Leipomuksia ja päivän ystävyys-pohdinta

Vuosittainen pakkopulla päivä, laskiainen. Minä tykkäisin leipomisesta, haavena olisi olla juuri sellainen pullantuoksuinen äiti joka viikonloppuna herää ennen lapsia, leipoo tuoreet porkkanasämpylät aamupalaksi ja pullat jälkiruuaksi. Mutta pulla ja minä ei mahduta samaan lauseeseen. Vaikka olen yrittänyt vaivata, laittaa jauhoja enemmän tai vähemmän, voita lämpimämpänä tai jäähtyneenpänä, miten vain, kittiä siitä taikinasta aina tulee. Tuoreena pullat yleensä ovat jokseenkin syötäviä, mutta seuraavana päivänä niillä saisi rikottua ikkunan kun heittäisi pullan ikkunaan..!
No tänään johtuu se sitten vanhenemisesta tai kärsivällisyydestä jolla taikinaa vaivasin, pullat onnistui! Tein laskiaispullia pellillisen, toisesta puolikkaasta taikinaa korvapuusteja ja omenapullia. Tein ensimmäistä kertaa raskin, 20g hiivaa, 2dl luomutäysmaitoa ja 5dl vehnäjauhoja joista 2dl oli täysjyvää. Annoin raskin levätä tunnin ja sitten liuotin loput hiivat reiluun 2dl maitoa, reilu 1dl sokeria ja 2 kananmunaa ja sekoitin raskin sekaan. Sitten lisäilin jauhoja ja vaivasin vaivasin (ja monta kertaa lisää vielä vaivasin) ja kippasin sekaan sulatetun voin. Sitten taas vaivasin (ja vaivasin) ja jätin kohoamaan.

Taikina ei tarttunut kohonneenakaan käsiin, pöytään, kulhoon tai mihinkään muualekaan, oli kyllä onnistunut fiilis leipomisen jälkeen :)

Käytiin myös päivällä juoksuttamassa koiria jäällä, 7km ja 1,5h meni aikaa. Tällä viikolla on kyllä taas tullut liikuttua. Yritän muistaa, että lepopäivät kohottaa kuntoa, muttakun.... Kyykkääminen olisi uusi in juttu, olen jostain saanut päähäni halun tehdä kyykkyjä. Arvatenkin polveni ei tasan kestä kahta kyykkyä enempää - eikä varsinkaan painojen kanssa. Joten ei, en ole kyykkäämistä harrastanut, mutta tälläkin viikolla on tullut tehtyä 10 treeniä ja aikaa mennyt 8h. Lenkkeilyä, tiistaina agility treeni, keskiviikkona reilu tunti joogaa astangajooga ryhmässä, lisää lenkkeilyä ja vkl joogasin kotona sekä la, että su. Se auttaa selkääni ja niskoja pysymään kunnossa kun istumatyötä teen. Olen koittanut nyt myös lankuttaa, mutta astangajoogassa tulee treenattua myös vatsalihaksia joten en ole lankuttanut joogapäivinä.

Ensi viikolla yritän pitää ainakin yhden lepopäivän, muuten onkin sitten tiedossa taas lenkkeilyä, joogaa ja lenkkeilyä. Ja toki, kun on kaksi energistä koiraa kotona, totaalisia lepopäiviä ei ole. Jokaiseen päivään mahtuu lenkkeilyä, enemmän tai vähemmän.

Olen myös lukenut pääsykokeisiin, neulonut ja siivonnut viikonloppuna. Ystäväni lapsi täyttää 7 ja neulon "prinsessa" villasukkia joissa mikään muu ei kyllä ole prinsessaa nähnytkään paitsi langan väri. Tein muutaman rivin puro-langasta, sitten vaihdoin wool vaaleanpunaiseen lankaan, kantalapun-, ja pään punaisella langalla ja loput samalla vaaleanpunaisella langalla. Toinen sukka on vielä aloittamatta, onneksi synttäreihin on vielä pari viikkoa aikaa. Ja pääsykoekirjaakin ehtii lukea kerran jos toisenkin, 19.5. olisi pääsykokeet. Sinne kyllä lähden asenteella "yrittänyttä ei laiteta, pääseehän sitä aina avoimeen" ;) En ole tosiaan käynyt lukiota joten pääsykokeisiin tarvitsee panostaa ihan todella.

Käytiin ystävieni kanssa lauantaina syömässä särää Lemillä, suosittelen googlaamaan jos ei sano mitään, yksi Suomen seitsemästä ihmeestä ja taivaallisen hyvää! Puhuimme uskosta ja uskon "kertomisesta" tai puhumisesta ns. ei-uskoville. Miten sitä saa olla omien, ei-uskovien ystävien seurassa hirveän varovainen sanoissaan. Jotenkin tuntuu, että vaikka itse ei yrittäisi käännyttää toista tai muutenkaan harrastaa mitään paasaamista, kertoisi vain omia kokemuksia ja arvoja, toinen kokee sen ns. aivopesemisenä. Kuten olen jutellut ei-uskovan ystäväni kanssa intuitiosta/tarkoituksesta tai kohtalosta. Useampi ystäväni kokee, että kaikki tapahtuu tarkoituksesta, kuten minäkin. Ja oma intuitio johdattaa ihmistä, ns. sisäinen ääni. Minä uskon samaan, tosin sillä erolla että intuitio on Jumalan sana, Pyhä Henki joka puhuttelee ja ohjaa jos vain suostumme kuuntelemaan. Ja kyllä, kaikki tapahtuu tarkoituksesta, juuri niinkuin Jumala on tarkoittanut. Vaikka en yritä saada toista uskomaan omia näkemyksiä, jokainen saa olla juuri sellainen kuin haluaa, niin toinen kokee herkästi sanomani käännytyksenä.

Olenkin pohtinut, miksi Jumalan, Jeesuksen, tai uskon mainitseminenkin saa äkillisen puolustusreaktion ihmisissä, muistan itsekin aikana kun en tunnustanut uskoani tai uskaltanut hyväksyä sitä, kokeneeni toisten uskon jotenkin niskavillat pystyyn nostavana. Miten se on toiselta pois jos minä uskon? Mitä "pahaa" siitä voi tapahtua jos kuuntelee ajatuksella uskovan ystävän kokemusta, kertomusta omasta uskosta, omasta Jumalan sanan kokemisesta? Ei minulla ainakaan ole mitään intressejä alkaa käännyttää ystäviäni, mutta en myöskään halua tuntea oloani epämukavaksi ei-uskovien ystävieni seurassa, varomalla sanojani ja pohtimalla mitä voin sanoa ja miten? Enhän myöskään odota, että ystäväni varovat sanojaan minun seurassa.

Mutta niin, ajatus katkesi ihan totaalisesti. Taidan avata pääsykoekirjan ja yrittää päntätä sosiaalityötä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalityön työntekijä-asiakas vuorovaikutusta päähäni jokusen tovin.