sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Vaatemullistus ja hidasta muutosta

Olen pikkuhiljaa vaihtunut "henkkamaukka" shoppailijasta merkkivaatteiden shoppailijaksi. Siis juuri sellaiseksi, mitä en ikinä halunnut olla, tai karsastin jo ajatuksen tasolla. T'ämä johtui yksin siitä, että monet merkkituotteita käyttävät ihmiset joita olen tavannut, eivät käytä niitä yksin laadun tai ulkonäön vuoksi, vaan egon jatkeena ja "pröystäilläkseen". Ja vanha sananlasku sen jo kertoo, rumat ne vaatteilla koreilee. Ikäänkuin tuote tai sen hinta, määrittäisi ihmisen arvon.

Neljä paitaa joiden arvo on enemmän kuin koko vaatekaappini yhteensä 
Vaatteisiin kuitenkin liittyy nykyään todella vahvasti eettisyys ja hiilijalanjälki. Ihmiset hamstraavat paljon ja halpaa, hikipajat rullaavat ja dokumenteissa paljastuu myös samaa ongelmaa merkkituotteiden kohdalla. 100 dollaria maksava miestenpaita on valmistettu köyhien maiden hikipajalla naurettavan halvalla. On vaikea luottaa vaatteen eettisyyteen. Vaatteista syntyvä jätekuorma ja valmistusprosessi kuormittaa luontoa huomattavasti enemmän kuin autoilu ja sen päästöt. Silti, autoilun päästöjen kompensoiminen on kokoajan tapetilla, mutta vaatteiden ei?

Ennen kun minulla taloudellisesti oli paljon tiukempaa, ja budetti uutta paitaa ja housuja ostaessa yhteensä 20 euroa, oli vaikea lähteä ostamaan merkkituotteita. Tuolla summalla olisin saanut ehkä yhden hihan, ei kovin kannattavaa.

Olen siksi yrittänyt antaa itselleni synninpäästöä. Olen toiminut olosuhteiden ja tilanteiden mukaan. Nyt myös oma ajatusmalli ja ympäröivä yhteiskunta on muuttunut. Kierrättämistä suositaan, ja kulutushysteriaa karsastetaan. Itse pyrin nyt ensisijassa ostamaan vaatteet käytettynä. Torissa, vahankaytetty.fi:ssä ja facebookissa pyörii todella edullisesti laadukkaita ja hyväkuntoisia vaatteita. Ensisijassa suosin ehdottomasti kotimaista, ja kotimaassa valmistettua, koska sen eettisyydestä voi olla varmempi kuin ulkomaisten merkkien. Lisäksi käytetyn vaatteen kemikaalikuorma on huomattavasti uutta tuotetta pienempi, ja tätä arvostan eritoten lapsen vaatteiden kohdalla.

Nyt karsin voimakkaasti omia vaatteita ja lapsen. En heittänyt mitään pois. Miehelle rikkinäiset autotalliin räteiksi, siellä niitä kuluu. Mitä ei kehtaa myydä lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Myyntikuntoiset laitoin vahankaytetty.fi sivulle. Jos eivät mene kaupaksi, ne lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen, eli turhaa roskaa niistä ei tule. Pyrin nyt myös pitämään vaatemäärän pienenä. Muutama laadukas paita ja housut, lapsella muutama enemmän, koska vaatteita joutuu toisinaan vaihtamaan päivän aikana useamman kerran. Silti, lapsikaan ei tarvitse 15 paitaa ja 20 kappaletta housuja. Jatkossa ostan vähemmän, tarpeeseen ja laatua. Jos en pidä jotain, myyn tai annan pois.

Lapsen pitkähihaiset, merkit ja markettimallit sulassa sovussa
Pyrin laajentamaan tätä myös koko kotiimme. Olen vuosia kadehtinut ystäväni (terkkuja vaan Karoliina :D ) kotia. Hänellä on järjestys ollut aina kohdallaan. Ymmärrän, että itsellä tämä tavaran paljous johtuu pitkälti tottumuksesta. Olen tottunut säästämään sen ja tuon, jos niitä joku päivä... Nyt olen pysähtynyt miettimään, että 130 neliön talossa ei mahdu olemaan järkevästi 3 ihmisen ja 2 koiran tavarat, vika ei voi olla enää säilytysjärjestelmissä vaan tavaran määrässä. Konmaritus on ehkä pinnalla, mutta minä koen lähinnä olevani raivaaja, raivaan systemaattisesti turhan pois ja pyrin säästämään sen mitä tarvitsen. Ja kyllä, huomaan nyt jo, että halu saada heitettyä yhä enemmän pois on tosi kova. En silti halua roskata, eli heittää kaatopaikalle hyvää tavaraa, vaan kierrättää järkevästi kaiken minkä voin, koska sekin, turha roskaaminen siis, kuormittaa luontoa. Ekologisuus edellä.

Ihan vain kuva, hän tekee yhtä lempipuuhaansa, lukee
Muuten meillä on sairastettu ja valvottu. Niistä ei mitään kovin kivaa tai positiivista ole kirjoittaa, joten en kirjoita. Jokainen tietää miten tympivää univelka ja viikkojen sairastelu on.

Terveenä ehdittiin käydä pulkkailemassa ja nähtiin jo pajunkissoja

Positiivistakin mahtui, ystävä oli taaperonsa kanssa meillä viikonlopun yökylässä, ihana vkl, otetaan ehdottomasti joku kerta uusiksi! <3

Aurinko

maanantai 4. helmikuuta 2019

Kasvis vai vege, lihansyöjästä tiedostavaksi

Inspiroiduin kirjoittamaan tämän postauksen, kun valitsin manteli”kermaa” kaupan hyllyllä. Mennään ajassa taaksepäin 2 vuotta eikä manteli, kaura tai muunkaan ”epäkerman” ostaminen olisi käynyt mielessäkään. Miten tähän tultiin?


Wokin pohja
Ennen apunaa meillä syötiin hyvin pitkälti lihaa 7x viikossa. Kumpikin oli tottunut siihen kotona ja sillä mentiin. Kasvisruokaa oli syöty ehkä koulussa ja se yleensä oli hajutonta ja mautonta. Sianlihaa aloin vähentää jo aiemmin meidän ruokavaliosta mutta lihaa ylipäänsä en.

Sitten tuli vauva, ja iän karttuessa pohdinta mitä ravintoa haluan tarjota pienelle ihmiselle jonka makumatka maailmaan on ”tyhjä taulu”. Koska en ole itse saanut kovin terveellisen ruuan mallia kotoa, ja mies vielä vähemmän, halusin sellaisen omalle lapselle antaa. Eli kasviksia, paljon ja hyvää kasvisruokaa. Sitähän piti sitten opetella tekemään ja samalla vähentää omaa lihansyöntiä. Minusta on epäeettistä vaatia lapselta jotain, mihin itse ei omalla esimerkillä pysty.


Ruuanlaittoa taaperoturvallisesti samalla kuin lämmitetään


Arkea nopeuttavia ratkaisuja: Kiehuvalla vedellä kypsyy lasinuudelit ja pieni määrä herneitä taaperolle samassa kulhossa
Sitten taaperolle tuli oireilua lehmänmaidosta, kauramaidosta/ ja kermasta. Hyväksi havaitut ja minun suosimat tuotteet menivätkin pannaan. Mihin nyt tehdään makaronilaatikko tai pataruoka joka kaipaa sitä jotain? Kun lettuja ei voi tehdä lehmänmaitoon, raejuusto jää kaupan hyllylle ja äiti on taas uuden opettelun edessä. Mantelikerma /maito menee nyt kokeiluun kun seuraavan kerran on tarve saada "sitä jotain" taaperon ruokaan. Puurot meillä tehdään aina veteen joten siinä ei ongelmaa ole. 

Samalla vege on nostanut päätään; eikä varmasti vähiten ilmastonmuutoksen myötä. Itse en ole vielä edes ihan 100% sinut kasvisjuttujen kanssa, joten vege on vielä enemmän utopiaa. En ole myöskään kokenut tarvetta ”vegeillä”. Kuitenkin testissä meillä on ollut jo vegetuotteita myös puolihuomaamatta: kuten falafel pyörykkä ainekset. Jotka oli äärimmäisen helppoja ja hyviä, iso miinus hiivauutteen käytöstä. Ei sovi kovinkaan monelle migreeniä sairastavalle. Tästä laitoinkin palautetta Soyappetitille. Toisaalta hiivauutteen on myös tarkoitus huijata aivot uskomaan, että se mitä syöt on hyvää ja tarpeellista. Hiivauutetta löytyykin usein sipseistä ja kaikista eri mausteseoksista. Vinkki, koittakaapa etsiä liemikuutioita tai fondia, jossa tätä ei ole, menee nimittäin hetki hyllyllä pakkauksia selatessa. 

Mutta näin meillä. Punaista lihaa menee ruokana ehkä kerran viikossa, ja mieluummin nautaa kuin possua. Kanaa vähän useammin, kalaa ja katkarapuja myös. Kasvisruokaa ja kasviksia joka aterialla eri muodossa. Isäntä syö vielä leikkeleitä itse olen niistä jo luopunut ja vähentänyt juustoviipaleiden määrää leivän päällä. Hummusta sen sijaan olen ostanut leivälle toisinaan laitettavaksi ja tutustunut tosiaan eri kasvikerma vaihtoehtojen ihmeelliseen maailmaan.
Lisänä sopassa vielä ”ei lisättyä sokeria tai mehutiivisteitä eikä juurikaan suolaa” taaperon ruokavaliossa. 

Joskus tuntuu, että tuoteselosteiden luku on aikaavievää puuhaa. Toisaalta tiedostaminen on palkitsevaa, ja sen huomaaminen mitä kaikkea meidän ravintoon ”ujutetaan” ihmisten tietämättä. Kuten vauvojen soseissa joissa osassa on lisättyä sokeria, 4kk vanhalla vauvalle, mielestäni todella hurjaa ja ikävää.

Ystäväni huolsi minun ruhtinaallisen hintavat (kahvipaketti...) sukset, jotka eivät luistaneet yhtään mihinkään. Kävimme kerran hiihtämässä ja inhosin sitä yhtä paljon kuin kouluaikana. Päätin kuitenkin ennen suksien hankintaa, että minä tykkään hiihtää. Opettelen, haluan oppia ja tykkään. Ja tänään tykkäsin. Oli aivan ihanaa luistella menemään yksin ladulla kun sukset toimivat, keho toimi ja tiesin olevani vasta toista kertaa suksien päällä. Ymmärrän erittäin hyvin, miten niin monen lapsen ja nuoren ilo hiihtoon tapetaan huonoilla välineillä, itse sen nyt kokeilin. Valitettavasti, tämä jos mikä, on täysin välineurheilulaji.


Ladulle!
Mitä kamalampi sää, sen paremmin nukuttaa, 3h päikkäritt lumisateessa
Äitin tukkakuva
Tajusin, taas kerran, että kampaajalla käynnistä on kulunut kohta 1.5 vuotta aikaa. Todella, vuotta. Toisaalta hiuksissa isoin miinus on haperot latvat. Väriin olen jo tottunut, ja isäntä tykkää, että pitää olla pitkät hiukset. Sitä ne on, taapero onnistuu jo niihin ajoittain sotkeutumaan. Katsotaan milloin saan aikaiseksi mennä kampaajalle. Yksi syy ehkä käymättömyyteen, on se, etten ole tähän ikään mennessä löytänyt järkevän hintaista ja miellyttävää luottokampaajaa. 

maanantai 21. tammikuuta 2019

Väsynyt viikko ja taaperon pizza

Meillä meni viikko taas erittäin huonoilla unilla. Taaperolla on kiinteiden aloituksesta asti tullut kausittain mahaongelmia, ja sellainen sitten tuli taas viime viikolla. Tiistaina sai raejuustoa jonka takia selkeästi itkettiin mahakipua ti-ke yö. Ke tein meille Elovenan kauramurusta bolognesekastikkeen ja sekään ei sitten sopinut, isäntä sanoi että turvottaa mahaa ja taapero oireili pari yötä tätä. Ensimmäinen lähellekään normaali yö oli la-su välinen yö. Siihen asti herätyksiä oli yössä 4- lukematon määrä. Perjantai iltana menin sänkyyn 22:30 itkevän taaperon viereen, annettiin särkylääkettä ja otin tissille jos helpottaisi. No eipä juuri, heräsi 2h välein koko yön läpi.

Aamulenkki, Fado pääsi vetohommiin uusien valjaiden myötä
Enää kun ei hormonit tai muukaan "pelasta" niin itsellä kestää ihan tolkuttoman kauan palautua huonoista öistä. Nyt alkaa olla vähän normaalimpi fiilis kun sain viikonloppuna aika reilusti omaa aikaa ja viime yönä nukkua 23:15-05:45 ilman yhtään herätystä. Lehmänmaito meillä kokonaan on pannassa nyt siis ja pohditaan tuota kauraa. Kaurapuuroa saa joka aamu ja sen kestää ongelmitta. Kerran olen tehnyt ruokaa kauramaidosta ja silloin oireili myös mahaa. Juttelin ystäväni kanssa jolla on keittiötaustaa enemmänkin, ja pohdimme, onko muu käyttämämme kaura niin "käsiteltyä" että siksi taapero ei sitä kestä? Hiutaleet tulevat viereisestä kunnasta lähimyllyltä, käytän aina samoja kaurahiutaleita en siis edes kaupan vaan suoraan lähituotettuja, jos niiden prosessointi on vähäisempää ja sen takia niitä taapero sietää? Mene ja tiedä. Yhtä arvailua ollut kohta vuoden nämä mahaoireilut. Seuraava askel on varmaan pitää orjallisesti kuukauden ajan ruoka ja kakkapäiväkirjaa, jos löytyisi joku syy-yhteys, selkeä siis.

Eniten harmittaa väsymyksessä se, ettei jaksa olla taaperon kanssa kunnolla. Itseä väsyttää ja ärsyttää, toinen on väsynyt ja kipeä valvomisesta. Kaikkia siis ketuttaa ja yhteentörmäyksiä tulee. Siivoan ja järjestelen hirveällä teholla, koska se on ainoa asia johon voin "vaikuttaa" kun yöuniin en. Ikäänkuin se yhtään helpottaisi väsymyksessä, että tekee kotona yksin kaiken ja marttyyrimaisesti kiukuttelee miehelle kun hän ei osallistu. No vaikeaa on osallistua, jos emäntä on tehnyt aivan kaiken toisen työpäivän aikana.

Taaperon oma pizza
Tosiaan en kotona tee juuri koskaan pizzaa, koska en osaa tehdä itseni mielestä riittävän ohutta ja rapeaa pohjaa. Nyt onnistuin ensimmäistä kertaa koskaan. Tein pohjan seuraavalla ohjeella ja paistoin leivinuunissa, 300 astetta ja 5-10 min. Taaperon pizza paistui arinalla 5 minuutissa, meidän aikuisten pizzat tein pellillä jonka kuumensin ensin leivinuunissa ja sitten 10 minuuttia uunissa paistumassa. Ei täysin pizzeria tasoista, mutta nyt ei enää olla kovin kaukana siitä!

4dl +40c asteista vettä
2tl kuivahiivaa
1dl 00-pizzajauhoja
3rkl öljyä
1tl suolaa
1tl sokeria
Vehnäjauhoja

Sekoitin ensin veden, kuivahiivan, öljyn, suolan ja sokerin, vatkasin kunnolla. Sitten lisäsin 1dl 00-pizzajauhoja vispasin noin 5min. Annoin käydä hetken. Sitten lisäsin vehnäjauhoja kokoajan tehokkaasti alustaen, kunnes taikina irtosi hyvin kulhon reunoista, aikaa meni noin 10 minuuttia. Peitin liinalla ja kohotin lämpimässä 2h. Sitten leivoin taikinan 3 palloksi, taaperolle pieni ja meille isommat pallot ja kohotin palloja vielä 1.5h leivinliinan alla.
Taikina oli joustavaa, täysin kaulittavaa eikä tarttunut mihinkään. Pohja jäi rapeaksi, ilmavaksi ja oli helposti työstettävissä. Jauhojen tarkkaa määrää en osaa sanoa, koska tein taikinan "näppituntumalla".

Taaperolle täytteeksi tuli buffalomozzarellaa (lidlistä, ei sisällä lainkaan lehmänmaitoa), tuoretta ananasta, tuoretta tomaattia ja tomaattikastiketta. Upposi ja lisääkin olisi vielä halunnut, eikä tosiaan tuo mozzarella käynyt lainkaan mahaan! Voin siis ehdottomasti suositella oheisen pohjan testaamista ja tämä oli myös taaperon hyväksymä.

Nam!
Nyt koulujuttujen pariin. Ulkona oli tosiaan tänään vuoden ensimmäinen kylmempi aamu, -22 kun ulos lähdettiin. Nyt lauhtui, pakkasta on enää -16. Viikonloppuna saimme taas huonoja uutisia remontin osalta: vajaa 2 vuotta sitten remontoitu vessa pitää räjäyttää uudelleen. Seinä, jolla on lavuaari ja wc-pönttö, on uuden ja vanhanpuolen välinen seinä. Sitä ei eristetty remontointivaiheessa, koska se ei ole suoraan ulkoseinä. Paitsi, että on, koska sen alla on uuden ja vanhan sokkelin liitoskohta. Joten lämpömittari kun nojaa ko. seinään lavuaarin reunalla lämpötila on +12. Vaikka wc:ssä on kokoa 1.5m2, lattialämmitys ja öljytäytteinen patteri. Mutta jostain seinän väli vetää kylmää ilmaa, eikä seinän eristäminen onnistu vintin kautta joten seinä täytyy purkaa. Laatat tälle yhdelle seinälle maksoi lähes 600e joten ketuttaa aika tavalla purkaa kaikki pois ja tehdä uusiksi.
Jos jotain positiivista hakee, niin saan peilin vaihdettua oikealle korkeudelle, kun se tuli asennusvaiheessa väärään korkoon. Plussaa sentään siitä, että meidän makuuhuone on nykyään lämpimämpi kiitos viime syksyn kattoremontin. Mutta alan pikkuhiljaa kallistua itsekin siihen, että rintamamiestalosta saa hyvän ja mukavan vasta kun sen purkaa runkotolppiin asti ja tekee täysin uusiksi.

8:00 ja pakkasta -21 
Tarpeeksi päälle niin kylmälläkin tarkenee pulkkailla <3

perjantai 4. tammikuuta 2019

2019

Jälleen vaihtui yksi vuosi. Tänä vuonna saamme juhlia toista hääpäivää, taaperomme toista syntymäpäivää ja minä vaihdan ikäni seuraavalle vuosikymmenelle. Huomaa tulleensa "vanhaksi" kun muistelee 2000-luvun loppupuolta, ja tajuaa, että ihan hetki sitten oli vuosi 2007/2008/2009 ja niistä on aikaa todella jo 10 vuotta. Ystäväni lapsi täyttää tänä vuonna 11 vuotta, muistan edelleen mitä tein kun sain tekstiviestin puhelimeen, että tyttö on syntynyt, 11 vuotta sitten!



Talvi tuli. Aivan ihanaa, sielu lepää. Ollaan tehty kotona paljon lumitöitä, pulkkailtu, haettu polttopuita, tehty lumiukkoja pihalle, lumienkeleitä...
Stiga hommia!
Rakastan talvea ja liikuntaa talvella, joten yritän siirtää myös saman riemun lapselleni. Hiihdon kanssa taitaa käydä samoin kun neulomisen. Vannoin kouluaikana, että ei enää ikinä! Vannomatta paras. Kävin ostamassa sukset pari päivää sitten ja monoja olen metsästänyt. Luistelu ei ole oikein oma juttu, vaikka rullaluistelua rakastan. Siksi ajatus on ystävän kanssa opetella hiihtämään vuosien tauon jälkeen, ystäväni on hiihtänyt kilpaa joten parempaa opettajaa sikäli saa hakea. Luisteluhiihto voisi olla kivaa, jäälle, baana auki ja menoksi. No kunhan käyn ensin vähän treenaamassa laduilla niin katsellaan sitten.




Vuosi vaihtui kotona rauhallisesti ystäväpariskunnan kanssa. Olin jo 22 nukkumassa, kummasti sitä lapsen myötä arvostaa yöunia enemmän kuin valvomista. Yöt on menneet meillä ihmeen hyvin, siis todella hyvin. Pidin kevyen unikoulun, enkä imetä ennen klo 02. Tätä on jatkunut nyt toista viikkoa, ja kerran taapero tahtoi maitoa heti 02 jälkeen, muuten herää syömään yleensä tuossa 04:30-05 välillä. Mummi nukutti myös ensimmäisen kerran taaperon yöunille joulua ennen kun kävin isämiehen kanssa elokuvissa ja syömässä. Hyvin oli sujunut itse kullakin, joten uskallamme varmasti ottaa lähiaikoina uusiksi. Nyt kun vauvavuosi on takanpäin ja taapero kasvaa kokoajan, on eri tavalla aikaa ja mahdollisuuksia taas panostaa parisuhteeseen ja kahdenkeskeiseen aikaan <3

Taapero hommissa 
Mietin mitä odotan tältä vuodelta. Lopulta totesin, että en ihan hirveästi taida ottaa stressiä tai odotuksia. Aika kuluu, viime vuosi kuten tämäkin omalla painollaan. Kuitenkin muutamaan asiaan ajattelin pyrkiä:

Voi hyvin. Yksinkertaisesti en halua uhrata ajatuksia ja aikaa asioille, joihin en voi vaikuttaa. Jos jokin kuluttaa ja vie voimia enemmän mitä antaa, se ei ole minun aikani arvoista. Ja asiat joihin voi vaikuttaa - sitten vaikutetaan, stressaamalla harvoin saa mitään aikaiseksi.

Ole läsnä, ole vanhempi. Haluan esimerkilläni opettaa taaperolle maailmasta asioita. Ruoka, liikunta, uni. Olla mukana vierellä kun hän oppii ja oivaltaa. Silti, suorittamatta, hyväksymällä oman keskeneräisyytensä ihmisenä ja vanhempana.

Ekologisuus. Joulupostauksessa pohdin jo kulutushysteriaa. Vaihdoin sähkösopimuksemme uusiutuvaan energiaan, sillä en halua tukea ydinvoimalla tuotettua sähköä kuten entinen sopimuksemme oli. Pyrin myös kierrättämään ja antamaan pois tarpeettomat asiat, ja ostamaan vain sen mitä tarvitsen. Pyrin myös vähentämään autoilua niin paljon kuin se järkevällä tavalla on mahdollista. Kasvisruokaa meillä varmasti syödään myös enemmän jatkossa. Kun en taaperolle tarjoa kuitenkaan liha/kanaruokia kuin 1-2x viikossa max. miksi söisin niitä itsekään useammin.

Minä. Ikuisuusprojekti. Itsensä tuntemista, oppimista. Teen asioita joista nautin ja saan hyvää mieltä, pyrin myös levittämään sitä ympärilleni. Hyväksyn erilaisuuden ja itseni. Elämä on kuitenkin loputon kasvuprosessi jossa matka on päämäärää tärkeämpi. Keskeneräinen on hyvä.

tiistai 18. joulukuuta 2018

Pulkkailua ja unihommia

Ihanaa kun tuli lisää lunta ja pääsimme kunnolla pulkkahommiin. Pari kertaa on pulkkaa jo testattu, mutta lumen vähyyden ja hiekan takia meno on ollut aika tahkeaa. Taapero selkeästi tykkää kun sanoo jo omalla tavalla pulkka (pupubukka).  Tänään vielä satoi lunta illalla kun pakkasimme talvivaatteet niskaan ja lähdimme pikkukakkosen jälkeen ulos. Ja ihan kaksin, tällä kertaa jätin koiratkin kotiin!

Äiti! Täällä sataa jotain
Aivan ihanaa vetää taaperoa pulkassa hijaisia katuja pitkin taaperon hihkaistessa aina kun näkyi jouluvalot. Lepoa ja rentoutusta mielelle ja keholle, raitista ilmaa taaperolle <3





Olin tänään myös viimeistä päivää - toivottavasti - Pieksämäellä kouluhommissa. Eilen ja tänään olivat viimeiset seminaarit ja näistä kursseista kun tulee suoritus, on valmistumiseni harjoittelua vaille valmis.

Eilen siis isämies ja taapero olivat jälleen kaksin kotona. Minulla oli pikkujoulut kuukausi takaperin ja tulin tuolloin vasta 02 maissa yöllä kotiin. Taapero oli herännyt kaipailemaan äitiä (tissejä) jo 01:30 maissa joten täällä oli konsertti vastassa kun tulin. Tämän jälkeen meillä ei yöunet ole palautuneet normaaleiksi juuri lainkaan. Meidän normaali on 20-02(-04) unta, tissiä, unet jatkuu ja aamulla tissitellään lisää siinä 6:30-07 maissa, ja noustaan ylös 7-7:30. Tämän puolikkaan yöpoissaolon jälkeen ensimmäinen herätys on jo 22 maissa joinain iltoina, viimeistään 01 mennessä kuitenkin. Ja yöllä tarkistetaan parin tunnin välein, että äiti on yhä paikalla, vaikka taapero nukkuu meidän vieressä. Ja aamulla 05 maissa siirrytään nukkumaan tissi suussa taktiikalla joka tarkoittaa aamun tankkauksen poisjäämistä, joten taapero on valmis nousemaan yöunilta jo 6:30 maissa.

Lauantaina kävin pitkästä aikaa messarissa ystävän kanssa koiranäyttelyssä ja pääsin kehässäkin pyörähtämään. Auto starttasi kohti Helsinkiä 4:30 joten äiti hävisi kesken taaperon unien sängystä ja sitä oli isämiehelle karjuttu 05-06 välinen aika, vaikka hän sai pullosta maitoa reilusti. Mutta kun ei se maito yksin, vaan äiti. Äitiä oli itketty, huudettu ja karjuttu sekä yläkerrassa, että alakerrassa vähän lisää kun ei löytynyt sieltäkään (kun isämies lähti hakemaan varuiksi vielä lisää maitoa).

Joten jännityksellä itse kukin odotti edellistä yötä. Minä siksi, että saan nukkua kaverini sohvalla edes kohtalaisen hyvin yhden yön ilman hirveän montaa herätystä, ja isämies lähinnä kauhulla, nukkuuko kotona kukaan. Viimeksi kun taapero ja isämies olivat kahdestaan yön lokakuussa, taapero oli herännyt 01, kömpinyt isämiehen viereen ja jatkanut unia. Halunnut 05 maitoa ja jatkanut taas unia. Eilen meni enemmän "normaalilla" kaavalla  = unta 20-00:30, ja sitten karjuttiin 2h suoraa huutoa. Aivan suoraa huutoa äitiä. Juotiin kyllä tarjotut maidot ja jatkettiin huutoa.

Joten en ole mielelläni yötä pois kotoa, sillä tuosta ei nauti kukaan. Minulla on paha mieli kun itse saan nukkua ja tiedän, että taapero kärsii tilanteesta vaikka hänellä ei isämiehen kanssa hätää ole. Eikä isämies kun on aivan voimaton karjuvan taaperon kanssa joka kaipaa vain äitiään. Olen tähän asti ollut yhden yön vapaaehtoisesti pois kotoa ja 3 pakon sanelemana. Näistä 4 yöpoissaolosta tasan yksi on mennyt hyvin.

Joten ei yöreissuja ihan heti näköpiiriin, luulenpa, että lauantai aamun poissaolo ja viime yö näkyvät meidän yöunissa taas viikkoja. Joten uskallan toivoa, että seuraavan kerran meillä nukutaan normaalisti joskus tammikuussa -19, ehkä.



Joulu alkaa olla kotona valmis, vielä kylpyhuoneen pesu ja viimeisten lahjojen paketointi. Onnistuin saamaan itselleni pentukuumeen, kavala tauti, mutta yritän kanavoida tämän johonkin järkevämpään. Yksi aivoton karvakakara tämän olemassaolevan karvaisen ja karvattoman lauman jatkoksi ei houkuta kyllä yhtään.

Pöllö puuhun kanervan kera ja taas on taaperolla ihmeteltävää pihassa :D 
Nyt keskityn nauttimaan talvesta, lumesta ja läheisistä, odotan pukkia, kinkkua, joulukuusta ja joulurauhaa.

Ihanaa joulun odotusta ja joulun aikaa jokaiselle lukijalle!

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Jouluhypetys ja kulutushysterian yliannostus

Joulu. Paras asia vuodessa ehdottomasti. Siksi uhraan sille aikaa 1.11 alkaen. Laittelen rauhassa joulukoristeet, jouluvalot, verhot, tontut... Kaivan joulukirjan kaapista. Alan pohtia joulukortteja, lahjoja, ruokia, laskeutua joulun tunnelmaan.


Vuosi sitten en saanut tavoitettua sellaista joulutunnelmaa kuin toivoin. Toisaalta se ehkä johtui perhemuutoksesta, joulu on perinteisesti lasten juhla. Olen meidän suvun nuorin ja ollut aina se "lapsi". Nyt kun oli oma lapsi, joutui pohtimaan omaa asemaa ja asennetta.

Tänä jouluna olemme tehneet yhdessä Hillan kanssa. Ihmetelleet valoja ja tonttuja. Kuvia, kirjoja ja verhoja. Olen kertonut joulusta ja joulun kristillisestä sanomasta. Hankkinut joulukalenterin ja kuunnellut joulumusiikkia. Herkkujen syöminen on jaettu, äiti ja iskä hoitaa sokeriset herkut, Hilla saa taateleita ja muita taaperolle sopivia (sokerittomia) herkkuja.


Kävin ystävän kanssa viikolla minilomalla Helsingissä, ja joululahja ostoksilla. Olimme yhden yön hotellissa ja perjantaina kierreltiin kauppoja. Ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, vaikka taapero oli mukana. Huomasin kuitenkin perjantaina, että alan karsastaa joulun kaupallisuutta. Haluan toki ostaa läheisimmille lahjat kuten ennenkin, mutta olen alkanut kyseenalaistaa monen tavaran ja lahjan tarpeellisuutta. Osaksi siitä syystä, että joulun sanoma hukkuu kaupallisuuden alle turhan paljon mielestäni. Osaksi ilmastoraportin takia. Olen ennen ostanut "hullunkiilto silmissä" pientä ihanaa joulukrääsää. Nyt pohdin miten paljon senkin joulukrääsän valmisprosessi sekä rahdit, pakkaamiset sun muut kuluttavat luonnovaroja.

Perhehuone tavallisen hinnalla, laatuaikaa ystävän kanssa kun taapero simahti

Ostin taaperolle yhden joulutabletin pöytään. Tämän joulun selvä turhakkeeksi laskettava ostos. Laitoin kaksipuolisella teipillä kiinni ja siinä se on, helppo ja silmää miellyttävä jouluinen (taaperon kestävä) piristys.



Tänään kävimme joulutorilla, ostin sieltä huomattavasti enemmän joululahjoja kuin Helsingistä. Lopulta Helsingistä tarttui mukaan 1 lahja, muutama piparkakkumuotti kotiin ja itselleni ostin luonnonkosmetiikkaa jota ei meidän kulmilta löydy. Joulutorilta ostin ihmisten itse tekemiä tuotteita joilloin tiedän tukevani kotimaista yrittäjyyttä ja lahja tuntuu arvokkaammalta kuin massaan hukkuva tusinatuote.

Emme meinaa tänäkään jouluna ostaa Hillalle lahjoja. Sukulaiset ja kummit niitä tuovat, ja se on riittävästi taapero ikäiselle. Ainoa lahja jonka ostimme jo tänään, oli aito lampaantalja pulkkaan/vaunuihin talvipakkasia ajatellen. Ja tästä myös tuotot menivät ilman välikäsiä suoraan tuottajalle. Pyysin myös mieheltä, etten halua turhia lahjoja saati paljoa. Häneltä tai sukulaisilta. Minulla on 3 toivetta ja niistä yksikin riittää. Maailma muuttuu yksi pieni askel kerrallaan, ja ostos - tai ostamatta jättäminen.

Lammasta kiitos 

Olemme myös käyneet kirkossa, koko perheen kera ja yksin kävin adventtimessussa viime sunnuntaina. Sieltä löydän joulutunnelman jota en enää kaupallisuuden alta tavoita. Rauha jonka vain sisimmästään löytää.

Olen kasvanut jouluihmisenä ulos kulutushysteriasta kohti tiedostavampaa ja minulle aidompaa joulua. Suurin syy tähän on perinne, jonka haluan siirtää omalle lapselle. Ei lahjojen määrä, pakettien koko tai tavaran hinta. Sen sijaan rauha, tärkeät ihmiset lähellä, tunnelma josta tavoittaa joulumielen, yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Toivon, että lapseni oppii arvostamaan asioita joita itse en lapsena osannut.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Miten minusta tuli KiVa?

Meillä on semi usein kotona isämiehen kanssa väittely. Musiikista. Isämies on sitä mieltä, että jos jokin bändi on hyvä - siis ultimaattisen hyvä - sillä ei voi olla huonoa kappaletta. Ei vaan voi, mahdotonta.
Itsehän olen täysin eri mieltä. Jopa lempi bändiltäni löytyy aivan täyttää pskaa tuotannosta. Tähän päivään asti en ole löytänyt bändiä jolla ei jotain maanantaikappale biisiä - tai aika montaa olisi.

No miten em. liittyy mitenkään päivän aiheeseen, eli kiintymyssuhdevanhemmuuteen? Se pohjustaa minun ajatuksia ideologioiden suhteen. Eli vaikka jokin ideologia tai näkemys toimii, se ei ole aukottoman täydellinen minun mielestäni.

Marraskuu, kuura, pakkasta ja talven tulo lähellä <3
Luin raskausaikana kiintymyssuhdevanhemmuudesta. Aihe oli oikeastaan täysin vieras, enkä yhtään ymmärtänyt mitä helkkaria sillä ajetaan takaa. Olo oli samanlainen kuin olisin alkanut lukea avaruusteknologiaa. Vauva syntyi ja siinä unohtui oikeastaan kaikki muu, paitsi pesiminen ja tissittely vauvan kanssa.
Vaan kun vauva kasvoi ja aloin kiinnostua siitä, miten kasvatan lapseni mahdollisimman eri tavalla miten minut on kasvatettu, ja toisaalta sellaiseksi mitä toivoisin lapseni olevan: itseään ja omia tunnetilojaan ymmärtävä, empaattinen, reilu, oikeudenmukainen ja rohkeasti oma itsensä oleva yksilö. Niin miten sitten näitä vaapero taaperoita pitäisi kasvattaa?
Sitten mukaan tuli KiVa. Siellähän se vastaus oli - vähän kaikkeen. Tunteiden sanoittaminen, asia jota minulle ei ainakaan ole lapsuudessa tehty sillä tavalla, että mitenkään asian tiedostaisin. Vauvan ja taaperon viestin ymmärtäminen ja tulkkaaminen. Sen ymmärtäminen, ettei lapsi toimi kuten minä haluan, vaan ihan omalla tavalla. Ja meidän tulee löytää yhteinen, samalla tavalla toimiva sävel, ilman, että kellään on huono olla. Se ei tarkoita "et tee kuten minä teen, vaan teet kuten minä sanon" kasvatusmallia. Päinvastoin. Aikuinen näyttää esimerkkiä, sanoittaa omia ja lapsen tunteita, joskus myös toisen vanhemman. Ennakoi tulevia tapahtumia, selittää, puhuu, kertoo, ja selittää vähän lisää. Kuuntelee lasta herkällä korvalla ja ymmärtää lasta ja tämän tarpeita.

Konkreettisia esimerkkejä meidän arjesta, oli ne KiVa mallin mukaisia tai ei.
1. Pottailu. Selitetään, että ruuan jälkeen on usein pissa tai kakkahätä ja tämän takia mennään potalle. On mukavampi tehdä tarpeet pottaan kuin vaippaan. Myös aikuiset käyvät potalla. Aina sinne ei mitään tule, mutta se ei haittaa. Pääasia, että käy kokeilemassa.

2. Ruokailu. Kerrotaan mitä tänään syödään ja monelta, tai missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Pestään yhdessä kädet ennen ruokailua, annetaan taaperon kantaa jotain pöytää, oma pillipullo, ruokalappu tms. Kerrotaan mitä on lautasella ja syödään taaperon kanssa samaan aikaan. Jos jokin ei maistu, se ei ole koskaan pahaa tai yäk. Se ei vain ole oman suun makuista ja sitä ei ole pakko syödä. Maistamaan silti kannustetaan. Lautasta ei ole pakko myöskään syödä tyhjäksi, vain siksi, että aikuinen vaatii.

3. Nukkuminen. Päikkärit sekä yöunet. Samat rutiinit joka päivä ennen unitapahtumaa. Asian sanoitus ja kertominen hyvissäajoin. Lelut esimerkkinä mukaan "laitetaan lelut koriin yöunihommiin. Lelut eivät halua nukkua yksin, vaan yhdessä. Nyt kun lelut on korissa, mennään suihkuun, jonka jälkeen pestään hampaat ja harjataan tukka. Sitten Hilla menee omaan sänkyyn yöunihommiin". Selitetään myös jos taapero on väsynyt, että mitä väsymys on ja se on sallittua olla väsynyt, silloin voi huilata, eikä tarvitse jaksaa tehdä hommia /olla reipas. Väsyneenä voi myös kiukuttaa ja harmittaa ja sekin on ok.

4.Seksuaalisuus. Aihe joka on itsellenikin haastava vanhempana. Koulun myötä olemme perehtyneet paljon Raisa Cacciatoren luentoihin ja olen ymmärtänyt miten tärkeää on lapsen turvallinen ja oikeanlainen seksuaalikasvatus jo pienestä pitäen. Itse olen ehkä sitä sukupolvea, että seksuaalisuus = seksi = aikuisten juttu ei edes puhuta lasten kuullen. No näinhän asia ei tosiaan ole. Meillä on nimetty kehon osia, omia ja vanhemman. En ole kieltänyt mitään tutkimasta tai koskemasta, olen yrittänyt sanoittaa mikä se on ja kaiken tutkiminen ja koskeminen omassa kehossa on erittäin sallittua, sen jälkeen vain täytyy muistaa pestä kädet. Seuraavaksi kunhan ymmärrystä tulee lisään, täytyy opetella sanoittamaan miten kavereita saa koskea ja miten voi ilmaista, jos ei tykkää sitä että toinen koskee. Tämä aihealue on ehkä itselleni se haastavin, siksi on äärettömän hyvä, että netissä on asiallisia luentoja ja oppaita aiheesta. En halua, että lapselleni tulee (nykyään) valitettavan normaali häpeäleima, että omassa kehossa tai sen tutkimisessa on jotain hävettävää tai ällöttävää.

Hali koiralle. Yksi asia jota myös sanoitetaan, koirallakin on oikeus yksityisyyteen
Arki mielestäni rullaa kaikista parhaiten eteenpäin samojen rutiinien varassa. Ajallisesti en kuitenkaan koe, että poikkeaminen olisi maailmanloppu, kunhan perusrunko on kunnossa. Taaperolle ei tule yllätyksiä joita se ei voisi käsitellä, ja turvalliset rutiinit ja rajat luovat turvallisen olon ja ilmapiirin. Lapsi tietää mitä tapahtuu missä järjestyksessä ja suunnilleen mihin aikaan päivästä. Tunteiden näyttäminen on kaikilta sallittua, myös aikuiset suuttuvat ja pyytävät anteeksi, kertovat miksi näin kävi. Oli nälkä, väsytti tai harmitti muuten.

It's yoga time!
Tänään kirjoitin myös mielipiteeni paikallislehteen "vauvatalkoista". Syntyvyyden lasku on asia joka itseäni myös kiinnostaa erittäin paljon. Miksi (20)25-35v. aikuiset eivät halua lisääntyä? Syitä varmasti on lukuisia, ei ole puolisoa, opinnot kesken, urakehitys, lapsettomuus, nuoruuden eläminen...
Lähinnä kiinnostaa ajatus siellä takana, miksi lapsiperhearki nähdään niin kamalana, tai sitovana? Miksi se on negatiivinen ajatus, että ei voi mennä kuten haluaa ja elää kuten haluaa? Kuitenkaan lapsen saaminen ei ole vain ottava suhde, vaan se antaa hurjan paljon sellaista, mitä ei osannut ajatella. Myös työelämän ja uran nostaminen perhettä tärkeämmäksi on mielestäni mielenkiintoinen ajatus. Kuitenkaan eläkkeellä se työ ei tule perhelounaalle sinun kanssasi, tai juhlapyhinä kylään. Eläkettä se nostaa toki, mutta rahalla ei kuitenkaan voi onnellisuutta ostaa. Toisaalta näen, että länsimaisen hyvinvoinnin tuotos on juuri itsekkyys jonka pohjalta monet ajatukset kumpuavat. Jos lukee vertailevaa kirjallisuutta jossa pohditaan länsimaiden ja köyhempien maiden eroja, suurin ero on juuri itsekkyyden puutos köyhissä maissa, joka korostuu selvästi länsimaissa taas. Perhekeskeisyys on köyhemmissä maissa ihan toisenlaisessa merkityksessä, kuin meillä.

Paljon myös uutisoidaan siitä mitä vanhemmat ihmiset ovat kertoneet katuvansa elämässään. Enkä kertaakaan ole törmännyt siihen, että joku katuisi, ettei tehnyt enempää töitä. Päinvastoin, he katuvat, että olivat niin paljon töissä ja liian vähän perheen kanssa. Eikö tätä vain halua tämän päivän aikuiset nähdä, että se työ ja ura ei lopulta sitä onnea tuo, sen on jo aiemmat sukupolvet kokeilleet?