tiistai 22. maaliskuuta 2016

Uusia harrastuksia

Mies aloitti ystäväni miehen kanssa juoksutreenin aikeena tähdätä maratonille. Mies houkutteli minut myös kokeilemaan juoksua. Minä en ole juossut, sitten ylä-aste aikojen. Ei sillä, etten olisi tahtonut, en vain saa happea. Vikahan on osin ehkä keuhkoissa ja mitä suurimmaksi osaksi siinä, että vauhtia on ollut ihan liikaa.

Kävin ostamassa edulliset juoksuun soveltuvat kengät ajatuksella, että menee ne kävelylenkeilläkin jos juoksu ei onnistu. Nyt olen käynyt hölkkäämässä noin 4km lenkkejä, juoksuksi en sitä vielä nimittäisi koska vauhtia on 6½-8km/h. Tilasin myös zooplus verkkokaupasta canicross-vyön jotta on helpompaa ottaa koira mukaan lenkeille, se jättää kädet vapaiksi ja tukee selkää. Tilaus saapunee tällä viikolla ja toivottavasti pääsen pääsiäisenä jo testaamaan kapistusta. Välineurheilua tämäkin harrastus.



Sykerajat pohdituttavat taas. 2011 loin peruskunnon ennen kuin aloin repiä rankkoja kävelylenkkejä parissa kuukaudessa. Silti vuosien aktiivisesta liikunnasta huolimatta sykkeet on yhä korkeat, kovin korkeat. Lueskelin eri näkökulmia aiheeseen ylikunto, sykerajat ja juoksu. Löysin blogitekstin jossa oli juttua tasotestistä ja sykkeiden seuraamisesta toisesta näkökulmasta. Mielenkiintoinen ajatus sinänsä, että juoksisi vain kehoa kuunnellen. Ei tulisi mentyä liian kovaa, koska keho pistää äkkiä stopin liian kovalle juoksuvauhdille. Ei tuijottaisi sykemittaria tai stressaisi lukemista.
Tässä itseä vain mietityttää se, että jos on fysiologisesti kovat sykkeet miten se rasittaa vuosien saatossa elimistöä ja sydäntä?

Keskusteluja selatessa ohjeena oli mm. peruslenkit 95-130 sykkeellä ei yli sen. No leposykkeen ollessa 70-80 ja kävelysykkeetkin nousevat jo minulle hitailla (5-6km/h) kävelylenkeillä sinne 130 tietämiin voitte arvata, ettei juoksu suju alle 130 sykkeillä mitenkään, ainakaan vielä. Moni kirjoittaa myös siitä, että juoksussa nimenomaan kunnon kohotus on hidas prosessi eikä sitä voi kiirehtiä. Siksi olen toistaiseksi juossut max. 7km ja mieluusti alle tämän, lenkkejä. Tosin kun lähdetään juoksemaan matalien sykkeiden lenkkiä, saan käytännössä juosta silmät kiinni sykemittarissa sillä kevyessäkin vauhdissa syke huitelee noin 150 tietämissä.

Kyselin aiheesta ystävältä joka treenaa enemmänkin, että onkohan tässä ylikuntoa vai fysiologinen tekijä. Pyöräily ja rullaluistelu ovat niitä tapposyke lenkkejä minulle, kun normaalisyke pyöräillessä tai rullaluistellessa on siellä 160 tietämissä. Se ei sinänsä minua haittaa, keho on siihen tottunut, mutta jos sykkeitä olisi mahdollista saada alaspäin se olisi puoli voittoa jo. Lepoa kuitenkin tulee myös 4-5 päivän mittaisina pätkinä aina opiskeluviikoilla ja kotonakin, mutta ei totaalilepoa sillä koirat tulee kuitenkin joka päivä lenkittää. Emme vielä päässeet pohdinnoissa pitkälle, mutta ajatushautumo saattaa sylkäistä joskus tuloksia ulos.

Uuden harrastuksen parissa siis entisten lisäksi. Kevättä kohden, koulutehtäviä ja opintojen nopeutusta. Mies työmatkailee yhä ja minä yritän pyörittää koti-työt-siivous-ruoka-koirat-koulu komboa yksin viikot. Odotan kuumeisesti, että hiekat saavat kyytiä jalkakäytäviltä ja saan kaivaa rullaluistimet kaapista, polte alkaa olla jo kova, vielä hetken joudun silti malttamaan.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Mitä minä en ymmärrä?

Kiivas "yhteiskuntasopimus ja pakkolaki" keskustelu velloo jälleen kiivaana. Suomen kilpailukykyä nostetaan alentamalla ihmisten palkkoja - ovelasti se palkkojen alennus naamioidaan muiden hienojen sanojen ja termien taakse. Samalla luvataan veronkevennyksiä joita, ähäkutti, toteutetaan ensi keväänä jos hallituksesta siltä tuntuu (= ei tunnu).
En ole perehtynyt Suomen valtiontalouteen tahi politiikkaan sillä tasolla, että käytössäni olisi monipuoliset argumentit puolesta tai vastaan. Käytössäni on maalaisjärki ja jonkinlainen medialukutaito.

Mediassa käsitellään mm. noin 400e nettotulomenetyksiä keskituloiselle per henkilö. Jos tämä meidän hieno yhteiskuntasopimus menee läpi. 3 työpäivää lisää vuodessa on enemmän kun pakkolakien palkaton helatorstai ja loppiainen. Lisäksi Tehy muutti sairaanhoitajien työsopimuksia tämän vuoden alusta, ruokatauosta tuli palkaton = 30min lisää työaikaa/päivä ja sitten vielä ensi vuonna pitäsi jo nyt olemassa olevaa työaikaa lisätä 3 päivällä? Kahden vanhemman, päivätyötä tekevän sellaisen, perheen ostovoima heikkenee siis noin 800-1000e /vuosi, työaika pitenee jolloin lapset ovat pidempään päiväkodissa = korkeammat päivähoitomaksu = lisää nettotulon vähennyksiä.

Uskokaa pois, ei mene montaakaan vuotta kun se on kuluttajien vika, ettemme kuluta ja talous ei nouse. Sitähän meille on ennenkin syötetty. Samaan aikaan ollaan valmiit leikkaamaan maataloustukia, Mavi pimittää mielivaltaisesti jo luvattuja rahoja ja meille ollaan tuomassa ympäristön saastumisesta välittämättä ties millä moottoroiduilla vehkeillä geenimuunneltua ruokaa Usa:sta. Samalla kiristetään meidän henkilöautoilua, tehdään siitä kalliimpaa ja syytetään meitä ilmanstonmuutoksesta.
Kun meillä on Suomessa maata jossa on tilaa tuottaa meille Suomalaisille ruokaa, viljaa, maitoa, lihaa. Jolla me maksaisimme meillä, omassa maassa ruuan tuottaneille Suomalaisille ruuasta jota syömme, emme monikansallisille yhtiöille. Yhä kasvavaa suosiota nauttivat lähiruokaringit ovat tästä jo loistava esimerkki joka jatkuvasti suuremmissa medioissa sivuutetaan.

Tai tämä uusi loistava idea ottaa metsät hyötykäyttöön? Olen pohtinut sitä, että ihmiskunnan ajanlasku on reilu 2000 vuotta ollut olemassa. Maapallo paljon pidemmän ajan. Se on se yksi pieni luonnonmullistus astetta isommassa mittakaavassa ja meidät pyyhitään maapallolta. Samaan tapaan kuin liiskaisit muurahaisen, aivan yhtä helposti. Milloin ihmisestä tuli niin tyhmä, että se kuvitteli omistavansa ilman jota hengittää? Sateen, joka kuivaan maahan lankeaa? Auringon joka kiertää radallaan piittaamatta bruttokansantuotteesta tai sodista, nälänhädästä tai yhteiskuntasopimuksista. Me emme omista maapalloa. Me saamme asua sillä jos Luonto ja Luoja suo. Ja tätä menoa, ei suo, ei kauaa. Sillä me tapamme elinympäristömme muuttamalla kaiken arvottamaksi paperiroskaksi jota poliitikot suuressa viisaudessaan rahaksi nimittävät.


EI MYYDÄ!