Löysin Jennasta tehdyn blogin, Jennasta, joka sairastui alle 30 vuotiaana, vaimona, kahden lapsen äitinä rintasyöpään ja menehtyi siihen hyvinkin pian. Linkki toimittajan kirjoittamaan tarinaan Jennasta: Jennan tarina
Työskentelen itse sosiaali- ja terveysalalla, samoin opiskelen sitä myös työn ohessa. Olen syövän kanssa tekemisissä työni puolesta ja olen kohdannut kaksi syöpään menetynyttä läheisteni lähipiiristä kahden vuoden sisällä. Tiedän pitkälti faktat eri syöpiin, ennusteisiin, hoitoihin ja diagnooseihin liittyen. Pitkään seuraamani bloggaaja Camilla sairastui myös tänä vuonna.
Se pysäyttää. Kun Jennan, tai Camillan kaltaiset tarinat tulevat lähelle. Työssäni voin myöntää, se ei juurikaan pysäytä. Työtäni tarkemmin avaamatta (tai työnkuvaani) töissä en ole tekemisissä "ihmisten kanssa" vaan diagnoosien, oireiden, ennusteiden. Töissä ei ole 27-v. rintasyöpää sairastavaa vaimoa, lasten äitiä, vaan ICD koodi, sairauden kesto, syöpärekisteri ilmoitukset, verikoearvot. Työssäni asiat eivät tule iholle, enkä toivokaan niiden tulevan.
Silti, omassa elämässäni pohdin. Pohdin, miten suurella todennäköisyydellä arpaonni iskee minuun tai johonkin läheisistäni, äitiin, mummoon, kummiin? Mieheen? Johonkin heistä 6 läheisimmästä ystävästäni? Eritoten rintasyöpä yleistyy yleistymistään ja fakta on se, että erittäin pienellä todennäköisyydellä lähipiiristäni kukaan ei sairastuisi mihinkään syöpään vuosien saatossa, niin tulee epäilemättä jollekulle käymään, se on pelottavaa.
Se on pelottavaa siksi, että syövät lisääntyvät, ovat jo lisääntyneet, räjähdysmäisesti. Toiset sanovat, että nykyään tutkitaan paremmin, voi olla totta. Itse en silti usko siihen. Minä pidän todennäköisimpänä ilmansaasteita, ruuan tai veden "puhtautta", säteilyä, laskeumia... Ihminen on luonut niin paljon uutta, tuhonnut hyvää, ettemme millään voi ymmärtää kaiken seurauksia. Tsernobyl, Fukusima, Hiroshima, Nagasaki, Bikini-atollin ydinkokeet... Merten, ilmaston ja järvien saastuminen, maaperän saastuminen, me syömme kuitenkin ruokaa suoraan maasta. Viljat, perunat, juurekset, kasvikset, liha joka laiduntaa maasta kasvavaa ravintoa.
Elektroniikka, muovi, internet, kännykät, langattomuus... Miten paljon teknologia kehittyy, jo evoluution takia ihmisen on vaikea käsittää näin nopean kehityksen seurauksia pitkällä aikavälillä.
Minä en pelkää, en halua pelätä, syöpää tai kuolemaa. Minä haluan uskossani luottaa Jumalaan, Raamatun lupaukseen lunastuksesta. Luottaa uskooni, siihen, että se kantaa jos ja kun jonain päivänä se diagnoosi osuu maaliin, tai ainakin hyvin lähelle. Minä haluan uskoa Jumalan suunnitelmaan, siihen, että meidän jokaisen elinpäivät on ennalta määrätty ja ne jotka jäljelle jäävät, selviävät, Jumala pitää huolen heistä, heidän elinpäivien loppuun asti.
Minä pelkään silti meidän, ihmisten, luonnon, eritoten luonnon ja eläinten puolesta. Miten pitkään tämä tuhoaminen ja saastutus voi jatkua. Miten pitkään ihmiset sulkevat silmänsä tältä kaikelta, yhteyksiltä sairauksiin ja syöpiin, miten pitkään me menemme kuin lampaat teuraaksi. Minä toivon, että minä en näe tämän kaiken loppua omana elinaikanani, toisaalta minä toivon, että ihmiskunta herää ja meillä on vielä maailma, elinkelpoinen, terve maailma jälkipolville, meidän lapsille, heidän lapsille. Silti, se näyttää vuosi vuodelta epätodennäköisemmältä.
Minä haluan osoittaa rukoukseni Jennan läheisille, Fuulialle ja hänen läheisilleen ja jokaiselle, jotka syöpä koskettaa jollain tavalla.
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole" - Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.