Joulurauhaa

Ei ihan vielä meiltä löydy, ihan hirveästi ei kyllä puutu. Meillä oli perjantaina kun kotiuduin klo 22 jälkeen valmis keittiö. No tokihan joka kodista ne listat puuttuu, mutta muutoin valmis. Olohuone, jossa oli lattia, katto ja seinät, valmiit sellaiset. Niin siis ilman niitä maagisia listoja. Olohuoneessa oli myös tv-taso kera tv:n, sohva ja matto, lattialla. Eikä pölyä, roskaa, jätesäkkejä, roikkuvia johtoja... Ruokatilassa näkyi lattia - sen aiemman "koko omaisuutemme huonekaluja myöten on pinottu ruokatilaan päällekäin" sijaan.

Nyt meillä on jo verhot ja verhotangot. Jouluvaloja ja kynttilöitä sisällä. Ja jouluksi meidän kaaos siirtyy alakerran makuuhuoneeseen jonka oven voin huoleti sulkea useaksi päiväksi ja piilottaa lopun kaaoksen sinne.

Olen kiitollinen.Vaikka joulustressi verhojen, pihavalojen, kuusen, ja kaiken puuttuvan suhteen yrittää nostaa päätään, työnnän sen pois. Me saimme ne huoneet valmiiksi - siihen pisteeseen, johon halusimmekin, jouluksi. Ja se riittää. Puuhellamme ei vedä ja se on suurin huolenaihe nyt sillä haluan todella kovasti keittää jouluaattona riisipuuron aamulla tuliterällä puuhellallamme. Toistaiseksi se ei näytä mahdolliselta, mutta toivon miespuolisen asukkaan tekevän ihmeitä sille tämän ja huomisen päivän aikana. Toivon.

Seuraan kateudella Suden Hetki blogia, tänään kävin jälleen ihastelemassa ihania koiria ja sisustusta. Meillä tuo edellä mainittu miespuoleinen asukki jaksaa aina purnata kurasta, hiekasta ja siitä ulkoa kulkeutuvan lian määrästä jonka koirat sisälle kantaa. Toki, nehän kantavat. Yksi mallia hieman matalajalkaisempi paimenkoira varustettuna kolminkertaisella turkilla normaaleihin paiemenkoiriin verrattuna, lyhyeksi ajeltu ransun näköinen vinttikoira ja Suomen "talvi" eli +5 ja vesisadetta 2kk putkeen, kyllä, kuraa ja hiekkaa, risuja, varpuja, oksia kantautuu sisätiloihin 24/7 siivouspartion ja tassupyyhe armeijan ohi jotenkin kummasti.

Tämä mallia ransun näköinen koira myös ei omaa minkäänlaista katkaisinta jossa lukisi "oppiminen/tottelevaisuus" tahi "säännöt" - joten heti kun kenen tahansa silmä välttää, useimmiten työpäivien aikana eritoten, tassunjäljet ja hiekkalaatikollinen hiekkaa paljastavat neidin nukkuneen joko sohvalla tai sängyssä koko päivän. Ja kotiin tultaessa sama neiti makaa viattoman näköisenä ketarat kohti taivasta omalla pedillä autuaallisen tietämättömänä sänkyyn tai sohvalle ilmaantuneesta hiekasta. Minäkö?

Silti, on ne karvanaperot aika ihania, kuraavia, remmirähjiä ja huonot käytöstavat useimmiten omaavia, silti, ihania. Ja meidä koti, uutta, vanhaa, remontoitua ja hiivatisti remontoitavaa, ensimmäistä kertaa alkaa tuntua, että sekin on kyllä aika ihana <3

P.S. Luokkakaverini päätti perheineen ensi vuonna viettää joka viikko vuorokauden ilman somea, puhelinta ja tietokonetta. Poislukien ko. vuorokauden aikana töissä pakollinen tietokoneen ja puhelimen käyttö. Tästä inspiroituneena päädyin antamaan itselleni ja läheisilleni joululahjaksi somettoman joulun, ei facebookia tai instagramia tästä päivästä eteenpäin, ensi maanantaihin asti.

Alla kuva jota voi kotona aattona fiilistellä, verhojen ollessa suljettuna ja toivoa, että ulkona näyttäisi vesisateen sijaan tältä, houhou!

Haluanko sittenkään?

Tänään, taas vuoden vanhempana. Olen seurannut uutisia ja ahdistunut pikkuisen, sitten pikkuisen lisää. Käytiin luokkakavereiden kanssa pizzalla ja kaverin suloinen 1,5v. poika oli mukana, kunnon naistenmies jo tuossa iässä. Vaan kun seuraan uutisia, meidän nk. hyvinvointivaltion tilaa ja päätöksiä alan vakavasti pohtia, kuinka sula hulluus tähän maahan on synnyttää yksikään lapsi lisää.

Otetaan se perinteinen lempiaiheeni eli joulu. Lunta on tullut, jos en ihan väärässä ole niin kaksi tai kolme kertaa tämän syksyn /alkutalven aikana. Nyt sitä satoi, ihana oli herätä aamulla lumisateeseen ja pakkaseen. Pekka Pouta kertoo juuri viikonlopun sääennustetta televisiossa, sunnuntaina Etelä-Suomen lämpötilat lähentelevät +10 astetta. Toiset sanovat, ettei tämä ole kasvihuoneilmiö. Totta, 1940 ja 1980 luvulla on ollut todella lämpimiä ja vähälumisia talvia. Vaan nyt näyttää erittäin varmasti tulevan musta joulu, edellinen oli toissavuonna. Milloin viimeksi järvet ovat olleet joulukuussa jäässä niin, että sinne uskaltautuu kävelemään? Tai niin paljon lunta, että ensilumi on jäänyt maahan lokakuussa? Itse muistan mummini, isoisovanhempani sanonnan, että ensilumi joka lokakuussa sataa myös jää maahan, vaan marraskuun lumi ei, jos ensilumen tulo venyy marraskuulle niin pysyvä lumi tulee vasta joulukuussa. Joten kyllä, kyllä minä sanon että tämä on juuri sieltä ja syvältä, ilmastonmuutos. Milloin viimeksi lokakuun ensilumi jäi maahan, pysyvästi? Takatalvia tulee yhä myöhemmin, maalis-huhtikuussa, kesät on kylmempiä ja talvet lauhempia. Tervettä? Ei minusta.

Toisena aiheena SSS hallitus. Ihmettelen miksi hallitus yhä on pystyssä. Niin suuria mokia, somessa, päätöksissä, että tv:ssä on tehty ja silti hallitus porskuttaa. Reilua.
Meillä on velkaa, totta hitossa, tämä ei ole velaton valtio. Silti tämä huijataan-kansalaisia puhe oli suurin floppi ikinä. Mihin unohtui se fakta, että meille myös virtaa kokoajan rahaa? Niin, mihin? Menot ja kaikki on liian suuria ja kaikkia pitää leikataleikata sanoinko jo, että LEIKATA? Mitä jos puututtaisiin niihin porsaanreikiin, työttömiin joiden työttömyyskorvaus menee alkoon? Työttömiin jotka osaavat tukiviidakossa kikkailun ja ovat kotona, koska rahaa tulee huomattavasti enemmän Kelalta ja toimeentulotuen muodossa kuin tekemällä "paska"duunia 20-30h/viikko.

Sitten me normaali, työssä käyvät keskituloiset, eli noin 2000-2500e bruttona tienaavat ihmiset, moni naisvaltaisella alalla työskentelevä. Me olemme se suurin valtion menoerä, meiltä kannattaa leikata lomista ja sairausloma-ajan palkoista. Itsekin olen sen kannalla, että ensimmäinen sairauslomapäivä voisi olla palkaton, jos se kerran jotenkin valtiotamme hyödyttää. Vaan se sitten koskee joka ainoaa alaa poikkeuksitta, myös näitä kansanedustajia.

Miksi menetetyistä eduista pitäisi luopua? Siinä hyvä kysymys. Me teemme työtä niiden etujemme eteen, emme lorvi kotona. Ja tässä näemme taas hallituksen viisaauden, kieron sellaisen. Koska vanhat, eläkeikää lähenevät jaksavat työssä hyvin pitkälle sen 38 lomapäivän voimalla, niistä kun 8 poistetaan, lisääntyy uupumus ja sairauslomat. Ja kah siihen hallitus puuttuu ennakkoon, palkaton sairauslomapäivä - se ensimmäinen ja muista 80% palkasta. Niin, eli kaikki voittavat - paitsi työntekijä joka yrittää jaksaa eläkeikään asti työssään.

Mitä jos alkaisimme tuottaa enemmän kotimaista ruokaa, loisimme työpaikkoja Suomeen sitä kautta? Ostaisimme sitä kotimaista ruokaa, emmekä haalisi jenkkien geenimanipuloituja "moderneja ja ilmastoystävällisiä" ruokia. Tekisimme kuin sukupolvi sodan jälkeen, nostaisimme tämän maan itse. Emme myymmällä kaiken mitä meillä on, tehtaat ja verovarat ulkomaille, vaan meille - Suomalaisille, kotimaahan.

Joten niin, monta syytä meillä on tätä menoa herätä aamuisin töihin? Luoja toivon, että jos lapsia joskus meille siunaantuu heillä on hyvinvointivaltio sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä poliitikkoja johtamassa maata joiden oman pankkitilin ja intressien etu ajaa Suomen kansan, meidän 5 miljoonan ihmisen ohi.

Muutosta. Sitä voi yksikin ihminen saada aikaan, niin hyvää kuin pahaa. Kysymys kuuluu, miten me saamme nämä hiljaiset ja kiltiti puurtajat barrikaadeille? Jos pysäytetään koko Suomi, oikealla yleislakolla eikä tällaisella "oli siellä 30 000 ihmistä" - tehdään, kuten AKT teki, koulut, sairaalat, yritykset kiinni. Taksit, junat, bussit pois liikenteestä. Kunnes hallitus herää ja alkaa tehdä oikeita päätöksiä. Vaan mistä rohkeus tähän?

Kuvapostaus

Tässä teille muutamia kuvia meidän remontista, alkupisteestä ja vaiheista. Valmista alkaa tällä viikolla syntyä kun sopivasti kumpikin olemme kotoa poissa. Tänään oli olohuoneen seinä saanut tapetin ja ikkunanpokat pohjamaalit olohuoneessa. Keittiön välitila on laatoitettu ja saumattu. Uskomatonta, että vihdoin ollaan tässä pisteessä, koti lähenee asumiskuntoa. Saimme myös etukäteisen "joululahjan" remontissa työntekijälle x budjetoitu summa oli lähes puolet pienempi ja meillä on nyt siis varaa tilata meille yksi liukuovikaapisto. 3 toki tarvitsemme, mutta se yksikin tässä kohtaa on lottovoitto. Todellinen lottovoitto.

Viimeinen lähiopetusjakso koulussa ja ensimmäinen lukukausi pian suoritettu. Ilman yhtään täydennettävää tehtävää tai hylkyä, olen erittäin tyytyväinen itseeni ja tiimiimme. Kaksi seminaaripäivää vielä ja torstaina esitämme käsikirjoittamani näytelmän, suas nährä mitä siitäkin tuloopi :)

Vaikka kotona joulu on yhä kateissa, niin elän toivossa, että viikonlopun siivouksen jälkeen me saamme jouluverhot, valot ja koristeet. Joulukirjani on pölyttynyt vuoden ja myönnän olevani täysin hukassa ilman sitä. Lahjat olen joutunut ostamaan mutu ja ehkä-tuntumalla, masentavaa. Toivon, että seuraavana jouluna saan panostaa minulle ominaiseen tapaan.

Viikonloppuna remontti eteni todella upeasti, lauantaina se toinen meillä asuva osapuoli armas kihlattuni asensi keittiön kaapinovet ja vetimet ystävänsä kanssa ja siihen menikin noin koko päivä. Minä asensin miehen toisen ystävän kanssa olohuoneen paneelit kattoon ja saimme urakan valmiiksi. Kumpanakin päivänä työskenneltiin keskimäärin 14h. Sunnuntaina pohdittiin mitä ehditään tehdä ja meillä olin plan A, joka lennossa muuttui plan B.ksi ja hyvä niin, olohuoneen ja ruokatilan välinen seinä pudotettiin alas ja samassa tuli toki väliseinän purut ja siivotessa meni sitten jälkeen 22 sunnuntaina. Tiesi taas tehneensä, todella.

Mutta nyt niitä kuvia, olkaa hyvät :)

Keittiö alkuperäisessä asussaan

Vanha leivinuuni ja hella

Olohuoneen katon purku aloitettu

Leivinuuni purettu ja uuden pohjaa valetaan

Vanhaa keittiötä

Uusi keittiö alkaa hahmottua, sama ikkuna näkyy kuin ylläolevassa kuvassa

Olohuone ja perus remonttikaaos

Uutta keittiötä, jääkaappi kompleksin tilalla ylhäällä kuvissa on vanha leipäkaappi

Seuraavia kuvia tulee kun on konkreettisesti jotain täysin valmista mitä näyttää :)

Remontin keskellä

On elelty jo jokunen kuukausi, valitettavasti. Useinkin alkaa korvista nousta jo savua kun tavarat ovat yhä pahvilaatikoihin haudattuna ruokatilassa. Juuri siinä, jossa on pölyä noin 10cm kerros kaiken päällä ja joka pitäisi nyt viikonloppuna siivota ja tyhjentää. Kuulostaa todella lupaavalta, eikö?

Keittiömme - vihdoin - etenee. Viikonloppuna miehekkeen ystävä oli meidän kanssa asentamassa runkoja paikalleen, 2 päivää ja helvetin monta tuntia, säätöä, vatupassin kanssa ihmettelyä, lisää säätöä ja pohtimista, mittailua, kiinnittämistä, irroittelua ja done - ne ovat paikallaan. Ovet ja vetimet oviin on seuraavan viikolopun agenda.

Kummini mies laatoitti eilen keittiön lattian loppuun ja siitä tuli kuin tulikin pirun hieno. Kävin myös eilen ostamassa spotit ja pistorasiat keittiöön, jotka asennetaan ensi viikolla jahka välitila on saatu laatoitettua. Tänään pitäisi putkimiehen tulla ihmettelemään putkien ja vesien kohtaloa keittiöön. Elän toivossa, että me saatamme kuitenkin saada jouluksi valmiin olohuoneen, ruokapöydän ruokatilaan ja valmiin keittiön!

Muurari tulee maanantaina pinnoittamaan hellan ja leivinuunin antiikkilaastilla ja minulle annettiin tehtäväksi pohtia millainen siitä pinnasta nyt sitten tulee. Ja siinähän sitä pohdittavaa on, kun ei mitään havaintoa, jotta millainen...

Keittiöön valikoitui ihanan alumiiniset, teräväreunaiset pistorasiat näkyviin paikkoihin ja ne jotka jäävät piiloon ovat perus valkoiset. Kattoon tuli Airamin hopeakehyksiset 4W led-spottivalot joista 5 ensimmäistä saatiin eilen paikalleen. Valokatkaisimet pitäisi vielä käydä etsimässä ja valitsemassa.

Alla pari kuvaa keittiön rungoista jotka ovat paikallaan, viimein! Laminaatit eivät ole vielä saapuneet, sopisi tulla pikkuhiljaa, jotta ensi viikolla kummini voi laittaa ne paikalleen ja tapetit samalla. Olohuoneen katto valmistunee paneeleiden osalta tämän ja huomisen päivän aikana ja sitten olohuone olisi done, ikkunapokien maalaus on vielä kysymysmerkki, annoin päivän työporukalle homman kyllä hioa, teipata ja maalata ne mutta saas nähdä mikä tilanne on kun kotiin menen :)

Kaappien rungot osa 1

Kaappien rungot osa 2

Valmiit keittiln kattopaneelit 

Ylimmän kuvan vasempaan laitaan tulee astianpesukone integroituna ja ylös nostettuna. Allas onkin paikallaan ja liesituulettimen alla induktioliesi piilossa pahvin alla. Koko keittiöön tulee vain 3 yläkaappia jotka kaikki näkyy sopivasti kuvassa.Astianpesukoneen päällä oleva työtaso joutui lyhennettäväksi pienen mittavirheen vuoksi, kaapit mitoitettiin ennen kuin seinät ja katto oli koolattu uusiksi ja kas, meiltähän hävisi melkein 5cm suuntaansa tilaa keittiöstä joka vaati pieniä ratkaisuja sitten runkojen asettelun suhteen...

Keskimmäisen kuvan oikeaan reunaan tulee jääkaappi, ja oikeassa kulmassa näkyy meidän leivinuunin kulma :)

Alimmassa kuvassa on kattopaneelit viikko sitten viikonloppuna, paikalleen vihdoin asennettuna! 

Seuraavaksi kuvaa meidän - toivottavasti viittä vaille valmiista keittiöstä siis!

Häädilemma

Tässä päänsärkyhuuruisessa työ-koirat-remontti-opiskelu-siivous-koirat-työ-opiskelu kombossa aloin kokea jonkinmoista hää"ahdistusta". Osin siksi, että ihmisille tuntuu hääjuhlassa usein olevan eniten tärkeää se, että ruoka tai alkoholipitoinen juoma ei vaan lopu kesken. Itse muutamissa häissä olleena pohdin sitä, miten tuntuu, että kuitenkin se hääparin onni jää sivuun kaiken ruoka- ja alkoholihuuruisen toiminnan tieltä. Syödään, seurustellaan, vaihdetaan kuulumisia tuttujen kanssa ja muutama sana hääparille ja majoittaudutaan boolimaljan viereen heti sellaisen ilmestyessä. Masentavaa, enemmän kuin masentavaa.

Hääjuhla on varmasti tärkeä, uskon, että sen tärkys muodostuu itselle pikkuhiljaa. Minulle eniten tärkeä on kuitenkin itse vihkimis tilaisuus kirkossa. Se Pyhä hetki jollaista ei tule toista. Onneksi vihkikaavan voi muokata oman mielen mukaiseksi, ei ole pakko ottaa sitä kaikilla olevaa perinteistä Raamatun jaetta ja niin nopeasti kuin mahdollista ja ulos. Toki opinnot auttavat siinä, että voin itse suunnitella vihkikaavamme teksteineen, kuuluuhan opintoihin kirkollisia opintoja, messut ja kirkon kirjat, sekä selitysteokset :) Naapuri kunnan seurakunnan sivuja kun selailin, oli vapauttavaa lukea teksti "muistathan, että vihkimistilaisuus on aina ensisijaisesti Jumalanpalvelus" - kiitos, juuri tätä olen kaivannut! Se ei ole vain maallinen nopea toimitus kuten monet haluavat ajatella.

Olin viikonlopun ensimmäistä kertaa Hiljaisuuden Retriitissä. Menin sinne hakemaan hetken hengähdystaukoa omasta elämästäni ja sain jotain paljon, paljon enemmän. Eväitä elämän pituiselle matkalle. Hiljaisuutta kappelissa, rukouksen muodossa, kysymyksiä ja vastauksia kysymyksiin. Sain kokea rauhaa jollaista en uskonut olevan. Sain hengellistä luettavaa josta ammennan pitkään itselleni vielä voimavaroja. Sain kokemuksia, Pyhä Hengen kosketuksen ja Rauhan, sellaisen jonka Johanneksen evankeliumi meille lupaa.

Nyt pelkäänkin, että suunnittelemamme häät ja niiden tärkeys, itse vihkitoimitus hukkuu kaiken "maallisen" alle. Ja toisaalta kuppi keikahti "kyllä, haluan syyshäät" puolelta "haluan ehdottomasti talvihäät" puolelle. Toisaalta, en keksi "hyviä syitä" talvihäille, mieheni ei saisi toivomaansa jenkkiauto kyytiä kirkolta vihkipaikalle, Saimaa näkymä olisi se ja sama, sillä Saimaa olisi jäiden peitossa. Emme saisi ulkokuvia (luultavasti, joko on a) -30 pakkasta ja kaikki punoittaa, b) tuulee niin, että tukka ja mekko tippuu päältä c) sataa loskaa/räntää on ikävä sää)... Ja silti jokin sisimmässäni puoltaa talvihäitä 100-0.

Ehkä vedän syvään henkeä ja uppoudun tähän rauhaan. Virikehetken sanoin, "koputtakaa niin teille avataan, etsikään, niin te löydätte" Minä kerään kysymyksiä ja mieltä painavia asioita, ja jätän kaiken Herran haltuun. Vastaus tulee minulle, selvästi ja sitten kun sen aika on, aivan kuin se tuli viikonloppuna kysymyksiini jotka mielessäni painoivat, selvästi ja epäilyksettä. Minä voin luottaa armoon ja rauhaan joka minulle on suotu ja toivon, että voin jakaa ympärille sitä samaa rauhaa johon olen päässyt osalliseksi. Ei ole mitään hätää, meitä kannatellaan, joka askeleella.

Joulustressini sai myös siunauksen, vaikka minun jouluni ei alkanut tänä vuonna 1.11, ei edes 1.12, jouluvalot ovat ehkä paikallaan viikkoa ennen joulua, samoin verhot, jos sittenkään. Silti, minä saan viettää joulua, saan kokea joulurauhaa, vaikka minun kotini ei vastaa mielessäni olevia kuvitelmia.