Miksi minä liikun?

Muistelen koululiikuntaa, kuka siitä tykkäsi, käsi ylös? Minä en juurikaan. Pesäpallo oli kivaa, samoin suunnistus - ala-asteella.
Kun muutin kotoa nuorena, liikunnalliset harrastukset oli oman koiran kanssa lenkkeily ja ratsastus tutulla vuokrahevosella 1-3x viikossa. Koiran lenkityksetkin oli jaettu minun ja silloisen avokin kesken puoliksi. Jos sinä viet aamulla, minä vien iltapäivällä. Tavallaan pakollinen paha.

Muistan kuitenkin, luultavasti kauppiksen liikuntatunneilta mieleen jääneen lauseen:
Kroppa pärjää koulun liikuntapohjilla sinne 25v. asti, kunnes se alkaa rapistua, kunto ja kroppa.

2011 ollessani sairauslomalla päätin opetella lenkkeilemään. Siihen asti liikuntaa en juuri harrastanut, meillä oli omakotitalo isolla pihalla jossa koirat saivat painella menemään vapaana. Lenkillä kävin vaihtelevasti viikottain, jos niinkään usein. En nauttinut mitenkään lenkkeilystä. Ehkä maailman typerintä puuhaa.

2011 syksyllä koulun alettua, muutettuamme Helsinkiin, pyöräilin kouluun joka päivä vajaa 7km ja yritin aina rikkoa nopeusennätyksiäni.
Helmikuussa 2012 kävelin töihin 4km edestakaisin joka ainoa päivä. Kävin uimassa kerran viikossa ja rakensin pohjakuntoa kesää varten. Inhosin yli kaiken kävelyä helmikuussa, lunta, kylmää, toppavaatteet hiostaa, askel painaa, ei kiinnosta pätkän vertaa, mikään ei voi olla yhtä typerää kuin tämä... Mutta en antanut itselleni periksi. Tämän taistelun vien loppuun asti, ja sitkeästi tallasin 6 viikkoa edestakaisin työmatkat.
Lumien sulettua aloin lenkkeillä, tosissani. Spotifystä sopivaa musiikkia, napit korville ja toisinaan koirien kanssa, toisinaan ilman. Kipinä löytyi kun kunto kasvoi. Askel kulki vaivattomasti ja motivaatio kasvoi kokoajan lisää. Kotona olin täyttänyt 0.5l termospullon vedellä ja treenasin (aiemmin) leikattua rannettani tekemällä satoja toistoja pienellä painolla.
Kuumimpina päivinä käytin koirat lenkillä ja sitten lähdin yksin lenkille. Sinä kesänä kävelin 8.0km aikaan 59min. Kävelin.
Ostin 4kg käsipainot joilla jatkoin yläkropan lihasten vahvistamista kotona. Ratsastus oli tauolla Helsingissä asumisen ajan.

Nykyään liikunta on minulle henkireikä, jotain, jota ilman en voisi elää. Käyn lenkillä pääsääntöisesti koirien kanssa, hyvin harvoin ilman. En juokse tai hölkkää, ei ole minun juttuni. Käyn kesäisin Saimaassa uimassa, talvella uimahallissa motivaation mukaan. Teen 1-4 x viikossa kotona treeniä käsipainoilla, vahvistan yläkroppaa. Venyttelen 2-4x viikossa illalla ennen nukkumaan menoa, rauhoitan elimistön.
Käyn pyöräilemässä ja ostin rullaluistimet, jotka odottavat vielä polven kuntoutumista. Koiran kanssa käyn agilityssä kerran viikossa. Syksyllä aloitan joogaamisen.

Omaan liikkumiseen vaikuttaa ihanne vartalosta, muotoja, mutta lihaksikas, ei liikaa mitään. Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin tasapaino. Luonnon läheisyys lenkeillä, metsässä, uidessa Saimaassa. Jos meillä on vain yksi elämä, yksi ruumis, miksi pilata se ehdointahdoin? Ulkonäköön voi rajallisesti vaikuttaa, mutta siihen mistä ja miltä osin kehosi koostuu, meillä on vaikutusvaltaa.

Nykyään liikunta on pelottavan vähäistä eritoten lapsilla. On lapsia jotka eivät osaa uida tai pyöräillä vielä 8-9v. vanhempien mielenkiinnon puutteen takia. Liikkumattomia vanhempia jotka siirtävät saman taakan lapsille. Ei tehdä koko perheen kesken pyörälenkkejä, kävely lenkkejä, tutkimusretkiä metsään. Ei käydä kalassa, ei luistelemassa, ei uimassa. Ei kokeilla uusia harrastuksia.

Lasten liikunnan ja ravinnon suhteen liikaa vastuuta siirretään kouluille ja päiväkodeille. Vanhempi omalla esimerkillään näyttää lapselle sen kuinka itse elää ja lapsi imee vaikutteita vanhemmistaan kuin sieni.
Ystäväni jonka kanssa liikumme, harrastaa aktiivisesti liikuntaa. Hänellä on oma hevonen. Kaksi lasta, alle 6v. molemmat. Mies juoksee, käy karatessa. Lapsista vanhempi käy lasten zumbassa, liikuntaleikkikoulussa. He tekevät perheenä pyörä ja kävelylenkkejä. Vanhempi osaa pyöräillä jo itsenäisesti. He käyvät uimassa, luistelemassa, lapset saavat leikkiä pihalla.
Jos me lähdetään yhdessä lenkille, nuorempi on yleensä rattaissa mukana. Lapset voi ottaa samalla tavalla liikunta harrastukseen mukaan, jos vain näkee siihen vaivaa.

Liikunta ei maksa mitään. Salikortit maksaa. Uimahallissa käynti maksaa. Ratsastus maksaa. Seurojen jäsenyydet maksaa. Minun harrastukset tällä hetkellä ei maksa. Joogakurssi maksaa kun sinne ilmoittaudun. Samoin uimahalli jonne syksyllä Saimaan viilennyttyä suuntaan.
Lenkkeily metsässä, hiljaisuudessa, luonno rauhaa itseeni imien, ei maksa. Uintihetki Saimaassa ei maksa sekään.

Minä aion opettaa lapsilleni liikunnan ilon. Ottaa sen kitisevänkin taaperon rattaisiin, kyse ei ole vapaaehtoisuudesta vaan tarpeesta, lähdetään ulos ulkoilmaan, liikkumaan. Se kitinäkin lakkaa kun tehdään jotain kivaa. Tutkitaan käpyjä, luontoa, lintuja, vaihtuvia maisemia jne.

Me liikumme kotona yhdessä. Koirat lenkitetään pääosin yhdessä miehen kanssa, meidän yhteinen harrastus. Käydään keräämässä marjoja, uimassa, kalassa, pyöräilemässä. Ei ole "sinun ja minun" lenkitysvuoroja, meidän lenkkeily hetkemme.
Lenkkeilen myös ystävien kanssa, nähdään ja käydään kävelemässä, jutellaan ja liikutaan siinä samalla.

Liikunta vie aikaa. Koirat käy lenkillä 3-4x päivässä, lenkkien pituudet vaihtelevat 20min (aamulenkki) - 1-2h päivän pitkä lenkki, välillä. Uiminen, koiran kanssa tai ilman, 15min - 1h. Lenkkeily mahdollisesti vielä ilman koiria, 1h. Kotitreeni 30min. Venyttely ennen nukkumista 10-20min. Tällä viikolla olen liikkunut 532min, poikkeuksellisen paljon koska olin eilen 2h marjastamassa. Lenkit koirien kanssa kesällä ovat lyhyempiä, koska on liian kuuma. Käydään enemmän uimassa kävelemisen sijaan. Keskimäärin olen liikkunut nyt polven toivuttua ~6h/viikko. Tähän en laske perus aamu/iltalenkityksiä jos ne ovat alle 30min, syötän siis Heiaheiaan/kiloklubiin vain "treenit" joihin ei esim. koirien aamulenkki kuulu, mutta päivän pitkä lenkki kuuluu.

Käytän liikunnan apuna ja motivaattorina puhelimessa SportsTrackeria, koneella HeiaHeiaa ja Kiloklubia jolla voin laskea liikunnalla kulutetut kalorit. Minulla on myös sykemittari joka ei kyllä ole joka lenkillä mukana. Motivaationi ylläpitämiseksi haastan itseni ja pidän kirjaa kulutuksista, tunneista, kilometreistä. Tarvitsen jotain konkreettista jotta saan tsempattua itseäni aina vain parempiin suorituksiin ja pidettyä motivaation korkealla.

Minulla on myös vapaapäiviä, päiviä jolloin en jaksa eikä huvita. Silti, 5-6 päivää viikossa tulee aktiivi liikuntaa, koirienkin osalta väistämättä joka ainoa päivä.

Liikunta tuntuu vieraantuneen arjesta. Pitäisi käydä salilla, olla kalliit urheilulliset vaatteet ja välineet. Se perusidea mikä liikunnassa on, on kateissa. Ilo, riemu ja hyvä fiilis siitä, että minä jaksa, minä osaan, minun kroppa ja mieli voi hyvin kun liikun ja eritoten enemmän painoa omaavilla ihmisllä tulokset, jotka näkyvät piankin liikunnan aloittamisen jälkeen.
Lajeja ja tapoja on niin monia, että jokainen varmasti löytää omansa jos yhtään viitsii nähdä vaivaa itsensä - harrastuksen aloittamisen eteen.