Onnellisuuden tavoittelua

Hilla nukkuu vaunuissa päikkäreitä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Rauhallinen sunnuntai, hetki omaa aikaa. Selailin facebookkia pihakeinussa ja törmäsin Lapsiperhe asuu 48 neliön hirsimökissä artikkeliin. Silmät aukesivat jälleen, tuota minäkin toivoin elämältä. Toivoin. 48 neliön hirsimökkiä en välttämättä, mutta arkea. Pohdin miksi mennyt aikamuoto. Meillähän on "hutua" - navetta, tonttia, mahdollisuudet kanojen pitämiseen jos ei ihan lampaiden tai lehmien. Iso talo johon mahtuisi lapsia liuta. Kasvimaata saisi perustaa enemmänkin.

Suurin ero omaan elämään on toive joka eroaa puolison näkemyksestä arjesta, millaista on hyvä ja toimiva arki. Isämies ei toivo tuollaista elämää, ei teurastaisi edes kanaa, jäisi luultavasti minun hommaksi. Toisaalta, en usko, ettenkö yhtä kanaa saisi pois päiviltä. Elän hyvin pitkälle sillä asenteella, mitä ei osata - opetellaan. Jos vain motivaatio riittää.

Aamulenkiltä, kesä <3

Arki on ollut kuluttavaa. Pienet "sukat keskellä lattiaa" kaltaiset ongelmat tuntuvat maailmanlopun aviokriisiltä. Eikä ne usein ole sukat, vaan ihan joku muu. Epätasa-arvo hiertää omassa kengässä. Hillalla on 8kk hulinat, hän nukkuu erittäin hyvin siihen nähden. Iltaisin 20 maissa sänkyyn, nukahtaa 15min - 1.5h välillä. Saattaa nukkua jopa 7-9h putkeen. Mutta päivisin, niin. Konttaa, istuu, nauraa ja kokeilee. Viikon konttasi, nyt nousee jo seisomaan tukea vasten. Kehitysvauhti on hurjaa, pienet aivot väsyvät. Kiukuttaa. Joten hyvien öiden vastapainona on tulta ja tappuraa oleva tättähäärä päivisin. Toki - tämäkin vaihe menee ohi. Vaikka ei se siltä tunnu aina niinä hetkinä kun pahin kiukkupuuska iskee päälle ja kestää useamman tunnin. Onni on ollut ihanat säät, ulkona on tilaa mennä ja mellastaa. Baana auki, kovaa menoa! Joten niin, parisuhde tuntuu hetkittäin enemmän rasitteelta kuin siunaukselta. Mutta sekin tunne menee ohi. Keskusteluja ja läheisyyttä, niillä usein ne mökömökö muurit kaatuvat.

On hommia - tärkeitä hommia 

Opinnot painaa päälle, oppari palautetaan 5 päivän päästä. Onko se valmis? No juu ei ole, mutta tehdään. Kesäkuussa on luentoja, suullinen tentti. Heinäkuussa voi sitten lomailla enemmän. Elokuussa alkaa työharjoittelu ja isämies jää kotiin Hillan kanssa. 1-vuotis neuvola rokotuksineen. Siinä taitaa olla seuraavan postauksen pohdinta. Rokotukset. No ei siitä sen enempää nyt.

Kuitenkin kaikki on hyvin. Vaikka arjen pienet asiat ärsyttää ja tuppaa kaatumaan niskaan, kaikki voisi olla paljon huonomminkin. Joten nyt, nautin kesästä ja nakkaan huolet hetkeksi romukoppaan. Ruusut ovat nupulla, narsissit kukkivat, linnut laulaa, vauva nukkuu ja kupissa on vielä kahvia. Näin on hyvä.