Elokuinen vai ei

Perjantaina käytiin ottamassa mahakuvat, jotka ei nyt hehku ihan samaa fiilistä mitä hääkuvat, mies oli hieman väsynyt töiden jälkeen, mutta on nyt otettu. Kaverit veikkailevat meidän syyskuisesta elokuista, itse lähinnä toivon. Perjantaina aloin jo olla vähän fiiliksissä kun 12h supisti no eipä nuo mitään "tehneet", saunan jälkeen laantuivat. Kyllähän hän syntyy kun aika on kypsä ja laskettuun aikaankin on vielä viikko (tai jos mennään kierron mukaan vähän enemmän). Silti sitä on vähän malttamaton. Raskaana oleminen ei harmita, vaan kyllähän tässä joutaisi jo jakautumaan. Päivä kerrallaan, vielä kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja hyvissä voinneissa.

Ensimmäinen yhteinen mahakuva rakenneultran jälkeen 19+

Rv23+ hääkuvia <3

Rv 38+

Mitä vauva kustantaa?

Jossain vaiheessa raskautta tuli ajankohtaiseksi tehdä hankintoja. Tulostin ehkä vasta kesäkuun tienoilla listan, mitä kaikkea olisi hyvä olla kun nyytti kannetaan sairaalasta kotiin.
Suurimman osan kaikesta olen hankkinut käytettynä. Toki uutenakin on ostoksia tullut tehtyä, mutta yllättävän paljon ainakin ensimmäiseen pieneen ihmiseen uppoaa rahaa. Se, miten paljon kaikkea turhaa on tullut hankittua, selvinnee sitten, kun käyttäjä on ulkoistunut mahan tälle puolelle. Suppeaa listaa jos tähän kasaisin lukijoiden iloksi, meiltä löytyy tällä hetkellä:

Nukkumiseen liittyvät asiat

- Pinnasänky, patja + petauspatja, reunasuojus ja mobile
Sänky käytettynä. Patjan+petarin osti anoppi uutena, niitä en käytettynä halunnut homeriskin vuoksi. Mobilen ostin myös käytettynä, reunasuojus mallia ikea ja sen hankin uutena. Sängylle tuli hintaa ilman patjoja (joiden hintaa en anopilta tullut kysyneeksi) noin 70e.

- Kehto, puinen ja käytettynä 40e. Kehtoon laitoin äitiyspakkauksessa tulleen patjan.

- Lakanoita, pussilakanoita, peittoja (4kpl...), vilttejä, villakapalo, unipusseja. Peitot ovat kaikki saatuja, lakanoita ostin pari settiä ikeasta, anoppi toi yhden, ystävältä sain pari pussilakansettiä. Villakapalon neuloin itse. Näihin on uponnut karkean arvion mukaan noin 60e.

- Unipesä. Uutena, hinta 45e.

Ihan itse tein - ja siltä se näyttääkin. Olisin tarvinnut hupun ohjeiden tulkintaan avuksi luottoneuleohjaajani mutta näillä mentiin

Pinnasänky kasattuna jotta kissa ehtii totutella. Ja tuo ovi - yhä maalaamatta (kuten kai joka remonttikohteessa jokin aina kesken)

Ulkoilu

- Yhdistelmävaunut. Ostin ystävältä joka myi meille ne 100 euron (pilkka)hintaan.

- Matkarattaat, uutena, hinta 199e.

- Turvakaukalo, saatiin miehen kummitytön perheeltä, sopivasti uutena ostettu ja kolaroimaton, vuosi käyttöikää jäljellä eli juuri meidän tarpeisiin ajallisesti soveltuva.

- Juoksurattaat, nämäkin saatiin ilmaiseksi sukulaisperheeltä.

- Lämpöpussi turvakaukaloon, löysin wallaboon lämpöpussin käytettynä 20 eurolla.

Vaatteet

- Bodyja, paitoja, potkuhousuja, sukkahousuja, housuja, pitkähihaisia, tumppuja, sukkia, myssyjä... Suurin osa saatuja tai äitiyspakkauksesta. Kirpparilta olen ostanut muutamia vaatteita, lähinnä 62-68 koossa, sekä sukkia ja talvitumppuja tms. Uutena ostin kotiutumishaalarin (fleece) ja arviolta olen vaatteisiin noin 60e käyttänyt rahaa.  

Hoitovälineistöä

- Amme ja siihen jalat, saatiin tuttavaperheeltä.

- Äitiyspakkauksessa tuli kylpylämpömittarit sun muut pesuhetkiä ajatellen. 

- Harsoja ostin ikeasta useamman paketin, taisi mennä noin 30e.

- Hoitoalusta ja 2 päällistä ikeasta, reilut 35e. Toinen hoitoalusta ystävältä saatu.

- Puinen hoitotaso pinnasängyn päälle jotta yöllä ei tarvitse alakertaan lähteä vaippaa vaihtamaan, käytettynä 20e. 

- Malm lipasto hoito"pöydäksi" ikeasta 69e. 

- Korit lipastoon hoitotarvikkeiden järjestyksessä pitämiseen 13e. 

- Vaippoja, tuttipulloja 3kpl, puhdistuspyyhkeitä, nännivoidetta itselle, liivinsuojia, korviketta varalle, valo lipaston yläpuolelle, vanupuikkoja, vanulappuja, talkkia, sinkkivoidetta, imetysliivit... Osan sain ystävältä "selviytymispakkauksessa", osa tuli äitiyspakkauksessa ja osan ostin itse. Arviolta rahaa mennyt noin 160e. 

Muuta?

- Itkuhälytin saatiin tuttavaperheeltä

- Vaipparoskis uutena 20e

- Mobile häiden jälkeisen matkan tuliaisina vajaa 10e. 

Eli rahaa on mennyt, vaikka paljon on hankittu tavaraa käytettynä, saatu ja sukulaiset ovat ostaneet tarpeellisia asioita kun ollaan pyydetty.  Nopean laskutoimituksen mukaan noin 900 euroa. 

Vielä silti puuttuu:

- Kylpyöljyä tms. 

- Toinen hupullinen vauvapyyhe

- Pieniä pyyhkeitä pyllypyyhkeiksi vaipanvaihtoon

- Patjansuojus omaan sänkyyn sekä kehtoon

- Särkylääkkeitä itselle ja vauvalle tarvittaessa

- Rintapumppu

- Toiset imetysliivit 

Nyt on ollut kipeämpi viikko. Supistelee aamusta iltaan, enimmäkseen yhä huomaan vain mahan kovettumisena. Kuitenkin painetta alkaa tuntua jo jalkovälissä, kävely sattuu aamuisin yhä enemmän ja lonkkakipu josta toukokuussa avauduin - ja kärsin eritoten häiden jälkeen - palasi vasemmalle. Vauva on muutenkin vähän enemmän vasenvoittoisesti mahassa ja se tuntuu selvästi kovempana kipuiluna vasemmalla puolella alakroppaa. Toivon kuitenkin, että kaikki nämä kolotukset ja jomotukset valmistelevat paikkoja synnytystä silmälläpitäen joten en ole näitä kovin ikävinä tai häiritsevinä vielä kokenut. 

Neuvolassa maanantaina sovittiin, etten tulisi enää laskettuna päivänä (4.9) kontrolliin vaan hän voisi syntyä ennen sitä. Hartiat olivat ihan nivusten tasolla, päätä totesi terveydenhoitaja ettei lähde edes painelemaan kun kipeät ovat paikat muutenkin. Häpyliitos eritoten. Painoa on tullut nyt ensimmäiseen neuvolakäyntiin verraten (viikolla 9+) 8kg, erittäin maltillisesti siis. 1.5 viikon ajan olen saanut joka yö nousta vessaan - paitsi viime yönä! Pienistä asioista sitä tässä vaiheessa täytyy olla iloinen. Sairaalakassi on yhä pakkaamatta. Tänään jos illalla ei sada, otetaan miehen kanssa mahakuvat. Viikolla keitin ensimmäistä kertaa itse hilloa, omista karviaisista, että tulisi niitäkin hyödynnettyä edes johonkin. Katsotaan kuinka hillon käy - siellä purkki nököttää kellarissa kurkkujen vieressä. 

Mahakuvia aikajärjestyksessä muutamalta eri viikolta, viimeisimmät parin viikon takaa 

Yllätys babyshowerit ja vaippakakku jonka sain, on se hieno! 

Tähän asti

Maanantaina vaihtuu taas viikot. 39. raskausviikko alkaa. Synnytys lähenee siis kokoajan. Hormonit - oletan tai ainakin niitä on helppo syyttää - tekee sen, että ärsyttää. Pienetkin asiat, ihmiset eritoten. Se, että pitäisi nähdä (eritoten sukulaisia) ja kaikki kyselyt mikä vointi, ärsyttää. Tuntuu, että kaikki "kyttää" ja odottaa, että joko se lähtee synnyttämään. Mies ei ymmärrä, yllättäen. Kiinnostaahan, varsinkin sukulaisia, milloin se ensimmäinen lapsenlapsi maailmaan tulee. Kyllä, en sitä kiellä. Silti, aivan varmasti me ilmoitamme kun se on syntynyt. En todellakaan halua alkaa raportoimaan suvulle milloin lähdetään sairaalaan tai väliaikatietoja miten synnytys sujuu. Se ei mielestäni kuulu hittojakaan kenellekään muulle kuin minulle ja miehelle. En minäkään kysele äitini tai appivanhempieni suolen toiminnasta, närästyksestä tai onko pukamat tänään vaivanneet? Vaikka syntyvä vauva on äärettömän odotettu ja tärkeä meidän lisäksi kummankin vanhemmille, silti minun kehoni ja sen vaivat ovat yhä minun yksityisasia, hiisi vieköön. Ja mies pyörittelee silmiään minun ajatusmaailmalle.

Pinna on muutenkin kireällä, ihan kaiken suhteen. Silti hillitsen vielä ainakin itseni suhteellisen hyvin. Voi olla, että se vain lyhenee vielä raskauden myötä, eihän tässä tiedä, monta viikkoa vielä on jäljellä. Keskiviikkoisen lääkärin jälkeen oli pari päivää hyvin kipeä jalkoväli, pää selvästi on kunnolla kiinnittynyt ja hyvä niin. Supistuksia tulee aamusta iltaan, lähinnä yhä harjoitussupistuksia kyllä. Tällä viikolla loppui täysien öiden nukkuminen, 03-05 välillä on käytävä vessassa, usein herään siihen, että supistaa ja rakko on täynnä. Pitää silti olla kiitollinen, että selvisin 38. viikolle asti ilman suurempia yöheräilyjä!

Kävin eilen keräämässä pari tuntia kantarelleja. Mentiin lyhyt 2-3km lenkki, hitaasti ja maleksittiin. Silti olo oli kuin rekan alle jääneellä ja kaikkensa antaneella. Liikunta kuitenkin tekee hyvää, hidas kävely myös pitää lihaksia edes jossain kunnossa ja auttaa vauvaa "porautumaan" oikein tuonne lähtökuoppiin. Joten vaapun joka päivä johonkin kävellen, vähintään koirien kanssa aamulenkille. Kantarelleja sain vajaat 2l, tein kantarellisarvia (voitaikinasta) jotka olivat oikeasti hyviä. Löytyi siis ainakin yksi tapa tehdä sieniä niin, että upposi sekä minulle, että miehelle. Toki radi varmaan sai orgasmin vähintään, koska voitaikina, mutta olen ottanut vähän rennomman asenteen keskiviikkoisen lääkärin jälkeen. Toki ei joka päivä tarvitse syödä vehnää enkä aio, mutta 1x viikossa jonkinlainen herkuttelu ei enää varmaan maata kaada. Perus ruokavalion pidän silti kurissa, että vauvalla ei ainakaan minun takia sokerit heittelisi synnytyksen jälkeen.

Kylpyhuoneen remontti etenee. Laatat kaikki on purettu, vanhat laastit raavittu pois. Oviaukkoa korotettu, seinät tasoitettu, uudet putket ja kaivo vedetty, pesukoneelle putket vedetty. Ensi viikolla lattialämmitystä, vedeneristeita, laatoitusta saunan puolelle toivottavasti ja lämminvesivaraaja paikalleen. Kaikki muu alkaa olla ostettu paitsi suihku jota en osaa vielä päättää. Haluan sadevesisuihkun, mutta en sellaista, mikä tuntuu samalta kuin heikossa kesäsateessa seisominen. Oma kaivo ja paineet kun on vähän toista luokkaa mitä kunnan vesijohtoverkostossa, niin pitää sitäkin pohtia, etten ota liian isoa ja kadu useamman satasen "hukkaan" heittämistä. Kunhan olemme saaneet kaiken suht valmiiksi, laitan tänne mitä mikäkin maksoi, jos jollekulle remonttia suunnittelevalle ko. laskelmista olisi apua. Tarvikkeiden osalta lähinnä. Onneksi meillä on tullut budjetin alituksia useammassa kohdassa, koska ylityksiäkin on tullut. Yksin lattialämmitykset maksoivat hiivatin paljon enemmän mitä olin laskenut, mutta ainakin vielä remonttitilillä on rahaa joten vielä voi hengittää.

Säilöntää

Ensimmäistä kertaa kokeilen itse säilömistä. Syön kyllä suolakurkkuja ja punajuuriakin jouluna, mutta ostan ne valmiina kaupasta. Sieniä etikkaliemeen säilöttynä syön mielelläni - muuten sienet ovat yhä opetellaan listalla - mutta vien sienet mummolle, hän tekee taikojaan ja minä nautin valmiista sienipurkeista seuraavaan syksyyn asti.

Nyt sitten ajattelin kokeilla marttailua ja ostin vajaan kilon avomaankurkkuja. Etsin kaksi ohjetta netin syövereistä jotka kumpikin kuulostivat toimivalta ja muokkasin - kuten tapoihin kuuluu - niistä cocktailin. Tulokset ovat pöydällä ja purkissa. Laitan ohjeen tänne jos kurkut ovat älyttömän hyviä, kuten toivon, ohje on tallessa. Jos eivät voin ainakin varottaa lukijoitakin "älä vaan tee näin" ohjeella. Win-win tilanne siis!

Chili-valkosipuli kurkut

1kg avomaankurkkuja

Säilöntäliemi

10-16 valkosipulin kynttä (omat oli aika pieniä laitoin 16)

2 chiliä (tuoretta laitoin siemenineen)

6dl vettä

3dl väkiviinaetikkaa

1-2rkl suolaa

Noin 1dl sokeria

1tl sinapinsiemeniä

Steriloi purkit. Eka jännitysmomentti onnistuinko. Keitin kannet, pesin purkit ja keitin kiehuvassa vedessä. Hienoutena tiskaamisessa veden lämmittäminen ensin vedenkeittimellä koska kylpyhuoneremontti ja lämminvesivaraaja puuttuminen.
Pese ja viipaloi kurkut. Lado purkkeihin tiiviisti. Minulla oli 1 iso ja 2 pientä purkkia enkä saanut kaikkia kurkkuja mahtumaan, joko liian väljä ladonta tai liian vähän purkkeja?
Viipaloi chilit ja valkosipulit. Kiehauta kaikki säilöntäliemen ainekset kattilassa. Kaada kurkkujen päälle.
Toinen ohje sanoi, että anna jäähtyä ja sulje purkit toinen käski sulkea kuumana. Suljin kuumana katsotaan miten käy.
Sitten kylmään - itse vien purkit kellariin - anna maustua 2vk. Itse ajattelin lähteä 2 kuukaudesta, mummokin antaa sienten tekeytyä 6 viikosta ylöspäin kun hän niitä säilöö. Kuvaa purkeista tulee kunhan saan bloggerin ja puhelimen toimimaan yhteistyössä.

Ja sitten toivotaan, että säilöntä meni taiteen sääntöjen mukaan ja vältytään homehtumiselta. Kokeiluun ajattelin tehdä myös pienen purkin karviaismarjahilloa itse.

Äitipolilla käyty. Radin hoito sisätautilääkärin mukaan erinomaisella tasolla ja jatketaan ruokavaliolla. Lähinnä sain vain kehuja ja tuhahduksia mokomista muutamista ylityksistä, niille kaikille kun löytyy selitys. Eikä tässä vaiheessa raskautta enää insuliinin tarpeen pitäisi kasvaa. Vauva kasvaa kauniisti keskikäyrällä, painoarvio nyt 3.1kg ja siro pää oli lääkärin kommentti. Paikat alkaa olla vähän auki ja pää kiinnittynyt. Toivomme siis, ettei mennä yli pahasti vaan tultaisiin suosiolla ajallaan ulos. Toki mikä tuon toiveen järkevyys on tässä remontin vaiheessa, mutta jos parin viikon päästä vaikka?

Listoja ja hankintoja

Raskauden loppua kohden mentäessä olen joutunut, tai minun ollessa kyseessä, ehkä saanut, tehdä listoja listojen perään.

Kylpyhuoneremontti alkaa maanantaina. Sauna, kylpyhuone ja takkahuone puretaan atomeiksi ja kaikki menee uuteen uskoon. Pinta-alallisesti puhutaan melkein koko lisäsiiven kokoisesta pinta-alasta, yli 30m2. Olen kierrellyt rautakauppoja ja pohtinut laattavalintoja. Yrittänyt listata mitä kaikkea remonttimies tulee tarvitsemaan ja varsinkin näin heti alussa. Lämminvesivaraajan paikka vaihtuu kylpyhuoneen nurkasta lauteiden alle, pesukone siirtyy vessasta kylpyhuoneeseen joten isompia muutoksia saa tehdä. Olemme olleet toukokuusta asti ilman pesukonetta, onneksi anoppila on alle 2 kilometrin päässä joten siellä olen käynyt pyykit pesemässä. Yllättävän nopeasti siihenkin tottui. Viimein sain tällä viikolla valittua meille laatat ja vielä helposti. Kävin liikkeessä jossa piti olla poistoja, poistot olivat kaikki melkein loppu. Varastotavarasta katsottiin, mitä olisi tarjolla ja edessä oli malliseinä jossa olivat juuri ne laatat jota meille tahdon. Olin siis helppo asiakas, osoitin seinää ja tokaisin "nuo". Ja säästin, useamman satasen verrattuna siihen, mitä olin budjetoinut. Niin, ja tuleehan meille myös uusi ovi, tähän saakka lisäsiivessä ei ole ollut ulko-ovea - no ensi viikolla siellä on. Helpottaa kuraisten koirien ja rattaiden kanssa aivan suunnattoman paljon. Ovi auki ja pesuhuone on heti siinä, takkahuoneeseen tulee laattalattia (on siellä kyllä nytkin) joten sinne saa sitten vaunut ja koirat kuivamaan. Tämän hetkiselle ulko-ovellemme nousee 5 porrasta ja vanhalta puolelta lisäsiipeen sisäkautta menee vielä 3 porrasta. Tuulikaappi on sen verran pieni, että vaunut eivät sinne mahdu, joten siinä sitten olisikin roijaaminen kun yrität ulko-oven kautta saada takkahuoneeseen vaunut siirrettyä - sisäkautta. Ei onneksi tarvitse tähän rumbaan ryhtyä!

Miinuksena tässä on myös se, että ensi viikolla meiltä loppuu lämmin vesi. Kun purku on edennyt siihen vaiheeseen, että varaaja lähtee, lähtee lämmin vesi. Onneksi meillä on ulkosauna ja vesipata, että kotonakin pääsee pesulle. Jännitystä toki tuo tähän se, miten nopeasti uusi varaaja saadaan paikalleen, eli jos vauva syntyykin etuajassa saan lämmitellä pyllynpesuvedet joko puuhellalla, vedenkeittimessä tai ulkosaunan vesipadassa. No on sitä vauvan pyllyt pesty ennen vesijohtojen aikaakin joten ei turhaa stressiä.

Sunnuntaina kasataan makuuhuoneeseen vaatekaappi jonka viimein - kahden vuoden asumisen jälkeen - sain meille ikeasta tilattua. Samalla laitetaan vauvaa varten valmiiksi pinnasängyt sun muut. Ensi viikolla pitää lähteä ostamaan puuttuu - listalta tavarat, imetysliivit, vaippoja, patjasuojuksia, parit tuttipullot, itkuhälyttimien toimintakin pitäisi testata... Sairaalakassia en ole vielä pakannut, mutta sain sentään listattua mitä sinne pitäisi pakata.

Supistuksia tulee joka ilta, enimmäkseen harkkamallisia yhä, mutta parit tuntuvammat. Neuvolalääkärissä ei kuitenkaan vielä edistystä, pää on hyvin alhaalla ja lähtökuopissa, mutta paikat kiinni. Äitipolille pyysin lähetteen radin takia ja odottelen sieltä soittoa. Toivottavasti päästään ylimääräiseen ultraan, eniten pelottaa, onko nämä ylitykset (ja miten paljon sokereissa on heittoa ei-mittauspäivinä) vaikuttaneet negatiivisesti vauvaan.

Kasvimaalta olen saanut muutaman oman kesäkurpitsan, joten täysin hukkaan ei mennyt tämä kesä siltä osin, vaikka kitkeminen on jäänyt aika nollaan. Kasvimaa muistuttaa enemmän kukkaniittyä, mutta urheasti parit porkkanat, kesäkurpitsan ja kurpitsan varret taistelevat elintilastaan. Improvisoitu kurkkutalo myös näyttää toimivan, kaksi kurkkua on ainakin tulossa! Omavaraisuutta se on pienikin omavaraisuus, ainakin sen verran, että sain kuitattua siemenpussien hinnat tällä sadolla. Hain myös naudanlihoja pakkaseen lähiruokaringistä eilen, nyt on muutama kilo jauhelihaa, ulkopaistia pataruokia varten, maksaa koirille sun muuta. Syksyyn valmistautuminen alkaa pikkuhiljaa.

Sananen prosessoidusta ruuasta

Heräsin 05 jälkeen aamulla kun mies lähti töihin, eikä nukuttanut enää. Mikäs tässä, lomaillessa voi nousta ennen kukonlaulua ja nukkua päikkärit. Siispä, sohvalle, aamupalaa ja telkkari auki. Tähän aikaan ei ohjelmatarjonta päätä huimaa. Ykköseltä tulee kuitenkin ohjelma liittyen kevyttuotteisiin (Mikä meitä lihottaa?). Jälleen kerran olen äärimmäisen hämmästynyt miten vähän ihmiset oikeasti perehtyvät asioihin ja uskovat sokeasti meille ujutettua (propaganda)mainontaa.

Naiset ostavat enemmän kevyttuotteita kuin miehet. Ohjelmassa kuvatut naiset perustelevat kevyttuotteiden käytön sillä, että ne ovat terveellisempiä, eivät lihota samalla tavalla kuin normaalit tuotteet ja ovat terveellisempiä. Tässä kohtaa omassa päässä ruuvit alkaa kirskuen kiristyä. Oikeasti uskovat tuohon soopaan?

Onneksi juontaja tekee tutkimusta matkan varrella ja vertailee kevyt ja normaalituotteen pakkaussisältöjä. Esimerkkinä oli tuote jossa on 60% vähemmän rasvaa (paketti keksejä tai korppuja, en tarkemmin ehtinyt nähdä), kalorimäärä tavalliseen tuotteeseen verraten oli vain 15% alhaisempi ja sokerin määrä sama. Mielikuva pyritäänkin siis luomaan niin, että kuluttaja yhdistäisi ajatuksen "60% vähemmän rasvaa = 60% vähemmän kaloreita" miten se ei todellakaan mene.

Toki yhdessä vaiheessa rasva oli kaiken pahan alku ja juuri, sitten hiilarit, nyt sokeri. Vanhemmat ihmiset jotka elivät "rasva on saatanasta" aikakaudella, kenties uskovatkin, että parempi syödä vähemmän rasvaa ja vaikka sama määrä ellei enemmänkin sokeria.

Itse suhtaudun lähtökohtaisesti kaikkiin "prosessoidumpiin" tuotteisiin varauksella. Jos tuotteesta on poistettu rasvaa tai sokeria, lähes aina se on korvattu jollain muulla. Juuri mikään tuote ei toimi niin, että otetaan 20% sokerista pois, eikä laiteta mitään tilalle. Höpöhöpöä. Toinen asia mitä ihmiset tuijottavat, ovat kalorimäärät. Jos kaloreita on vaikka 100kcal /100g kevyttuotteessa ja normaalissa 200kcal/100g, tutkimukset osoittavat myös (ohjelman mukaan), että ihmiset syövät määrällisesti enemmän kevyttuotteita kuin söisivät normaalisti.

Mielestäni on aivan loogista, että vähemmän ravintorikas ruoka (kevyt/sokeriton/rasvaton) täyttää mahaa heikommin kuin prosessoimaton "normaali" ruoka. Jolloin määrällisesti sitä tulee nautittua enemmän - joka taas ei voi olla terveellistä pitkällä tähtäimellä ajateltuna. Miksi täyttää mahaa turhaan "köyhällä" ruualla jos sen saa täyteen pienemmällä määrällä ravintorikasta ruokaa? Esimerkkinä juotko 2 lasia rasvatonta maitoa, jos täysmaitoa riittää se yksi lasillinen?

Neuvolassakin kun sain radi ohjauksen kaiken pitäisi olla kevyttä ja vähärasvaista, normaalistikin kun odottavan äidin kehon rasvamäärä kasvaa. No voitte uskoa, että en em. suosituksia noudata, samat tuotteet löytyvät jääkaapista nyt, kuin ennen raskautta.

Meillä kaapista ei kevyttuotteita löydy - maitoa lukuunottamatta. Mies ehdottomasti kieltäytyy juomasta punaista maitoa joten kevyellä mennään, sain kuitenkin vaihdettua rasvattoman kevyeen, ehkä saamme vielä kevyestä siirryttyä punaiseenkin jonain päivänä. Lapselle tavoitteena on kuitenkin opettaa punaisen maidon juominen kun sen aika tulee. Kaapissa ei myöskään ole margariineja, kevyitä leikkeleitä, juustoja tms. Ruokavalion - vanhempien, sekä meidän, että tulevan lapsen - pyrin koostamaan mahdollisimman vähän käsitellystä ja tuoreesta ruuasta. Vastoin suosituksia siis ehdottomasti. Löysin aiheeseen liittyen mielenkiintoisen blogitekstin jonka kirjoittaja jakaa ainakin tähänastisen lukukokemuksen perusteella, hyvin pitkälle saman ajatusmaailman ruuan suhteen kuin minä, suosittelen tutustumaan -> Lasten ruokavalio

Supistuksia tulee päivittäin, tajusin juuri, etten tainnut laittaa ylös minä päivänä ensimmäiset bongasin. Suurin osa on harjoitussuppareita, osa tuntuu mahassa ja selässä. Huomenna neuvolassa selvinnee ovatko ne aiheuttaneet mitään kypsymistä synnytystä ajatellen, toivottavasti! Josta aasinsiltana päädyin eilen illalla pohtimaan, pitäisikö sairaalakassin pakkaamista alkaa harkita pikkuhiljaa.

Ajatuksia synnytyksestä ja ajasta sen jälkeen

Viikon päästä meillä ollaan täysiaikaisia. Viikon. Kavereiden raskaudet on menneet aina tolkuttoman nopeasti, miten mukamas voi 9kk mennä nopeasti? No näin. Kuten omakin meni. Muistan yhä ensimmäisen viikon jolloin tiesin olevani raskaana, ennen loppiaista, pakkasessa ja sormet kohmeessa Felicitakseen soitetun puhelun kesken koirien päivälenkin, kun varasin aikaa alkuraskauden ultraan. Ja sitten alkoi se piinaava 3vk odotus, onko tuolla ketää ja onko se joku elossa joka siellä on.

Radi temppuilee, täytyy ottaa asia puheeksi neuvolassa keskiviikkona. Enää ei elimistö siedä mitään viljoja paitsi ruista. Ikävästi kaventaa ruokavaliota kun kaikki mitä normaalisti tulisi syötyä jokusen kerran viikossa, on poissuljettu. Täysjyväviljat, kaura, ohra ja vehnä, talkkuna. Tänään hamstrasin kaupasta kasviksia, proteiinia ja muuta millä saa mahaa päivin täytettyä. Kun on nälkä vähän kokoajan, alkaa välillä olla vaikea miettiä mitä sitä sitten söisi. Aamupala, lämmin ruoka, välipala, toinen lämmin ruoka, välipala tai iltapala. Ja kuitenkin hiilareita pitäisi syödä vähintään 150g vuorokaudessa, toki niitä saa pieniä määriä muualtakin kuin viljoista, mutta 2 palaa ruisleipää ei välttämättä riitä täyttämään hiilaritarvetta päivässä. Joten mieluummin otan loppuraskauteen lääkityksen kuin stressaan jokaista suupalaa joka sisältää jotain viljaa tai jätän lähes kaikki viljat pois.  Sukulaisissa käyminen on myös haastavaa, kun aina jos on tarjolla ruokaa tai muuta siinä on jotain hiilareita mitä en voi syödä. Lauantaina söin kotona sipulikeittoa ja yhden itse leivotun moniviljasämpylän, 1h myöhemmin verensokeri oli 8.2. Kiitos ei hiilareita siis meille.

Synnytys. Olisi seuraava etappi. Toisina hetkinä iskee pakokauhu, en minä osaa synnyttää. Toisaalta tulee se realismi, kukaan joka ensimmäistä odottaa, ei "osaa". Avainsana on luottaa kehoonsa, se osaa, vaikka minä en. Toki radin takia pelko vauvan hirveän suuresta koosta on kokoajan läsnä. Vaikka maha ei ole (minun mielestäni) kovin iso, sf-mitta menee nätisti vähän keskikäyrän yli ja kiloja on tullut vain 7kg koko raskauden aikana, ei se mitään vauvan koosta kerro. Kyllähän pienetkin ihmiset ovat ongelmitta synnyttäneet isoja vauvoja, typerästi vain omassa takaraivossa kolkuttaa omalle äidille todettu "alakautta et yli 3kg painoista olisi synnyttänyt". Minä en kuitenkaan ole äitini vaikka olemme ruumiinrakenteeltamme aika samanlaisia. Kuitenkin jokaisen lihakset, rustot, nivelet ja jänteet käyttäytyvät eri tavalla ja se mikä mahtuu toisesta ongelmitta ulos, ei tule toisesta millään. Siinä toinen avainsana, luottaa kätilöiden ammattitaitoon, että he tietävät milloin ollaan ongelmissa sen suhteen mahtuuko vauva vai ei. Harmi vain, tämä tilanne tulee vasta - yleensä - kun ollaan 10cm auki ja vauva ei ponnistamisesta huolimatta liiku oikeaan suuntaan. Ja siitä sitten hätäsektioon. Eli synnytä kahdesti, se on ehkä se suurin kauhuskenario, kärsi ensin alatiesynnytyksen kivut ja avautumiset, tee työtä saadaksesi vauva maailmaan ja sitten otetaankin toista kautta ja koe vielä elo sektiohaavan kanssa. Mieluusti kerta per synnytys jos saan valita. Joten ei, ihan hirveän kova luotto minulla ei ole kätilöihin, kun olen niin paljon joutunut kuulemaan ja toteamaan sen, että ensisynnyttäjiä ei yleensä kuunnella. Vaikka kätilölle synnytys on "rutiini" yhdellä tavalla, ja ensisynnyttäjälle täysin uusi kokemus, väitän silti, että synnyttäjä itse tuntee kehonsa paremmin kuin yksikään kätilö. Ja sitä pitäisi kunnioittaa. Tein suppean synnytystoivelistan neuvolakortin takakanteen. Toiveena on mahdollisimman luonnollinen synnytys johon ei puututa enempää kuin vauvan vointi vaatii. Käynnistystä en missään nimessä halua jos se ei ole aivan pakollista, siinäkin mieluummin kalvojen puhkaisu kuin oksitosiini tippa suoraan. Mies pidetään ajantasalla kokoajan, eritoten jos tulee hätätilanne. Enkä halua ponnistaa puoli-istuvassa asennossa jos jalat kantaa sen verran, että joku loogisempi, painovoimaa hyödyntävä asento, on mahdollinen. Ja synnytyksen jälkeen hyvä imetystuki ja -ohjaus.
Kivunlievityksestä olin aiemmin ehdottomasti epiduraalin kannalla, mutta aktiivinen synnytys-ryhmää luettuani totesin, että samalla tavalla se voi negatiivisesti vaikuttaa synnytyksen kulkuun kuin mikä tahansa lääke. Jolloin voi olla, että tueksi vaaditaan taas oksitosiinia tipalla, että synnytys jatkuu. Joten kannattaako synnytystä pitkittää ja ottaa lääkettä toisensa perään jos kroppa hoitaa homman myös ilman ulkoista apua (oksitosiinia) ja kipujen kanssa kuitenkin selviää? Tästä en ole silti mitään "ehdotonta" päätöstä tehnyt, mennään tilanteen mukaan.

Sitten se aika kun vauva on ulkoistettu mahan tälle puolelle. Vaatteet. Miltähän tuntuu pukea päälle omat vaatteet? Olen sujuvasti valunut "ei kiinnosta" akselille, päälle mahtuu yhdet pitkät ja yhdet capri-mittaiset housut joilla voi mennä ulos. Ja kotihousuja löytyy kahdet joilla voi kotona istua. Paitojen suhteen on vähän enemmän valinnanvaraa, mutta olen tyytynyt venyttämään näitä 2-3 normi toppia, äitiyspaitojakin on parit mutta... Vaatekaapin valinnanvara voi siis yllättää, miten paljon sitä lopulta on kun maha tästä pienenee.
Liikunta. Voi että. Vaikka jaksan kävellä yhä aamulenkkejä, voin vain kuvitella sen fiiliksen kun pääsen vaunujen kanssa heittämään ensimmäisen kunnon hikilenkin +6km. Puhumattakaan ensi keväästä jolloin ajatuksissa siintää jo joogan, juoksemisen ja rullaluistelun aloitus uudelleen. Toki vatsalihasten erkauma mielessä pitäen. Joogaa suositellaan aikaisintaan 3kk alatiesynnytyksestä ja 6kk sektiosta aloitettavaksi. Tammikuussa siis joogasalille jos vauva tulee suosiolla alakautta.

Ruoka ja imetys. Imetys vaatii energiaa noin +500kcal/vrk. Syön ehkä yhä vähän turhan vähän kaloreita siihen nähden minkä verran niitä pitäisi syödä, osasyynä tämä saamarin radi. Mutta synnytyksen jälkeen voi syödä vaikka kokonaisen kaurarieskan jos haluan, ja siinä onkin muutama asia joista haaveilen jo nyt. Ei niin tiukkaa nihilismiä ruuan suhteen! Punaviinilasillisesta haaveilen myös toisinaan, mutta enemmän haaveet ovat ruokaan liittyviä, kunnon italialaista pastaa, kaurarieskaa, chili-valkohomejuustoa, kiinalaista... No katsotaan mitä kaikkea sitä kaapista lopulta löytyy kun ruokarajoitteet ovat poistuneet. Toistaiseksi salaatti liha/kana/kala linjalla ja ruisleivällä. Onneksi loppusuora häämöttää.

Elokuu - kesän loppu lähenee

Elokuu. Vuosi takaperin olen alkanut kaivaa villasukkia kaapista. No nyt ei ainakaan vielä ole tarvinnut, mahassa möyryävä lämpöpatteri ja imetystyyny polvien välissä takaa sen, että sängyssä nukkuminen vastaa huonosti lämmitetyssä saunassa nukkumista. En oikein tiedä kummin on parempi, selkäkipujen kanssa sitkuttaminen ilman imetystyynyä vai tyyny polvien välissä joten yöt menee puolet ja puolet kombolla. Onneksi yhä yöunet pysyvät siinä 5-7h tietämissä ennen ensimmäistä vessaan nousemista, vaikka vauva-appsi väittää, että saatat jopa nousta 3 kertaa yössä vessaan. Juu en nouse, ei tule kauppoja. Meillä nukutaan yöt - vielä kun voidaan.

36. viikko menossa. Laskettuaika on syyskuun alussa, kuukausi ja pari hassua päivää päälle. Maha alkaa olla laskeutunut, vauva on oikeinpäin ja pää siellä missä pitää, mutta viikko sitten neuvolassa ei ollut vielä kiinnittynyt. Painoa on tullut alle 10kg tähän mennessä, pari hellepäivää kyllä turvotti ja keräsi nestettä jolloin kotivaa'an lukemat olivat nousussa, mutta katsotaan mitä ensi viikolla neuvolassa sanotaan. Radi-mittaukset sujuvat ja arvot pysyvät - onneksi - rajojen sisällä joten ihan hirveää stressiä tässä ei suuntaan tai toiseen ole.

Mitä oireita sitten näillä viikoilla löytyy? Suonenvedot loppuivat, samoin magnesium voiteella läträäminen, jeij! Alaselkä ja lonkat kipeytyvät öisin enemmän ja vähemmän. Pää tuntuu jalkojen välissä ja alavatsakipuja on. Eilen bongasin ekat kunnon supistukset, eikä harmita yhtään. Mieluusti synnytän vähän "ennenaikaisesti" kuin 14vrk yli... Sukkapuikkovihlaisuja on toisinaan myös ollut, paikat siis kypsyy. Linea negra minulla on ollut ainakin puolivälistä raskautta, en ole tajunnut yhtään mahakuvaa ottaa ilman paitaa, mutta tällä hetkellä tuo ulottuu ihan kohdunpohjaan asti. Hidastun, lenkillä käyn aamulla ja toisina aamuina se 2km tuntuu paljolta, toisina tuntuu, että menisi vaikka 8km - en ole kyllä edes ajatellut kokeilla, koska luulen, että ei kuitenkaan menisi. Syödä voisin noh suunnilleen kokoajan. Pari viikkoa oli hankalaa kun hapetus oli ihan nolla iltaisin, sohvalla ähisin ja puuskutin, että happipullo ja viikset kiitos, ei täällä saa henkeä. Nyt kohtu on kai vähän laskeutunut ja hapettuminen palautui normaalille tasolle. Yhä siis kokonaisuutena ollaan "helpossa" vaiheessa raskautta.

Viikon aikana olen käynyt keräämässä kanttarelleja, mustikoita, vadelmia ja pessyt ikkunat kotoa. Tekemään siis yhä pystyy yhtä sun toista, tosin yleensä noiden metsäpäivien jälkeen tarvitsee sohvalepopäivän, koska keho alkaa ilmoittaa, että nyt on rehkitty liikaa. Hirveä hinku hamstrata pakkaseen talven varalle marjoja vaan joudun ehkä laittamaan miehenkin asialle jos meinaan enemmän kuin litran tai kaksi mustikoita tuonne saada.

Kaikki vauvatavarat alkaa olla pesty, vaunut kotiutuivat viime viikolla. Nyt vain toivon, että vointi pysyy sellaisena, että jaksan tehdä ja liikkua suht loppuun saakka, jotta aika ei käy turhan pitkäksi kotona. Kirjastossa tulee ahkerasti käytyä ja kirjoja on mennyt useampi viikossa, toisaalta ihanan turhamaista voida päivisin maata sohvalla, lukea kirjaa, syödä, nukkua päikyt ja jatkaa lukemista - miestä töistä kotiin odotellessa. Jos joskus raskausajan saan vielä kokea, luulen, että sitten tällaiset rauhalliset kotiolemispäivät ovat hyvin kaukaista historiaa ison mahan ja taaperon kanssa. Mutta se on sitten tulevaisuuden asioita - sinne kun ei kukaan näe, mutta aina sitä saa haaveilla.

Poseerattiin yhdessä kameralle ^_^

Seuraavassa postauksessa voisin pohtia näin synnytyksen lähestyessä ajatuksia synnytyksestä ja perhevalmennuksista joissa käytiin miehen kanssa pari viikkoa sitten!