Koen olevani taas elossa, tiedättekö, vähän eri tavalla kuin kesä-heinäkuussa. Saan alkaa hamstrata varastoihin luonnon antimia. Nuuskutella aamuisin raikasta ilmaa joka muuttuu kirpeäksi pakkasten lähetessä. Kaivaa neulepuserot ja villasukat kaapista, puikot naftaliinista ja kuluttaa aikaani sohvan nurkassa puikkojen kera. Yhä vahvemmin opin itsestäni tiettyjä puolia, ja yksi niistä on se, että ehdottomasti en ole kesä ihmisiä. Koen myös, että uudenlainen pehmeys valtaa minussa alaa, ehkä ikä pyöristää terävimpiä särmiä. Herkkyys liialliseen "raakuudella mässäilyyn" on yhä.
Operaatio kasvata myskikurpitsoja itse voi tuottaa tulosta. Muut myskikurpitsat puskevat sitkeästi lehteä vaan yksi, yksi kukkii! No kesäkurpitsasato tasapainottaa kyllä niukaksi, mahdollisesti, jäävää myskikurpitsasatoa. Nopeiden laskujen mukaan 10 taimessa on noin 5-8 kukkaa jokaisessa ja yhä ne puskevat lisää.
 |
| Myskikurpitsa, satoa odotellessa |
 |
| Näitä piisaa! |
Tänään satoi vettä. Kävelimme, kastuen läpimäriksi, 3km päivälenkin ja nautin joka askeleesta. Missään ei ketään, vain usvainen sade Saimaalla, lukuisat sienet jotka urhoollisesti puskevat maasta, yksi innokas koira ja toinen joka mökötti sydämensä kyllyydestä kun häntä niin kaltoin kohtelin, vesisateeseen raahasin.
Loppuilta meillä on sujunut pitkälti näin <3
 |
| Yritä tässä nyt sitten neuloa |
 |
| Meillä ei saa koirat olla sohvalla, eikun... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.