Positiivinen kriisi ja omanapaisuus

Puhuin työkaverini kanssa, joka on minua puolet vanhempi, sukupolvesta ja ihmisen vastuusta. Minä-keskeisyys ja oman hyvinvoinnin edistäminen muiden kustannuksella on aiheuttanut minussa pohdintaa jo pitkään.

Me puhumme Suomalaisesta yhteiskunnasta, heikompien asemasta ja hyvinvoinnista, silti se vanha ns. talkoohenki, me-henki on täysin kuollut. Facebookin keräyksissä ollaan valmiit osallistumaan, mutta jos se naapurin talo palaa kuinka moni ottaa naapurin ja 6 lasta omiin nurkkiin ja vapaa-ajalla vielä auttaa palojälkien siivoamisessa? Tai kasvatus, on helpompaa osoittaa sormella ”katso miten tuo teki! Ei noin voi tehdä” ja nostaa itsensä jalustalle, en minä ainakaan noin… sen keskustelevan asenteen sijaan, avun tarjoaminen ja ymmärrys, mutta siitä ei saakaan itse pisteitä, joten ei kannata.

Valtio ajaa meitä teuraaksi kuin lampaita ja me sokeana tottelemme. Säädökset, säännökset ja erilaiset kiristävät toimenpiteet ”yhteiseksi hyväksi” ja silti jokainen on valmis tuijottamaan vain sitä omaa hyvinvointia, omaa perhettä, omaa napaansa.

Sitten, kun on meitä erilaisia ihmisiä, jotka haluaisimme muutosta. Kuten uutinen rouvasta joka myi lähituotteita omassa kaupassa, mutta ehhei etpäs saa myydä koska pullasta voi saada ruokamyrkytyksen! Viis siitä, että vuosituhansia ihmiset ovat selvinneet hengissä ilman maidon käsittelyä ja pästorointia, mutta kas, valtio menettäisi tässäkin rahaa joten kyllä me joku porsaanreikä löydetään jotta lappu luukulle vaan!  Pullan myyntikielto

Jos yrittää elää luonnonvaroja säästämällä valtio iskee lusikkansa soppaan saman tien, koska se raha on heiltä pois. Maalämpö, edullinen, luontoa ja ihmisen kukkaroa säästävä lämmitysmuoto. Mitä vielä, hallitus pani sille veron, koska täytyy heidänkin saada osansa siitä. Puun pienpolttoa yritetään kriminalisoida kuten olen jo aiemmin kirjoittanut. Eihän valtio saa puulämmitteisestä talosta rahaa, muutoin kuin kiinteistö-, ja metsäveron osalta. Verrattuna vaikka sähkö-, tai kaukolämmitykseen. Lisäksi sähkö-, ja kaukolämpöä voi ulkopuolinen taho kontrolloida.

Miksi ihmiset eivät kyseenalaista näitä päätöksiä joissa selvästi on jokin taka-ajatus? Miksi ylipäänsä ihmiset ovat lopettaneet kyseenalaistamisen, sulkeneet silmänsä ja tyytyneet siihen, että se keisari koreissa olemattomissa vaatteissaan hoitaa kaiken pilvilinnansa huipulta?

Työkaverini sanoi, että me olemme nyt se sukupolvi joka alkaa päättää. Meillä on vastuu muutoksesta jos sitä haluamme. Tämän päivän + 50 vuotiaat sanovat vain, että ei meidän nuoruudessa, ei meidän aikana.. Vaan he ovat vastuussa oman aikakautensa päätöksistä, kuinka moni heistä sanoo, että toisaalta, me olimme silloin vaikuttamassa ja osasyyllisiä vallitsevaan tilanteeseen, olisiko peiliin katsomisen paikka?

Me emme uskalla tai halua vaatia nuorilta mitään. Ei tarvitse kunnioittaa vanhempia, omia tai vanhempia ihmisiä, ei opettajia… Opetamme kyllä nuoret pitämään puoliaan ja vaatimaan omansa. Vaadimme myös omat oikeutemme kynsin ja hampain kiinni pitäen, viis muiden omasta ja oikeuksista. Valtio vaatii meiltä, työnantaja…

Itse toivon ihmisten heräävän kyseenalaistamaan asioita ja päätöksiä. Vaikka meillä on 200 kansanedustajaa, meitä on yli 5 miljoonaa. Jos me haluamme muutosta, me saamme sitä.

Lasten tekemistä lykätään vuosi vuodelta, koska raha, asunnot sitä ja tätä. Mistä lähtien lapsista on kasvanut onnellisempia 300t euron omistusasunnossa verrattuna 150t euron omistusasuntoihin, tai vuokra-asuntoihin? Mistä lähtien työ on ollut arvo numero 1? Tuleeko se talo katsomaan sinua kun makaat vanhainkodissa? Entä se työpaikka, tai ne työkaverit, pomo? Pankkitilin saldo? Se uusi auto joka on viimeistään 10 vuoden päästä vanha?

Ravistelkaa ihmisiä ympärillänne, herättäkää ajatuksia jotta saisimme tähän todellisuuteen taas tervettä, maalaisjärkeä!