikealle korkeudelle, kun se tuli asennusvaiheessa väärään korkoon. Plussaa sentään siitä, että meidän makuuhuone on nykyään lämpimämpi kiitos viime syksyn kattoremontin. Mutta alan pikkuhiljaa kallistua itsekin siihen, että <b>rintamamiestalosta</b> saa hyvän ja mukavan vasta kun sen purkaa runkotolppiin asti ja tekee täysin uusiksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglIY7o4OAcWWwBRrLxpBN8GIm5gCv_6hGh_WblyYA2QivJoJv6q2BEJVaie75WGVI5m0LJkYJofc8N8EJTFI6hfwghSRRZ8Sn8GfJ_SVBl2dEO12Q5sytz1AqCEwD31IGlMHGhX7NtXJFD/s1600/IMG_6119.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglIY7o4OAcWWwBRrLxpBN8GIm5gCv_6hGh_WblyYA2QivJoJv6q2BEJVaie75WGVI5m0LJkYJofc8N8EJTFI6hfwghSRRZ8Sn8GfJ_SVBl2dEO12Q5sytz1AqCEwD31IGlMHGhX7NtXJFD/s320/IMG_6119.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">8:00 ja pakkasta -21 </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy91cqCHT3JtUHM-VT_CnwV3rMXDEuHMxs7B1UuHj0bDrEauT53Ozu18CM7IcETne5qlXdDFAB99oHmOg0nOb9wZQLNQERYLMp6sHIWddV1RbTU4l7CKBgY76XwQLw8UQLtoS0byV4Ra6h/s1600/IMG_6136.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy91cqCHT3JtUHM-VT_CnwV3rMXDEuHMxs7B1UuHj0bDrEauT53Ozu18CM7IcETne5qlXdDFAB99oHmOg0nOb9wZQLNQERYLMp6sHIWddV1RbTU4l7CKBgY76XwQLw8UQLtoS0byV4Ra6h/s320/IMG_6136.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tarpeeksi päälle niin kylmälläkin tarkenee pulkkailla <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-39803397246888324922019-01-04T12:50:00.000+02:002019-01-04T12:50:41.961+02:002019 Jälleen vaihtui yksi vuosi. Tänä vuonna saamme juhlia toista hääpäivää, taaperomme toista syntymäpäivää ja minä vaihdan ikäni seuraavalle vuosikymmenelle. Huomaa tulleensa "vanhaksi" kun muistelee 2000-luvun loppupuolta, ja tajuaa, että ihan hetki sitten oli vuosi 2007/2008/2009 ja niistä on aikaa todella jo 10 vuotta. Ystäväni lapsi täyttää tänä vuonna 11 vuotta, muistan edelleen mitä tein kun sain tekstiviestin puhelimeen, että tyttö on syntynyt, 11 vuotta sitten!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPxO_vG_T2dxQX52hw4kcekp82IeEGV2YSYJqcxBmXycy9qT_Gd3vv84l9iogMXujX1QgIl-75Xk0tJ3wVWrpjPhNKT_oBJr-s7Zq2a-qcOQ1ZJXMNNYH3XLRk950XlvYBnV7ZyKgxB14v/s1600/IMG_5887-EFFECTS.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPxO_vG_T2dxQX52hw4kcekp82IeEGV2YSYJqcxBmXycy9qT_Gd3vv84l9iogMXujX1QgIl-75Xk0tJ3wVWrpjPhNKT_oBJr-s7Zq2a-qcOQ1ZJXMNNYH3XLRk950XlvYBnV7ZyKgxB14v/s320/IMG_5887-EFFECTS.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<span style="color: blue;">Talvi</span> tuli. Aivan ihanaa, sielu lepää. Ollaan tehty kotona paljon lumitöitä, pulkkailtu, haettu polttopuita, tehty lumiukkoja pihalle, lumienkeleitä...<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTQYfHiYgQAcoUb7Qn4iVSM6BsHZ7K7hWQtvmlJHuphopjzxOb9YRK7PjlyhhfXy8mEaAO1TRZQpOGRqLILwegzLz7-z1OQ9eOEmsql0RQJwfBqkz7usAxcFqbx54pkBSmMbmcImxwLWBN/s1600/IMG_5966.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTQYfHiYgQAcoUb7Qn4iVSM6BsHZ7K7hWQtvmlJHuphopjzxOb9YRK7PjlyhhfXy8mEaAO1TRZQpOGRqLILwegzLz7-z1OQ9eOEmsql0RQJwfBqkz7usAxcFqbx54pkBSmMbmcImxwLWBN/s320/IMG_5966.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Stiga hommia!</td></tr>
</tbody></table>
Rakastan talvea ja liikuntaa talvella, joten yritän siirtää myös saman riemun lapselleni. Hiihdon kanssa taitaa käydä samoin kun neulomisen. Vannoin kouluaikana, että <u>ei enää ikinä</u>! Vannomatta paras. Kävin ostamassa sukset pari päivää sitten ja monoja olen metsästänyt. Luistelu ei ole oikein oma juttu, vaikka rullaluistelua rakastan. Siksi ajatus on ystävän kanssa opetella hiihtämään vuosien tauon jälkeen, ystäväni on hiihtänyt kilpaa joten parempaa opettajaa sikäli saa hakea. Luisteluhiihto voisi olla kivaa, jäälle, baana auki ja menoksi. No kunhan käyn ensin vähän treenaamassa laduilla niin katsellaan sitten.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8wAPbRoqFaDqksljya5ek0DxWoVf6AjAn1Dh8uKRrHjQDI9y59mNX_4TV8n7FUYxJjEEloi4pQfr3TPe040tbrcapyG-SB92MzSbJYTuFwhFXMIGryA8msikNg9eTF0cp1jForaKLg0nk/s1600/IMG_5950.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8wAPbRoqFaDqksljya5ek0DxWoVf6AjAn1Dh8uKRrHjQDI9y59mNX_4TV8n7FUYxJjEEloi4pQfr3TPe040tbrcapyG-SB92MzSbJYTuFwhFXMIGryA8msikNg9eTF0cp1jForaKLg0nk/s320/IMG_5950.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL7Ms6cw6ECLpQFM1KPCESvoCI-QIvunHhZPUaSGcyfMqQYjTYFRbS0slr0WNnil97RP-9u5oUEcuAID4HCL_vIPX_yw_AuY6Stj019YLvhItJCcTsQ-kCA2Y4Z8ZwCuoDQzOBd7dB2Njz/s1600/IMG_5939.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjL7Ms6cw6ECLpQFM1KPCESvoCI-QIvunHhZPUaSGcyfMqQYjTYFRbS0slr0WNnil97RP-9u5oUEcuAID4HCL_vIPX_yw_AuY6Stj019YLvhItJCcTsQ-kCA2Y4Z8ZwCuoDQzOBd7dB2Njz/s320/IMG_5939.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Vuosi vaihtui kotona rauhallisesti ystäväpariskunnan kanssa. Olin jo 22 nukkumassa, kummasti sitä lapsen myötä arvostaa yöunia enemmän kuin valvomista. Yöt on menneet meillä ihmeen hyvin, siis todella hyvin. Pidin kevyen unikoulun, enkä imetä ennen klo 02. Tätä on jatkunut nyt toista viikkoa, ja kerran taapero tahtoi maitoa heti 02 jälkeen, muuten herää syömään yleensä tuossa 04:30-05 välillä. Mummi nukutti myös ensimmäisen kerran taaperon yöunille joulua ennen kun kävin isämiehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Hyvin oli sujunut itse kullakin, joten uskallamme varmasti ottaa lähiaikoina uusiksi. Nyt kun vauvavuosi on takanpäin ja taapero kasvaa kokoajan, on eri tavalla aikaa ja mahdollisuuksia taas panostaa parisuhteeseen ja kahdenkeskeiseen aikaan <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMTCW6ylmGtP3ISrqqZF54PjRt90G3GWGGcEH-hf-YZ0F0s_1Ms-3J7GIjeBvZBL1CszMv5L-5PPJFTaoSAJIdKs8N4iJyD2z78Avlp1Die41GApaDPdP4qojIKGnzz6FEmtrb1QoW2Nle/s1600/IMG_5893.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMTCW6ylmGtP3ISrqqZF54PjRt90G3GWGGcEH-hf-YZ0F0s_1Ms-3J7GIjeBvZBL1CszMv5L-5PPJFTaoSAJIdKs8N4iJyD2z78Avlp1Die41GApaDPdP4qojIKGnzz6FEmtrb1QoW2Nle/s320/IMG_5893.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taapero hommissa </td></tr>
</tbody></table>
Mietin mitä odotan tältä vuodelta. Lopulta totesin, että en ihan hirveästi taida ottaa stressiä tai odotuksia. Aika kuluu, viime vuosi kuten tämäkin omalla painollaan. Kuitenkin muutamaan asiaan ajattelin pyrkiä:<br />
<br />
<b>Voi hyvin</b>. Yksinkertaisesti en halua uhrata ajatuksia ja aikaa asioille, joihin en voi vaikuttaa. Jos jokin kuluttaa ja vie voimia enemmän mitä antaa, se ei ole minun aikani arvoista. Ja asiat joihin voi vaikuttaa - sitten vaikutetaan, stressaamalla harvoin saa mitään aikaiseksi.<br />
<br />
<b>Ole läsnä</b>, ole vanhempi. Haluan esimerkilläni opettaa taaperolle maailmasta asioita. Ruoka, liikunta, uni. Olla mukana vierellä kun hän oppii ja oivaltaa. Silti, suorittamatta, hyväksymällä oman keskeneräisyytensä ihmisenä ja vanhempana.<br />
<br />
<b>Ekologisuus</b>. Joulupostauksessa pohdin jo kulutushysteriaa. Vaihdoin sähkösopimuksemme uusiutuvaan energiaan, sillä en halua tukea ydinvoimalla tuotettua sähköä kuten entinen sopimuksemme oli. Pyrin myös kierrättämään ja antamaan pois tarpeettomat asiat, ja ostamaan vain sen mitä tarvitsen. Pyrin myös vähentämään autoilua niin paljon kuin se järkevällä tavalla on mahdollista. Kasvisruokaa meillä varmasti syödään myös enemmän jatkossa. Kun en taaperolle tarjoa kuitenkaan liha/kanaruokia kuin 1-2x viikossa max. miksi söisin niitä itsekään useammin.<br />
<br />
<b>Minä</b>. Ikuisuusprojekti. Itsensä tuntemista, oppimista. Teen asioita joista nautin ja saan hyvää mieltä, pyrin myös levittämään sitä ympärilleni. Hyväksyn erilaisuuden ja itseni. Elämä on kuitenkin loputon kasvuprosessi jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Keskeneräinen on hyvä.Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-83696941506217147632018-12-18T21:01:00.000+02:002018-12-18T21:01:03.088+02:00Pulkkailua ja unihommiaIhanaa kun tuli lisää lunta ja pääsimme kunnolla pulkkahommiin. Pari kertaa on pulkkaa jo testattu, mutta lumen vähyyden ja hiekan takia meno on ollut aika tahkeaa. Taapero selkeästi tykkää kun sanoo jo omalla tavalla pulkka (pupubukka). Tänään vielä satoi lunta illalla kun pakkasimme talvivaatteet niskaan ja lähdimme pikkukakkosen jälkeen ulos. Ja ihan kaksin, tällä kertaa jätin koiratkin kotiin!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiOR8QCPi5A4L4X3JcIvaGGAi9rFtm3InIfFMPb_paGi7r5Qd7kQuDEeoRglNSptxjZhSH_3_ixvNYjVIabKoedaSk83PayUx4s-mGhNJpnUdzvf3HtvKeKP8NgmSjYW2yeRpbbhwpA0es/s1600/IMG_5711.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1057" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiOR8QCPi5A4L4X3JcIvaGGAi9rFtm3InIfFMPb_paGi7r5Qd7kQuDEeoRglNSptxjZhSH_3_ixvNYjVIabKoedaSk83PayUx4s-mGhNJpnUdzvf3HtvKeKP8NgmSjYW2yeRpbbhwpA0es/s320/IMG_5711.JPG" width="211" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Äiti! Täällä sataa jotain</td></tr>
</tbody></table>
Aivan ihanaa vetää taaperoa pulkassa hijaisia katuja pitkin taaperon hihkaistessa aina kun näkyi jouluvalot. Lepoa ja rentoutusta mielelle ja keholle, raitista ilmaa taaperolle <3<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhptK8nZCcqioKNlTxQQYuxKSPmIZId8-FliEpoLbIJmExsKU_zzzXh4pLNB_4cmq2-j9_RYaOHRXuc7yEr5j_Fi9JJfUiM2cskaNs6n_Dl57gJ6s1MI5j9rYqPQ3vwX1NJVE9lMGHx70I6/s1600/IMG_5708.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1045" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhptK8nZCcqioKNlTxQQYuxKSPmIZId8-FliEpoLbIJmExsKU_zzzXh4pLNB_4cmq2-j9_RYaOHRXuc7yEr5j_Fi9JJfUiM2cskaNs6n_Dl57gJ6s1MI5j9rYqPQ3vwX1NJVE9lMGHx70I6/s320/IMG_5708.JPG" width="209" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPSeg5BatoPtU4hpRm_OBqtF5H6uHBkaL_q-grxYKuCa1UV6GQTtHFA8JQF7JCJD00heDuoABEdi5d0Dn160xoDYoMkSF5XjjVlY-_Q9vyICZX9orjI6q-WHnDiHpsdufTR2FNdLjiZFbB/s1600/IMG_5717.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1357" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPSeg5BatoPtU4hpRm_OBqtF5H6uHBkaL_q-grxYKuCa1UV6GQTtHFA8JQF7JCJD00heDuoABEdi5d0Dn160xoDYoMkSF5XjjVlY-_Q9vyICZX9orjI6q-WHnDiHpsdufTR2FNdLjiZFbB/s320/IMG_5717.JPG" width="271" /></a></div>
<br />
<br />
Olin tänään myös viimeistä päivää - toivottavasti - Pieksämäellä kouluhommissa. Eilen ja tänään olivat viimeiset seminaarit ja näistä kursseista kun tulee suoritus, on valmistumiseni harjoittelua vaille valmis.<br />
<br />
Eilen siis isämies ja taapero olivat jälleen kaksin kotona. Minulla oli pikkujoulut kuukausi takaperin ja tulin tuolloin vasta 02 maissa yöllä kotiin. Taapero oli herännyt kaipailemaan äitiä (tissejä) jo 01:30 maissa joten täällä oli konsertti vastassa kun tulin. Tämän jälkeen meillä ei yöunet ole palautuneet normaaleiksi juuri lainkaan. Meidän normaali on 20-02(-04) unta, tissiä, unet jatkuu ja aamulla tissitellään lisää siinä 6:30-07 maissa, ja noustaan ylös 7-7:30. Tämän puolikkaan yöpoissaolon jälkeen ensimmäinen herätys on jo 22 maissa joinain iltoina, viimeistään 01 mennessä kuitenkin. Ja yöllä tarkistetaan parin tunnin välein, että äiti on yhä paikalla, vaikka taapero nukkuu meidän vieressä. Ja aamulla 05 maissa siirrytään nukkumaan tissi suussa taktiikalla joka tarkoittaa aamun tankkauksen poisjäämistä, joten taapero on valmis nousemaan yöunilta jo 6:30 maissa.<br />
<br />
Lauantaina kävin pitkästä aikaa messarissa ystävän kanssa koiranäyttelyssä ja pääsin kehässäkin pyörähtämään. Auto starttasi kohti Helsinkiä 4:30 joten äiti hävisi kesken taaperon unien sängystä ja sitä oli isämiehelle karjuttu 05-06 välinen aika, vaikka hän sai pullosta maitoa reilusti. Mutta kun ei se maito yksin, vaan äiti. Äitiä oli itketty, huudettu ja karjuttu sekä yläkerrassa, että alakerrassa vähän lisää kun ei löytynyt sieltäkään (kun isämies lähti hakemaan varuiksi vielä lisää maitoa).<br />
<br />
Joten jännityksellä itse kukin odotti edellistä yötä. Minä siksi, että saan nukkua kaverini sohvalla edes kohtalaisen hyvin yhden yön ilman hirveän montaa herätystä, ja isämies lähinnä kauhulla, nukkuuko kotona kukaan. Viimeksi kun taapero ja isämies olivat kahdestaan yön lokakuussa, taapero oli herännyt 01, kömpinyt isämiehen viereen ja jatkanut unia. Halunnut 05 maitoa ja jatkanut taas unia. Eilen meni enemmän "normaalilla" kaavalla = unta 20-00:30, ja sitten karjuttiin 2h suoraa huutoa. Aivan suoraa huutoa äitiä. Juotiin kyllä tarjotut maidot ja jatkettiin huutoa.<br />
<br />
Joten en ole mielelläni yötä pois kotoa, sillä tuosta ei nauti kukaan. Minulla on paha mieli kun itse saan nukkua ja tiedän, että taapero kärsii tilanteesta vaikka hänellä ei isämiehen kanssa hätää ole. Eikä isämies kun on aivan voimaton karjuvan taaperon kanssa joka kaipaa vain äitiään. Olen tähän asti ollut yhden yön vapaaehtoisesti pois kotoa ja 3 pakon sanelemana. Näistä 4 yöpoissaolosta tasan yksi on mennyt hyvin.<br />
<br />
Joten ei yöreissuja ihan heti näköpiiriin, luulenpa, että lauantai aamun poissaolo ja viime yö näkyvät meidän yöunissa taas viikkoja. Joten uskallan toivoa, että seuraavan kerran meillä nukutaan normaalisti joskus tammikuussa -19, ehkä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6W6LywiHC099xv2ZoJoDXTNJVejUMUYsKXDjjPff3dXLMeA9_TXslcNr_lPxIvDFg7uuaNHUKrRnEe7r7TwRMKdmN64TTUHf4iCRmS66vhA3OYPJPIClqSAvtOd-MGFbnOczReXvigh9s/s1600/IMG_5709.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6W6LywiHC099xv2ZoJoDXTNJVejUMUYsKXDjjPff3dXLMeA9_TXslcNr_lPxIvDFg7uuaNHUKrRnEe7r7TwRMKdmN64TTUHf4iCRmS66vhA3OYPJPIClqSAvtOd-MGFbnOczReXvigh9s/s320/IMG_5709.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Joulu alkaa olla kotona valmis, vielä kylpyhuoneen pesu ja viimeisten lahjojen paketointi. Onnistuin saamaan itselleni pentukuumeen, kavala tauti, mutta yritän kanavoida tämän johonkin järkevämpään. Yksi aivoton karvakakara tämän olemassaolevan karvaisen ja karvattoman lauman jatkoksi ei houkuta kyllä yhtään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhgczKIi6VNr7C9IixBCoK3Hqvy1QmRc3bo-tQRyMeeTmAx5RRsjhnPOwBjJEGrVE4MU5a67EvbB9QO4b44rSauAIT_vrQXqGPQryPJCrEJExLNnIbQn0TYOli-Iuz1bIPiNyHHY2nqJc7/s1600/IMG_5721.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhgczKIi6VNr7C9IixBCoK3Hqvy1QmRc3bo-tQRyMeeTmAx5RRsjhnPOwBjJEGrVE4MU5a67EvbB9QO4b44rSauAIT_vrQXqGPQryPJCrEJExLNnIbQn0TYOli-Iuz1bIPiNyHHY2nqJc7/s320/IMG_5721.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pöllö puuhun kanervan kera ja taas on taaperolla ihmeteltävää pihassa :D </td></tr>
</tbody></table>
Nyt keskityn nauttimaan talvesta, lumesta ja läheisistä, odotan pukkia, kinkkua, joulukuusta ja joulurauhaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="color: red; font-size: large;"><i>Ihanaa joulun odotusta ja joulun aikaa jokaiselle lukijalle!</i></span></div>
Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-26513919395823047702018-12-09T20:54:00.001+02:002018-12-09T20:54:14.407+02:00Jouluhypetys ja kulutushysterian yliannostus<span style="color: red;"><b>Joulu</b></span>. Paras asia vuodessa ehdottomasti. Siksi uhraan sille aikaa 1.11 alkaen. Laittelen rauhassa joulukoristeet, jouluvalot, verhot, tontut... Kaivan joulukirjan kaapista. Alan pohtia joulukortteja, lahjoja, ruokia, laskeutua joulun tunnelmaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioVX_aC_Myb9kTevbc68db5qJzBXuWzb2NsEcnpeYtJkIjOYVk-LK38HPRVNc5-HchsJDIejGWeTbrylKe8MP5US3mOFB7Vp4-fkw-YZvDz0qcMb-8tPWTOeSvZsijObe4qe4GzEuLlqIF/s1600/IMG_5636.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioVX_aC_Myb9kTevbc68db5qJzBXuWzb2NsEcnpeYtJkIjOYVk-LK38HPRVNc5-HchsJDIejGWeTbrylKe8MP5US3mOFB7Vp4-fkw-YZvDz0qcMb-8tPWTOeSvZsijObe4qe4GzEuLlqIF/s320/IMG_5636.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Vuosi sitten en saanut tavoitettua sellaista joulutunnelmaa kuin toivoin. Toisaalta se ehkä johtui perhemuutoksesta, joulu on perinteisesti lasten juhla. Olen meidän suvun nuorin ja ollut aina se "lapsi". Nyt kun oli oma lapsi, joutui pohtimaan omaa asemaa ja asennetta.<br />
<br />
Tänä jouluna olemme tehneet yhdessä Hillan kanssa. Ihmetelleet valoja ja tonttuja. Kuvia, kirjoja ja verhoja. Olen kertonut joulusta ja joulun kristillisestä sanomasta. Hankkinut joulukalenterin ja kuunnellut joulumusiikkia. Herkkujen syöminen on jaettu, äiti ja iskä hoitaa sokeriset herkut, Hilla saa taateleita ja muita taaperolle sopivia (sokerittomia) herkkuja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBIX2t7Epxqgx2CbfUoyjAVoBmAggb2wKuGCYWyXub1qW-UBMrZscDsBLc8is3ruAQZ6WVTJaGWwaybT-IRbzjJgNotoraq2z-BZ2PPKhFkc2xi441lGIpIKgJE-NNb03aNdWNPOTFh4yt/s1600/IMG_5637.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBIX2t7Epxqgx2CbfUoyjAVoBmAggb2wKuGCYWyXub1qW-UBMrZscDsBLc8is3ruAQZ6WVTJaGWwaybT-IRbzjJgNotoraq2z-BZ2PPKhFkc2xi441lGIpIKgJE-NNb03aNdWNPOTFh4yt/s320/IMG_5637.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Kävin ystävän kanssa viikolla minilomalla Helsingissä, ja joululahja ostoksilla. Olimme yhden yön hotellissa ja perjantaina kierreltiin kauppoja. Ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, vaikka taapero oli mukana. Huomasin kuitenkin perjantaina, että alan karsastaa joulun kaupallisuutta. Haluan toki ostaa läheisimmille lahjat kuten ennenkin, mutta olen alkanut kyseenalaistaa monen tavaran ja lahjan tarpeellisuutta. Osaksi siitä syystä, että joulun sanoma hukkuu kaupallisuuden alle turhan paljon mielestäni. Osaksi ilmastoraportin takia. Olen ennen ostanut "hullunkiilto silmissä" pientä ihanaa joulukrääsää. Nyt pohdin miten paljon senkin joulukrääsän valmisprosessi sekä rahdit, pakkaamiset sun muut kuluttavat luonnovaroja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtF27O_CRI31HAS81fD6mI2zq5pOl9CisfTSZkgb0ElnbI_gXtDb2TtI7IGdDYdB_Knb-VZWokfEtzeqlcEclVEjmkE_VsbmdBjIU7F_kjKw8SLLswKOChEqqnSrLdzT6b1sSkrD6ctRGa/s1600/dc77120e-a474-4316-afb5-89b9283417c8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1288" data-original-width="724" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtF27O_CRI31HAS81fD6mI2zq5pOl9CisfTSZkgb0ElnbI_gXtDb2TtI7IGdDYdB_Knb-VZWokfEtzeqlcEclVEjmkE_VsbmdBjIU7F_kjKw8SLLswKOChEqqnSrLdzT6b1sSkrD6ctRGa/s320/dc77120e-a474-4316-afb5-89b9283417c8.jpg" width="179" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Perhehuone tavallisen hinnalla, laatuaikaa ystävän kanssa kun taapero simahti</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Ostin taaperolle yhden joulutabletin pöytään. Tämän joulun selvä turhakkeeksi laskettava ostos. Laitoin kaksipuolisella teipillä kiinni ja siinä se on, helppo ja silmää miellyttävä jouluinen (taaperon kestävä) piristys.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZZOFeEUVi4Jy_DHhNoygrD01SDnypFZxCB2mOCQQHp27WPGEuv1XEnFldjC4KBPDaL6TE5-USBcEWOQGfnbs6o8EsP6Fmqe2QOT3iKmcWfcTpnU2SIP7ro170dCDN6eE_Dwfxf0kQGwfl/s1600/IMG_5635.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1600" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZZOFeEUVi4Jy_DHhNoygrD01SDnypFZxCB2mOCQQHp27WPGEuv1XEnFldjC4KBPDaL6TE5-USBcEWOQGfnbs6o8EsP6Fmqe2QOT3iKmcWfcTpnU2SIP7ro170dCDN6eE_Dwfxf0kQGwfl/s320/IMG_5635.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Tänään kävimme joulutorilla, ostin sieltä huomattavasti enemmän joululahjoja kuin Helsingistä. Lopulta Helsingistä tarttui mukaan 1 lahja, muutama piparkakkumuotti kotiin ja itselleni ostin luonnonkosmetiikkaa jota ei meidän kulmilta löydy. Joulutorilta ostin ihmisten itse tekemiä tuotteita joilloin tiedän tukevani kotimaista yrittäjyyttä ja lahja tuntuu arvokkaammalta kuin massaan hukkuva tusinatuote.<br />
<br />
Emme meinaa tänäkään jouluna ostaa Hillalle lahjoja. Sukulaiset ja kummit niitä tuovat, ja se on riittävästi taapero ikäiselle. Ainoa lahja jonka ostimme jo tänään, oli aito lampaantalja pulkkaan/vaunuihin talvipakkasia ajatellen. Ja tästä myös tuotot menivät ilman välikäsiä suoraan tuottajalle. Pyysin myös mieheltä, etten halua turhia lahjoja saati paljoa. Häneltä tai sukulaisilta. Minulla on 3 toivetta ja niistä yksikin riittää. Maailma muuttuu yksi pieni askel kerrallaan, ja ostos - tai ostamatta jättäminen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7h1qXQenM0Yq1n6XaZkDmj8Urj2eKm_2WF5-yW5M1GL-qAZtBbcAkiS2u7Ee9FkD9wsW-7PtgUi5_MAoiJYjKlR-GZS_XHj-plQdHGjKelzf2xNJ3ykXNIvy-Q1ZetQ7V-wZY5G3d7LlX/s1600/IMG_5630.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7h1qXQenM0Yq1n6XaZkDmj8Urj2eKm_2WF5-yW5M1GL-qAZtBbcAkiS2u7Ee9FkD9wsW-7PtgUi5_MAoiJYjKlR-GZS_XHj-plQdHGjKelzf2xNJ3ykXNIvy-Q1ZetQ7V-wZY5G3d7LlX/s320/IMG_5630.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lammasta kiitos </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Olemme myös käyneet kirkossa, koko perheen kera ja yksin kävin adventtimessussa viime sunnuntaina. Sieltä löydän joulutunnelman jota en enää kaupallisuuden alta tavoita. Rauha jonka vain sisimmästään löytää.<br />
<br />
Olen kasvanut jouluihmisenä ulos kulutushysteriasta kohti tiedostavampaa ja minulle aidompaa joulua. Suurin syy tähän on perinne, jonka haluan siirtää omalle lapselle. Ei lahjojen määrä, pakettien koko tai tavaran hinta. Sen sijaan rauha, tärkeät ihmiset lähellä, tunnelma josta tavoittaa joulumielen, yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Toivon, että lapseni oppii arvostamaan asioita joita itse en lapsena osannut.Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-12544537582712553012018-11-27T21:36:00.000+02:002018-12-09T20:55:09.660+02:00Miten minusta tuli KiVa?Meillä on semi usein kotona isämiehen kanssa väittely. Musiikista. Isämies on sitä mieltä, että jos jokin bändi on hyvä - siis ultimaattisen hyvä - sillä ei voi olla huonoa kappaletta. Ei vaan voi, mahdotonta.<br />
Itsehän olen täysin eri mieltä. Jopa lempi bändiltäni löytyy aivan täyttää pskaa tuotannosta. Tähän päivään asti en ole löytänyt bändiä jolla ei jotain maanantaikappale biisiä - tai aika montaa olisi.<br />
<br />
No miten em. liittyy mitenkään päivän aiheeseen, eli kiintymyssuhdevanhemmuuteen? Se pohjustaa minun ajatuksia ideologioiden suhteen. Eli vaikka jokin ideologia tai näkemys toimii, se ei ole aukottoman täydellinen minun mielestäni.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8GfyFaI45IbHUOGYPQJgecG-e5jMUB0CyTmoQbf106Tr6ey2gPKCSPX1MzDYokIjzVVHHm7PUyi1ZXNlJonC5E9UNBn09hY1KN3ThEHKACeggfNVX2SVVNevjvHSJtVn3kluYJR4iEvWo/s1600/IMG_5476.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="490" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8GfyFaI45IbHUOGYPQJgecG-e5jMUB0CyTmoQbf106Tr6ey2gPKCSPX1MzDYokIjzVVHHm7PUyi1ZXNlJonC5E9UNBn09hY1KN3ThEHKACeggfNVX2SVVNevjvHSJtVn3kluYJR4iEvWo/s320/IMG_5476.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Marraskuu, kuura, pakkasta ja talven tulo lähellä <3</td></tr>
</tbody></table>
Luin raskausaikana kiintymyssuhdevanhemmuudesta. Aihe oli oikeastaan täysin vieras, enkä yhtään ymmärtänyt mitä helkkaria sillä ajetaan takaa. Olo oli samanlainen kuin olisin alkanut lukea avaruusteknologiaa. Vauva syntyi ja siinä unohtui oikeastaan kaikki muu, paitsi pesiminen ja tissittely vauvan kanssa.<br />
Vaan kun vauva kasvoi ja aloin kiinnostua siitä, miten kasvatan lapseni mahdollisimman eri tavalla miten minut on kasvatettu, ja toisaalta sellaiseksi mitä toivoisin lapseni olevan: itseään ja omia tunnetilojaan ymmärtävä, empaattinen, reilu, oikeudenmukainen ja rohkeasti oma itsensä oleva yksilö. Niin miten sitten näitä vaapero taaperoita pitäisi kasvattaa?<br />
Sitten mukaan tuli KiVa. Siellähän se vastaus oli - vähän kaikkeen. Tunteiden sanoittaminen, asia jota minulle ei ainakaan ole lapsuudessa tehty sillä tavalla, että mitenkään asian tiedostaisin. Vauvan ja taaperon viestin ymmärtäminen ja tulkkaaminen. Sen ymmärtäminen, ettei lapsi toimi kuten minä haluan, vaan ihan omalla tavalla. Ja meidän tulee löytää yhteinen, samalla tavalla toimiva sävel, ilman, että kellään on huono olla. Se ei tarkoita "et tee kuten minä teen, vaan teet kuten minä sanon" kasvatusmallia. Päinvastoin. Aikuinen näyttää esimerkkiä, sanoittaa omia ja lapsen tunteita, joskus myös toisen vanhemman. Ennakoi tulevia tapahtumia, selittää, puhuu, kertoo, ja selittää vähän lisää. Kuuntelee lasta herkällä korvalla ja ymmärtää lasta ja tämän tarpeita.<br />
<br />
Konkreettisia esimerkkejä meidän arjesta, oli ne KiVa mallin mukaisia tai ei.<br />
<b><span style="font-size: large;">1. Pottailu.</span></b> Selitetään, että ruuan jälkeen on usein pissa tai kakkahätä ja tämän takia mennään potalle. On mukavampi tehdä tarpeet pottaan kuin vaippaan. Myös aikuiset käyvät potalla. Aina sinne ei mitään tule, mutta se ei haittaa. Pääasia, että käy kokeilemassa.<br />
<br />
<b><span style="font-size: large;">2. Ruokailu.</span></b> Kerrotaan mitä tänään syödään ja monelta, tai missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Pestään yhdessä kädet ennen ruokailua, annetaan taaperon kantaa jotain pöytää, oma pillipullo, ruokalappu tms. Kerrotaan mitä on lautasella ja syödään taaperon kanssa samaan aikaan. Jos jokin ei maistu, se ei ole koskaan pahaa tai yäk. Se ei vain ole oman suun makuista ja sitä ei ole pakko syödä. Maistamaan silti kannustetaan. Lautasta ei ole pakko myöskään syödä tyhjäksi, vain siksi, että aikuinen vaatii.<br />
<br />
<span style="font-size: large;"><b>3. Nukkuminen.</b> </span>Päikkärit sekä yöunet. Samat rutiinit joka päivä ennen unitapahtumaa. Asian sanoitus ja kertominen hyvissäajoin. Lelut esimerkkinä mukaan "laitetaan lelut koriin yöunihommiin. Lelut eivät halua nukkua yksin, vaan yhdessä. Nyt kun lelut on korissa, mennään suihkuun, jonka jälkeen pestään hampaat ja harjataan tukka. Sitten Hilla menee omaan sänkyyn yöunihommiin". Selitetään myös jos taapero on väsynyt, että mitä väsymys on ja se on sallittua olla väsynyt, silloin voi huilata, eikä tarvitse jaksaa tehdä hommia /olla reipas. Väsyneenä voi myös kiukuttaa ja harmittaa ja sekin on ok.<br />
<br />
<span style="font-size: large;">4.Seksuaalisuus. </span>Aihe joka on itsellenikin haastava vanhempana. Koulun myötä olemme perehtyneet paljon Raisa Cacciatoren luentoihin ja olen ymmärtänyt miten tärkeää on lapsen turvallinen ja oikeanlainen seksuaalikasvatus jo pienestä pitäen. Itse olen ehkä sitä sukupolvea, että seksuaalisuus = seksi = aikuisten juttu ei edes puhuta lasten kuullen. No näinhän asia ei tosiaan ole. Meillä on nimetty kehon osia, omia ja vanhemman. En ole kieltänyt mitään tutkimasta tai koskemasta, olen yrittänyt sanoittaa mikä se on ja kaiken tutkiminen ja koskeminen omassa kehossa on erittäin sallittua, sen jälkeen vain täytyy muistaa pestä kädet. Seuraavaksi kunhan ymmärrystä tulee lisään, täytyy opetella sanoittamaan miten kavereita saa koskea ja miten voi ilmaista, jos ei tykkää sitä että toinen koskee. Tämä aihealue on ehkä itselleni se haastavin, siksi on äärettömän hyvä, että netissä on asiallisia luentoja ja oppaita aiheesta. En halua, että lapselleni tulee (nykyään) valitettavan normaali häpeäleima, että omassa kehossa tai sen tutkimisessa on jotain hävettävää tai ällöttävää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxKLEsdsLfQrv5LAQW_9B2uzHSo2rpMDqQu8n1y6Yf_270pKEhcWYN-hi_w1dk9CwPwqHqkEzwuTcT8Jvaki71XfZdA63d54O6b00QNZk0BesIbMX3O9d9U9f-Dlopa5QYCZi8gSwXA8T/s1600/IMG_5484-EFFECTS.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="653" data-original-width="490" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwxKLEsdsLfQrv5LAQW_9B2uzHSo2rpMDqQu8n1y6Yf_270pKEhcWYN-hi_w1dk9CwPwqHqkEzwuTcT8Jvaki71XfZdA63d54O6b00QNZk0BesIbMX3O9d9U9f-Dlopa5QYCZi8gSwXA8T/s320/IMG_5484-EFFECTS.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hali koiralle. Yksi asia jota myös sanoitetaan, koirallakin on oikeus yksityisyyteen</td></tr>
</tbody></table>
Arki mielestäni rullaa kaikista parhaiten eteenpäin samojen rutiinien varassa. Ajallisesti en kuitenkaan koe, että poikkeaminen olisi maailmanloppu, kunhan perusrunko on kunnossa. Taaperolle ei tule yllätyksiä joita se ei voisi käsitellä, ja turvalliset rutiinit ja rajat luovat turvallisen olon ja ilmapiirin. Lapsi tietää mitä tapahtuu missä järjestyksessä ja suunnilleen mihin aikaan päivästä. Tunteiden näyttäminen on kaikilta sallittua, myös aikuiset suuttuvat ja pyytävät anteeksi, kertovat miksi näin kävi. Oli nälkä, väsytti tai harmitti muuten.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL0R3a8Ylqmcsz-LK_X6f91F0Mp9amhg7zAjjgvXe_RDo3-8rsCBJZzX4G-BP3Y02dpnF_px7QXa2QxvF-9ZhQJY7-f0l8e8ylkYPb4c72aTGdgUS3RV_1TNa7e-4_WgbxSkEYfxssnB55/s1600/IMG_5272.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="220" data-original-width="293" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiL0R3a8Ylqmcsz-LK_X6f91F0Mp9amhg7zAjjgvXe_RDo3-8rsCBJZzX4G-BP3Y02dpnF_px7QXa2QxvF-9ZhQJY7-f0l8e8ylkYPb4c72aTGdgUS3RV_1TNa7e-4_WgbxSkEYfxssnB55/s1600/IMG_5272.JPG" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">It's yoga time!</td></tr>
</tbody></table>
Tänään kirjoitin myös mielipiteeni paikallislehteen "vauvatalkoista". Syntyvyyden lasku on asia joka itseäni myös kiinnostaa erittäin paljon. Miksi (20)25-35v. aikuiset eivät halua lisääntyä? Syitä varmasti on lukuisia, ei ole puolisoa, opinnot kesken, urakehitys, lapsettomuus, nuoruuden eläminen...<br />
Lähinnä kiinnostaa ajatus siellä takana, miksi lapsiperhearki nähdään niin kamalana, tai sitovana? Miksi se on negatiivinen ajatus, että ei voi mennä kuten haluaa ja elää kuten haluaa? Kuitenkaan lapsen saaminen ei ole vain ottava suhde, vaan se antaa hurjan paljon sellaista, mitä ei osannut ajatella. Myös työelämän ja uran nostaminen perhettä tärkeämmäksi on mielestäni mielenkiintoinen ajatus. Kuitenkaan eläkkeellä se työ ei tule perhelounaalle sinun kanssasi, tai juhlapyhinä kylään. Eläkettä se nostaa toki, mutta rahalla ei kuitenkaan voi onnellisuutta ostaa. Toisaalta näen, että länsimaisen hyvinvoinnin tuotos on juuri itsekkyys jonka pohjalta monet ajatukset kumpuavat. Jos lukee vertailevaa kirjallisuutta jossa pohditaan länsimaiden ja köyhempien maiden eroja, suurin ero on juuri itsekkyyden puutos köyhissä maissa, joka korostuu selvästi länsimaissa taas. Perhekeskeisyys on köyhemmissä maissa ihan toisenlaisessa merkityksessä, kuin meillä.<br />
<br />
Paljon myös uutisoidaan siitä mitä vanhemmat ihmiset ovat kertoneet katuvansa elämässään. Enkä kertaakaan ole törmännyt siihen, että joku katuisi, ettei tehnyt enempää töitä. Päinvastoin, he katuvat, että olivat niin paljon töissä ja liian vähän perheen kanssa. Eikö tätä vain halua tämän päivän aikuiset nähdä, että se työ ja ura ei lopulta sitä onnea tuo, sen on jo aiemmat sukupolvet kokeilleet?Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-2230540175952687022018-10-30T20:40:00.000+02:002018-10-30T20:49:19.335+02:00Taapero iskän kanssa kotona - miten se meillä meni? Elokuussa tosiaan isämies jäi kotiin ja minä lähdin suorittamaan työharjoittelua, sekä viimeisiä kursseja koulun osalta. Apunalla oli ikää juuri 11kk. Itse odotin kotoa "työelämään" pääsyä ja samalla tuntui, että en minä vielä ole valmis! Lähdin kuitenkin pelonsekaisella innolla, ja isämies jäi hyvin pitkälle samoilla fiiliksillä kotiin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY1Htpe0q8I7C97kBlxde9M39pmuIAAzqWwk74SURHuqn4JSxIfJpUmu4CZDtfqo7fCVB1LggmhdG1SuGfgDYYxWVRcxOzV8pwLHfZ1XtgDiJtGBdp7kG1_rcXzFn1fRdkC0Te6eFfVjH7/s1600/40046206_2216672281897489_1250569680784090342_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgY1Htpe0q8I7C97kBlxde9M39pmuIAAzqWwk74SURHuqn4JSxIfJpUmu4CZDtfqo7fCVB1LggmhdG1SuGfgDYYxWVRcxOzV8pwLHfZ1XtgDiJtGBdp7kG1_rcXzFn1fRdkC0Te6eFfVjH7/s320/40046206_2216672281897489_1250569680784090342_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Nyt työharjoittelua on jäljellä 3 päivää ja sitten on läpsystä vaihto, minä jään kotiin ja isämies palaa leipätyöhönsä.<br />
<br />
Miten tämä on mennyt? Mitkä fiilikset on isämiehellä, minulla? Entäpä apunalla? Miten meidän imetys?<br />
<br />
No on mennyt. Hyvin ja hyvin huonosti. <u style="font-weight: bold;">Aamut. </u> Apuna itkee noin 3 aamua 5:stä. Meidän rutiini menee niin, että minun kello soi noin 6:30. Joko apuna on tissillä, josta joudun hänet irroittamaan (huutoa) selittämään, että voit jatkaa iskän vieressä unia, äitin täytyy lähteä töihin (tikkana pystyssä ja lisää huutoa) poistun sängystä (huuto kuuluu alas asti) ja hetken päästä äkäinen isämies kantaa karjuvaa taaperoa alakertaan, koska se nyt (jännä juttu) ei nuku enää.<br />
<br />
Jos apuna nukkuu, ja pääsen huomaamatta lähtemään sängystä, on 50/60 mahdollisuus, että hän jatkaa tyytyväisenä isämiehen vieressä unia, kunnes on valmis heräämään. Ja silloin on yleensä se yksi hyvä aamu viikosta.<br />
....tai sitten nukkuu 5min ja kun olen päässyt vessaan aamutoimille, kuuluu itkuhuutoraivo yläkerrasta -> apuna huomasi, että äiti puuttuu.<br />
<br />
Joten voitte uskoa, etten ole kauheasti kyllä nauttinut tästä. Minusta ei ole kiva huudattaa lasta aamuisin, ja kokea huonoa omatuntoa siitä, ettei hän halua jatkaa unia ilman äitiä. Kuitenkin ajallaan on töihin lähdettävä, ja apunan pitäisi nukkua pidempään kuin 6:30 jotta päivä ei mene ihan pipariksi. Sillä aamut ovat huonojen herätysten jälkeen aika haastavia, ei nauti apuna, ei isämies.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv1AAaM1CtfMRfuIw22Lc3HOuzlIvfVJXxSK_ZED7cMdo4LoaPGpjCqnM3tnn8Qkbl_BpXfTZTWi2MNye7xKctobxAaLgBeAJllMvkdRLOxXIyafjbXlHPdFeVMQaHx8b56q4r_FqhQbKl/s1600/40063278_1925889637711456_8575816782553982010_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv1AAaM1CtfMRfuIw22Lc3HOuzlIvfVJXxSK_ZED7cMdo4LoaPGpjCqnM3tnn8Qkbl_BpXfTZTWi2MNye7xKctobxAaLgBeAJllMvkdRLOxXIyafjbXlHPdFeVMQaHx8b56q4r_FqhQbKl/s320/40063278_1925889637711456_8575816782553982010_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muumipöksy aamuhommissa</td></tr>
</tbody></table>
<i style="font-weight: bold;">Olemme </i>pitäneet selkeät aamurutiinit jotka isämies hoitaa, ja ne toistuvat joka aamu samanlaisena. Potta, hampaat, vaatteet, hetki leikkiä, aamupuurolle. Joskus olen pottavahtina kun samalla laitan itseäni ihmisen näköiseksi töihin lähtöä varten, en kuitenkaan joka aamu (jos apuna on siis noussut samaan aikaan kuin minä). Edes rutiinit eivät ole meidän aamuja helpottaneet. Lisäksi olen noin 99% ajasta stressannut, että nouseeko isämies kun apuna herää, kuuleeko se varmasti... Isämiehen aamun unenlahjat on ihan uskomattomat nimittäin! Ja apunan aamun herätys hyvin aamuina on se, että hän konttaa sängyn päädyssä olevan senkin luo ja alkaa systemaattisesti tyhjentää sitä.<br />
<b><i><br /></i></b>
<b><i>Imetän yhä</i> </b>iltaisin (töiden jälkeen) ja öisin. Toisinaan apuna syö vain 1-2 kertaa, hyvin usein tissirumba alkaa jo 22 maissa, kun olen vienyt apunan yöunille 19:30. Toisaalta se varmasti kompensoi minun poissaoloa, sitä lohtua ja turvaa on haettava, kun äiti on paikalla. Enkä ole mitenkään äidintahdistanut yöimetyksiä, ehditään me nukkua ensi vuonna, tai seuraavana. Tällä hetkellä mielestäni tärkeintä on lapsentahtisuus vaikka äidin yöunet ovat toisinaan erittäin katkonaiset.<br />
<br />
Muuten päivät ovat sujuneet hyvin. Muutaman kerran apuna on osoittanut isämiehelle meidän hääkuvaa, sitten ulko-ovea ja käynyt itkemään äitiä. Isämies on muuten nauttinut kotona olemisesta, heillä on omia juttuja, hyvä suhde ja hän on nähnyt millaista lapsen kanssa kotona oleminen on. Hän ei kovin suurella innolla ole töihin palaamassa, vaikka monet aamut ja aamupäivät ovat olleet kovin toisenlaisia mitä hän ehkä olisi toivonut.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidR04hJQQ7FwFJYdg9_7bMD0U0mEYE7lobcQVcUuKuclRCO-zl26hl9aR-9FFBzjEzTMxAPOJ0V5oMQul1HP73ntrujIRJwFpQy3SmtaxV4VJ_09zcpOWFzIjXezJdN1L-gVWjLJdPJj3r/s1600/39304301_702155546828099_4386909588519908620_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="640" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidR04hJQQ7FwFJYdg9_7bMD0U0mEYE7lobcQVcUuKuclRCO-zl26hl9aR-9FFBzjEzTMxAPOJ0V5oMQul1HP73ntrujIRJwFpQy3SmtaxV4VJ_09zcpOWFzIjXezJdN1L-gVWjLJdPJj3r/s320/39304301_702155546828099_4386909588519908620_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">On niillä myös hauskaa <3</td></tr>
</tbody></table>
<b>Olen pohtinut</b>, miten olisin onnistunut aiheuttamaan mahdollisesti peruuttamatonta vahinkoa jos olisin apunan laittanut päiväkotiin. Jos tutun aikuisen kanssa omassa kodissa oleminen ilman äitiä on yhä näin haastavaa, mitä se olisi jossain muualla.<br />
<br />
Tämän takia mielestäni <u>lapsentahtisuutta</u> tulisi yhteiskunnassa korostaa enemmän. Me olemme kovin itsekeskeisiä, äitinä ajatusmaailma lähtee siitä, että lapsella tulee olla asiat hyvin ja perustarpeet tyydytetty, <i>mutta äidin ehdoilla</i>. Aiheesta olen kirjoittanut aiemmin jo keväällä <a href="http://vastarannan.blogspot.com/2018/04/mietintaa-vanhemmuudesta-ja.html" target="_blank">Tässä tekstissä.</a> Vaikka meillä ei asu enää vauvaa, vaan taapero, ei ajatusmaailmani ole juuri tuosta muuttunut puolessa vuodessa. Toki nyt taaperolle voi selittää asioita eri tavalla ja hän ymmärtää yllättävän paljon, mutta punainen lanka meillä on yhä sama. Lapsen ehdoilla, lapsen tahtisesti, lapsi elämän keskipisteessä - ei keskipisteenä. Ruoka-ajat, nukkumaanmenoajat, perus arkirytmi, kaikki muut menot mukautetaan sen mukaan. <br />
<br />
Kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta valita milloin lapsi aloittaa päivähoidon ja osa lapsista sopeutuu jo pienenä sujuvasti päiväkodin arkeen. Se mikä saattaa siis muualla toimia, ei vain välttämättä toimi meillä. Eikä tässä ole ajatuksena aiheuttaa vastakkainasettelua, aina valinnanvaraa yksinkertaisesti ei vain ole.<br />
<br />
Olen kokenut huonoa omaatuntoa, koska olen joutunut olemaan pois. Pitkiä päiviä, harrastusiltoja, koulupäiviä toisessa kunnassa, jne. Olen myös ollut salaa helpottunut, kun saan aamulla painaa oven kiinni ja tiedän saavani juoda kahvit töissä rauhassa ja syödä lounaan, koska apunalla oli huono aamu, ja tiedän, ettei se päivä kotona siitä kovin nopeasti parane.<br />
<br />
Koen, että on helpottavaa jäädä kotiin. Ensi keväänä apuna tulee olemaan hoidossa, mutta palkkasimme yksityisen hoitajan, sillä minä en tässä tilanteessa näe päiväkotia minkäänlaisena vaihtoehtona. Vaikka taloudellisesti se tarkoittaa taas tarkkaa budjetin laskemista, painaa mielenrauha siitä, että oma lapsi voi hyvin, vaakakupissa rahaa enemmän.Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-88583380604191973452018-10-24T21:21:00.000+03:002018-11-27T21:28:00.661+02:00Talo ja lainahommiaPitkästä aikaa vähän tekstiä meidän kodista. Onhan tästä kirjoitettu, kuviakin laitettu. Lyhyenä yhteenvetona:<br />
<br />
Meillä on 1947/1992 valmistunut rintamamiestalo jossa on laajennusosa. Asumme hyvien kulkuyhteyksien päässä ihan kunnan palveluiden äärellä. Tontti on reilun kokoinen, sillä on vanha hirsinavetta, hirsinen pihasauna ja aitta. Rajanaapureita ei ole yhtään, eikä tule, tontti rajoittuu 3 sivulta tiehen ja aitan takana alkaa suo-alue joka rajoittuu järveen.<br />
Ostimme tämän hyvin pitkälle alkuperäisessä kunnossa. Ja edulliseen hintaan. Tiedossa siis oli, että lainaa tulee menemään remontteihin.<br />
<br />
Ensin remontoitiin keittiö ja olohuone heti muuton jälkeen. Otimme 15t lainaa jolla tehtiin nämä remontit. Keittiössä uusittiin kaikki, sähköt, putket, pinnat, leivinuuni ja puuhella sekä itse keittiön kaapistoineen ja koneineen. Olohuoneeseen asennettiin ilmalämpöpumppu, uusittiin sähköt ja kaikki pinnat. Laajennettiin olohuoneen ja ruokatilan välistä oviaukkoa.<br />
<br />
Seuraavaksi tehtiin säästöillä ja pitkälle yli jääneillä remonttitarvikkeilla yläkertaan meille makuuhuone. Uusittiin sähköt, kaikki pinnat ja uusittiin sinne kaapistot.<br />
<br />
Viime vuonna oli vuorossa kylpyhuone, takkahuone, sauna ja wc. Tähän otettiin jälleen lainaa ja aivan kaikki meni uusiksi. Takkahuoneeseen puhkaistiin ovi ulos, mitä siellä ei aiemmin ollut. Vessaan lisättiin lattialämmitys, saunaa muokattiin, takkahuoneen lattialämmitystä jatkettiin suuremmalle alalle. Tähän otettiin lainaa (jos oikein muistan) 20t joka riitti ihan hyvin. Meillä oli yksi palkattu timpuri tekemässä työt, aiemmissa remonteissa emme ole käyttäneet lainkaan palkattua työvoimaa.<br />
<br />
Ja nyt sitten oli katon vuoro. Se oli ruosteinen, mutta pinnasta. Pari vuotta pohdittiin, että hiotaan ja maalataan. Vanhan puolen piippua olisi pitänyt samalla korjata, ja piippujen hatut, sekä lumiesteet puuttuivat kokonaan. Päädyttiin sitten kuitenkin teettämään kattoremontti. Kilpailutimme 3 yritystä ja valitsimme Kymen Kattokeskuksen laadun, aikataulun ja hinnan puolesta. Remontti valmistui aika tarkalleen aikataulussa, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Remonttilainaa otimme vähän yli 21t ja tästä osa meni yhden vanhan lainan poismaksuun.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU86rfiSW1fUljVsHTuUc4Dm9iiYG7qbvwcVZN7WInd-e3jgdLf8TEPYNEyiVDQPndzSfbeVbK2W9q5CvdMqk8uKuCQemk0cD0hoRemTPCP61uqos6DUTU2g1oaeI6jkpxvXSGYSW1vKJ-/s1600/IMG_5250.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="652" data-original-width="870" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU86rfiSW1fUljVsHTuUc4Dm9iiYG7qbvwcVZN7WInd-e3jgdLf8TEPYNEyiVDQPndzSfbeVbK2W9q5CvdMqk8uKuCQemk0cD0hoRemTPCP61uqos6DUTU2g1oaeI6jkpxvXSGYSW1vKJ-/s320/IMG_5250.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusi katto, toivottavasti seuraavat 50 vuotta! </td></tr>
</tbody></table>
Eilen havahduin siihen, että meillä on nyt kaikki suuret remontit tehty. Kaikki putket on uusittu. Katto on tuliterä. Kylpyhuone, sauna ja takkahuone. Leivinuuni, keittiö. Sähköt kahta makuuhuonetta lukuunottamatta on uusittu kaikkialle. Vielä on 2 makuuhuonetta ja ruokatila remontoitava, mutta ne pystyy tekemään ilman lainarahaa. Julkisivu on vielä joskus tulevaisuudessa tehtävä, mutta se on onneksi hyvässä kunnossa ja palvelee meitä luultavasti seuraavat 10 vuotta sujuvasti.<br />
<br />
Tällä hetkellä meillä on lainaa alle 150t ja voimme asua suhteellisen huolettomasti. Pihassa toki on hommaa vielä vuosiksi, mutta kokonaisuutena kun katson, meillä on hyvä koti jossa on hyvä asua. Tilaa harrastaa, olla ja toteuttaa itseään. <i>Elää perheenä.</i> Sen lisäksi lainan määrä on vielä järkevissä rajoissa, ja pystyn taloudellisesti tekemään vajaata työviikkoa niin halutessani siihen saakka, kunnes neiti täyttää 3 vuotta. Se oli yksi tärkeä kriteeri meillä, kun sitä oikeaa taloa etsimme.<br />
<br />
Lisäilen myöhemmin tänne kuvapläjäyksen talosta ja remonteista, nyt iltatoimet kutsuvat!Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-10964717165955784492018-09-20T20:52:00.000+03:002018-09-20T20:52:03.464+03:00VapaaehtoistoimintaaOlen aina ollut todella huono vapaaehtoistyöntekijä. Joskus ollut talkoohommissa koiranäyttelyssä, tai taloyhtiön yhteisissä talkoissa. En ole kokenut kovin omaksi jutuksi.<br />
<br />
Nyt luulen, että selvisi myös syy. Motivaatio ei ole ollut riittävä, tai tarjolla oleva vapaaehtoistoiminta. Nyt nimittäin on.<br />
<br />
Ensin hain <i>imetystuen peruskurssille</i>, jonka tavoite on siis valmistaa kurssilaiset imetystukiäideiksi. Tiesin, että rahallisesti on tiukkaa ja ajallisesti myös, mutta luotin korkeampaan johdatukseen. Herran haltuun, jos näin on tarkoitettu tapahtuvan, tapahtuu. Ja tapahtui, minut hyväksyttiin kurssille.<br />
<br />
Sitten pohdin <i>seurakuntavaaleihin</i> ehdolle lähtemistä, kävin kuuntelemassa ensimmäisen infon ja pistin nimen paperiin. Herran haltuun tämäkin asia.<br />
<br />
Kumpikin on tavallaan kovin mielipiteitä jakava asia. Sekä kirkon toiminta ja toiminnot, kuten imetyskin. On voimakasta vastakkain asettelua ja ennakkoluuloja. Mielipiteitä, paljon oikeaa ja paljon väärää tietoa. Kumpikin <i>herättää tunteita</i> ja todella voimakkaita sellaisia.<br />
<br />
<b>Seurakuntavaalit</b> olivat looginen valinta tässä kohden. Opiskelen kirkon alaa, "käytän" seurakunnan tarjomia palveluja eli käymme perhekerhossa. Olen kiinnostunut siitä mihin suuntaan kirkkolaiva kääntyy, muuttuvassa maailmassa. Kahdesta eri näkökulmasta, työntekijänä ja seurakuntalaisena. Harmillisesti moni itsensä tapakristityksi mieltävä ei ota kantaa, tai ole kiinnostunut seurakunnan toiminnasta. Tämä on ymmärrettävää siksi, että seurakunta tarjoaa kovin vähän mitään nuorille aikuisille joilla ei ole lapsia. Isosikä on jo ohi, vielä ei ole tarvetta ekavauva- tai perhekerhoille. Monessa seurakunnassa on esim miesten tai naisten saunailtoja rantasaunalla tms, mutta valitettavan usein sielläkin osallistujien keski-ikä lähentelee +60. Toivoisinkin, että seurakuntalaisilta saisi suoraan palautetta millaista toimintaa he toivoisivat kirkon tarjoavan. Ja toivon osaltani voivani olla tekemässä muutosta nuorena vaikuttajana jos läpi pääsen.<br />
<br />
Sitten <b>tukiäitiys</b>. Asia joka tuli minulle oman imetyksen myötä, ja ystävien epäonnistuneiden imetysten myötä äärettömän tärkeäksi. Olen aivan fiiliksissä kahden kurssipäivän jälkeen ja pursuan ideoita. Onneksi tukiäitiys on monipuolinen kenttä, jota voi toteuttaa todella monella eri tavalla. Muutama ajatus minulle on jo virinnyt, mutta kurssi ensin loppuun ja sitten katsotaan mihin rahkeet riittävät. Eniten toivoisin voivani vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ettei imetystä nähtäisi suorituksena, vaan osana elämää. Jossa on onnistumisia, vaikeita hetkiä, iloa ja surua. Kuten elämässäkin. Että äidit luottaisivat itseensä ja olisivat itselleen armollisia. Ja se, ettei korvike ja imetys olisi taisteluparit, vaan kaksi turvallista tapaa ruokkia vauva. Imetys on ensisijainen, mutta se ei mittaa kenekään äitiyttä jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, ja vauva kasvaa korvikkeella. Harmittavan monen asenne imetykseen on jo lähdöstä negatiivinen ja täynnä haastavia mielikuvia, joka heikentää siinä onnistumisen mahdollisuuksia. Ja se, että meidän kulttuurissa tutit ja pullot nähdään erottamattomasti vauva-arkeen kuuluvaksi, kun niiden ei sitä tarvitse olla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYCGpFbhYGVatn-TTLochNhVK14OKJQmAI-uNJlfmRwmUSfD-hp7KC2_wviQuPaqzr-jvgIxUUH3UTe0ZwpIn2Yxt5Jp91k9gjSwj1floRr6s5uTOkMEPhETvQivDEBkRdS4cPtgIQ3H2m/s1600/IMG_4754.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1526" data-original-width="1600" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYCGpFbhYGVatn-TTLochNhVK14OKJQmAI-uNJlfmRwmUSfD-hp7KC2_wviQuPaqzr-jvgIxUUH3UTe0ZwpIn2Yxt5Jp91k9gjSwj1floRr6s5uTOkMEPhETvQivDEBkRdS4cPtgIQ3H2m/s320/IMG_4754.JPG" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Mutta näillä ajatuksilla täällä mennään. Koulutehtäviä on hurjasti, kaksi viimeistä kurssia tehtävineen ja tentteineen ovat menossa. Viimeinen viikko harjoittelussa pyörähtää käyntiin ja senkin tiimoilta on järkyttävä määrä hommia. Vaalityötä pitäisi alkaa tekemään. Ja ehtiä hoitaa se tärkein kotona, eli äitiys.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsKmAi0PRv9cLCCXyR7A_e0WjFVRw9BBKPsQoT8o9KbPtn9m5fOA19vyA2h5IMNBzsDkJ2Qs3HbtRch4UP3cRN7p0czbo4hXCvUErxmXdfUGRPPJGHWeThZHPvOoOT19VS8FPvkMM1iRXb/s1600/fcd1d8be-eb0c-401d-ab8d-312e579bae64.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsKmAi0PRv9cLCCXyR7A_e0WjFVRw9BBKPsQoT8o9KbPtn9m5fOA19vyA2h5IMNBzsDkJ2Qs3HbtRch4UP3cRN7p0czbo4hXCvUErxmXdfUGRPPJGHWeThZHPvOoOT19VS8FPvkMM1iRXb/s320/fcd1d8be-eb0c-401d-ab8d-312e579bae64.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><3</td></tr>
</tbody></table>
Olen herännyt ajattelemaan millaisena multitaskaajana ihmiset minut ovat tottuneet näkemään, ja usein näkevät. Olen kuitenkin prosessin myötä ymmärtänyt, että en haluaisi ihmisten näkevän ja arvottavan minua toimintani kautta, sillä sen kuvan myötä minusta jää niin paljon todellista minää näkemättä. Yhdenlainen henkinen kasvu ja prosessi on siis käynnissä ja avartanut omaa ajatusmaailmaa hyvin paljon.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh62QMS5Er3iNTX2R4U4qtIIJcS-lNByiStLMtGwJycO9QKsJFahi9VXL1SUjkCyJgx3hJWZBVZWpiMsG9yXiTv9U8nrEOeKXoyObipzLusGuDwOJS9cNRPzk2gj9yIapj1fzlzEl6v-ZPR/s1600/IMG_4801.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="648" data-original-width="635" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh62QMS5Er3iNTX2R4U4qtIIJcS-lNByiStLMtGwJycO9QKsJFahi9VXL1SUjkCyJgx3hJWZBVZWpiMsG9yXiTv9U8nrEOeKXoyObipzLusGuDwOJS9cNRPzk2gj9yIapj1fzlzEl6v-ZPR/s320/IMG_4801.jpg" width="313" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näin? Ei näin?</td></tr>
</tbody></table>
Ja tärkeintä unohtamatta, meillä ei asu enää vauvaa, vaan taapero. Pikku apuna täytti vuoden. Kamalan haikea olo, sillä prosessoin kovin vuoden takaista pikkuvauva-aikaa. Samalla seuraan ylpeänä pienen ihmisen kasvua ja kehitystä, ja paikkailen lapsettomuuden arpia yhä teipillä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_aNne06P0GoY5X41sElV5hU2WPTAlmlKGwVo_se-BYTxSqYCU0lxdF-qbyLZNa3U4TUHDkQiGv92js-086vBx8VBjobfXp8PN0hWYREEMdgGmlmvnEyracWZYDHt95bfBW9t0v8cFIxki/s1600/IMG_4711.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_aNne06P0GoY5X41sElV5hU2WPTAlmlKGwVo_se-BYTxSqYCU0lxdF-qbyLZNa3U4TUHDkQiGv92js-086vBx8VBjobfXp8PN0hWYREEMdgGmlmvnEyracWZYDHt95bfBW9t0v8cFIxki/s320/IMG_4711.JPG" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Synttärihai! </td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-fVC6uzFKGgxBtKx_HzF1ZR5Ei0FHNtoVx47gWcfbPEAGRy0MQDc4AkCiG_xuAlI0L35F4QndfgPZMVCpEbGAidu5stymV_MtyKMe48Ei-0-E0g6kmo2bzG70s18Nze3VHajtYNX5pC0u/s1600/IMG_4656.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-fVC6uzFKGgxBtKx_HzF1ZR5Ei0FHNtoVx47gWcfbPEAGRy0MQDc4AkCiG_xuAlI0L35F4QndfgPZMVCpEbGAidu5stymV_MtyKMe48Ei-0-E0g6kmo2bzG70s18Nze3VHajtYNX5pC0u/s320/IMG_4656.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puuhataapero <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-78355731436472121882018-08-20T22:27:00.002+03:002018-08-22T08:15:06.466+03:00Rinnalla kulkija<span style="color: #454545; font-family: inherit;">Olen saanut pysähtyä. Eri tavoin. Isämies jäi kotiin ja minä aloitin diakoniatyön harjoittelujakson. Olen saanut pohtia ja haastaa omaa hengellistä elämää - jälleen. Myös opintojen muodossa. Totutella päiviin poissa kotoa, poissa pienen luota. Isämies on saanut omaksua lähivanhemman roolin ja uudenlaisen arjen pyörityksen. Eräänlainen vuoronvaihto parisuhteessa.</span><br />
<span style="color: #454545; font-family: inherit;"><br /></span>
<span style="color: #454545; font-family: inherit;">Toisella tavalla olen saanut haastetta myös. Diakoniatyö on ensisijassa läheisen rinnalla kulkemista. Läsnäoloa. Olen miettinyt ammatillisesti mitä se on ja toisaalta kuinka vaikeaa se on. Henkilökohtaisesta elämästä olen saanut tähän kysymykseen vastauksia. </span><br />
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">Ystävillä on ollut kriisejä toisilla erittäin suuria ja toisilla vähän pienempiä. Perheisiin liittyen. Olen myötäelänyt vahvasti mukana. Kokenut epäoikeudenmukaisuutta, surua, raivoa ja toisen tuskan. Yrittänyt löytää kysymyksiin vastauksia. Ja saanut niitä eri tavoin. Saanut lohtua, muistutuksen, että Jumala on läsnä myös kivussa. </span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">En osaa aina hoitaa omaa hengellisyyttä enkä elää niiden arvojen mukaan, jotka koen tärkeiksi. Minä tulen kuitenkin muistutetuksi, eri tavoin. Minua herätellään. Jotta voisin olla läsnä ja tukena läheisteni rinnalla kun heidän askeleensa horjuvat. Jotta muistaisin mikä elämässä on tärkeintä. Olen kiittänyt, kiittänyt näistä mahdollisuuksista kasvaa ja myötäelää, mutta myös siksi, etteivät ne suoraan koske minun perhettäni.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="color: #454545;">
<span style="font-family: inherit;">Arki meillä rullaa. Olen unohtanut syödä ja treenata ohjeiden mukaan, mutta annan itselleni armoa. Sitten taas kun sen aika on. Pikku ipana kävelee kovasti ja konttaaminen on hänestä ihan menneen talven lumia. Elämä on tällaista juuri nyt, ja siitä olen kiitollinen tänäänkin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPjypWo_uKF9ck75FZuzmS0HqIbM7Cd8FosiLhdAk0s1K1VN3TPg0VqlU6AP2gqAhEFqfcX3Jd4chhJEAguxpv5tXqVrygxd4YT-tFtzthqQYWhwBmkQda7wRQ7Daiq5X_c7TY4km-86vY/s1600/IMG_4334.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="679" data-original-width="509" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPjypWo_uKF9ck75FZuzmS0HqIbM7Cd8FosiLhdAk0s1K1VN3TPg0VqlU6AP2gqAhEFqfcX3Jd4chhJEAguxpv5tXqVrygxd4YT-tFtzthqQYWhwBmkQda7wRQ7Daiq5X_c7TY4km-86vY/s320/IMG_4334.JPG" width="239" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Rakkautta juhlimaan lähdössä</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;">On tässä tapahtunut onneksi myös iloisia asioita. Neiti kävi ensimmäisellä pyörälenkillä, yksi harrastus lisää jota voidaan perheenä harrastaa. Toisen ystävän häät olivat lauantaina, kaunis maisema, kaunis miljöö ja upea morsian, ihana hääpari. Ihanan rento ja lämmin tunnelma, nautin kaikesta kauniista, vaikka sydämessä tuntui surua. Ollaan "lomailtu" koko perhe Savossa kouluni merkeissä ja nautittu huimista maisemista. Nautittu perheestä ja lujitettu avioliittoa miehen kanssa. Keskustelua, läheisyyttä ja toisen kuuntelemista herkällä korvalla.</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9LCNab3Wv_ZoIOxeGTVfV-ExeZv32HPvX0j0S0o52-XcGZ12EfKOvZKwmLyDaHelxasPyYNwpFpUO7C2BcCgJ3QfDa746nVyiPTMc4JSf6BDL8s9gsY8DOqm-r8Ua0Bpo6Gudl-HkUGiB/s1600/IMG_4294.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9LCNab3Wv_ZoIOxeGTVfV-ExeZv32HPvX0j0S0o52-XcGZ12EfKOvZKwmLyDaHelxasPyYNwpFpUO7C2BcCgJ3QfDa746nVyiPTMc4JSf6BDL8s9gsY8DOqm-r8Ua0Bpo6Gudl-HkUGiB/s320/IMG_4294.jpg" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Eka pyörälenkki!</span></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFNojyZfupT8SG5m0NfQ1MR3l8wYxQWtp_QQ4QSzm3z3SKmIx9QhaAihkhDyKDn7KF1t9zgR6UPLpn_mXnFNDjmb2CIzYmGmwtIZHDCr0WkojTbid_Z-GtFC75WyaQiWMoTFWC6xgOytjz/s1600/IMG_4325.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" data-original-height="679" data-original-width="905" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhFNojyZfupT8SG5m0NfQ1MR3l8wYxQWtp_QQ4QSzm3z3SKmIx9QhaAihkhDyKDn7KF1t9zgR6UPLpn_mXnFNDjmb2CIzYmGmwtIZHDCr0WkojTbid_Z-GtFC75WyaQiWMoTFWC6xgOytjz/s320/IMG_4325.JPG" width="320" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;"><3</span></td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-58824225634728139782018-08-04T21:21:00.001+03:002018-08-04T21:21:23.237+03:00Äiti treenaaPitkästä aikaa hyvin omanapainen teksti. Ystävä vinkkasi <a href="https://www.fitverstas.com/" target="_blank">Fitverstaan</a> tarjouksen facebookissa. After pregnancy paketti oli super edullisesti tarjouksessa, 2 eurolla. Totesin samantien, että saan tuon rahan menemään paljon turhempaankin ja kokeiluun!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiYDSoXOsFrkXEQIS41Z9HQ4fYBRRDuYziu_sQGuj9DvdfOpFpucmoknywRpAu7h43gGnpzHvxMxVNAkHjhhT9DbcJl7UpLbbjWFd-8dsZRJCMv04BpwD6f4OC_6O284s0jdKMS7SLxbF_/s1600/IMG_3952.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiYDSoXOsFrkXEQIS41Z9HQ4fYBRRDuYziu_sQGuj9DvdfOpFpucmoknywRpAu7h43gGnpzHvxMxVNAkHjhhT9DbcJl7UpLbbjWFd-8dsZRJCMv04BpwD6f4OC_6O284s0jdKMS7SLxbF_/s320/IMG_3952.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jännän äärellä</td></tr>
</tbody></table>
Liikunnan osalta en odottanut tai odota ihmeitä. Liikun yhä aika reippaasti, lenkit koirien kanssa, 13-18km rullaluistelu lenkki viikottain, jooga jatkuu syksyllä, juoksua olen varovasti aloitellut myös. Fillaroinnista innostuin kun kokeilin isämiehen maastopyörää joten pyöräilemässäkin olen reippaasti käynyt.<br />
<br />
Ruokavalio oli The juttu. Akilleen kantapää minulla on iltaherkut, vaikka painoa ei ole liikaa voisin syödä paljon terveellisemmin. Päivärytmi on säännöllinen myös ruuan osalta, ollut jo vuosia. Ruokavalio ohjeet kun tulivat kirjoitin ne paperille ja laitoin kaapin oveen. Selvä tällä skeemalla syödään seuraavat 6 viikkoa.<br />
<br />
Mökillä jouduin vähän lipsumaan, eli possua meni kun isovanhemmat sitä pääosin tykkäävät syödä. Kuitenkin ateriavälit ja proteiinit pidin tiukasti.<br />
<br />
Ensimmäiset päivät kun aloin syömään ohjeiden mukaisia määriä olivat aika mielenkiintoisia. Katselin lautasta ja mietin, että miten helekkarissa minä ikinä jaksan syödä tuon määrän?? Kahtena ensimmäisenä päivänä söin sellaisen määrän ruokaa, mitä syön normaalisti 4-5 päivän aikana. Isämiehelle olen useasti valittanut, että tarvitsisin selkeät ohjeet ateriamäärien kasvattamiseen. Kun on tottunut syömään pieniä määriä jo vuosia, ei itse osaa muutosta lähteä tekemään. Nyt sitten on ne ohjeet ja määrät. Ensipäivien järkytyksen jälkeen keho otti homman vastaan ja huolimatta suurista ruokamääristä, nälkä on ja tulee hyvin herkästi kun edellisestä ateriasta on 3-4h. Keho selvästi alkaa käyttää ruokaa eri tavalla, kun sitä tulee tarpeeksi.<br />
<br />
Ongelmana on siis ollut vuosia sama oravanpyörä - liikun paljon ja syön vähän. Lihas ei kasva, eikä kehity, sillä keholla ei ole polttoainetta. Joten liikunta polttaa lihasta kun muutakaan ei ole.<br />
<br />
Toivottavasti tämä 6 viikon setti tuo muutoksen tähän. Otin kehosta strategisia mittoja 1 päivänä, ja otan uudet mitat 2, 4 ja 6 viikon jälkeen. Olen ollut ihan fiiliksissä liikunnasta ja treeneistä, vaikka treenit eivät ole kovin pitkiä ajallisesti. Kuitenkin muut normaalit viikkoliikunnat siihen päälle, on kasassa hyvä määrä liikuttuja tunteja.<br />
<br />
Kirjoittelen toivottavasti aiheesta vielä lisää, nyt on menossa vasta toinen viikko, ja jatkan innolla eteenpäin! :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxU3loocjHNC890lwttQm4xtyIH0O9nM8YIAzLsjfdjYcIWVMI3kGs7IhTJsIt21sK3fd35QQPx6pztDEfxNfc9jdEvsRZ-ixzIMaMQ36oFWw6NIY_5lV2qZ7IeHkId1cQn16emTXBj1H0/s1600/IMG_4055.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxU3loocjHNC890lwttQm4xtyIH0O9nM8YIAzLsjfdjYcIWVMI3kGs7IhTJsIt21sK3fd35QQPx6pztDEfxNfc9jdEvsRZ-ixzIMaMQ36oFWw6NIY_5lV2qZ7IeHkId1cQn16emTXBj1H0/s320/IMG_4055.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yksi treeni vedettiin näissä maisemissa laituria hyödyntäen <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-40785929627726795012018-07-30T14:13:00.004+03:002018-07-30T14:13:56.438+03:00Vaiheita unikoulun jälkeen, mikä oli ensimmäinen sanaUnikoulu ei vaikuttanut kovin hyvältä ratkaisulta ensimmäiseen 5 iltaan. Sitten mies lähti reissuun ja kas, illat helpottui. Itkut jäivät pois, neiti puuhasi omia hommia 30-60min ja kävi nukkumaan.<br />
<br />
Helteet tulivat. Siirryttiin yläkerrasta nukkumaan alakerran makuuhuoneeeseen, patjat lattialle ja Hillalle patja meidän patjojen ja kaapin väliin. Oma pikku "aski". Toisaalta on ollut tosi kiva nukkua lattiatasolla, Hilla malttaa tehdä makuulla hommia ennen nukahtamista. Pinnasängyssä pitää päästä seisoskelemaan ja pystyyn, nyt ei. Helteille ei loppua näy, ja tuskin takaisin yläkertaan siirrymme ennen kuin lämpötila laskee alle 20 asteen.<br />
<br />
Viime viikolla olimme jälleen mökillä. Järvivesi oli niin lämmintä, että Hilla ui minun kanssa useamman kerran, joskus jopa pari kertaa päivässä. Aitassa pitäisi olla viileää, mutta 3 ihmistä samassa sängyssä niin lämpötila kipusi +26 ja tuntui todella tukalalta. No yöt menivät ehkä hieman heikommin, mutta kivaa oli kuitenkin. Jopa iltaisin tuskaisen kuuma, kun ei tuullut lainkaan ja ilta-aurinko paistoi suoraan mökille. Rannalla käytiin kotipuolessa jo helteiden alettua, ihana kesä!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN6CjDR0aotEeEanMqDcCssnY-Xgtjniu611pZScRyI8eRkeBMStGoTTfmHbXPlBOa6nkSgDogFZhIwaGbebDndt0WKn19g3x1IGguUz4kMXsOehloOvTPsfJtVqymBpDwLZ72_1YVlcMT/s1600/3293a852-d2d3-4510-9cc4-c74695051cc3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN6CjDR0aotEeEanMqDcCssnY-Xgtjniu611pZScRyI8eRkeBMStGoTTfmHbXPlBOa6nkSgDogFZhIwaGbebDndt0WKn19g3x1IGguUz4kMXsOehloOvTPsfJtVqymBpDwLZ72_1YVlcMT/s320/3293a852-d2d3-4510-9cc4-c74695051cc3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rantahommia</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tässä kuussa aloitin myös päivän rytmityksen. Aiemmin Hilla heräsi noin 07, oli hereillä 1-2h ja nukkui 30min. Sitten oltiin taas hereillä 2-4h ja nukkui 30min ja taas hereillä 2-3h ja unille. Totesin, että nyt riittää nämä mikrounet. Päätin, että ennen lounasta ei nukuta. Ja lounas tulee 3h heräämisestä. Pyrin klo 11 mutta jos Hilla herää jo 07 niin syödään kyllä jo 10 tienoilla. Protestointia ja sirkustemppuja se yhä hieman vaatii, mutta nyt alkaa sujua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv_hSZVBhuDHIX9kVJu4m1_YxI7z-UJ7MtlnZlDY3Jnzwz6rqHhyr0hux_VXpf-qjP7HKWTkyn5a1cjrSZKy6S8-7YLdGwLqD-FeZ9ibDffHINBMCEwj_UA9ntEwW89WOuH8JewZObGNgI/s1600/IMG_3853.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiv_hSZVBhuDHIX9kVJu4m1_YxI7z-UJ7MtlnZlDY3Jnzwz6rqHhyr0hux_VXpf-qjP7HKWTkyn5a1cjrSZKy6S8-7YLdGwLqD-FeZ9ibDffHINBMCEwj_UA9ntEwW89WOuH8JewZObGNgI/s320/IMG_3853.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nukuttaisi jo</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Yleensä Hilla herää ennen 7:30. Puuhaillaan puolisen tuntia aamutoimia sitten on aamupala. Aamupalan jälkeen leikitään sisällä, kun iskee kiukku lähdetään viemään koirat aamulenkille. Hilla istuu rattaissa ja pysyy hereillä. Sitten tullaan kotiin pihalle leikkimään, tai käydää vaikka leikkipuistossa keinumassa. Sitten on lounaan vuoro, jonka jälkeen laitan Hillan rattaisiin unille. Ensin unet olivat 30-50min mittaisia. Nyt unien pituus on vakiitunut noin 1.5 tuntiin, joskus jopa 2h.<br />
<br />
Eli nyt meillä on aika selvä päivärytmi jota ruoka ja päiväunet ohjaavat. Iltaunille pyritään menemään 20 maissa, joskus venytän hieman pidemmälle jos viimeisistä päikkäreistä on alle 3 tuntia.<br />
<br />
Pian koittaa todella jännät ajat. Isämies jää kotiin 13.8 alkaen ja minä aloitan 3kk kestävän työharjoittelun. Hillalla ja iskällä varmasti sujuu, oma haikeus on hirmuisen kova. En millään raaskisi mennä! Toisaalta Hilla vaatii jo hirveän paljon virikkeitä päivisin, ja sellainen päivä, jolloin olemme vain kotona tuntuu todella pitkältä. Joten toisaalta, ihan kiva päästä "aikuisten hommiin" ja isämies saa jäädä elämään lapsiarkea kotiin.<br />
<br />
Ja tosiaan, ensimmäinen sana tuli meillä! Isämies otti Hillan syliin kun tuli töistä, Hilla ojensi kädet minua kohti. Sanoin ei, teen ruokaa, nyt äiti ei ehdi. Hilla ojentaa vaativasti käsiä ja sanoo ÄITI. No itkuksi meinasi mennä ja oli se syliin otettava, äidin pikku apuna <3<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxB-bTZjzIjBTmTlTn6rk9fGIerqDQyS1hVaoSXxEw8d4tcgK_OLT78VHhaC7oHMgd-Boh8uA3tqKYDrXLGkq2VpVUDJq_OFR0zSxPq3KHylpq3Z2JeJfNe1tTbiTpbvBNziRWBOyGx4Ni/s1600/IMG_3746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxB-bTZjzIjBTmTlTn6rk9fGIerqDQyS1hVaoSXxEw8d4tcgK_OLT78VHhaC7oHMgd-Boh8uA3tqKYDrXLGkq2VpVUDJq_OFR0zSxPq3KHylpq3Z2JeJfNe1tTbiTpbvBNziRWBOyGx4Ni/s320/IMG_3746.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pihahommia Fadon kanssa </td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinIEZ9-wILn-A26J5v2ip7aEQbGrWRVIuxl589ywXCjhfVERnbzkcVkz7xHm1TCPNdhb2DPoQ6_w23ghjqDU-F6yzNDfuMPwb0Z9jvHzX_F0JsdA7PDwhsNRXJsTG3yLAb6w5QXDeWCKIE/s1600/IMG_3881.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinIEZ9-wILn-A26J5v2ip7aEQbGrWRVIuxl589ywXCjhfVERnbzkcVkz7xHm1TCPNdhb2DPoQ6_w23ghjqDU-F6yzNDfuMPwb0Z9jvHzX_F0JsdA7PDwhsNRXJsTG3yLAb6w5QXDeWCKIE/s320/IMG_3881.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-lG3X4Ugji3r0pTJnaEWA-0GrSWugLph2oj1g_OKBWfJtYuCeVfhSoD_M10i70Zr1MkYpWXvp4EK_a7Lh1jcsAohdBdvuhPHUNi2ldBTtlxkqAww3pY_yD2hp6pP1eGXcH_9L-HP8VJ99/s1600/9cd8d0bc-b7c5-4ab0-bd4a-118992529c2e.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-lG3X4Ugji3r0pTJnaEWA-0GrSWugLph2oj1g_OKBWfJtYuCeVfhSoD_M10i70Zr1MkYpWXvp4EK_a7Lh1jcsAohdBdvuhPHUNi2ldBTtlxkqAww3pY_yD2hp6pP1eGXcH_9L-HP8VJ99/s320/9cd8d0bc-b7c5-4ab0-bd4a-118992529c2e.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Harvoja imetyskuvia isosta neidistä <3</td></tr>
</tbody></table>
Ja viimeiseen kuvaan viitaten, imetys jatkuu yhä lapsentahtisesti. Ja aion jatkaa myös harjoittelun alettua, tämän hetkisen fiiliksen mukaan jatkan niin kauan kuin Hilla itse haluaa. Velhoutuminen tavoitteena!Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-44724792285935069492018-07-03T13:22:00.000+03:002018-07-03T13:22:07.374+03:00UnikouluSitten päädyttiin tilanteeseen jossa alkoi unikoulu. Aika monen muun vanhemman tavoin vierastan unikoulua ajatuksena. Sihen usein liittyy mielikuvia helvetillisistä illoista, lapsen huudattamisesta ja äärimmäisyyksiin venyvistä vanhempien hermoista.<br />
<br />
Unikouluja ja tapoja nukuttaa on tolkuttomasti. On kirjallisuutta, tutkimuksia, mutuja ja mielipiteitä. Ystävien ja sukulaisten kokemuksia. Kuka on laskenut lapsen pinnasänkyyn, tämä leikkii yksin ja nukahtaa yksin, ihan suosiolla. Toinen antanut huutaa keuhkoja pihalle parin viikon ajan kunnes on ymmärretty, ettei palvelu pelaa enää illalla/yöllä. Yksi antanut nukkua isonakin samassa sängyssä.<br />
<br />
Meillä ei ole ollut mitään ehdotonta ajankohtaa tai tarvetta unikoululle. Omia voimavaroja seuraten, ja se fakta mielessä pitäen, ettei vauva ja taaperoaika - kuten huonosti nukutut yötkään - kestä ikuisesti. Vuosi, puolitoista on lopulta ihmisen elinikään suhteutettuna todella lyhyt pätkä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2WZ1oHLMZ7Wy4ORLwgIJnjotmSSPXNCmzgRvUGVPRQO7f_QVJFJtsuxH_KzRT9UZ_v8KMgwvbyEDkxI_inAfO2iz2rl6j_PXtsGozgAYZlDDU15q2uAlxc6dK9Gak4UEZnRJoZoGwny7V/s1600/IMG_3466.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2WZ1oHLMZ7Wy4ORLwgIJnjotmSSPXNCmzgRvUGVPRQO7f_QVJFJtsuxH_KzRT9UZ_v8KMgwvbyEDkxI_inAfO2iz2rl6j_PXtsGozgAYZlDDU15q2uAlxc6dK9Gak4UEZnRJoZoGwny7V/s320/IMG_3466.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vielä sivuvaununa, pohja ylhäällä</td></tr>
</tbody></table>
Turvallisuus ajoi meidät unikouluun. Pinnasängyn pohja on ollut ylätasolla tähän asti, eilen 2.7 se laskettiin alas. Neiti tykkää niin kovin seistä sängyn laidasta tukea pitäen, ja kurotella tavaroita kauempana. No pohjan ollessa ylhäällä, keikahdus laidan yli tapahtuu silmänräpäyksessä, esim yöllä jos vanhemmat eivät ole aivan skarppina ja napero on hereillä.<br />
Laskettiin pohja alas. Mies oli jo purkamassa meidän sänkyä, että voidaan jatkaa alatasolla sivuvaunuilua. Vanha puusänky on kovin ärsyttävä purkaa ja kasata moneen otteeseen, joten totesin, että koitamme tänään nukahtaisiko pieni ilman tissiä. Jätettiin kuitenkin toinen laita laittamatta, joten pinnis toimii yhä ikäänkuin sivuvaununa, mutta alemmalla tasolla vrt meidän sänky.<br />
<br />
Unikoulutus tuli eteen yllättäen, joten en ehtinyt muodostaa hirveitä paineita tai kauhukuvia. Pohdin eniten, mikä on järkevin ja loogisin tapa toteuttaa "nyt nukutaan ilman tissiä" ilta.<br />
<br />
<u>Joten nyt meidän illat menevät näin:</u><br />
Normaalit iltatoimet. Kerrotaan alakerrassa, mitä seuraavaksi tapahtuu: Hilla menee nyt nukkumaan, syö äidin sylissä ja sitten käy itse omaan pinnasänkyyn yöunille.<br />
Mennään yläkertaan, imetän istualleen meidän sängyssä. Lasken Hillan hereillä omaan pinnikseen. Istun meidän sängyllä, ihan pinnasängyn vieressä nukahtamiseen asti.<br />
<br />
Eilen meni tunnin verran nukahtamiseen. Ensin söi, oli tyytyväinen. Leikki pinniksessä, tuli nojailemaan minun jalkaa vasten ja hakemaan läheisyyttä. Annoin tehdä tätä vartin verran. Laskin lempeästi makuuasentoon, ja kerroin, että nyt käydään yöunille, unihommiin. Itkun kera tätä toistettiin noin puoli tuntia. Hysteeriseksi hätäitkuksi meni vain kerran, jolloin rauhoitin pitämällä lähellä, hyssytin ja silitin. Lopulta vajaan tunnin jälkeen suostui jäämään makuulle, vähän itkeskeli. Silitin, pidin kättä selän päällä, otin välillä pois. Jos itku jatkoi, aloitin uudelleen. Ja siihen hän sitten nukahti, ja nukkui vajaa 7h yhteen putkeen.<br />
<br />
Kuitenkin päätin, että katson 3-5 iltaa, alkaako selvästi tapahtua edistystä illoissa. Nukahtaako nopeammin, selviääkö harmin yli nopeammin, no ylipäänsä edistytäänkö tästä tilanteesta. Jos ei, niin sitten Hilla ei ehkä ole vielä täysin valmis luopumaan tissitainnutuksesta, ja puretaan meidän sänky, siirretään patjat lattialle ja jatketaan sivuvaunuilua. Itse tissille nukahtaminen kun ei ole minulle ongelma, tai yöimetykset, vaan turvallisuus saneli tämän päätöksen. Nyt kuitenkin meni paremmin kuin odotin, vaikka minä toteutin unikoulun eikä isä - kuten usein niin tehdään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcOAlhV__kYmKjYLGlelv0kcG9hi_Vs9pJ6OPkp2kQVeOUGkGj5oG0p7wkL5H8BhdyUiTiharfJfdra6adxbfT8NwTY03jqzXth-OSpq71xxiEEPYZ-jdIoYwnO8xkUmWa6bT04XxW1HGP/s1600/IMG_3564.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcOAlhV__kYmKjYLGlelv0kcG9hi_Vs9pJ6OPkp2kQVeOUGkGj5oG0p7wkL5H8BhdyUiTiharfJfdra6adxbfT8NwTY03jqzXth-OSpq71xxiEEPYZ-jdIoYwnO8xkUmWa6bT04XxW1HGP/s320/IMG_3564.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ensimmäinen Juhannus <3 Tissinukutuksen etuja, helppoa nukuttaa missä ja mihin sänkyyn tahansa</td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-75916401346893252972018-07-02T21:01:00.001+03:002018-07-02T21:09:58.286+03:00Lapsiperheen brändäys<span style="color: #454545; font-family: "uictfonttextstylebody"; font-size: 17px;">Luin (<a href="https://lapsennimi.com/2018/06/elama-ei-lopu-lapsiarkeen/" target="_blank">Elämä ei lopu lapsiarkeen</a>) tämän jutun vastikään. Olen yksi niitä ”nuoria” jotka valmistautui lapsiarkeen melkein kuin sotaan. Toki lapsettomuus toi oman mausteen soppaan, olisi arki mitä tahansa se olisi jotain mitä palavasti haluan. Jotain mitä olen vuosia odottanut ja toivonut.</span><br />
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2tj9LRuat0xzzZQVWhBIxwyxcLEC3bWxXLxhISxgUy2zXDRUi3s4mCwRj-f08LfB4zYwn4Igr6lQ8h-kpqod7QphoE5Fi8cZ6RWb78nZ9C0FXRtcpamNQFHEKk2abRbKR-HaQFSdSQ34K/s1600/IMG_3229.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2tj9LRuat0xzzZQVWhBIxwyxcLEC3bWxXLxhISxgUy2zXDRUi3s4mCwRj-f08LfB4zYwn4Igr6lQ8h-kpqod7QphoE5Fi8cZ6RWb78nZ9C0FXRtcpamNQFHEKk2abRbKR-HaQFSdSQ34K/s320/IMG_3229.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mökkeily vauvan kanssa? Onnistuu!</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Nyt meillä on sitä arkea eletty ja opeteltu 9 kuukautta. Se on yllättänyt myös yllätyksettömyydellään. Lopulta elämä ei mullistunut niin, että taivas ja maa olisi vaihtaneet paikkaa. Elämän keskipiste ja valo tuli kaikessa kirkkaudessaan ja opetti kaiken meille uudelleen. Rakkauden, ilon, naurun, surun ja itkun.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTOBdBjNzKAlRySrDR-ndeUKeW5sVYt16gbJEnQI0xzhPBlT4t5-H2Q-GAu3d0_We-c58WotQuTw2nP8XfyuHNOx2NT5L9B09Zddz8F6TVyWVN-KravtvCZBzX-7HXOqNq4cohaP-x0eSw/s1600/40fb3c39-08ab-4f52-8a9b-dacd11bef311.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTOBdBjNzKAlRySrDR-ndeUKeW5sVYt16gbJEnQI0xzhPBlT4t5-H2Q-GAu3d0_We-c58WotQuTw2nP8XfyuHNOx2NT5L9B09Zddz8F6TVyWVN-KravtvCZBzX-7HXOqNq4cohaP-x0eSw/s320/40fb3c39-08ab-4f52-8a9b-dacd11bef311.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vaaperon ensimmäinen kala - koska se saatiin neidin nukkuessa kantorepussa päikkäreitä, sen sellaiseksi voi laskea</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Sitten on alkanut tämä huomauttelu sukulaisten sekä ystävien taholta ”odota kun niitä on useampi”. Ja taas sitä ajattelee, että helvetistäkin varmaan selviää helpommin, kuin arjesta kahden lapsen kanssa. Tai kolmen tai neljän. Kuitenkin jutussa jonka linkkasin aiemmin, lapsiperhe 48 neliön hirsitalossa, ei lukenut että arki on rankkaa. Kamalaa, kaaosta, selviytymistaistelua. Sen ei ole pakko olla sellaista. Mutta siitä voi tulla sellaista. </div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Lopulta arki on monien mausteiden summa. Ja äidin /isän - molempien asenne arjen pyörittämiseen on se voimakkain suola. Lasten iät, persoonallisuudet ja muut muuttuvat tekijät ovat muita mausteita arjen sopassa. </div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Pitkästä aikaa pelottaa. Saammeko lisää lapsia. Milloin uskaltaa niitä toivoa. Onko järkevää leikkiä Jumalaa ja yrittää itse miettiä sopiva ikäero. Kohtaako meidän näkemykset arjesta puolisoina, isänä ja äitinä? Onko itse palautunut riittävästi edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Miten käy imetyksen...</div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Lopulta kaikki kulminoituu siihen, että kun itse yrittää pitää langat käsissä asioista joista ei kuitenkaan voi, luo vain turhaa huolta ja stressiä omaan elämään. Vaikuta siihen mihin voit ja opettele hyväksymään ne asiat, joihin et voi. Usein elämä yllättää tavalla tai toisella, siksi pitää hyväksyä asiat sellaisena kun ne annetaan. Ja opetella hyväksymään asiat joita ei pysty parhaallakaan tahdonvoimallaan muuttamaan. </div>
Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-1002385274347436082018-05-25T21:50:00.001+03:002018-05-25T21:51:49.152+03:00Mikä on sallittua?<span style="color: #454545; font-family: "uictfonttextstylebody"; font-size: 17px;">Mikä on sallittua? Esikoisen äitinä kuulee usein, että kaikista tunteista on sallittua puhua ja tuntea. Silti kukaan ei kerro julkisesti pohtineensa voisiko vauvan tiputtaa vaikka ikkunasta kun se huutaa kolmatta tuntia putkeen. Tunteiden sanoitus vauvalle pitää aloittaa heti, jotta empatiakyky kehittyy. Osasit sitten sanoittaa omiakaan tunteitasi tai et. Vauvavuosi on täynnä muutosta vauvalle ja vanhemmalle. Yhdessä oppimista, iloa ja kasvua. Itkua, surua ja kiukkua. Epäonnistumista. Arjen läpi rämpimistä päivä toisensa perään. Vaiheita, huonosti nukuttuja öitä. Pohjatonta kiitollisuutta, oman epätäydellisyyden sietämistä. </span><br />
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
En tiedä onko osasyynä meidän kulttuuri vai länsimainen yhteiskunta yleisesti, mutta vanhemmuus ja eritoten äitiys on tai pitäisi olla suorittamista. Ulkopuoliset paineet sanoittavat mitä ja miten pitäisi olla. Usein etunenässä neuvolan vanhempi sukupolvi ja omat ”ei minunkaan maito riittänyt” sukulaiset. Tukemisen sijaan keskitytään arvostelemaan ja kohottelemaan kulmia. Sama miten teet, aina joku muu tekee ja osaa paremmin. Synnyttää, ruokkia tai nukuttaa.</div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
Voisimmeko olla etulinjassa muodostamassa uudenlaista vanhemmuutta? Jossa vanhempi saa olla vittuuntunut, väsynyt. Yksin, eksynyt. Täydellinen kaiken epätäydellisyyden keskellä. Koska rakastaa, niin, että pakahtuu. Rakastaa, ja raivoaa rakkaudesta. Väsymyksestä. Kokee pohjatonta iloa ja onnea pienen ihmeen olemassaolosta, onnistumisen hetkistä. Katsoo nukkuvaa lasta ja saa tuntea synninpäästön, minä pärjään, minä osaan. Vaikka tänään suutuin, väsyin, sanoin pahasti. Tulee huominen jolloin voin yrittää uudelleen. Sillä minä yritän, joka päivä uudelleen. Kuten tuo tuhiseva pieni, maailmaa opetteleva ihmeenikin. Ja tietäisi, että samaan aikaan niin moni ihminen ymmärtää ja kokee samoin, ei arvostele tai tuomitse, taputtaa olalle ja sanoo ”sinä pärjäsit hyvin”.</div>
<div style="caret-color: rgb(69, 69, 69); color: #454545; font-family: UICTFontTextStyleBody; font-size: 17px; text-decoration: -webkit-letterpress;">
<br /></div>
<br class="Apple-interchange-newline" style="-webkit-text-size-adjust: auto;" />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-29012079981788975692018-05-20T10:25:00.001+03:002018-05-20T10:25:50.519+03:00Onnellisuuden tavoitteluaHilla nukkuu vaunuissa päikkäreitä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Rauhallinen sunnuntai, hetki omaa aikaa. Selailin facebookkia pihakeinussa ja törmäsin <a href="https://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/lapsiperhe_asuu_48_nelion_hirsimokissa_arjessa_ei_arsyta_mikaan" target="_blank">Lapsiperhe asuu 48 neliön hirsimökissä</a> artikkeliin. Silmät aukesivat jälleen, tuota minäkin toivoin elämältä. <i>Toivoin</i>. 48 neliön hirsimökkiä en välttämättä, mutta arkea. Pohdin miksi mennyt aikamuoto. Meillähän on "hutua" - navetta, tonttia, mahdollisuudet kanojen pitämiseen jos ei ihan lampaiden tai lehmien. Iso talo johon mahtuisi lapsia liuta. Kasvimaata saisi perustaa enemmänkin.<br />
<br />
Suurin ero omaan elämään on toive joka eroaa puolison näkemyksestä arjesta, millaista on hyvä ja toimiva arki. Isämies ei toivo tuollaista elämää, ei teurastaisi edes kanaa, jäisi luultavasti minun hommaksi. Toisaalta, en usko, ettenkö yhtä kanaa saisi pois päiviltä. Elän hyvin pitkälle sillä asenteella, mitä ei osata - opetellaan. Jos vain motivaatio riittää.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIil8RV0igdAqv1umLS5A_uYOXZYm5LHKJwzJhQDMxr3IZVghGrcc5WsG-Bqs7sI8lQBaroYDvsWDzaibslciU-FKlVrbROEy9uvkcT7lYPmysdgJzJSS-q3SXD7SivfPT2YtcbxHeNAml/s1600/IMG_2987.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIil8RV0igdAqv1umLS5A_uYOXZYm5LHKJwzJhQDMxr3IZVghGrcc5WsG-Bqs7sI8lQBaroYDvsWDzaibslciU-FKlVrbROEy9uvkcT7lYPmysdgJzJSS-q3SXD7SivfPT2YtcbxHeNAml/s320/IMG_2987.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamulenkiltä, kesä <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Arki on ollut kuluttavaa. Pienet "sukat keskellä lattiaa" kaltaiset ongelmat tuntuvat maailmanlopun aviokriisiltä. Eikä ne usein ole sukat, vaan ihan joku muu. Epätasa-arvo hiertää omassa kengässä. Hillalla on 8kk hulinat, hän nukkuu erittäin hyvin siihen nähden. Iltaisin 20 maissa sänkyyn, nukahtaa 15min - 1.5h välillä. Saattaa nukkua jopa 7-9h putkeen. Mutta päivisin, niin. Konttaa, istuu, nauraa ja kokeilee. Viikon konttasi, nyt nousee jo seisomaan tukea vasten. Kehitysvauhti on hurjaa, pienet aivot väsyvät. Kiukuttaa. Joten hyvien öiden vastapainona on tulta ja tappuraa oleva tättähäärä päivisin. Toki - tämäkin vaihe menee <i>ohi. </i>Vaikka ei se siltä tunnu aina niinä hetkinä kun pahin kiukkupuuska iskee päälle ja kestää useamman tunnin. Onni on ollut ihanat säät, ulkona on tilaa mennä ja mellastaa. Baana auki, kovaa menoa! Joten niin, parisuhde tuntuu hetkittäin enemmän rasitteelta kuin siunaukselta. Mutta sekin tunne menee ohi. Keskusteluja ja läheisyyttä, niillä usein ne mökömökö muurit kaatuvat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTCVDsMQRIfR-f6d6h0dKPRjLOWWDli3x4KKUcj2DmY44ZCjRzIyKQgTFc0XNarttZIpmVp0-hP1c_0kfZ0bu3GfcyuPV4xxA3-20K41NusDC1hjXUwTvKxsjrTKpNdXSpGqysOz7ThBQR/s1600/54CAF533-1F72-4D72-BFB9-DE4D7EA456BB.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTCVDsMQRIfR-f6d6h0dKPRjLOWWDli3x4KKUcj2DmY44ZCjRzIyKQgTFc0XNarttZIpmVp0-hP1c_0kfZ0bu3GfcyuPV4xxA3-20K41NusDC1hjXUwTvKxsjrTKpNdXSpGqysOz7ThBQR/s320/54CAF533-1F72-4D72-BFB9-DE4D7EA456BB.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">On hommia - tärkeitä hommia </td></tr>
</tbody></table>
<br />
Opinnot painaa päälle, oppari palautetaan 5 päivän päästä. Onko se valmis? No juu ei ole, mutta tehdään. Kesäkuussa on luentoja, suullinen tentti. Heinäkuussa voi sitten lomailla enemmän. Elokuussa alkaa työharjoittelu ja isämies jää kotiin Hillan kanssa. 1-vuotis neuvola rokotuksineen. Siinä taitaa olla seuraavan postauksen pohdinta. Rokotukset. No ei siitä sen enempää nyt.<br />
<br />
Kuitenkin kaikki on hyvin. Vaikka arjen pienet asiat ärsyttää ja tuppaa kaatumaan niskaan, kaikki voisi olla paljon huonomminkin. Joten nyt, nautin kesästä ja nakkaan huolet hetkeksi romukoppaan. Ruusut ovat nupulla, narsissit kukkivat, linnut laulaa, vauva nukkuu ja kupissa on vielä kahvia. Näin on hyvä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQsXiFdnVe2EItLkJsjUcLO3CqGtbPhiyFaBElkmLDZdNrEfEO2rOU9esBPmdWDr67OSnSdboxBy6sbQgwrj0MmXLhI4b6Pdfu_RE2g_8VOJ9pgsYuH75qTzM0ip9ezcpppLaqsPUISihB/s1600/IMG_2992.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQsXiFdnVe2EItLkJsjUcLO3CqGtbPhiyFaBElkmLDZdNrEfEO2rOU9esBPmdWDr67OSnSdboxBy6sbQgwrj0MmXLhI4b6Pdfu_RE2g_8VOJ9pgsYuH75qTzM0ip9ezcpppLaqsPUISihB/s320/IMG_2992.jpg" width="320" /></a></div>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-60130743287289904212018-05-08T09:59:00.000+03:002018-05-08T09:59:53.670+03:00Uusi perheenjäsenMeillä riidellään aika harvoin kotitöistä. Kokonaisuutena minä jurputan, kun pitkälle vastaan yksin kaikesta. Osittain oma vika tämä, olenhan ottanut sujuvasti ohjat käsiini enkä halua niistä luopua. Mies ottaa vastuuta ja tekee, mutta turhan usein menen väliin itse vähän häärimään ja ohjeistamaan - ei näin.<br />
Imurointi on yksi asia jonka olen ulkoistanut miehelle. Mies inhoaa moppaamista, kun en anna mopata vanhalla luutulla. Joten hän kieltäytyy mikrokuitumopin käytöstä. Tämä fine, minä moppaan - mutta vastapainona minä en sitten imuroi. Äitini on ostanut minulle joskus 2006 teollisuuskäyttöön tarkoitetun äärimmäisen tehokkaan imurin, joka vetää melkein tapetitkin seinästä. Nyt 12 vuotta ja helkkarin monta muuttoa myöhemmin, vanha raasku alkaa olla hyvin kuollut. Johto on rispaantunut, teleskooppiputken yksi osa kadonnut ja "haitari"letku poikki muutamasta kohtaa. Jesarilla korjailtu ja tekohengitetty. Imuteho on noin 20% alkuperäisestä, ehkä.<br />
<br />
Eilen menetin sitten hermoni raaskun hajotessa taas vähän lisää. Nyt kun lumet suli, aamut ovat kosteita, hiekan määrä kotona on infernaalinen. Koirat kantaa tassuissa ja mahakarvoissa tuota hienoa hiekkaa joka ei suihkulla lähde. Pitää siis antaa kuivua ja karista pois. Koirat ovat kyllä takkahuoneessa usein kuivumassa, mutta sieltä se kuiva hiekkamuju kulkeutuu joka paikkaan. Joten Hilla nukkui eilen päiväunia ja äiti shoppaili imuria. Pari tuntia luin ties ja miten monen imurimallin-, ja merkin ominaisuuksia, tehoja, arvosteluja u name it. Hintahaitariksi laitoin alle 300e.<br />
<br />
Lopulta kun arvostelu toisensta perään oli luokkaa "ei ime kissanhiekkaa, ei ime hiekkaa, ei kerää pölyä, imuteho laskee käytössä..." päädyin tilaamaan meille robotti-imurin. Verkkokauppa.comissa oli hyvä tarjous ja totesin, että ei tässä voi paljoa hävitä. Mies saa jatkossa ulkoiluttaa vanhaa raaskua kerran viikossa tarkemman siivouksen merkeissä, Juanita tai miksi sitten uuden perheenjäsenemme nimeämmekään, saa hoitaa päivittäisen ylläpitosiivouksen.<br />
<br />
Tässä vielä linkki uuden perheenjäsenemme tarkempaa tarkastelua varten <a href="https://www.verkkokauppa.com/fi/product/41189/gnxst/iRobot-Roomba-615-polynimurirobotti" target="_blank">Klik!</a><br />
<br />
Toki kun talomme on 3 kerroksessa periaatteessa, tuo se oman haasteensa. Kuitenkin, kun saamme kynnykset "keski"kerrokseen, pääsee imuri kulkemaan sujuvasti keittiö, olohuone, ruokatila, eteinen akselilla. Kun lähden aamulenkille, voin nostaa sen alas 3 rappusta ja se saa hoitaa takkahuoneen ja vaipanvaihtohuoneen imuroimisen. Yläkerta ei päivittäistä imurointia kaipaa muutoinkaan, koska siellä koirat eivät juuri oleskele. Katsotaan miten yhteiselomme lähtee sujumaan.<br />
<br />
Hauskan sattuman kautta, myös ystäväni oli eilen tilannut heille täysin saman imurin, voimme siis vertailla kokemuksia miten uudet sisäkkömme suoriutuvat tehtävästään!Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-61673628081182355332018-04-26T14:03:00.000+03:002018-04-26T14:04:10.811+03:00Kakkadilemma ja marttailuaHilla aloitti kiinteiden maistelun 6 kuukauden ja 1 päivän iässä. Maha meni nopeasti kovaksi, tai lähinnä kakka alkoi tulla muunlaisena kuin maitokakkana. Yksi pahempi kakkaepisodi koettiin kun takapuoli paloi punaiseksi. Ilmakylpyä ja pesua vuorokauden verran, sekä nukkumista ilman vaippaa, tilanne rauhoittui. Siitä melkein jäi tämä pätkis-pastilli kakka. Toisina päivinä neiti tekee jopa 8 pätkistä vaippaan. Yhtenä yönä vaihdoin vaipan kolme kertaa. Normaalisti neiti ei kakkaa ikinä yöllä, ei koskaan. Kyselin neuvoja simppelin facebook ryhmässä ja Marjut vastasi, että vauvan ummetus ei ole asia jonka kanssa "vain eletään". Meillä kuitenkin on useampi viikko syöty luumusosetta joka päivä, ilman huomattavaa vaikutusta.<br />
<br />
Joten nyt meillä on viljojen karsinta menossa yksi kerrallaan. Aloitin kaurasta, koska kauraa meillä käytetään eniten. Jos selvää apua ei tästä näytä olevan, ensi viikolla pudotetaan vehnä tai ohra pois ja sitten taas seuraava. Ruista meillä ei muutenkaan mene kuin 1-3x kuukaudessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwtCyiorduD2sc_aES-j0uArYFF_7KYPcSXG_1ruiGSnLvt2wzde7JQudTZvUrSPEGxYGbWsbSRfpkpOGNBmO5evrLEJAWGLTTqLhwylet99Kb5an9d0YDBCkx9e7tURzx4_7xORdt5l6b/s1600/IMG_2761.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwtCyiorduD2sc_aES-j0uArYFF_7KYPcSXG_1ruiGSnLvt2wzde7JQudTZvUrSPEGxYGbWsbSRfpkpOGNBmO5evrLEJAWGLTTqLhwylet99Kb5an9d0YDBCkx9e7tURzx4_7xORdt5l6b/s320/IMG_2761.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uusia makuja koko perheelle</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kävin maanantaina Marttojen kurssilla ensimmäistä kertaa. Aiheena oli lapsiperheen arkiruoka ja sormiruokailu. Kurssi oli todella kiva ja vieläpä ilmainen. Tehtiin kaksi eri lounasvaihtoehtoa, pari puuroa ja kolme välipalaa. Sai hyviä vinkkejä ajatellen Hillan syömistä, kun kiinteiden määrä alkaa kasvaa. Mitä tarjota välipalaksi esimerkiksi. Ja puuroideoita sain joka oli tosi kiva juttu. Tulee liian usein tehtyä perus mikropuuro ja ämmää sekaan, vähän luumusosetta ja ääntä kohti. Nyt kävin ostamassa vaihtelua kaappiin kun kaura putosi ainakin toistaiseksi ruokalistalta pois. Nyt mennään speltillä, tattarilla sekä ohralla. Spelttimanna oli itselle ihan uusi tuttavuus. Kivan miedon makuista ja kotimaista vielä. Eilen keitin koko perheelle iltapalaksi spelttimannapuuroa, sekaan yksi appelsiini pieneksi pilkottuna ja puolikas banaani. Vähän makua ja hedelmää, ei niin "tylsää" puuroa. Marttakurssilla juteltiin, miten aina tulee hedelmät tai soseet lisättyä valmiiseen puuroon. Kuitenkin makua saa enemmän kun puuron keittää hedelmien kanssa. Pikkujuttu mitä ei vain osaa itse ajatella, ennenkuin joku muu sanoo sen ääneen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7ZviAbjOROo01dDzTHhu2cxvMiFBogpnLbP10kp6r9uHuiJwj-kXiMtri6xVfZqKjWW6rFCGvDQKNb8GAXtP-g2SkAcl-gTIFCl2OrN1NHFje8qIAoP0ufXIiAqqjE_Wev6N5_ld4v0Kb/s1600/IMG_2763.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7ZviAbjOROo01dDzTHhu2cxvMiFBogpnLbP10kp6r9uHuiJwj-kXiMtri6xVfZqKjWW6rFCGvDQKNb8GAXtP-g2SkAcl-gTIFCl2OrN1NHFje8qIAoP0ufXIiAqqjE_Wev6N5_ld4v0Kb/s320/IMG_2763.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Spelttimannaa appelsiinilla ja banaanilla</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Tänään kävin entisen luokkakaverin luona kyläilemässä. Samalla tuli shoppailtua Hillalle vaatteita, stonzit ja Fidellan kantoreppu. Uusia ihanuuksia meille <3 Stonzeja oli tarkoitus lähteä etsimään Hillalle, joten tämä kaverishoppailu sattui paremmin kuin hyvin! Kaverin tyttö on Hillaa 11 kuukautta vanhempi, joten hauska katsoa millaista meillä on arki vuoden kuluttua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT0K_H0YXO9Uw8BHTgQTVxB-I6m9KXX4vTripHlZ0QcDPwieKePv9ru48n2yrIhtNMc8Bj1cRKPvP1UTFv0RjZgdPRGB9RIvDK9_3gLgngsXHt8LXV07WRVf2oSiRWNRl6GutC96HrG66y/s1600/IMG_2754.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1136" data-original-width="640" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgT0K_H0YXO9Uw8BHTgQTVxB-I6m9KXX4vTripHlZ0QcDPwieKePv9ru48n2yrIhtNMc8Bj1cRKPvP1UTFv0RjZgdPRGB9RIvDK9_3gLgngsXHt8LXV07WRVf2oSiRWNRl6GutC96HrG66y/s320/IMG_2754.PNG" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän uusi kantoväline <3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Hilla istuu jo tomerasti itse. Hakee konttausasentoa ja tekee hampaita lisää vähän kokoajan. 8kk neuvola on ensi viikolla, mielenkiinnolla odotan miten neiti on kasvanut. Kiinteiden määrä aterioilla on kasvanut myös pikkuhiljaa. Lisäksi melkein joka päivä syödään jo 3 ateriaa. Sängyssä iltaisin harjoitellaan istumista, pyöritään, ollaan konttausasennossa ja kannetaan leluja suussa. Aito koiraperheen kasvatti siis!Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-91871618389084226472018-04-22T14:30:00.000+03:002018-04-22T14:34:01.128+03:00Mietintää vanhemmuudesta ja itsekkyydestäMeillä on ulkoiltu, ilman vaunuja. Tutustuttu maahan, ruohoon ja kaikkeen jännään mitä ulkoa löytyy. Keinuttu ja istutettu äitin apuna kukkia. Nautittu täysin rinnoin keväästä, käyty kaksi ellei kolmekin kertaa päivässä vaunulenkillä. Syöty uusia ruokia, sotkettu, kasvettu yli 68cm koon vaatteista.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZFfjyH0Y1ALkAxPTy69VermiqBbCfyMOMtzzDQjNaI9I8LdC12A2chZo5td7pZyjS4Pj5o0E9iXDSbgQNjmpGFbi7z_lgFL9By2Ikv11FJFcMArHACSM1XJUO6VILkBb7j2Obp_APbSUh/s1600/b030fad7-5113-42a4-8f15-6268b1311e81.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZFfjyH0Y1ALkAxPTy69VermiqBbCfyMOMtzzDQjNaI9I8LdC12A2chZo5td7pZyjS4Pj5o0E9iXDSbgQNjmpGFbi7z_lgFL9By2Ikv11FJFcMArHACSM1XJUO6VILkBb7j2Obp_APbSUh/s320/b030fad7-5113-42a4-8f15-6268b1311e81.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eka kertaa keinumassa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgGS6ZK44nBkf7zf218qsGotqYV3m7gj4qFHu0Toc_5o9NbeP_gvn9BBAMYLEN4PxYq7QOyZvUuPV9qIWnrlJb2ZIq5Z78sL4ww05lbZL0aPH-OHmQRSTWM0OQWFpAwFx29IJ5aw4XErsa/s1600/IMG_2729.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgGS6ZK44nBkf7zf218qsGotqYV3m7gj4qFHu0Toc_5o9NbeP_gvn9BBAMYLEN4PxYq7QOyZvUuPV9qIWnrlJb2ZIq5Z78sL4ww05lbZL0aPH-OHmQRSTWM0OQWFpAwFx29IJ5aw4XErsa/s320/IMG_2729.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tuohon lelujen luokse minä sen jätin, ja tuolta se löytyi 5min myöhemmin</td></tr>
</tbody></table>
Sen lisäksi minä olen taas ajautunut pohtimaan omia ajatuksia vs muiden ajatukset. Liittyen vanhemmuuteen, imetykseen ja siihen "äidin näkökulmaan". Me käydään viikottain kerhossa Hillan kanssa, ekavauva kerhossa on nimensä mukaisesti vain esikoisten äitejä. Siellä tulee vaihdettua ajatuksia kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä. Ruoka ja uni päällimmäisinä aiheina.<br />
<br />
Uni puhututtaa kaikkia tuoreita vanhempia. Marginaali ovat he, jotka kokevat saavansa nukkua tarpeeksi. Toiset vauvat posottavat 5-8 tunnin yöunia, nukahtavat ongelmitta yksin pinnasänkyyn tai mihin vain. Suurin osa vauvoista ei. Some keskusteluissa unikoulu on nyt pinnalla kun nämä syksyn vauvat ovat ylittäneet 6 kuukauden rajapyykin. Unikoulu, jonka usea vanhempi haluaa aloittaa heti vauvan täytettyä 6 kuukautta. Ikäänkuin vauva kasvaisi "riittävän" isoksi yhdessä yössä.<br />
<br />
Kerhossa eräs äiti otti puheeksi, että viisi kuukautta valvottuaan vauva siirrettiin omaan huoneeseen ja isä alkoi hoitaa iltanukutukset. Pakko oli kokeilla, koska ei ollut enää mitään menetettävää. Omalle kohdalle kuulostaisi vieraalta ajatukselta. Minä valmistauduin siihen, ettei vauvan syntymän jälkeen ensimmäiseen vuoteen juuri nukuta. Ensin raskaus joka valvottaa sitten vauva. Pieni ihminen pienen vatsalaukkunsa kanssa vaatii ruokaa. Oppii uutta, tulee ärsykkeitä ja taitoja joka päivä. Niitä prosessoidaan öisin. Vanhemmat ovat vauvan kiintopiste maailmaan ja heidän läheisyydestä on pidettävä huolta myös yöllä.<br />
<br />
Kyllä minä valitin väsymystä isämiehelle. Kitisin, kun annoin tissiä tunnin välein ja halusin nukkua <i>edes joskus,</i> kun Hilla oli 3-4kk vanha.<i> </i>Että etkö sinä voisi vaikka pullolla hoitaa yhtä yösyöttöä. Isämies järjen äänenä totesi, että joutuisin kuitenkin pumppaamaan yöllä kun tissit eivät yli 4h imetysväliä silloin kestäneet. Ja tämäkin vaihe menee ohi, hän voi viihdyttää lasta päivällä, että saan nukkua extrapäikkärit. Yöt kuitenkin sujuvat parhaiten niin, että <i>minä kestän</i>. Oikeassahan hän oli. Silloin tuntui vittuilulta moiset kommentit, itse ei vain osannut väsymykseltä nähdä kokonaiskuvaa.<br />
<br />
Nainen jaksaa 9 kuukauden raskausajan. Perustaa perheen miehen kanssa tai kuka mitenkin, usein suunnittelun seurauksena. Miksi siis vauvavuosi tuntuu raskauden päälle niin pitkältä?<br />
Minä vierastan ajatusta, että oma tarve unelle /omalle ajalle ja vauvan luonta pois olemiselle on niin vahva pienten vauvojen äideillä. En tiedä, johtuuko se vuosien lapsettomuudesta. Mielestäni vauvan - siis alle vuoden ikäisen lapsen, äidin ensisijainen tehtävä on huolehtia jälkikasvunsa hyvinvoinnista. Oman ajan, omien yöunien ja omien tarpeiden "kustannuksella". Mutta eihän se ole vain "antava" suhde - siinä suhteessa jos missä äiti saa enemmän, kuin missään muussa ihmissuhteessaan, minun mielestäni. En koe olevani mikään vuoden äiti, tai sädekehä pään päällä hymisevä marttyyri ajatukseni kanssa. Koen, että minä olen lapseni halunnut, tehnyt tähän maailmaan tarkoituksella. Sillä valinnalla on seurauksensa. Vähäiset unet, lyhyet hermot, sotku, parisuhteen siirtyminen taka-alalle, omasta ajasta luopuminen. Sen vastineena saan pienen ihmisen, oman tyttäreni rajattoman kiintymyksen ja rakkauden, huomion ja olla aitiopaikalla seuraamassa miten hän kasvaa vauvasta taaperoksi.<br />
<br />
Nettikeskusteluissa paistaa läpi äitien kiintymys omiin lapsiin. Kuitenkin kääntöpuolella on voimakas tarve omalle ajalle, omille tarpeille. Oli kyse sitten täysistä yöunista, oman kropan "takaisin" saamisesta, viikonlopusta kavereiden kanssa. Ehkä itse olen sitten poikkeava yksilö, kun koen, että kaikki nuo ovat vauvavuotena toisarvoisia. Keho palautuu kyllä synnytyksestä, ajallaan. Viikonloppuja poissa kotoa ehtii olla kun vauva kasvaa. Nämäkin vauvat nukkuvat täysiä öitä, viimeistään teini-iässä. Ehkä lapsettomuus on tehnyt minusta "uhrautuvan". Tiedän, että moni äiti ottaa näkökulmani negatiivisena ja arvosteluna. Minun puolestani jokainen kasvattaa lapsensa juuri niinkuin itse parhaaksi näkee. Ei kenekään kasvatustapa ole minulta pois. Kuitenkin koin, että johonkin on saatava kirjoittaa tämäkin ajatus auki.<br />
<br />
Meillä uhraudutaan. Vauvan vuoksi ja teen sen enemmän kuin mielelläni. Sillä tiedän myös, mitä on elää ilman vauvaa - sitä joka solulla toivoen - vuosikausia. Joten tuon pienen nyytin vuoksi, joka pian muuttuu vauvasta taaperoksi, luovun ilomielin yöunista, viikolonpuista poissa kotoa ja omasta ajasta siinä merkityksessä mitä se oli ennen häntä. Minun vauvani joka on pian 8 kuukautta tarvitsee ruokaa öisin. Nukkuu pisimmillään 3-5h ja se on paljon. Sillä se voisi olla vähemmänkin. Nukahtaa tissille ja saa tehdä niin, sillä se on hänelle turvallinen ja tuttu paikka.<br />
<br />
Eilen juhlimme isämiehen pyöreitä. Menin juhlapaikalle järjestelemään 16 maissa. Join puoli lasia valkoviiniä, jammailin musiikin tahdissa, nauroin, söin, pidin hauskaa. Ja olin kotona 20:00 menossa vauvan kanssa yöunille. Olisin voinut pyytää anoppia nukuttamaan Hillan. Se olisi saattanut jopa onnistua. Kuitenkin vaakakupissa painoi se, että Hilla tarvitsee minua enemmän kuin isämies. Minä sain muutaman tunnin pitää hauskaa ja se oli tarpeeksi. Isämies jatkoi juhlintaa ja minä siirryin sinne missä minua tarvittiin eniten.Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-15357171404029499922018-04-10T11:25:00.000+03:002018-04-10T11:25:45.271+03:00Arkea 7kk vanhan apunan kanssaNiin se päivä koitti kun ollaan lähempänä vuoden ikää, kuin syntymää. Neidistä tuntuu ihan hetkessä, parissa viikossa kasvaneen tosi iso. Uusia ilmeitä, ääniä. Kujeilua, kokeilua ja omaa tahtoa. <i>Persoona</i>, ihan omanlaisensa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbLy8IgubqGJV4HwWbbxTbEynwLqdk4qAQp7rhi8uEGdjnJ4PgUOhIJ8h2U25sXVwJSFfFC_urXROVzfwRIzOGuwmO4U2Fefl3HdSggfIrgEjwZswmX4q-rtaUIp0Jv6sXmQcgVbS7z7Iv/s1600/IMG_2536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbLy8IgubqGJV4HwWbbxTbEynwLqdk4qAQp7rhi8uEGdjnJ4PgUOhIJ8h2U25sXVwJSFfFC_urXROVzfwRIzOGuwmO4U2Fefl3HdSggfIrgEjwZswmX4q-rtaUIp0Jv6sXmQcgVbS7z7Iv/s320/IMG_2536.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
Kiinteitä on syöty kuukauden verran. Sormiruokaa pääasiassa. Pari läheltä piti- tilannetta jonka takia nyt olen antanut myös soseita jälkkäriksi. Itse tehtyjä kylläkin. Suun motoriikka ei pelaa vielä ihan optimaalisesti, mutta harjoitusta. Äidillä kyllä sydän kurkussa useammankin kerran, mutta neiti on itse äärettömän innostunut sormiruokailusta. Viikonloppuna oli vaippaepisodi, vuorokauden verran ilmakylpyjä, sinkkivoidetta, talkkia ja lopulta nännirasvaa pyllyn vallanneeseen vaippaihottumaan. Kakka tuli pätkinä monta kertaa päivässä ja kaikki muu aika harmitti kun koskee. Onneksi ilmakylvyt ja nännirasva olivat lopulta pelastus ja nyt on jo rauhallinen tilanne, pyllyssä ja kotona.<br />
<br />
Konttausasentoa meillä haetaan kovasti. Hermot menevät heti kun joku kiinnostava lelu, tai koira/kissa u name it on sellaisen matkan päässä, ettei siihen yletä. Ei vaikka miten kurottaa. Mutta kun ei ihan vielä hoksaa, miten pääsisi eteenpäin. Epäilen, että siihen ei kuitenkaan kauaa mene, kun se keksitään.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG_KEDvwHgmNTR2X73bL8HMH0lL7EfwxKkgrsm0T3Ex_WBRcAyevFy8xGGh8ygAqapKy8aAbs5nPMIlXGnIsQoXPWswrOox9NpVy727hwUd1PFkYIuin3pNpFPb-noeKUnhD_KBBu5TCTU/s1600/9446a6ab-2fb0-4515-82e8-7d43fdc85269.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG_KEDvwHgmNTR2X73bL8HMH0lL7EfwxKkgrsm0T3Ex_WBRcAyevFy8xGGh8ygAqapKy8aAbs5nPMIlXGnIsQoXPWswrOox9NpVy727hwUd1PFkYIuin3pNpFPb-noeKUnhD_KBBu5TCTU/s320/9446a6ab-2fb0-4515-82e8-7d43fdc85269.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pääsiäisenä oli vähän isompi pehmolelu leikkikaverina!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viimein koin myös ajankohdaltaan sopivaksi yrittää pinniksessä nukkumista. Otimme etulaidan pois (hyvin jälkijunassa, muut taitavat tehdä tämän ennen kun vauva syntyy, me tässä 7kk kohdalla) ja liinoilla meidän sänkyyn kiinni. Illalla neiti pinnikseen ja tissi suuhun. Nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän 3-4h ja loppuyön vieressä. Kaikki hokivat, miten nyt äiti nukkuu paremmin ja on niin hyvä kun Hilla on omassa sängyssä - ai että! Noh, nukahtaminen vie joka ilta tupla-ajan minulta, kuuntelen vain, että kai se hengittää. Jotain tuntuu puuttuvan vaikka välimatka ei ole pitkä. Silti tuntuu, että nukun loppuyön paremmin kun Hilla on vieressä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRt3sBn9r3Zfa73SM2lBIw0i77pP48qyn9oWnpNl8RlmVMYh2xGkXITUNVOhPMsRuwdqCc-xSpCMw6xynzGquZIP8-g-el2s__fMbfRDMt79wgU5IsdCZIrBFovVuwNI7Ed2kpicnPALJg/s1600/IMG_2605.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRt3sBn9r3Zfa73SM2lBIw0i77pP48qyn9oWnpNl8RlmVMYh2xGkXITUNVOhPMsRuwdqCc-xSpCMw6xynzGquZIP8-g-el2s__fMbfRDMt79wgU5IsdCZIrBFovVuwNI7Ed2kpicnPALJg/s320/IMG_2605.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Kaikilla tuntuu olevan mielipiteitä (ja tämä on sitten ainoa oikea tapa toimia - ehdotuksia naamioituna mielipiteiksi) mitä pitäisi syödä, miten usein, missä muodossa ja eritoten miten pitäisi nukkua. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minun lapsi ja minä tiedä mikä hänelle on parasta. Piste.<br />
<br />
Hilla vierastaa myös ja kokee aika kovaa eroahdistusta minusta. Tämäkin on vaihe, ja menee ajastaan ohi, joten en ole siitä stressiä ottanut.<br />
<br />
Ystävä sai pojan viime viikolla ja olen lueskellut tekstejä Hillan syntymän jälkeiseltä ajalta. Ne tuntuvat niin tolkuttoman kaukaisilta. Kuvittelin pitkään, että elämä ei ainakaan helpotu kun vauva kasvaa. Nukkumisrytmit, unen laatu, liikkuminen, hulinat... Ajattelin, että mitä pienempi vauva on, sen helpompaa arki on.<br />
Osin olen yhä samaa mieltä, jos puhutaan 0-4vk vanhasta vauvasta. Sitten siitä 1kk-6kk välisestä ajasta olen kyllä nyt jälkikäteen täysin erimieltä. Mitä isompi Hilla on, sen helpompaa arki on.<br />
Meillä alettiin viime viikolla viihtyä vaunuissa, hereillä ja iltapäivisin. Pääsen siis muuloinkin ulos kuin aamulla, luksusta! Muutamana päivänä Hilla on nukkunut aamupäikkärit 1.5-3h vaunuissa, sekä iltapäivällä vielä 1-2h vaunuissa ja muuten hereillä. Rytmiä siis kovasti päiviin haetaan, mutta yhä aamupäikkäreiden pituus määrittää loppupäivän kulun.<br />
<br />
Tällaista tänne, perus arkea hyvin pitkälle. Opitaan uutta, käydään kerhossa, kyläillään. Äiti käy joogassa ja rivitanssissa, sekä lenkkeilee ahkerasti. Synnyttäneiden work shopissa kävin myös, se oli ehdottoman hyödyllinen infopläjäys! Suosittelen jos vain on mahdollista mennä. Kaivoin puikot naftaliinista ja väsäsin Hillalle oman unilelun, inspiraatio kun löytyi kummasti löytyi myös aikaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7sS7EvNUs2Uh0LSoNJyhXHInQU6cuyNtaiz9pL8VF9YV8EptNyrsw8qXeymJP1gVk7maN9VkFPAdr6Kvce8G0vBH4Dl9p9LAvAVzI-_tJLaD3oJGwiVV6Ok61xo_s9QC7aIyDEyTOdi0w/s1600/IMG_2641.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7sS7EvNUs2Uh0LSoNJyhXHInQU6cuyNtaiz9pL8VF9YV8EptNyrsw8qXeymJP1gVk7maN9VkFPAdr6Kvce8G0vBH4Dl9p9LAvAVzI-_tJLaD3oJGwiVV6Ok61xo_s9QC7aIyDEyTOdi0w/s320/IMG_2641.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hillan oma neulottu unitissi! </td></tr>
</tbody></table>
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-52122503029376307952018-03-25T19:06:00.002+03:002018-03-26T10:56:50.392+03:00Mun ei täydy vaan mä saan En ole intohimoinen räpin kuuntelija. Kuitenkin nämä elastisen kappaleen sanat ovat pyörineet tämän kevään aikana päässä useammankin kerran. Syyllistyn usein perisyntiin nimeltä valittaminen. Mies joskus vaipuessaan totaaliseen negatiivisuuteen tokaisee ”seura tekee kaltaisekseen”. Tästä voisin siis vetää johtopäätöksen että olen negatiivisuuteen taipuvainen. Itse miellän olevani realisti.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Yksi valituksen aihe miehellä on koirat. Viisi vuotta takaperin kevätauringon lämmittäessä talvisia lumia mies laitteli alkurakkauden huumassa minulle viestejä. Miten olisi ihana työpäivän sijaan olla minun ja koirien kanssa ulkoilemassa. Yhteen muutto tapahtui vajaan 6 kuukauden seurustelun jälkeen ja aamulenkit käytiin yhdessä jopa 04 aamulla. Käytännössä kaikki koirien lenkit käytiin yhdessä ellei oltu eri vuorossa töissä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
No lapsiperheen arki on vähän toisenlaista näin pakkasten aikaan. Jo muutama vuosi - ennen Hillaakin - on menty vuoro-rytmillä lenkkien kanssa. Toinen vie koirat aamulla, toinen töiden jälkeen ja yhdessä illalla tai arvotaan. Nyt kun pihassa on 1.5m korkea aita ja lähes koko 2500m2 aidattua tilaa, koirat käyvät 2x vuorokaudessa lenkillä. Minun ja lapsen toimesta aamulla, mies hoitaa illan. Harvoin mies ulos ilman jupinaa lähtee. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Aamuisin, kun puen ähisevää naperoa, kuuntelen kiljuvaa paimenkoiraa, tuskailen pakkaslukemien kanssa ja etsin omia ulkovaatteita. Huokailen ja ärsyynnyn. Raahaan rytmiryhmän ulos satoi tai paistoi. <b>Mun ei täydy - vaan mä saan.</b> Saan mennä ulos. Nauttia puhtaasta ilmasta. Saan omaa aikaa vaikka työnnän vaunuja. Saan tarjota lapselleni raitista ilmaa. Saan huoltaa kehoa liikkumalla. En joudu lähtemään aaamulenkille - <i>saan lähteä</i>. Siinä on vissi ero.</div>
<div>
Ja tätä ajattelua yritän siirtää arkeen nyt kokonaisvaltaisesti. Myös miehelle.<br />
<br />
Sormiruokailu on muuttanut pöytämme ääreen - ja saanut, minut, askartelua inhoavan yksilön innostumaan askartelusta. Tein Hillalle oman ruokalista-taulun jotta voin suunnitella etukäteen aina viikon ruuat kerralla. Kuten kuvista näkyy, sotkun määrä on vakio. Mutta äidillä ja Hillalla eritoten on hauskaa, ja se on pääasia! Ja äiti pääsee toteuttamaan itseään kokkailun muodossa, siitä lisäplussaa!<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjplm5nDY4g59YpIHfG127mVvGRcF_u3UMdXWdW8i4isrX_3YMcqSXHBpqmCqQqy2VMuwtuVcm-wbdSgCyMGVWx5g6V57Xswssz33JUrDJByXUB4ymo72jpz_qfi1_68t9aQmwfh5Su9C_U/s1600/IMG_2435-COLLAGE.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjplm5nDY4g59YpIHfG127mVvGRcF_u3UMdXWdW8i4isrX_3YMcqSXHBpqmCqQqy2VMuwtuVcm-wbdSgCyMGVWx5g6V57Xswssz33JUrDJByXUB4ymo72jpz_qfi1_68t9aQmwfh5Su9C_U/s320/IMG_2435-COLLAGE.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Namsmums - bataattivohveli on hyvää</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVDRbZKEHsMalH4qVtNK959p8oSumn2DtVZSXkdK0japvUs1_JK_nw0XNv4E59SZb-44evidLWRJFbvCGZKtyrMfilGmElhV5hAi95L4x0twC2wpu2XdYehAcog8voVV71H4oyWmpL8sWc/s1600/IMG_2467.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVDRbZKEHsMalH4qVtNK959p8oSumn2DtVZSXkdK0japvUs1_JK_nw0XNv4E59SZb-44evidLWRJFbvCGZKtyrMfilGmElhV5hAi95L4x0twC2wpu2XdYehAcog8voVV71H4oyWmpL8sWc/s320/IMG_2467.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Melkein ihan itse!</td></tr>
</tbody></table>
</div>
Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-32939605728416129872018-03-12T13:13:00.002+02:002018-03-12T13:13:36.299+02:00Sormiruokaa ja reseptejäMeidän 6 kuukauden rajapyykki tuli viikonloppuna täyteen. Hetki, kun apunalle pitäisi suuhun saada menemään muutakin kuin tissiä. Kiinteiden ruokien suhteen tuntuu olevan vannoutuneesti kahta koulukuntaa, se on joko soseita tai sormiruokaa.<br />
<br />
Itse en ollut mitenkään kovin ehdottomasti pohtinut mitä ja milloin meillä annetaan. Päätin raskauden aikana, että täysimetän 6 kuukautta jos se onnistuu. Imetystilastot nousuun! Mentaliteetilla.<br />
Se onnistui - ja tästä olen valtavan kiitollinen, ylpeä ja siunattu <3<br />
<br />
Sormiruokailuun perehdyin Hillan kasvaessa. Liityin simppeli sormiruokakeittiö ryhmään ja lueskelin aiheesta. Kuulosti omaan korvaan järkevältä, että lapsi syö itse, samaan aikaan vanhempien kanssa ja lähes samaa ruokaa. Loogista. Tutustumalla kosketellen, haistellen ja hyvällä tuurilla maistellen lapsesta saattaisi tulla ennakkoluulottomampi pikku syömäri. Vrt purkki auki, lusikkaa tsukutsuku ääntä kohti, otappa nyt kiltisti (karkea esimerkki).<br />
<br />
Sopivasti Marjut Ollilla julkaisi kirjansa tämän vuoden alussa (<a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/simppelia-sormiruokailua-9789510430545" target="_blank">Hanki omasi täältä! </a>)ja se lähti samantien ennakkotilaukseen. Sainkin kirjan noudettua lähipostista 6.3 ja sormiruokailu lähti meillä käyntiin 11.3. sunnuntaina.<br />
<br />
Miten se ensimmäinen kerta sitten meni? Hilla istui hienosti ruokaessu kaulassa syöttötuolissaan. Edessä lautasella höyrytettyä porkkanaa, parsakaalia ja banaanin pala. Puistelua, epäluuloisia katseita, käsien levittelyä, ruuan kolaamista käsineen lattialle ja helkkarin paljon lisää koko kehon pudistelua - äidin ja isän totaalisia nauruun repeämisiä. Niin se meni ja murentakaan ei päätynyt suuhun. Onneksi kirjassa luki ne viisaat sanat, kaikki muruset jotka päätyvät suuhun ovat plussaa. Äidinmaito on kuitenkin vuoden ikään asti se pääasiallinen ravinto, kiinteisiin tutustuminen jännittävä matka siinä ohessa.<br />
<br />
Tänään laitoin leivinuuniin Hillalle oman satsin jauheliha-tomaatti-bataatti vuokaa. Ihanaan, sydämen muotoiseen pikkuvuokaan jonka ostin Tigerista. Tämä ei ihan vielä mene maisteluun, mutta saa tehtyä pakkaseen pikku sormiruokailijalle sopivaa ruokaa samalla kun teen meille normaalia arkiruokaa. Samalla tein porkkanalättyjä pellillisen, pääsi syksyllä pakastetut maidotkin käyttöön.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU6lPp-pHgCO7qF5A84CBvXDFQBo_tQGbRIq87dZm6jNbplLATpUyOxivIaQqhwjYvdwfRH2WlvUHAG212mEdyXvmpLxXJ0vnkXKlKddZM8QKFcmbfqrcYdRl2EmZJtm_T_n9GyVTIo9xI/s1600/IMG_2261.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhU6lPp-pHgCO7qF5A84CBvXDFQBo_tQGbRIq87dZm6jNbplLATpUyOxivIaQqhwjYvdwfRH2WlvUHAG212mEdyXvmpLxXJ0vnkXKlKddZM8QKFcmbfqrcYdRl2EmZJtm_T_n9GyVTIo9xI/s320/IMG_2261.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Eilen tein ensimmäisen kerran kotona avokadopastaa, ohje jakoon, oli sen verran toimiva resepti! Valitettavasti tällä kertaa ilman kuvia.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<u>Avokadopasta</u></div>
<div style="text-align: center;">
<u><br /></u></div>
<div style="text-align: center;">
2 kypsää avokadoa</div>
<div style="text-align: center;">
1rkl limemehua</div>
<div style="text-align: center;">
n. 100g cashew-pähkinöitä</div>
<div style="text-align: center;">
1 punasipuli</div>
<div style="text-align: center;">
1 valkosipuli (yksikyntinen)</div>
<div style="text-align: center;">
250g tuorepastaa (meillä oli pinaattituorepastaa)</div>
<div style="text-align: center;">
Basilikaöljyä - oliiviöljykin sopii </div>
<div style="text-align: center;">
Parmesaaniraastetta tms.</div>
<br />
Pilko sipulit pieneksi ja rouhi pähkinät veitsellä. Laita noin 2rkl basilikaöljyä pannulle, kuumenna pähkinä-sipulisekoitusta noin 5min, anna pähkinöiden paahtua hieman. Halkaise avokadot, poista kivi ja kaiva sisus haarukalla kulhoon. Muussaa haarukalla sosemaiseksi, sekoita joukkoon limemehu.<br />
Keitä tuorepasta ohjeen mukaisesti, valuta.<br />
Sekoita pähkinä-sipuliseos avokadososeen joukkoon. Nostele avokadosotku tuorepastan päälle ja ripottele pinnalle parmesaniraastetta. Ja ei muuta kuin nauttimaan!Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4708396697864627164.post-74748230400432717352018-03-10T14:16:00.000+02:002018-03-10T21:37:42.056+02:00Madeira - kyllä!Alunperin meidän piti olla Mauritiuksella. Kaksi viikkoa. Palmuja, valkoista hiekkaa, suppailua turkoosissa vedessä, tissiä apunalle palmujen alla.. Niin miten sitten kävikään.<br />
<br />
Budjetti. Viikoksi olisi rahat riittäneet Mauritiukselle, en suostunut lentämään viikon takia 11h/ suunta. Päätin, että mennään sitten viikoksi edullisemmalle matkalle johonkin lähemmäs. Mietin kanarian saaria. En ole koskaan käynyt, kaverit ja tutut ovat. Omat mielikuvat on lähinnä brittejä, turisteja, ei tietoakaan "alkuperäisyydestä". Ei houkuta. Joten karttaa selailemaan, Madeira, miksi ei? Suht samalla leveysasteella kuin kanaria, joten lämmintä helmikuussakin. Ei Mauritiuksen veroista, mutta ei ainakaan pakkasta. Lentoaika 5h45min, todellisuudessa lensimme sinne 5h15min ja takaisin 5h10min.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Tkg-pTpj1L2xa5BteSfeRtfFMz30_3ZjQCIsaibYfU6ojyjWBSu4qiTINfhPyQrvEJ59Uo44Hf1CkxAiDjSWaqyqPDjzFpkazmEXqxWmw3ijoTzA6w2_iZZH0RMT28QcuIAmuzGzrMrv/s1600/thumb_DSC_0529_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Tkg-pTpj1L2xa5BteSfeRtfFMz30_3ZjQCIsaibYfU6ojyjWBSu4qiTINfhPyQrvEJ59Uo44Hf1CkxAiDjSWaqyqPDjzFpkazmEXqxWmw3ijoTzA6w2_iZZH0RMT28QcuIAmuzGzrMrv/s320/thumb_DSC_0529_1024.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kukkia - niistä Madeira ainakin tunnetaan</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIWCr05eZ4LA_0vNX-NdWlIOG-CIqDcWcty_HiUCYc9B27Jb7lAq9AQuiJwG31tAJ3TdF9hYsFXupMwP1t88yhMReTgXZJ4iJnuY30gsfoCXaKDfm5uY8nmInq_8LPG5mE72-7Iep_cte4/s1600/thumb_DSC_0547_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="724" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIWCr05eZ4LA_0vNX-NdWlIOG-CIqDcWcty_HiUCYc9B27Jb7lAq9AQuiJwG31tAJ3TdF9hYsFXupMwP1t88yhMReTgXZJ4iJnuY30gsfoCXaKDfm5uY8nmInq_8LPG5mE72-7Iep_cte4/s320/thumb_DSC_0547_1024.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kalla - rikkakasvi siellä, meillä kukkakauppa tavaraa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Perehdyin aika vähän Madeiraan etukäteen. Panostin hotelliin jos koko loma menee siellä kökkiessä. 2x lämmitetty uima-allas, puolihoito, merinäköalat huoneesta ja tasokas hotelli. TUI:n valikoimasta speksit täytti Riu Palace. Hinta pisti nielaisemaan kerran tai kaksi, mutta mitäpä sitä ei tekisi poistaakseen en-pääse-Mauritiukselle mielipahaansa. Valmismatkalle, ensimmäistä kertaa. Ei omatoimista seikkailua kentältä hotelliin keskellä yötä. Oppaat, bussikuljetukset ja ateriatkin koneessa. Uusi kokemus se oli tämäkin. Plussana hotellilta Funchaliin ilmainen bussikuljetus useamman kerran päivässä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9CKA9k9FKfV2BCVGgdCliyG-_YP6JyxvnM_xvvXCwixDY7-8LFMyUwCzaWNICdKwo9QJfgw4Mz20BnsF0TI1r97LgD5hSl0OB_wBXf8NW9acNl7bIrnOK8QEeNlVp4E9U_rW_c5_WGHZq/s1600/thumb_DSC_0557_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9CKA9k9FKfV2BCVGgdCliyG-_YP6JyxvnM_xvvXCwixDY7-8LFMyUwCzaWNICdKwo9QJfgw4Mz20BnsF0TI1r97LgD5hSl0OB_wBXf8NW9acNl7bIrnOK8QEeNlVp4E9U_rW_c5_WGHZq/s320/thumb_DSC_0557_1024.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hotelli Canicosta päin kuvattuna</td></tr>
</tbody></table>
Madeira hurmasi meidän molemmat aivan täysin. Saari on pieni, korkeuserot uskomattomia. Maisemat, jyrkät vuoristotiet ja näköalat veivät sydämeni täysin. Turisteja, oli kyllä. Silti koko saari tuntui huokuvan sitä "alkuperäisyyttä". Ruoka oli aivan erinomaisen hyvää. Ihmiset ystävällisiä, todella rakastuneita meidän pikku apunaan. Niin paikalliset kuin turistit. Hotellissa Hilla sai vannoutuneita ihailijoita saksalaisista mummoista ja ravintolan tarjoilijoista. Huonesiivoojatkin kävivät Hillaa ihastelemassa kun käytävällä tulivat vastaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO3_nLUh6xBlsYyJDiLLrX_AEzxBgp_c6pjm3V2-z5DErXFhUubLVsPr3ej_fTgydfqP3pAGUt5zEPL6QDgN8GmUlYOEod9Td2zdmxcPPm1jHGhIFapH2whtgONp6E3aPrGRc-YVE0VlkK/s1600/04605af9-4918-45eb-bbbd-39ce1872bf14.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="679" data-original-width="905" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjO3_nLUh6xBlsYyJDiLLrX_AEzxBgp_c6pjm3V2-z5DErXFhUubLVsPr3ej_fTgydfqP3pAGUt5zEPL6QDgN8GmUlYOEod9Td2zdmxcPPm1jHGhIFapH2whtgONp6E3aPrGRc-YVE0VlkK/s320/04605af9-4918-45eb-bbbd-39ce1872bf14.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tyttöjen hetki - eikai äiti someta..</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
Lämpötila oli ihan super hyvä vauvaa ajatellen. +16 - +21 koko loman. +16 oli myös ihan eri luokkaa kuin Suomen kylmää +16, siellä oli lämmintä vaikka tuuli. Minä, villasukat jalassa läpi vuoden nukkuva vilukissa tarkenin helposti topissa koko viikon. Yhtenä myrskyävänä päivänä vedin villatakkia päälle, kun aallot olivat yli 10m ja vuoristossa tietkin suljettu kelin vuoksi.<br />
<br />
Kävimme yhden kokopäivän kestävän saarikierroksen. Aloitimme <b>Gabo Giraolta</b>, jonka pitäisi olla Euroopan korkein kalliojyrkänne. Maisema oli henkeäsalpaava, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, aivan loistava sää. Jyrkännettä pääsee ihastelemaan myös mereltä käsin Kolumbuksen Santa Maria-laivan kopiolla, tämä kokemus jäi väliin merenkäynnin vuoksi tältä kerralta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO9epM8_2CQ4e1jbpPgYhaSIwMBMfUvx6bTk0xQq6ai9H8ot2KaLt2ZMFHoR457ZTNY1IxuqHcbMjv6t8jd5Zb1Dbhg0BiOlzYfNRB5_iR5wN4H0Iv1GdFd1F3QT1vjGOIu-6YVHdKCk04/s1600/thumb_DSC_0634_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO9epM8_2CQ4e1jbpPgYhaSIwMBMfUvx6bTk0xQq6ai9H8ot2KaLt2ZMFHoR457ZTNY1IxuqHcbMjv6t8jd5Zb1Dbhg0BiOlzYfNRB5_iR5wN4H0Iv1GdFd1F3QT1vjGOIu-6YVHdKCk04/s320/thumb_DSC_0634_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Sieltä matka jatkui <b>Ribeira Bravan</b> kylään, jossa pysähdyimme aamukahville. Ihana, rannalla sijaitseva "pieni" noin 13 000 asukkaan kylä jossa oli myös hiekkarantaa ja upeat jyrkänteet jotka reunustivat kylää jokapuolelta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX2ZXj9BnWmcE-67eewG3qA3-tDY4y0AfPlFQ-BN0kmGVUhgRohZWmIOu3scw6BrkUKoTV537W_I3-_E6KV6IikElurTFXywJkOF_3opOAfPMFKgFZntt5i1K4gDqa9eqjfExgXpBunxfC/s1600/thumb_DSC_0642_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX2ZXj9BnWmcE-67eewG3qA3-tDY4y0AfPlFQ-BN0kmGVUhgRohZWmIOu3scw6BrkUKoTV537W_I3-_E6KV6IikElurTFXywJkOF_3opOAfPMFKgFZntt5i1K4gDqa9eqjfExgXpBunxfC/s320/thumb_DSC_0642_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTQyUU63A5Rq8Md73kcNpgG3fKwSeDP-CsD3AFhmwdX_hBDJM2mnFamzyZQjdq2jMdfcDF1-crZalaYu-0VnuApkA3XWEMqAtNfpdgLnXFmlFO_RVCAe8_3oudNP52fafNknsWGlR6y_5f/s1600/thumb_DSC_0647_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTQyUU63A5Rq8Md73kcNpgG3fKwSeDP-CsD3AFhmwdX_hBDJM2mnFamzyZQjdq2jMdfcDF1-crZalaYu-0VnuApkA3XWEMqAtNfpdgLnXFmlFO_RVCAe8_3oudNP52fafNknsWGlR6y_5f/s320/thumb_DSC_0647_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Täältä suuntasimme seuraavaksi kohti vuoristoa. <b>Encumeada</b>n näköalapaikalta näkee saaren molemmat rannikot. Saa perspektiiviä, kuinka kapea saari Madeira todella on. Lähistöllä oli upea hotelli joka vetää varmasti vertoja maisemien osalta jopa Alpeille. Mitkään sanat tai kuvat eivät tee oikeutta mielestäni tälle paikalle, joten en sen enempää yritä välittää tunnetta joka ylhäällä tuli.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimTt3mw608Bx97gkflWN-3P9QL4QFHsPrYmCRuMKxoEteA7jTE1VFfUqqTD4ULwbUmDYOmIjESwziLFBtSqBAswPj7w7cYPYoccTdWVlKEH4PeRh5p7aU-n53SjGoP_f2dVM5W6XOeBQNP/s1600/thumb_DSC_0672_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimTt3mw608Bx97gkflWN-3P9QL4QFHsPrYmCRuMKxoEteA7jTE1VFfUqqTD4ULwbUmDYOmIjESwziLFBtSqBAswPj7w7cYPYoccTdWVlKEH4PeRh5p7aU-n53SjGoP_f2dVM5W6XOeBQNP/s320/thumb_DSC_0672_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Seuraava etappi oli <b>Sao Vicenten</b> kylä. Kylästä luin etukäteen, että se on ehdottomasti yksi Madeiran kuvauksellisimmista kylistä. Upea, ihana idyllinen paikka. No minä petyin. Muutama talo, täysin hiljainen pieni keskusta, pari turisteille suunnattua kahvilaa, siinäpä se. En löytänyt edes nopeaa syötävää lyhyellä visiitillämme. Maisemat oli hienot, mutta kylä itsessään - minulle olisi riittänyt vilkaisu bussista kun ajoimme kylän läpi.<br />
<br />
Täältä matka jatkui rannikkoa pitkin <b>Seixalin</b> kautta Porto Moniziin. Ajoimme aivan Atlantin vieressä, aallot löivät rantaan, aurinko paistoi ja toisella puolella näkyi vesiputouksia. Totesin, että en päässyt Mauritiukselle, mutta täälläkin on aivan turkoosia vettä. Pysähdyimme pikaisesti ennen Seixalia ottamaan valokuvia, me odottelimme Hillan kanssa bussissa, neiti nukahti juuri tissille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4yWNEayo3i6Ela2Yww9j_KeAP1uBQsjL9ZbAkJg5h5rfXPnFhaYH0rB_Ox2uFmfyCE_yR_MITqF-3B6Of-zoIw6PpoOr0QCFCcPEfg0hppAtYs-KYlp9YEov2pl2MOlEpWUdtbHbtwJg0/s1600/thumb_DSC_0708_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4yWNEayo3i6Ela2Yww9j_KeAP1uBQsjL9ZbAkJg5h5rfXPnFhaYH0rB_Ox2uFmfyCE_yR_MITqF-3B6Of-zoIw6PpoOr0QCFCcPEfg0hppAtYs-KYlp9YEov2pl2MOlEpWUdtbHbtwJg0/s320/thumb_DSC_0708_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigr75a6Cga-759qMcFgREnzwuZOUcwh-LmSgmC7Gvud6zZbGj-iOQn9Gis2z6Xv76HYSWMCTah6wjs5DneV1bpY-ITgAYq3tKDkQyUq-4X0EVYl6AYntDiUTf2EBOF7jAwVyOXfG-HzeGw/s1600/thumb_DSC_0711_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigr75a6Cga-759qMcFgREnzwuZOUcwh-LmSgmC7Gvud6zZbGj-iOQn9Gis2z6Xv76HYSWMCTah6wjs5DneV1bpY-ITgAYq3tKDkQyUq-4X0EVYl6AYntDiUTf2EBOF7jAwVyOXfG-HzeGw/s320/thumb_DSC_0711_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Sitten <b>Porto Moniz</b>. Laava-altaita, kylä aivan meren äärellä. Söimme pikaisen lounaan (espada-kalaa, se musta neulanterävät hampaat omaava syvänmeren peto joka on hyvin paikallista ruokaa), joka oli ihan ok. Espada ei mielestäni maistunut normaalia vaaleaa kalaa kummemmalta, mutta ei siinä valittamistakaan ollut. Ihastelimme laava-altaita joissa osa porukasta kävi uimassa. Kokeilin kädellä, ei mielestäni ihan niin lämmintä kuitenkaan, että uimaan olisin uskaltanut. Voin kuvitella, että kesällä paikka on aivan täynnä, tätä opaskin sanoi. Altaat muistuttavat sillipurkkeja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaya11KBSF-ZjCcADuJNRXsMR6P2m2Th-yF5AlW4u9iOoTMeNCS_87CKFLNCO9p898IDFkCurcdKTbuUM6OVt4ENU4znltFAcJODVryqJ1ZasBZfcgBCQVoJvdGbOQIvr6OovM-0Mn8DZE/s1600/thumb_DSC_0735_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="724" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhaya11KBSF-ZjCcADuJNRXsMR6P2m2Th-yF5AlW4u9iOoTMeNCS_87CKFLNCO9p898IDFkCurcdKTbuUM6OVt4ENU4znltFAcJODVryqJ1ZasBZfcgBCQVoJvdGbOQIvr6OovM-0Mn8DZE/s320/thumb_DSC_0735_1024.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTCPoJdnCERQV8MtzeOg_VEa-6i4pnLQObmasAJvNQjekyNXnGxYpymRB7Ad6gfMv49jyQspxQZLLRat5WorOX1RDk6ZXtDwrTPc5a3YEIjrReu99XeErkPqBV8GRpcD7w2OKW_T5-LGCD/s1600/thumb_DSC_0745_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTCPoJdnCERQV8MtzeOg_VEa-6i4pnLQObmasAJvNQjekyNXnGxYpymRB7Ad6gfMv49jyQspxQZLLRat5WorOX1RDk6ZXtDwrTPc5a3YEIjrReu99XeErkPqBV8GRpcD7w2OKW_T5-LGCD/s320/thumb_DSC_0745_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidjmkoWScljXFpsQbstSBNSemabPALqtDeQzJoayOcyhsNpa3Rt1ukdui_uLhtJiDKoYltsSM2d1yT_v6WqBnMBkHciKb2jHhR4l4NVz0WitE_xuMIf4nPktr5Z6933tocodZzRniN3NcX/s1600/thumb_DSC_0765_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidjmkoWScljXFpsQbstSBNSemabPALqtDeQzJoayOcyhsNpa3Rt1ukdui_uLhtJiDKoYltsSM2d1yT_v6WqBnMBkHciKb2jHhR4l4NVz0WitE_xuMIf4nPktr5Z6933tocodZzRniN3NcX/s320/thumb_DSC_0765_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
Täältä matka jatkui vuoristoon, kävimme 1400 metrin korkeudessa, näimme paikallisia lehmiä joita ylängöllä elää. Opas kertoi, että Suomessa kuvaamme poroja Lapissa, täällä on sama juttu lehmien kanssa. Ainoa paikka oikeastaan jossa lehmiä koko Madeiralla on. Siellä ne vaeltelivat vapaana autojen seassa. Ylhäällä oli hurja sää, tuuli, satoi vettä, pilvet olivat meidän alapuolella. Isämies kävi ottamassa pari kuvaa, me pysyttelimme bussissa Hillan kanssa. Tästä palattiin lähelle lähtöpistettä, <b>Camara de Lobosin</b> pieneen kalastajakylään seuraamaan ponchan valmistusta paikalliseen pubiin. Poncha on Madeiran kansallisjuoma, vähän kuin koskenkorva meillä. Juodaan iloon, suruun, ja mihin tahansa kissanristiäisiin, aina on hyvä syy juoda Ponchaa. Valmistus oli hauskan näköistä, mehut sekaisin, hunajaa, oma Poncha tikku jolla vatkaamalla hunaja liukenee mehujen sekaan ja lopuksi sokeriruokorommia. Sillain sopivasti. Lisää sekoitusta, laseihin ja ääntä kohti! Seuraava etappi oli paluu hotellille, illalliselle ja nukkumaan. Päivän retki maksoi 52e /hlö joka oli mielestäni todella edullinen, se sisälsi kuljetukset, suomenkielisen oppaan sekä lounaan. Lounaalla oli alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka kahveineen, sekä juomat. Vettä ja pullolliset paikallista punaviiniä sekä valkoviiniä. Hillasta ei maksua mennyt lainkaan.<br />
<br />
Retken lisäksi kävimme omatoimisesti kasvitieteellisessä puutarhassa yhtenä päivänä. Harmi, että silloin satoi. Puutarha oli toki sateellakin hieno, mutta suurin hohto jäi ilman vuoksi vähän pimentoon. Polut jotka menivät jyrkänteen reunalla olivat kyllä vaikuttavat. <b>Funchaliin</b> tutustuimme kahdesti kävellen pitkin katuja. Funchal oli mielestäni aivan ihana pääkaupungiksi. Ihmisiä ja turisteja oli, mutta ei tungokseksi asti. Koska kaupungin keskusta on verrattain pieni, siellä oli omanlainen, viipyilevä tunnelma. Kapeat mukulakiveä tai mosaiikkia olevat kadut, paljon pikku putiikkeja ja kahviloita. Kaapelihissillä oli tarkoitus mennä käymään Monten kylässä, mutta hissit olivat sään vuoksi suljettuna silloin kun meillä oli sinne tarkoitus mennä. Harmi!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTMGOhrTiXEX13Yw37RUc5cJ3kvF4rgdL84pNz7osEshQASb6Dd-zTAxZPxEdTflsHLkrOFVcdSzPoTjQRcfYNrnbs473S1zUzbZW08q_3K1bp7-a7ucYwXMI6pgC7RUmPc40BJobVx8L5/s1600/thumb_DSC_0945_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTMGOhrTiXEX13Yw37RUc5cJ3kvF4rgdL84pNz7osEshQASb6Dd-zTAxZPxEdTflsHLkrOFVcdSzPoTjQRcfYNrnbs473S1zUzbZW08q_3K1bp7-a7ucYwXMI6pgC7RUmPc40BJobVx8L5/s320/thumb_DSC_0945_1024.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<br />
<b>Mercado dos Lavradores</b> eli kauppahalli oli paikka jonne ehdottomasti Funchalissa halusin. Perjantaisin ja lauantaisin tänne tulevat paikalliset maanviljelijät ympäri saarta myymään omia tuotteitaan. Harmiksemme pääsimme tänne vasta maanantaina. Kauppahalli oli käymisen arvoinen, mutta Barcelonan kauppahallin jälkeen jäi hieman mitätön maku. Plussaa maistelusta! Söin ananasbanaania (kannattaa maistaa, jos jossain tämä on mahdollista, älyttömän hyvää!) sekä kuutta eri passionhedelmää. Opas kertoi lauantain retkellä, että kauppahallissa on turisteille omat - järkyttävän korkeat - kilohinnat, joten hedelmien ostamista täältä kannattaa harkita kahdesti. No passionhedelmissäkin kilohinta lähenteli 20 euroa, joten mitään emme täältä ostaneet.<br />
<br />
Hotellimme oli <b>Canico de baixon</b> kylässä, jossa ei käytännössä ole mitään. Alue on loma-asuntoja ja pari hotellia käsittävä rantakaistale. Löytyi sieltä pari ravintolaa ja supermercadoa kyllä. Pari kilometriä ylempänä on varsinainen Canicon kylä jonne kävelimme yhtenä päivänä. Lähes pystysuoraa mäkeä ylös. Olisi jäänyt menemättä jos minun olisi pitänyt työntää rattaita, nousua nousun perään. Isämies oli aivan hiestä märkä. Jalkakäytävät olivat hätäisesti sen levyiset, että rattailla mahtui menemään. Kävimme syömässä Espetada-varrasta Canicossa, ruoka oli hyvää ja edullista. Ostettiin postikortit, käytiin isommassa marketissa ja ihastelemassa kylän keskellä olevaa kirkkoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLD72oB8OTPlRYSBQEwWqoYgWgD-s5TKu4gnCulLmge6zA70agF9nqT79XPKESJWau0VGIefxu4a5t_WkzpIOM3B0pKFI4tL-_kkWUyMKDYj_NDf00yvfcCV4DZMcVxvCdESE339Ri0wBJ/s1600/thumb_DSC_0610_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="724" data-original-width="1086" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjLD72oB8OTPlRYSBQEwWqoYgWgD-s5TKu4gnCulLmge6zA70agF9nqT79XPKESJWau0VGIefxu4a5t_WkzpIOM3B0pKFI4tL-_kkWUyMKDYj_NDf00yvfcCV4DZMcVxvCdESE339Ri0wBJ/s320/thumb_DSC_0610_1024.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aamun aurinko</td></tr>
</tbody></table>
Yhteenvetona Madeira on maa, jonne voin suositella matkustamista. Ei välttämättä hiekkarantoja tai rantalomaa kaipaaville, sillä siihen soveltuvia rantoja Madeiralla ei juuri ole. Porto Santon saarella hiekkarantoja on 9km ja sinne pääsee Madeiralta joko laivalla tai pienkoneella, ilmeisesti paikalliset menevät sinne tai Porto Monizin laava-altaille uimaan.<br />
<br />
Maisemat ovat jotain aivan mieletöntä. Tasaista maastoa on lähinnä vuoristossa ylängöllä, muuten henkeäsalpaavia korkeus-eroja ja jyrkänteitä, vuorenhuippuja. Levada reitit jäivät meiltä kokonaan käymättä ja siinä on jo riittävä syy palata joskus Madeiralle. Ruoka oli hyvää joka paikassa, kertaakaan emme saaneet huonoa ruokaa. Hinta-taso ei mielestäni ollut kovin kallis, ehkä mielessä oli Sitgesin överihintainen loma vuoden takaa (jonka olisi rehellisesti voinut vaikka jättää tekemättä).<br />
Funchalissa rattaiden kanssa liikkuminen onnistuu vielä, mutta lähtökohtaisesti lapsen kanssa matkustaminen Madeiralla rattaiden kanssa ei ole paras vaihtoehto. Jalkakäytävät ovat todella kapet ja puuttuvat välillä kokonaan. Kadut ovat mukulakiveä, mosaiikkia tai laattaa - ei mitenkään kovin tasaisia siis. Ja korkeuserojen takia välillä mennään lähes pystysuoraan ylöspäin, joten ruista pitää olla ranteessa jos rattaita työntää. Muuten lapsiperheille mielestäni otollinen paikka, ja paljon meidänkin lennolla lapsia oli. Portugalissa on myös laki joka takaa lapsiperheille etuoikeuksia. Esimerkiksi turvatarkastukseen, lähtöselvitykseen ja koneeseen pääsimme ensimmäisenä. Hotelliin kirjauduttaessa meidät otettiin ensimmäisenä tiskille, vaikka muita oli valmiiksi jo tiskillä odottamassa. Kaupassa eräs rouva ohjasi meidät edelleen ja höpötti bebestä. Erittäin lapsiystävällinen maa siis! Miinusta vain hoitopaikkojen puuttumisesta ravintoloiden vessoissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBZ2xNHsFeH0gf5cWLVch72avU4FO77FKULJWgJHunxHV8N28M6EDopJ2K86WuM8iRWTTOxsyKDBYFsBC4Lz8u6bhSFPkBoWffgIdhd1sEsqT5WKHDubOlWcdKqXJWyWB0z0ha3_IkmlBH/s1600/thumb_DSC_0586_1024.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1086" data-original-width="724" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBZ2xNHsFeH0gf5cWLVch72avU4FO77FKULJWgJHunxHV8N28M6EDopJ2K86WuM8iRWTTOxsyKDBYFsBC4Lz8u6bhSFPkBoWffgIdhd1sEsqT5WKHDubOlWcdKqXJWyWB0z0ha3_IkmlBH/s320/thumb_DSC_0586_1024.jpg" width="213" /></a></div>
<br />
<br />
En osaa eritellä tarkemmin, mikä Madeiralla minut eritoten hurmasi, mutta tiedän, että tänne haluan vielä palata, aivan ehdottomasti.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl5hz51PQaw2bpJ76wL2NHJYQeZlS2xdNDtEsJ98z_2FC0U8BOEoCzC-NCCzHxJDDRMM3G2eIdHj4wptziv91LmdxebkgGeSaA5L_K8g2oNnstO2ZLn280RP6P0Y-sqq5IMUnp-LV7AI-E/s1600/131ef2b3-62ab-43d4-b983-093b26e38e20.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl5hz51PQaw2bpJ76wL2NHJYQeZlS2xdNDtEsJ98z_2FC0U8BOEoCzC-NCCzHxJDDRMM3G2eIdHj4wptziv91LmdxebkgGeSaA5L_K8g2oNnstO2ZLn280RP6P0Y-sqq5IMUnp-LV7AI-E/s320/131ef2b3-62ab-43d4-b983-093b26e38e20.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><3</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />Tuurimarttahttp://www.blogger.com/profile/01480059289587855638noreply@blogger.com0