Vastarannankiiski lomailee!

Päätin toukokuussa, että lähden kaksin koiran kanssa Repovedelle eräjormailemaan kun kesäloma koittaa. Kerroin ystävälle suunnitelmastani ja kuinka ollakkaan, ystäväni oli vuoden toivonut pääsevänsä Repovedellä käymään, vaan se ei ollut vielä toteutunut. Helteet siis valtasivat Suomen 25.7 ja olosuhteiden pakosta koira tippui minun ja ystäväni matkasta pois joten tovin esivalmistelut huipentuivat maanatai aamuna kun starttasimme autolla 11 kieppeissä kohti määränpäätä. Rinkat tilattiin netin kautta, jostain brittiläisesti nettikaupasta. 65l vetoiset ja hintaa tuli kahdelle rinkalle posteineen yhteensä 70e. Karrimor-merkkiset ja kyllä nuo tavaraa veti. Minä suunnittelin meille vaellusreitin yöpymispisteineen ja kokonaismatkaksi muotoutui 24km jaettuna 3 päivälle.

Maanataina starttasimme Lapinsalmelta.

Minä ja kantamukset, tästä se lähtee

Etappi I, Katajavuoren rappuset, ei hele!

Positiivisuutta matkan välissä

Maiset, kyllä, palkitsee

Kiipesimme ensin Katajavuorelle josta matka jatkui Kuutinkanavaan. Ennen Kuutinkanavaa rinkat ja helle kuitenkin pistivät kropan lujille ja ensimmäinen lepotauko nuotikahveineen oli Katajajärven taukopaikalla. Siellä vaihdoimme muutaman sanan ulkolaistaustaisen perheen kanssa, he olivat tulleet aiemmin Sisiliasta joten lämpö oli heille "tuttua". Me totuttelimme vasta rinkkojemme painoon. Kummallekin kerta oli ensimmäinen rinkat ja teltat selässä, tavaramäärä pyrittiin jättämään minimiin, mutta vaa'an epäkunnon takia emme saaneet lähtöpainoa otettua.

Nuotikahvia, kyllä kiitos

Katajajärvelta matka jatkui Kuutikanavaan. Pysähdyimme kaatuneiden puiden ja sopivan kokoisten kivien luona hetkeksi aina lepuuttamaan, laskimme rinkan siihen ja olkapäät saivat levätä, edes hetken. Pohdimme kiipeämmekö Mustavuorelle ja olihan se kiivettävä kun tänne asti on tultu. Siitä karttaa seuraten oli tarkoitus päätyä Olhavaan, vaan reitti menikin jotenkin muuten kuin kartta näytti ja löysimme itsemme Kuutin taukopaikalta. Koska siinä oli hyvä ja tasainen alusta teltalle hetken pohdittuamme, pistettiin kamat tonttiin ja teltta pystyyn. Kaivoa paikalla ei ollut, mutta juomapulloissa oli vettä ja juohan tuota järvivettäkin keitettynä. 

Tavarat huiliin ja kropalle lepoa

Iltapalaa

Lettuja, kahvia ja grillimakkaraa

Kaakkurit aamu-uinnilla

Peseytymispaikka

Normaalisti en mieluusti ui luonnonvesissä jos en tunne pohjaa ja aluetta, vaan helteellä patikoituamme 7.5km /4.5h hien määrä oli sen verran infernaalinen, että tuosta kalliolta sujuvasti liu'uttiin mahaliukua veteen, pohja oli mutaisen näköinen eikä vesi kovin syvää. Puhtaaksi kuitenkin saimme itsemme ja nautimme, todella paljon uimisesta pitkän päivän päätteksi. Nukkumatti korjasi meidät talteen jo ennen 22 illalla.

Aamulla matka jatkui siis kohti Olhavaa ja Olhavassa olevaa kaivoa. Olkapäät olivat kuin pesäpallomailalla hakatut, itse laitoin käsipyyhkeen olkapäille pehmustamaan pahinta kipua. Askel painoi enemmän kuin edellisenä iltana ja tuskanhiki valui jo ensimmäisten metrien jälkeen. Yö meni pitkälti pyöriessä, makuupussissa nukkuminen on haastavaa tällaiselle unihyrrälle joka myyssää peittoaan joka suuntaan normaalisti.

Nousu olhavalle, tuonne ollaan menossa

Ja tuolta tulossa

Bongaa muitakin ihmisiä kuvasta

Maisemat olivat kyllä taas <3

Vettä, jossain tuolla alhaalla

Välipalaa, salmiakissa yllärikirjain <3

Olhavavuoren huipulta suuntasimme kulkumme kohti Valkjärveä ja Sukeltajanniemen taukopaikkaa. Siellä oli perhekunta tekemässä ruokaa joten tyydyimme uittamaan varpaitamme vedessä ja söimme "kylmät eväät", minulla siis proteiinimaitokahvijuoma ja nyhtölihalla täytetty sämpylä. Kylmälaukku sentään keveni joka syönnin myötä. Aika tuntui menevän hitaammin kuin edellisenä päivänä, eikä kuviakaan tullut otettua niin ahkerasti.
Tästä jatkoimme kohti Kirnukangasta, poikkesimme ihailemassa lampea ja siitä jälleen kohti Kirnuhuokoa joka on joka kerta yhtä upea nähtävyys.

Vesipuro ja järkkärillä kikkailua

Ei jaksa poseerata, on se hieno

Löydetiin kaveri

Ei lisättävää.

Tästä askel tuntui ehkä hieman kevenevän, kummankin silmissä kiilsi jos seuraava etappi, ruokaa ja leiriytyminen Lojukoskelle. Haukkavuori oli kuitenkin Kirnuhuokon portaiden nousun jälkeen vielä vuorossa, sen kuvaaminen, kuten koko loppu päivän jäi kuitenkin väliin. Päästiin viimein Lojukoskelle, siellä oli ennestään 2 porukkaa joista toinen jäi sinne myös yöksi kuten mekin. Keitetyt nuudelit ja makkara upposi ilman suurempia mutinoita pohjattomaan kitaan jahka olimme puolisen tuntia uineet äärettömän lämpimässä vedessä, uimapaikan ollessa mahtava, syvä vesi ja laituri, shamppoot päähä ja järveen, huisia! Lopulta meitä yöpyi Lojukoskella 4 eri porukkaa ja kaverin ilmastointiteippirulla pääsi käyttöön kun lainasimme epäonniselle perheenisälle sen kenkiensä korjaukseen, kummankin kengän pohja oli kirjaimellisesti räjähtänyt onnettomasti irti, eikä varakenkiä matkassa. Teippi pelasti, ainakin he toivottavasti selvisivät takaisin autolle.

Viimeisenä päivänä, kotiinlähdön siintäessä mielessä suuntasimme kulkumme kohti Tervajärveä. Askel oli kevyempi ja rinkat myös. Tervajärvellä pidimme lyhyen tauon ja huomaamatta olimme jo Talaksessa jonne suunnittelimme kahvitaukoa, mutta matkan kulkiessa niin jouhevasti päädyimme jatkamaan suoraan Määkijään asti jonne suuntasimme juomaan viimeiset kahvin ja syömään viimeiset eväät.

Viimeinen evästauko

Paita märkä, kenen muka?

Kettulossilla yli

Lopulta pääsimme autolle. Takana 3 päivää, 23.6 kilometriä ja paljon huikeita maisemia. Emme jaksaneet enää käydä uimassa Repoveden päädyssä joten kotiin päästyäni heitin rinkan narikkaan ja lähirantaan huuhtomaan pahimmat pölyt Saimaaseen. Kotona vaa'an pikakorjaus, rinkan paino näin viimeisenä päivänä mitään pois ottamatta oli 14kg. Voin vain pohtia mitä se lienee ollut maanantaina kun matkaan lähdettiin. Mahti reissu, reissaajat kiittää ja kumartaa, tää on tehtävä joskus uusiksi! Ampiaisia riitti, pistoja ei ihme kyllä tullut yhtään, kummallekaan. Pannukahvia kului, paljon hauskuutta ja itsensä ylittämistä kilometri kilometriltä. Mekin saimme kuulla, että on perin erikoinen käsitys lomasta, painavat rinkat, Suomen mittapuulla helle ja keskipäivän vaellusta kolme päivää putkeen. Loma lomailijan tyyliin.

P.s. työnjakokin pelasi, minä hoidon notskihommat ja ystäväni tiskaamisen, suutari pysyköön lestissään vai miten se meni ;)