torstai 6. heinäkuuta 2017

Millaiset vanhemmat ja millainen koti?

Olen jo aiemmin maininnut lukevani vauvaryhmiä, no tällä hetkellä kolmea. Kahta facebookissa ja yhtä keskustelupalstaa jonka mukana olen pyörinyt jo useita vuosia.

Ilmiö joka saa minut kohottelemaan kulmiani säännöllisesti on facebookissa tapahtuva avautuminen parisuhteesta ja sen tilasta. Useimmissa tapauksissa raskaana oleva aloittaa keskustelun siitä, miten paljon toinen puolisko osallistuu - tai ei osallistu - kotitöihin, mahdollisten muiden lasten, koirien tms. hoitoon.

Ja keskustelussa reilusti yli puolet kommenteista on kategoriaa "ei osallistu, elää/tekee kuin huvittaa, olen ollut sairauslomalla supistusten takia eikä mies edes lenkitä koiria, yksin hoidan muut lapset ja raskauden ja yritän levätä ettei tämä syntyisi ennen aikojaan...." Saatte varmaan ideasta kiinni, mitä ajan takaa. Osa voi olla liioiteltua, hormonihuuruissa kirjoitettua avautumista oman turhautumisen tai huonon päivän keskellä.
Osa varmasti on juuri sitä, mitä kirjoittaja on kirjoittanut. Vastuustaan luistava puoliso.

Se mikä herättää omat ajatusrattaat tässä kohden, on kysymys, miksi kyseisen henkilön kanssa on haluttu perheenlisäystä? Onko halu ollut yhteinen, ja jos on, mistä hemmetistä näille miehille on jaeltu "vapaudut vastuusta" kortteja. Eivätkö naiset kotona vaadi miestään osallistumaan? Miksi miestä ei kiinnosta, on myös olennainen kysymys.
Eikö lapsista, niiden kasvatuksesta ja kotitöistä sun muista ole keskusteltu ennen kuin se vauva on laitettu alulle?

Meillä käytiin jo ensimmäisenä vuonna parisuhteessa keskustelua "jos meille joskus lapsia tulee ja jos tämä suhde niin pitkälle kestään, niin..." sillä itse koen, että se arvopohja ja ajatusmaailma pitäisi olla puolisoilla yhtenevä ennen niitä lapsia. Eikä niin, että asiaa aletaan pohtia kun se nyytti on kannettu synnäriltä kotiin ja istutaan sohvalla miettimässä, että mitkäs eväät me haluttaisiin tälle pienelle ihmiselle antaa. Siinä kohtaa on hieman myöhäistä todeta, että toinen elää aivan eri planeetalla kuin toinen.

Lapselle turvallisin ja paras koti on vanhempien parisuhde, eivät ne fyysiset seinät jotka muodostavat kodin.

Kun luen edellämainittuja keskusteluja, pohdin, millaisessa kodissa lapset tulevat kasvamaan. Miten opettaa toisen arvostamista, vastuunkantoa ja sen jakamista, huolenpitoa toisista jos se ei onnistu edes puolisoiden keskinäisessä suhteessa? Siinäpä erinomaisen hyvä kysymys, kenties se ei mahdotonta ole, mutta väitän, että helvetin hankalaa. Lapsi kuitenkin imee vaikutteet vanhemmistaan ja käytösmallit opitaan sieltä kotoa. 

Meillä on selvää se, että vauva on yhdessä toivottu, tehty ja yhdessä se hoidetaan. Miehelle ei jaeta mitään erikoisia vapaudut vastuusta kortteja, kuten ei minullekaan. Kotityöt, koirat, kaikki mikä meidän elämään kuuluu, hoituu jatkossakin yhdessä, jos minä olen enemmän kiinni vauvassa imetyksen vuoksi, se luonnollisesti tarkoittaa sitä, että mies kantaa enemmän vastuuta kodista ja koirista. Ei sitä, että mies tekee mitä lystää ja minä hoidan kodin ja koirat kun vauva maltaa hetkeksi irtautua tissiltä. Ajatusmalli, että mies voisi elää "ihan kuin ennen lapsiakin" on minulle täysin vieras, enkä olisi voinut kuvitella perhettä sellaisen ihmisen kanssa, joka niin ajattelee. Äiti ja isä ovat tasavertaisesti täysin yhtä päteviä hoitamaan omaa lastaan, ainoa mihin mies ei pysty, on imetys, mutta kaikkeen muuhun mies voi osallistua siinä missä nainenkin.

Huolimatta siitä, että tämä vauva on vuosia odotettu, toivottu ja pitkän pitkän tien tulos, en silti aio unohtaa itseäni. Kun parisuhteeseen tulee kolmas, hyvin paljon aikaa ja huomiota vaativa osapuoli, täytyy ajankäyttö jatkossa suunnitella selkeämmin ja yhdessä. Parisuhdeaikaa - ilman vauvaa tai vauvan ollessa nukkumassa. Omaa aikaa miehelle sekä minulle. Tasapuolisuus tässäkin muistaen. Sillä hyvässä parisuhteessa puolisot jaksavat pitää huolta toisistaan eivätkä kasva "vain" isän ja äidin rooliin, sillä sitä me emme toisillemme ole, vaan meidän yhteiselle lapselle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.