Viikko siitä kun sain tietää olevani raskaana. Hemmetin pitkä viikko. Jokainen päivä on tuntunut noin viikon mittaiselta. 3 ensimmäistä päivää meni epäuskon ja onnen vallassa, tuntui, että kokoajan oli hirveän liikuttunut olo, meille vauva.
Sitten töihin. Onpahan jotain muuta ajateltavaa 8h päivässä. Tai niin sitä kuvitteli. Kummasti voi työpäivänkin käyttää työn ohessa kokoajan oman kehonsa pohtimiseen. On tuntunut siltä, että aika ei todellakaan kulu mihinkään. Tekisi mieli kääntää kalenteri suoraan maaliskuun alkuun jolloin oltaisiin turvallisemmilla viikoilla. Vaikka täysin turvallisia viikkoja tuskin raskaudessa onkaan.
Joten nyt on sitten pelko. Uskomatonta miten voi niin moni asia pelottaa. Tieto lisää ehdottomasti tuskaa, kun tietää todennäköisyydet kaikelle mahdolliselle mikä voi mennä pieleen (tuulimuna, kohdun ulkoinen, spontaani km...) Olen rukoillut mielenrauhaa ja voimia näihin viikkoihin. Pelko on vahvasti läsnä, sillä vastoin kaikkia omia tuntemuksia ja odotuksia me onnistuimme luomusti. Joten voiko muka käydä niin, että kaikki menee hyvin, myös seuraavat 9kk, voiko?
Raskausoireita, on. Rinnat eivät luojan kiitos ole enää niin kipeät, ainoastaan jos niihin koskee. Etova olo tuli viikon puolivälin tienoilla kaveriksi ja on yhä. Jos ehtii tulla nälkä, iskee etova olo eikä halua syödä mitään. Mutta kun pitäisi. Ja nälkähän on noin 95% valveillaoloajasta. Kaikki haisee, lähinnä pahalle. Sohva. Jääkaappi. Koirat. Ruuat. Kauppalista on etova. Ruoka vähintäänkin etovaa. Silti nautin jokaisesta raskausoireesta, koska raskaana.
Tänään alkoi 5. viikko. Eilen soitin ajan alkuraskauden ultraan, heidän laskurin mukaan 17. päivä vaihtuu 7. viikko, minun laskujen mukaan vasta 20. päivä. On jotain mitä odottaa, enää reilut 2 viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.