sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Jouluhypetys ja kulutushysterian yliannostus

Joulu. Paras asia vuodessa ehdottomasti. Siksi uhraan sille aikaa 1.11 alkaen. Laittelen rauhassa joulukoristeet, jouluvalot, verhot, tontut... Kaivan joulukirjan kaapista. Alan pohtia joulukortteja, lahjoja, ruokia, laskeutua joulun tunnelmaan.


Vuosi sitten en saanut tavoitettua sellaista joulutunnelmaa kuin toivoin. Toisaalta se ehkä johtui perhemuutoksesta, joulu on perinteisesti lasten juhla. Olen meidän suvun nuorin ja ollut aina se "lapsi". Nyt kun oli oma lapsi, joutui pohtimaan omaa asemaa ja asennetta.

Tänä jouluna olemme tehneet yhdessä Hillan kanssa. Ihmetelleet valoja ja tonttuja. Kuvia, kirjoja ja verhoja. Olen kertonut joulusta ja joulun kristillisestä sanomasta. Hankkinut joulukalenterin ja kuunnellut joulumusiikkia. Herkkujen syöminen on jaettu, äiti ja iskä hoitaa sokeriset herkut, Hilla saa taateleita ja muita taaperolle sopivia (sokerittomia) herkkuja.


Kävin ystävän kanssa viikolla minilomalla Helsingissä, ja joululahja ostoksilla. Olimme yhden yön hotellissa ja perjantaina kierreltiin kauppoja. Ihana ja rentouttava irtiotto arjesta, vaikka taapero oli mukana. Huomasin kuitenkin perjantaina, että alan karsastaa joulun kaupallisuutta. Haluan toki ostaa läheisimmille lahjat kuten ennenkin, mutta olen alkanut kyseenalaistaa monen tavaran ja lahjan tarpeellisuutta. Osaksi siitä syystä, että joulun sanoma hukkuu kaupallisuuden alle turhan paljon mielestäni. Osaksi ilmastoraportin takia. Olen ennen ostanut "hullunkiilto silmissä" pientä ihanaa joulukrääsää. Nyt pohdin miten paljon senkin joulukrääsän valmisprosessi sekä rahdit, pakkaamiset sun muut kuluttavat luonnovaroja.

Perhehuone tavallisen hinnalla, laatuaikaa ystävän kanssa kun taapero simahti

Ostin taaperolle yhden joulutabletin pöytään. Tämän joulun selvä turhakkeeksi laskettava ostos. Laitoin kaksipuolisella teipillä kiinni ja siinä se on, helppo ja silmää miellyttävä jouluinen (taaperon kestävä) piristys.



Tänään kävimme joulutorilla, ostin sieltä huomattavasti enemmän joululahjoja kuin Helsingistä. Lopulta Helsingistä tarttui mukaan 1 lahja, muutama piparkakkumuotti kotiin ja itselleni ostin luonnonkosmetiikkaa jota ei meidän kulmilta löydy. Joulutorilta ostin ihmisten itse tekemiä tuotteita joilloin tiedän tukevani kotimaista yrittäjyyttä ja lahja tuntuu arvokkaammalta kuin massaan hukkuva tusinatuote.

Emme meinaa tänäkään jouluna ostaa Hillalle lahjoja. Sukulaiset ja kummit niitä tuovat, ja se on riittävästi taapero ikäiselle. Ainoa lahja jonka ostimme jo tänään, oli aito lampaantalja pulkkaan/vaunuihin talvipakkasia ajatellen. Ja tästä myös tuotot menivät ilman välikäsiä suoraan tuottajalle. Pyysin myös mieheltä, etten halua turhia lahjoja saati paljoa. Häneltä tai sukulaisilta. Minulla on 3 toivetta ja niistä yksikin riittää. Maailma muuttuu yksi pieni askel kerrallaan, ja ostos - tai ostamatta jättäminen.

Lammasta kiitos 

Olemme myös käyneet kirkossa, koko perheen kera ja yksin kävin adventtimessussa viime sunnuntaina. Sieltä löydän joulutunnelman jota en enää kaupallisuuden alta tavoita. Rauha jonka vain sisimmästään löytää.

Olen kasvanut jouluihmisenä ulos kulutushysteriasta kohti tiedostavampaa ja minulle aidompaa joulua. Suurin syy tähän on perinne, jonka haluan siirtää omalle lapselle. Ei lahjojen määrä, pakettien koko tai tavaran hinta. Sen sijaan rauha, tärkeät ihmiset lähellä, tunnelma josta tavoittaa joulumielen, yhdessä oleminen ja yhdessä tekeminen. Toivon, että lapseni oppii arvostamaan asioita joita itse en lapsena osannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.