Pikkusisko

On ollut kiva palata 2017 teksteihin uudelleen, kun sylissä tuhisee vähän yli kolmen viikon ikäinen pieni ipana. Tähän blogihiljaisuuden väliin mahtui mm. Sekundaarinen lapsettomuus, paluu töihin, valmistuminen. Plussa, korona, hyperemeesi ja synnytyspelko. Näistä ehkä kirjoitan omia postauksia fiiliksen mukaan.

Nyt kuitenkin haluan jättää myös tästä toisesta pienestä muistoja kirjoitusten muodossa, joten.

Hän on ihan oma persoona. Niin erilainen ja samanlainen kuin isosisko. Hän syö nopeasti, ei harrasta tuntien maraton imetyksiä. Nukkuu pääosin vain sylissä ja pystyasennossa, vaunuissa sen ajan kun ne liikkuvat. Toisina öinä hän syö ja jatkaa unia, usein kuitenkaan ei. Hänet täytyy syötön jälkeen röyhtäyttää, ja hän saattaa jäädä kukkumaan tunniksi tai kahdeksi, kunnes nukutan pystyasennossa syliin.

Perhepedissä oli jälleen tarkoitus nukkua, sillä se todettiin jo esikoisen aikana parhaaksi ratkaisuksi. Kuitenkin hänellä nuo röyhtyt kiusaa sen verran paljon, että kasattiin pinnasänky viereen ja nostettiin kohoasentoon. Yleensä hän nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän ja loppuyön vieressä. Hän ei juuri myöskään selällään viihdy joten sylissä saa kantaa. Toisaalta tämä hetki on niin kovin lyhyt joten yritän nauttia tästä. Pian hän viihtyy enemmän lattialla ja tutkimassa maailmaa kuin sylissä. 

Imetys sujuu jälleen, onneksi, erittäin hyvin. Maito tulee turhan paineella ja se aiheuttaa ehdottomasti enemmän harmia kuin esikoisen kohdalla. Myöskään tiheää imua en ole vielä havainnut vaikka 3 viikon rajapyykki on ohitettu. Alussa hän söi 4-5h välein, nyt reilun viikon ajan syöttövälit vaihtelevat tunnin ja neljän välillä. Hän syö myös kovin pikaisesti, 5-15min ja hän on valmis.

Arki kahden lapsen äitinä on ollut tähän asti rentoa. Isämies hoitaa esikoista enemmän ja me olemme vauvan kanssa pesineet. Olen onneksi päässyt myös esikoisen kanssa tekemään kahden juttuja ja hän on kaikinpuolin ihanasti ottanut isosiskon roolin. 

Rytmiä vauvalle emme ole vielä saaneet juuri minkäänlaista. Hieman huvittuneena luin, miten olemme jo muutaman viikon iässä saaneet esikoiselle aamu- ja iltarutiinit. Tämän pienen kanssa ollaan menty selvästi rennommalla otteella.

Iltaisin hän nukkuu yleensä sylissä sohvalla. Nyt olemme skarpanneet ja laittaneet jopa yöpuvun ja tehneet iltapesut joka ilta. Ja aamuisin esikoisen päiväkotiin vieminen rytmittää luonnollisella tavalla meidän aamuja. Toisaalta luulen, että toisen kanssa rytmi löytyy enemmän omalla painolla, kun kotona on jo yksi lapsi.

Näihin tunnelmiin, kohti ristiäisiä ja joulua!

Vaatemullistus ja hidasta muutosta

Olen pikkuhiljaa vaihtunut "henkkamaukka" shoppailijasta merkkivaatteiden shoppailijaksi. Siis juuri sellaiseksi, mitä en ikinä halunnut olla, tai karsastin jo ajatuksen tasolla. T'ämä johtui yksin siitä, että monet merkkituotteita käyttävät ihmiset joita olen tavannut, eivät käytä niitä yksin laadun tai ulkonäön vuoksi, vaan egon jatkeena ja "pröystäilläkseen". Ja vanha sananlasku sen jo kertoo, rumat ne vaatteilla koreilee. Ikäänkuin tuote tai sen hinta, määrittäisi ihmisen arvon.

Neljä paitaa joiden arvo on enemmän kuin koko vaatekaappini yhteensä 

Vaatteisiin kuitenkin liittyy nykyään todella vahvasti eettisyys ja hiilijalanjälki. Ihmiset hamstraavat paljon ja halpaa, hikipajat rullaavat ja dokumenteissa paljastuu myös samaa ongelmaa merkkituotteiden kohdalla. 100 dollaria maksava miestenpaita on valmistettu köyhien maiden hikipajalla naurettavan halvalla. On vaikea luottaa vaatteen eettisyyteen. Vaatteista syntyvä jätekuorma ja valmistusprosessi kuormittaa luontoa huomattavasti enemmän kuin autoilu ja sen päästöt. Silti, autoilun päästöjen kompensoiminen on kokoajan tapetilla, mutta vaatteiden ei?

Ennen kun minulla taloudellisesti oli paljon tiukempaa, ja budetti uutta paitaa ja housuja ostaessa yhteensä 20 euroa, oli vaikea lähteä ostamaan merkkituotteita. Tuolla summalla olisin saanut ehkä yhden hihan, ei kovin kannattavaa.

Olen siksi yrittänyt antaa itselleni synninpäästöä. Olen toiminut olosuhteiden ja tilanteiden mukaan. Nyt myös oma ajatusmalli ja ympäröivä yhteiskunta on muuttunut. Kierrättämistä suositaan, ja kulutushysteriaa karsastetaan. Itse pyrin nyt ensisijassa ostamaan vaatteet käytettynä. Torissa, vahankaytetty.fi:ssä ja facebookissa pyörii todella edullisesti laadukkaita ja hyväkuntoisia vaatteita. Ensisijassa suosin ehdottomasti kotimaista, ja kotimaassa valmistettua, koska sen eettisyydestä voi olla varmempi kuin ulkomaisten merkkien. Lisäksi käytetyn vaatteen kemikaalikuorma on huomattavasti uutta tuotetta pienempi, ja tätä arvostan eritoten lapsen vaatteiden kohdalla.

Nyt karsin voimakkaasti omia vaatteita ja lapsen. En heittänyt mitään pois. Miehelle rikkinäiset autotalliin räteiksi, siellä niitä kuluu. Mitä ei kehtaa myydä lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Myyntikuntoiset laitoin vahankaytetty.fi sivulle. Jos eivät mene kaupaksi, ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, eli turhaa roskaa niistä ei tule. Pyrin nyt myös pitämään vaatemäärän pienenä. Muutama laadukas paita ja housut, lapsella muutama enemmän, koska vaatteita joutuu toisinaan vaihtamaan päivän aikana useamman kerran. Silti, lapsikaan ei tarvitse 15 paitaa ja 20 kappaletta housuja. Jatkossa ostan vähemmän, tarpeeseen ja laatua. Jos en pidä jotain, myyn tai annan pois.

Lapsen pitkähihaiset, merkit ja markettimallit sulassa sovussa

Pyrin laajentamaan tätä myös koko kotiimme. Olen vuosia kadehtinut ystäväni (terkkuja vaan Karoliina :D ) kotia. Hänellä on järjestys ollut aina kohdallaan. Ymmärrän, että itsellä tämä tavaran paljous johtuu pitkälti tottumuksesta. Olen tottunut säästämään sen ja tuon, jos niitä joku päivä... Nyt olen pysähtynyt miettimään, että 130 neliön talossa ei mahdu olemaan järkevästi 3 ihmisen ja 2 koiran tavarat, vika ei voi olla enää säilytysjärjestelmissä vaan tavaran määrässä. Konmaritus on ehkä pinnalla, mutta minä koen lähinnä olevani raivaaja, raivaan systemaattisesti turhan pois ja pyrin säästämään sen mitä tarvitsen. Ja kyllä, huomaan nyt jo, että halu saada heitettyä yhä enemmän pois on tosi kova. En silti halua roskata, eli heittää kaatopaikalle hyvää tavaraa, vaan kierrättää järkevästi kaiken minkä voin, koska sekin, turha roskaaminen siis, kuormittaa luontoa. Ekologisuus edellä.

Ihan vain kuva, hän tekee yhtä lempipuuhaansa, lukee

Muuten meillä on sairastettu ja valvottu. Niistä ei mitään kovin kivaa tai positiivista ole kirjoittaa, joten en kirjoita. Jokainen tietää miten tympivää univelka ja viikkojen sairastelu on.

Terveenä ehdittiin käydä pulkkailemassa ja nähtiin jo pajunkissoja

Positiivistakin mahtui, ystävä oli taaperonsa kanssa meillä viikonlopun yökylässä, ihana vkl, otetaan ehdottomasti joku kerta uusiksi! <3

Aurinko

Kasvis vai vege, lihansyöjästä tiedostavaksi

Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen, kun valitsin manteli”kermaa” kaupan hyllyllä. Mennään ajassa taaksepäin 2 vuotta eikä manteli, kaura tai muunkaan ”epäkerman” ostaminen olisi käynyt mielessäkään. Miten tähän tultiin?

Wokin pohja

Ennen apunaa meillä syötiin hyvin pitkälti lihaa 7x viikossa. Kumpikin oli tottunut siihen kotona ja sillä mentiin. Kasvisruokaa oli syöty ehkä koulussa ja se yleensä oli hajutonta ja mautonta. Sianlihaa aloin vähentää jo aiemmin meidän ruokavaliosta mutta lihaa ylipäänsä en.

Sitten tuli vauva, ja iän karttuessa pohdinta mitä ravintoa haluan tarjota pienelle ihmiselle jonka makumatka maailmaan on ”tyhjä taulu”. Koska en ole itse saanut kovin terveellisen ruuan mallia kotoa, ja mies vielä vähemmän, halusin sellaisen omalle lapselle antaa. Eli kasviksia, paljon ja hyvää kasvisruokaa. Sitähän piti sitten opetella tekemään ja samalla vähentää omaa lihansyöntiä. Minusta on epäeettistä vaatia lapselta jotain, mihin itse ei omalla esimerkillä pysty.

Ruuanlaittoa taaperoturvallisesti samalla kuin lämmitetään

Arkea nopeuttavia ratkaisuja: Kiehuvalla vedellä kypsyy lasinuudelit ja pieni määrä herneitä taaperolle samassa kulhossa

Sitten taaperolle tuli oireilua lehmänmaidosta, kauramaidosta/ ja kermasta. Hyväksi havaitut ja minun suosimat tuotteet menivätkin pannaan. Mihin nyt tehdään makaronilaatikko tai pataruoka joka kaipaa sitä jotain? Kun lettuja ei voi tehdä lehmänmaitoon, raejuusto jää kaupan hyllylle ja äiti on taas uuden opettelun edessä. Mantelikerma /maito menee nyt kokeiluun kun seuraavan kerran on tarve saada "sitä jotain" taaperon ruokaan. Puurot meillä tehdään aina veteen joten siinä ei ongelmaa ole. 

Samalla vege on nostanut päätään; eikä varmasti vähiten ilmastonmuutoksen myötä. Itse en ole vielä edes ihan 100% sinut kasvisjuttujen kanssa, joten vege on vielä enemmän utopiaa. En ole myöskään kokenut tarvetta ”vegeillä”. Kuitenkin testissä meillä on ollut jo vegetuotteita myös puolihuomaamatta: kuten falafel pyörykkä ainekset. Jotka oli äärimmäisen helppoja ja hyviä, iso miinus hiivauutteen käytöstä. Ei sovi kovinkaan monelle migreeniä sairastavalle. Tästä laitoinkin palautetta Soyappetitille. Toisaalta hiivauutteen on myös tarkoitus huijata aivot uskomaan, että se mitä syöt on hyvää ja tarpeellista. Hiivauutetta löytyykin usein sipseistä ja kaikista eri mausteseoksista. Vinkki, koittakaapa etsiä liemikuutioita tai fondia, jossa tätä ei ole, menee nimittäin hetki hyllyllä pakkauksia selatessa. 

Mutta näin meillä. Punaista lihaa menee ruokana ehkä kerran viikossa, ja mieluummin nautaa kuin possua. Kanaa vähän useammin, kalaa ja katkarapuja myös. Kasvisruokaa ja kasviksia joka aterialla eri muodossa. Isäntä syö vielä leikkeleitä itse olen niistä jo luopunut ja vähentänyt juustoviipaleiden määrää leivän päällä. Hummusta sen sijaan olen ostanut leivälle toisinaan laitettavaksi ja tutustunut tosiaan eri kasvikerma vaihtoehtojen ihmeelliseen maailmaan.

Lisänä sopassa vielä ”ei lisättyä sokeria tai mehutiivisteitä eikä juurikaan suolaa” taaperon ruokavaliossa. 

Joskus tuntuu, että tuoteselosteiden luku on aikaavievää puuhaa. Toisaalta tiedostaminen on palkitsevaa, ja sen huomaaminen mitä kaikkea meidän ravintoon ”ujutetaan” ihmisten tietämättä. Kuten vauvojen soseissa joissa osassa on lisättyä sokeria, 4kk vanhalla vauvalle, mielestäni todella hurjaa ja ikävää.

Ystäväni huolsi minun ruhtinaallisen hintavat (kahvipaketti...) sukset, jotka eivät luistaneet yhtään mihinkään. Kävimme kerran hiihtämässä ja inhosin sitä yhtä paljon kuin kouluaikana. Päätin kuitenkin ennen suksien hankintaa, että minä tykkään hiihtää. Opettelen, haluan oppia ja tykkään. Ja tänään tykkäsin. Oli aivan ihanaa luistella menemään yksin ladulla kun sukset toimivat, keho toimi ja tiesin olevani vasta toista kertaa suksien päällä. Ymmärrän erittäin hyvin, miten niin monen lapsen ja nuoren ilo hiihtoon tapetaan huonoilla välineillä, itse sen nyt kokeilin. Valitettavasti, tämä jos mikä, on täysin välineurheilulaji.

Ladulle!

Mitä kamalampi sää, sen paremmin nukuttaa, 3h päikkäritt lumisateessa

Äitin tukkakuva

Tajusin, taas kerran, että kampaajalla käynnistä on kulunut kohta 1.5 vuotta aikaa. Todella, vuotta. Toisaalta hiuksissa isoin miinus on haperot latvat. Väriin olen jo tottunut, ja isäntä tykkää, että pitää olla pitkät hiukset. Sitä ne on, taapero onnistuu jo niihin ajoittain sotkeutumaan. Katsotaan milloin saan aikaiseksi mennä kampaajalle. Yksi syy ehkä käymättömyyteen, on se, etten ole tähän ikään mennessä löytänyt järkevän hintaista ja miellyttävää luottokampaajaa. 

Väsynyt viikko ja taaperon pizza

Meillä meni viikko taas erittäin huonoilla unilla. Taaperolla on kiinteiden aloituksesta asti tullut kausittain mahaongelmia, ja sellainen sitten tuli taas viime viikolla. Tiistaina sai raejuustoa jonka takia selkeästi itkettiin mahakipua ti-ke yö. Ke tein meille Elovenan kauramurusta bolognesekastikkeen ja sekään ei sitten sopinut, isäntä sanoi että turvottaa mahaa ja taapero oireili pari yötä tätä. Ensimmäinen lähellekään normaali yö oli la-su välinen yö. Siihen asti herätyksiä oli yössä 4- lukematon määrä. Perjantai iltana menin sänkyyn 22:30 itkevän taaperon viereen, annettiin särkylääkettä ja otin tissille jos helpottaisi. No eipä juuri, heräsi 2h välein koko yön läpi.

Aamulenkki, Fado pääsi vetohommiin uusien valjaiden myötä

Enää kun ei hormonit tai muukaan "pelasta" niin itsellä kestää ihan tolkuttoman kauan palautua huonoista öistä. Nyt alkaa olla vähän normaalimpi fiilis kun sain viikonloppuna aika reilusti omaa aikaa ja viime yönä nukkua 23:15-05:45 ilman yhtään herätystä. Lehmänmaito meillä kokonaan on pannassa nyt siis ja pohditaan tuota kauraa. Kaurapuuroa saa joka aamu ja sen kestää ongelmitta. Kerran olen tehnyt ruokaa kauramaidosta ja silloin oireili myös mahaa. Juttelin ystäväni kanssa jolla on keittiötaustaa enemmänkin, ja pohdimme, onko muu käyttämämme kaura niin "käsiteltyä" että siksi taapero ei sitä kestä? Hiutaleet tulevat viereisestä kunnasta lähimyllyltä, käytän aina samoja kaurahiutaleita en siis edes kaupan vaan suoraan lähituotettuja, jos niiden prosessointi on vähäisempää ja sen takia niitä taapero sietää? Mene ja tiedä. Yhtä arvailua ollut kohta vuoden nämä mahaoireilut. Seuraava askel on varmaan pitää orjallisesti kuukauden ajan ruoka ja kakkapäiväkirjaa, jos löytyisi joku syy-yhteys, selkeä siis.

Eniten harmittaa väsymyksessä se, ettei jaksa olla taaperon kanssa kunnolla. Itseä väsyttää ja ärsyttää, toinen on väsynyt ja kipeä valvomisesta. Kaikkia siis ketuttaa ja yhteentörmäyksiä tulee. Siivoan ja järjestelen hirveällä teholla, koska se on ainoa asia johon voin "vaikuttaa" kun yöuniin en. Ikäänkuin se yhtään helpottaisi väsymyksessä, että tekee kotona yksin kaiken ja marttyyrimaisesti kiukuttelee miehelle kun hän ei osallistu. No vaikeaa on osallistua, jos emäntä on tehnyt aivan kaiken toisen työpäivän aikana.

Taaperon oma pizza

Tosiaan en kotona tee juuri koskaan pizzaa, koska en osaa tehdä itseni mielestä riittävän ohutta ja rapeaa pohjaa. Nyt onnistuin ensimmäistä kertaa koskaan. Tein pohjan seuraavalla ohjeella ja paistoin leivinuunissa, 300 astetta ja 5-10 min. Taaperon pizza paistui arinalla 5 minuutissa, meidän aikuisten pizzat tein pellillä jonka kuumensin ensin leivinuunissa ja sitten 10 minuuttia uunissa paistumassa. Ei täysin pizzeria tasoista, mutta nyt ei enää olla kovin kaukana siitä!

4dl +40c asteista vettä

2tl kuivahiivaa

1dl 00-pizzajauhoja

3rkl öljyä

1tl suolaa

1tl sokeria

Vehnäjauhoja

Sekoitin ensin veden, kuivahiivan, öljyn, suolan ja sokerin, vatkasin kunnolla. Sitten lisäsin 1dl 00-pizzajauhoja vispasin noin 5min. Annoin käydä hetken. Sitten lisäsin vehnäjauhoja kokoajan tehokkaasti alustaen, kunnes taikina irtosi hyvin kulhon reunoista, aikaa meni noin 10 minuuttia. Peitin liinalla ja kohotin lämpimässä 2h. Sitten leivoin taikinan 3 palloksi, taaperolle pieni ja meille isommat pallot ja kohotin palloja vielä 1.5h leivinliinan alla.
Taikina oli joustavaa, täysin kaulittavaa eikä tarttunut mihinkään. Pohja jäi rapeaksi, ilmavaksi ja oli helposti työstettävissä. Jauhojen tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska tein taikinan "näppituntumalla".

Taaperolle täytteeksi tuli buffalomozzarellaa (lidlistä, ei sisällä lainkaan lehmänmaitoa), tuoretta ananasta, tuoretta tomaattia ja tomaattikastiketta. Upposi ja lisääkin olisi vielä halunnut, eikä tosiaan tuo mozzarella käynyt lainkaan mahaan! Voin siis ehdottomasti suositella oheisen pohjan testaamista ja tämä oli myös taaperon hyväksymä.

Nam!

Nyt koulujuttujen pariin. Ulkona oli tosiaan tänään vuoden ensimmäinen kylmempi aamu, -22 kun ulos lähdettiin. Nyt lauhtui, pakkasta on enää -16. Viikonloppuna saimme taas huonoja uutisia remontin osalta: vajaa 2 vuotta sitten remontoitu vessa pitää räjäyttää uudelleen. Seinä, jolla on lavuaari ja wc-pönttö, on uuden ja vanhanpuolen välinen seinä. Sitä ei eristetty remontointivaiheessa, koska se ei ole suoraan ulkoseinä. Paitsi, että on, koska sen alla on uuden ja vanhan sokkelin liitoskohta. Joten lämpömittari kun nojaa ko. seinään lavuaarin reunalla lämpötila on +12. Vaikka wc:ssä on kokoa 1.5m2, lattialämmitys ja öljytäytteinen patteri. Mutta jostain seinän väli vetää kylmää ilmaa, eikä seinän eristäminen onnistu vintin kautta joten seinä täytyy purkaa. Laatat tälle yhdelle seinälle maksoi lähes 600e joten ketuttaa aika tavalla purkaa kaikki pois ja tehdä uusiksi.
Jos jotain positiivista hakee, niin saan peilin vaihdettua oikealle korkeudelle, kun se tuli asennusvaiheessa väärään korkoon. Plussaa sentään siitä, että meidän makuuhuone on nykyään lämpimämpi kiitos viime syksyn kattoremontin. Mutta alan pikkuhiljaa kallistua itsekin siihen, että rintamamiestalosta saa hyvän ja mukavan vasta kun sen purkaa runkotolppiin asti ja tekee täysin uusiksi.

8:00 ja pakkasta -21 

Tarpeeksi päälle niin kylmälläkin tarkenee pulkkailla <3

2019

Jälleen vaihtui yksi vuosi. Tänä vuonna saamme juhlia toista hääpäivää, taaperomme toista syntymäpäivää ja minä vaihdan ikäni seuraavalle vuosikymmenelle. Huomaa tulleensa "vanhaksi" kun muistelee 2000-luvun loppupuolta, ja tajuaa, että ihan hetki sitten oli vuosi 2007/2008/2009 ja niistä on aikaa todella jo 10 vuotta. Ystäväni lapsi täyttää tänä vuonna 11 vuotta, muistan edelleen mitä tein kun sain tekstiviestin puhelimeen, että tyttö on syntynyt, 11 vuotta sitten!

Talvi tuli. Aivan ihanaa, sielu lepää. Ollaan tehty kotona paljon lumitöitä, pulkkailtu, haettu polttopuita, tehty lumiukkoja pihalle, lumienkeleitä...

Stiga hommia!

Rakastan talvea ja liikuntaa talvella, joten yritän siirtää myös saman riemun lapselleni. Hiihdon kanssa taitaa käydä samoin kun neulomisen. Vannoin kouluaikana, että ei enää ikinä! Vannomatta paras. Kävin ostamassa sukset pari päivää sitten ja monoja olen metsästänyt. Luistelu ei ole oikein oma juttu, vaikka rullaluistelua rakastan. Siksi ajatus on ystävän kanssa opetella hiihtämään vuosien tauon jälkeen, ystäväni on hiihtänyt kilpaa joten parempaa opettajaa sikäli saa hakea. Luisteluhiihto voisi olla kivaa, jäälle, baana auki ja menoksi. No kunhan käyn ensin vähän treenaamassa laduilla niin katsellaan sitten.

Vuosi vaihtui kotona rauhallisesti ystäväpariskunnan kanssa. Olin jo 22 nukkumassa, kummasti sitä lapsen myötä arvostaa yöunia enemmän kuin valvomista. Yöt on menneet meillä ihmeen hyvin, siis todella hyvin. Pidin kevyen unikoulun, enkä imetä ennen klo 02. Tätä on jatkunut nyt toista viikkoa, ja kerran taapero tahtoi maitoa heti 02 jälkeen, muuten herää syömään yleensä tuossa 04:30-05 välillä. Mummi nukutti myös ensimmäisen kerran taaperon yöunille joulua ennen kun kävin isämiehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Hyvin oli sujunut itse kullakin, joten uskallamme varmasti ottaa lähiaikoina uusiksi. Nyt kun vauvavuosi on takanpäin ja taapero kasvaa kokoajan, on eri tavalla aikaa ja mahdollisuuksia taas panostaa parisuhteeseen ja kahdenkeskeiseen aikaan <3

Taapero hommissa 

Mietin mitä odotan tältä vuodelta. Lopulta totesin, että en ihan hirveästi taida ottaa stressiä tai odotuksia. Aika kuluu, viime vuosi kuten tämäkin omalla painollaan. Kuitenkin muutamaan asiaan ajattelin pyrkiä:

Voi hyvin. Yksinkertaisesti en halua uhrata ajatuksia ja aikaa asioille, joihin en voi vaikuttaa. Jos jokin kuluttaa ja vie voimia enemmän mitä antaa, se ei ole minun aikani arvoista. Ja asiat joihin voi vaikuttaa - sitten vaikutetaan, stressaamalla harvoin saa mitään aikaiseksi.

Ole läsnä, ole vanhempi. Haluan esimerkilläni opettaa taaperolle maailmasta asioita. Ruoka, liikunta, uni. Olla mukana vierellä kun hän oppii ja oivaltaa. Silti, suorittamatta, hyväksymällä oman keskeneräisyytensä ihmisenä ja vanhempana.

Ekologisuus. Joulupostauksessa pohdin jo kulutushysteriaa. Vaihdoin sähkösopimuksemme uusiutuvaan energiaan, sillä en halua tukea ydinvoimalla tuotettua sähköä kuten entinen sopimuksemme oli. Pyrin myös kierrättämään ja antamaan pois tarpeettomat asiat, ja ostamaan vain sen mitä tarvitsen. Pyrin myös vähentämään autoilua niin paljon kuin se järkevällä tavalla on mahdollista. Kasvisruokaa meillä varmasti syödään myös enemmän jatkossa. Kun en taaperolle tarjoa kuitenkaan liha/kanaruokia kuin 1-2x viikossa max. miksi söisin niitä itsekään useammin.

Minä. Ikuisuusprojekti. Itsensä tuntemista, oppimista. Teen asioita joista nautin ja saan hyvää mieltä, pyrin myös levittämään sitä ympärilleni. Hyväksyn erilaisuuden ja itseni. Elämä on kuitenkin loputon kasvuprosessi jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Keskeneräinen on hyvä.

Pulkkailua ja unihommia

Ihanaa kun tuli lisää lunta ja pääsimme kunnolla pulkkahommiin. Pari kertaa on pulkkaa jo testattu, mutta lumen vähyyden ja hiekan takia meno on ollut aika tahkeaa. Taapero selkeästi tykkää kun sanoo jo omalla tavalla pulkka (pupubukka).  Tänään vielä satoi lunta illalla kun pakkasimme talvivaatteet niskaan ja lähdimme pikkukakkosen jälkeen ulos. Ja ihan kaksin, tällä kertaa jätin koiratkin kotiin!

Äiti! Täällä sataa jotain

Aivan ihanaa vetää taaperoa pulkassa hijaisia katuja pitkin taaperon hihkaistessa aina kun näkyi jouluvalot. Lepoa ja rentoutusta mielelle ja keholle, raitista ilmaa taaperolle <3

Olin tänään myös viimeistä päivää - toivottavasti - Pieksämäellä kouluhommissa. Eilen ja tänään olivat viimeiset seminaarit ja näistä kursseista kun tulee suoritus, on valmistumiseni harjoittelua vaille valmis.

Eilen siis isämies ja taapero olivat jälleen kaksin kotona. Minulla oli pikkujoulut kuukausi takaperin ja tulin tuolloin vasta 02 maissa yöllä kotiin. Taapero oli herännyt kaipailemaan äitiä (tissejä) jo 01:30 maissa joten täällä oli konsertti vastassa kun tulin. Tämän jälkeen meillä ei yöunet ole palautuneet normaaleiksi juuri lainkaan. Meidän normaali on 20-02(-04) unta, tissiä, unet jatkuu ja aamulla tissitellään lisää siinä 6:30-07 maissa, ja noustaan ylös 7-7:30. Tämän puolikkaan yöpoissaolon jälkeen ensimmäinen herätys on jo 22 maissa joinain iltoina, viimeistään 01 mennessä kuitenkin. Ja yöllä tarkistetaan parin tunnin välein, että äiti on yhä paikalla, vaikka taapero nukkuu meidän vieressä. Ja aamulla 05 maissa siirrytään nukkumaan tissi suussa taktiikalla joka tarkoittaa aamun tankkauksen poisjäämistä, joten taapero on valmis nousemaan yöunilta jo 6:30 maissa.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa messarissa ystävän kanssa koiranäyttelyssä ja pääsin kehässäkin pyörähtämään. Auto starttasi kohti Helsinkiä 4:30 joten äiti hävisi kesken taaperon unien sängystä ja sitä oli isämiehelle karjuttu 05-06 välinen aika, vaikka hän sai pullosta maitoa reilusti. Mutta kun ei se maito yksin, vaan äiti. Äitiä oli itketty, huudettu ja karjuttu sekä yläkerrassa, että alakerrassa vähän lisää kun ei löytynyt sieltäkään (kun isämies lähti hakemaan varuiksi vielä lisää maitoa).

Joten jännityksellä itse kukin odotti edellistä yötä. Minä siksi, että saan nukkua kaverini sohvalla edes kohtalaisen hyvin yhden yön ilman hirveän montaa herätystä, ja isämies lähinnä kauhulla, nukkuuko kotona kukaan. Viimeksi kun taapero ja isämies olivat kahdestaan yön lokakuussa, taapero oli herännyt 01, kömpinyt isämiehen viereen ja jatkanut unia. Halunnut 05 maitoa ja jatkanut taas unia. Eilen meni enemmän "normaalilla" kaavalla  = unta 20-00:30, ja sitten karjuttiin 2h suoraa huutoa. Aivan suoraa huutoa äitiä. Juotiin kyllä tarjotut maidot ja jatkettiin huutoa.

Joten en ole mielelläni yötä pois kotoa, sillä tuosta ei nauti kukaan. Minulla on paha mieli kun itse saan nukkua ja tiedän, että taapero kärsii tilanteesta vaikka hänellä ei isämiehen kanssa hätää ole. Eikä isämies kun on aivan voimaton karjuvan taaperon kanssa joka kaipaa vain äitiään. Olen tähän asti ollut yhden yön vapaaehtoisesti pois kotoa ja 3 pakon sanelemana. Näistä 4 yöpoissaolosta tasan yksi on mennyt hyvin.

Joten ei yöreissuja ihan heti näköpiiriin, luulenpa, että lauantai aamun poissaolo ja viime yö näkyvät meidän yöunissa taas viikkoja. Joten uskallan toivoa, että seuraavan kerran meillä nukutaan normaalisti joskus tammikuussa -19, ehkä.

Joulu alkaa olla kotona valmis, vielä kylpyhuoneen pesu ja viimeisten lahjojen paketointi. Onnistuin saamaan itselleni pentukuumeen, kavala tauti, mutta yritän kanavoida tämän johonkin järkevämpään. Yksi aivoton karvakakara tämän olemassaolevan karvaisen ja karvattoman lauman jatkoksi ei houkuta kyllä yhtään.

Pöllö puuhun kanervan kera ja taas on taaperolla ihmeteltävää pihassa :D 

Nyt keskityn nauttimaan talvesta, lumesta ja läheisistä, odotan pukkia, kinkkua, joulukuusta ja joulurauhaa.

Ihanaa joulun odotusta ja joulun aikaa jokaiselle lukijalle!

Jouluhypetys ja kulutushysterian yliannostus

Joulu. Paras asia vuodessa ehdottomasti. Siksi uhraan sille aikaa 1.11 alkaen. Laittelen rauhassa joulukoristeet, jouluvalot, verhot, tontut... Kaivan joulukirjan kaapista. Alan pohtia joulukortteja, lahjoja, ruokia, laskeutua joulun tunnelmaan.

Vuosi sitten en saanut tavoitettua sellaista joulutunnelmaa kuin toivoin. Toisaalta se ehkä johtui perhemuutoksesta, joulu on perinteisesti lasten juhla. Olen meidän suvun nuorin ja ollut aina se "lapsi". Nyt kun oli oma lapsi, joutui pohtimaan omaa asemaa ja asennetta.

Tänä jouluna olemme tehneet yhdessä Hillan kanssa. Ihmetelleet valoja ja tonttuja. Kuvia, kirjoja ja verhoja. Olen kertonut joulusta ja joulun kristillisestä sanomasta. Hankkinut joulukalenterin ja kuunnellut joulumusiikkia. Herkkujen syöminen on jaettu, äiti ja iskä hoitaa sokeriset herkut, Hilla saa taateleita ja muita taaperolle sopivia (sokerittomia) herkkuja.

Kävin ystävän kanssa viikolla minilomalla Helsingissä, ja joululahja ostoksilla. Olimme yhden yön hotellissa ja perjantaina kierreltiin kauppoja. Ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, vaikka taapero oli mukana. Huomasin kuitenkin perjantaina, että alan karsastaa joulun kaupallisuutta. Haluan toki ostaa läheisimmille lahjat kuten ennenkin, mutta olen alkanut kyseenalaistaa monen tavaran ja lahjan tarpeellisuutta. Osaksi siitä syystä, että joulun sanoma hukkuu kaupallisuuden alle turhan paljon mielestäni. Osaksi ilmastoraportin takia. Olen ennen ostanut "hullunkiilto silmissä" pientä ihanaa joulukrääsää. Nyt pohdin miten paljon senkin joulukrääsän valmisprosessi sekä rahdit, pakkaamiset sun muut kuluttavat luonnovaroja.

Perhehuone tavallisen hinnalla, laatuaikaa ystävän kanssa kun taapero simahti

Ostin taaperolle yhden joulutabletin pöytään. Tämän joulun selvä turhakkeeksi laskettava ostos. Laitoin kaksipuolisella teipillä kiinni ja siinä se on, helppo ja silmää miellyttävä jouluinen (taaperon kestävä) piristys.

Tänään kävimme joulutorilla, ostin sieltä huomattavasti enemmän joululahjoja kuin Helsingistä. Lopulta Helsingistä tarttui mukaan 1 lahja, muutama piparkakkumuotti kotiin ja itselleni ostin luonnonkosmetiikkaa jota ei meidän kulmilta löydy. Joulutorilta ostin ihmisten itse tekemiä tuotteita joilloin tiedän tukevani kotimaista yrittäjyyttä ja lahja tuntuu arvokkaammalta kuin massaan hukkuva tusinatuote.

Emme meinaa tänäkään jouluna ostaa Hillalle lahjoja. Sukulaiset ja kummit niitä tuovat, ja se on riittävästi taapero ikäiselle. Ainoa lahja jonka ostimme jo tänään, oli aito lampaantalja pulkkaan/vaunuihin talvipakkasia ajatellen. Ja tästä myös tuotot menivät ilman välikäsiä suoraan tuottajalle. Pyysin myös mieheltä, etten halua turhia lahjoja saati paljoa. Häneltä tai sukulaisilta. Minulla on 3 toivetta ja niistä yksikin riittää. Maailma muuttuu yksi pieni askel kerrallaan, ja ostos - tai ostamatta jättäminen.

Lammasta kiitos 

Olemme myös käyneet kirkossa, koko perheen kera ja yksin kävin adventtimessussa viime sunnuntaina. Sieltä löydän joulutunnelman jota en enää kaupallisuuden alta tavoita. Rauha jonka vain sisimmästään löytää.

Olen kasvanut jouluihmisenä ulos kulutushysteriasta kohti tiedostavampaa ja minulle aidompaa joulua. Suurin syy tähän on perinne, jonka haluan siirtää omalle lapselle. Ei lahjojen määrä, pakettien koko tai tavaran hinta. Sen sijaan rauha, tärkeät ihmiset lähellä, tunnelma josta tavoittaa joulumielen, yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Toivon, että lapseni oppii arvostamaan asioita joita itse en lapsena osannut.