On ollut kiva palata 2017 teksteihin uudelleen, kun sylissä tuhisee vähän yli kolmen viikon ikäinen pieni ipana. Tähän blogihiljaisuuden väliin mahtui mm. Sekundaarinen lapsettomuus, paluu töihin, valmistuminen. Plussa, korona, hyperemeesi ja synnytyspelko. Näistä ehkä kirjoitan omia postauksia fiiliksen mukaan.
Nyt kuitenkin haluan jättää myös tästä toisesta pienestä muistoja kirjoitusten muodossa, joten.
Hän on ihan oma persoona. Niin erilainen ja samanlainen kuin isosisko. Hän syö nopeasti, ei harrasta tuntien maraton imetyksiä. Nukkuu pääosin vain sylissä ja pystyasennossa, vaunuissa sen ajan kun ne liikkuvat. Toisina öinä hän syö ja jatkaa unia, usein kuitenkaan ei. Hänet täytyy syötön jälkeen röyhtäyttää, ja hän saattaa jäädä kukkumaan tunniksi tai kahdeksi, kunnes nukutan pystyasennossa syliin.
Perhepedissä oli jälleen tarkoitus nukkua, sillä se todettiin jo esikoisen aikana parhaaksi ratkaisuksi. Kuitenkin hänellä nuo röyhtyt kiusaa sen verran paljon, että kasattiin pinnasänky viereen ja nostettiin kohoasentoon. Yleensä hän nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän ja loppuyön vieressä. Hän ei juuri myöskään selällään viihdy joten sylissä saa kantaa. Toisaalta tämä hetki on niin kovin lyhyt joten yritän nauttia tästä. Pian hän viihtyy enemmän lattialla ja tutkimassa maailmaa kuin sylissä.
Imetys sujuu jälleen, onneksi, erittäin hyvin. Maito tulee turhan paineella ja se aiheuttaa ehdottomasti enemmän harmia kuin esikoisen kohdalla. Myöskään tiheää imua en ole vielä havainnut vaikka 3 viikon rajapyykki on ohitettu. Alussa hän söi 4-5h välein, nyt reilun viikon ajan syöttövälit vaihtelevat tunnin ja neljän välillä. Hän syö myös kovin pikaisesti, 5-15min ja hän on valmis.
Arki kahden lapsen äitinä on ollut tähän asti rentoa. Isämies hoitaa esikoista enemmän ja me olemme vauvan kanssa pesineet. Olen onneksi päässyt myös esikoisen kanssa tekemään kahden juttuja ja hän on kaikinpuolin ihanasti ottanut isosiskon roolin.
Rytmiä vauvalle emme ole vielä saaneet juuri minkäänlaista. Hieman huvittuneena luin, miten olemme jo muutaman viikon iässä saaneet esikoiselle aamu- ja iltarutiinit. Tämän pienen kanssa ollaan menty selvästi rennommalla otteella.
Iltaisin hän nukkuu yleensä sylissä sohvalla. Nyt olemme skarpanneet ja laittaneet jopa yöpuvun ja tehneet iltapesut joka ilta. Ja aamuisin esikoisen päiväkotiin vieminen rytmittää luonnollisella tavalla meidän aamuja. Toisaalta luulen, että toisen kanssa rytmi löytyy enemmän omalla painolla, kun kotona on jo yksi lapsi.
Näihin tunnelmiin, kohti ristiäisiä ja joulua!
