maanantai 20. elokuuta 2018

Rinnalla kulkija

Olen saanut pysähtyä. Eri tavoin. Isämies jäi kotiin ja minä aloitin diakoniatyön harjoittelujakson. Olen saanut pohtia ja haastaa omaa hengellistä elämää - jälleen. Myös opintojen muodossa. Totutella päiviin poissa kotoa, poissa pienen luota. Isämies on saanut omaksua lähivanhemman roolin ja uudenlaisen arjen pyörityksen. Eräänlainen vuoronvaihto parisuhteessa.

Toisella tavalla olen saanut haastetta myös. Diakoniatyö on ensisijassa läheisen rinnalla kulkemista. Läsnäoloa. Olen miettinyt ammatillisesti mitä se on ja toisaalta kuinka vaikeaa se on. Henkilökohtaisesta elämästä olen saanut tähän kysymykseen vastauksia. 
Ystävillä on ollut kriisejä toisilla erittäin suuria ja toisilla vähän pienempiä. Perheisiin liittyen. Olen myötäelänyt vahvasti mukana. Kokenut epäoikeudenmukaisuutta, surua, raivoa ja toisen tuskan. Yrittänyt löytää kysymyksiin vastauksia. Ja saanut niitä eri tavoin. Saanut lohtua, muistutuksen, että Jumala on läsnä myös kivussa. 

En osaa aina hoitaa omaa hengellisyyttä enkä elää niiden arvojen mukaan, jotka koen tärkeiksi. Minä tulen kuitenkin muistutetuksi, eri tavoin. Minua herätellään. Jotta voisin olla läsnä ja tukena läheisteni rinnalla kun heidän askeleensa horjuvat. Jotta muistaisin mikä elämässä on tärkeintä. Olen kiittänyt, kiittänyt näistä mahdollisuuksista kasvaa ja myötäelää, mutta myös siksi, etteivät ne suoraan koske minun perhettäni.

Arki meillä rullaa. Olen unohtanut syödä ja treenata ohjeiden mukaan, mutta annan itselleni armoa. Sitten taas kun sen aika on. Pikku ipana kävelee kovasti ja konttaaminen on hänestä ihan menneen talven lumia. Elämä on tällaista juuri nyt, ja siitä olen kiitollinen tänäänkin.


Rakkautta juhlimaan lähdössä
On tässä tapahtunut onneksi myös iloisia asioita. Neiti kävi ensimmäisellä pyörälenkillä, yksi harrastus lisää jota voidaan perheenä harrastaa. Toisen ystävän häät olivat lauantaina, kaunis maisema, kaunis miljöö ja upea morsian, ihana hääpari. Ihanan rento ja lämmin tunnelma, nautin kaikesta kauniista, vaikka sydämessä tuntui surua. Ollaan "lomailtu" koko perhe Savossa kouluni merkeissä ja nautittu huimista maisemista. Nautittu perheestä ja lujitettu avioliittoa miehen kanssa. Keskustelua, läheisyyttä ja toisen kuuntelemista herkällä korvalla.


Eka pyörälenkki!


<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.