Toinen sana ruuasta

Tämä kirjoitus sai tänään minulta aplodit, noin kuvainnollisesti.

Sokerilla kyllästetyt lapset

Olen puhunut mieheni kanssa tulevaisuudesta, jos meillä jonain päivänä on lapsia. Olen itse ollut myös päiväkodissa töissä, syöden samaa ruokaa siellä kuin lapset.

Mielestäni Sanna Ukkola, tekstin kirjoittaja on asian ytimessä. Meidänkin päiväkodissa välipalat, rahkat, kiisselit jne. olivat niin makeita, että itse sokerista pikkuhiljaa vieroittuvana, en voinut niitä syödä. Kun 2v. syö kulhollisen vispipuuroa, joka ei uppoa aikuiselle liiallisen sokerimäärän vuoksi, joka kuitenkin käyttää puurossa ja kahvissa sokeria itse, miettikään sitä energian määrää joka vapautuu. Iltapäivät kaaoksessa, kun moni moni lapsi menee pitkin seiniä äkillisen energiapurkauksen seurauksena. Pihalla sitten saadaan purkaa sitä touhotusta, vaan kun vanhempi tulee 1-1.5h välipalan jälkeen hakemaan lapsen, sillä on taas nälkä. Sillä sokeri ei täytä, se nostaa insuliinitason pilviin, hetkellisesti. Ja kotona taas syödään, kierre on valmis.

Ilmoitin miehelleni, että meidän lapset tulevat päiväkodissa noudattamaan sokeritonta ruokavaliota. Kotona sokeri myös pannaan, en suosittele edes karkkipäivää. Mies, luonnollisesti oli eri mieltä, koska hänellä oli hyvät muistot lapsuudesta ja lauantain karkkipäivistä.

Mielestäni alle 5v. lapsi ei tarvitse sokeria herkkuna. Lapsen makuaisti on erilainen kuin aikuisilla, enkä keksi yhtään hyvää syytä, miksi pienelle taaperolle pitäisi aloittaa karkkipäivä, antaa suklaata, sokeroituja muroja, mehuja, limpparia jne.

Miksi karkkipäivä ei voisi olla jotain muuta? Sokerittomia lettuja ja mustikoita? Meillä lettuihin tulee kaikkea muuta kuin rasvaa ja hötöä, kuten jo aiemmassa tekstissä julkaisin oman lettu ohjeeni. Siihen lisukkeeksi mustikoita, mansikoita, muita marjoja ja annetaan lapselle.
Miksei? Koska eihän se nyt ole tarpeeksi makeaa.

Lapsi ei kaipaa sokeria, jos sille ei sitä anneta. Jos lapsi ei syö sokeria, sokeroituja muroja, sokeroituja kiisseleitä, vanukkaita, kakkuja, välipaloja jne. se ei niitä kaipaa. Se on vanhempien korvien välissä oleva harhaluulo, että lapsi kaipaa sokeria ja makeaa. Miten se osaisi sitä kaivata jos se ei ole sitä koskaan saanut?

Itse olen vieroittautunut sokerin käytöstä pikkuhiljaa, ennen käytin sitä paljon enemmän. Olen hitaasti vähentänyt sokerin määrää kahvissa/teessä/puurossa. Totuttanut makuaistini vähemmän makeaan. Jugurtit ne vasta sokeripommeja ovatki. Katsokaapa huviksenne, paljon on esim. Danonen jugurtissa sokeria? Jos en täysin väärin muista, määrä oli lähemmäs 20g/100g eli 20 palaa sokeria. Luomujugurtti mitä itse ostan on sekin minusta sokerista, 11-13g/100g, olkootkin luomusokeria. Maustamaton jugurtti on minusta yhä pahaa, joten siinä on vielä opeteltavaa, sitäkin epäilemättä oppii syömään kun totuttaa makuaistiaan.

En halua paasata samoista asioista kuin Sanna kirjoitti blogissaan, mutta siinä se kaikki on tiivistetysti. Lohturuokaa, matkaruokaa, arkiruokaa. Kuvitellaan, ettei lapsi ole tyytyväinen ilman herkkuja. Ollaan sokeuduttu todellisuudelle.

Ruoka mikä ennen oli ihmisen selviytymistä varten, on tänäpäivänä suurin rahasampo. Mitä epäterveellisemmin me syömme, sen enemmän me myös kulutamme, lihomme. Raha virtaa ketjujen/tuottajien/suunnittelijoiden jne. taskuihin. Kun ruoka sairastuttaa meidät, lääkefirmat, lääkärit, hoitajat, terveydenhuoltolaitokset saavat lisää rahaa, koska tarvitsemme hoitoa. Lääkebisnes ei ole ihan niin puhtoista kuin annetaan ymmärtää.

Jos löydätte esim. yle arenasta Lihavuusepidemian syntipukit sarjan, suosittelen katsomaan. Siinä itseni herättä kertomus glukoosi-fruktoosi siirapista, referoin sen tähän niin hyvin kuin muistan:

Kun maissi alettiin USA:ssa viljellä tehotuotantona, maissinviljely valtasi alaa muulta viljalta ja viljelyltä, syntyi osittain ylituotantoa. Eräs mies pohtikin, miten ylijäämä maissi voitaisiin hyödyntää ja tienata silläkin lisää rahaa.
Syntyi glukoosi-fruktoosi siirappi. Se valmistetaan ylijäämä maissista, sen tuottaminen on halvempaa kuin puhtaan sokerin. Se syrjäytti sokerin makeutusaineena, edullisen tuotantotavan vuoksi.
Glukoosi-fruktoosi siirapilla maustetaan limpparit, karkit, jäätelöt, kakut, einekset, grillimarinadit, kaikki, missä me kuvittelemme olevan sokeria. Todellisuudessa glukoosi-fruktoosi siirappi on syrjäyttänyt sokerin. Se aiheuttaa riippuvuutta ja altistaa metaboliselle oireyhtymälle. Vaikuttaa aivoihin ja on vaarallisempaa ainetta siten kuin sokeri.
Ja sitä on kaikkialla.
Meksiko yritti kieltää sen käytön ja siirtyä takaisin sokeriin koska Meksikossa väestön lihavuus alkaa olla epidemiamainen ongelma.
USA kielsi. Jos Meksiko kieltää sen, he rikkovat kilpailulakia tms. USA olisi menettänyt loistavan tulonlähteen jos Meksiko olisi onnistunut kieltämään sen käytön, ei onnistunut, vedottiin lakiin.
Kaiken tämän takana on ihminen ja ihmisen ahneus, tarve saada lisää rahaa normaalin kansan kustannuksella.

Maailma muuttuu, kokoajan. Vaikka joka paikka ei ehkä pullistele salaliittoteorioita, ei kaikki ole niin sinisilmäistä. Miettikää mitä te syötte, mitä lapsenne syövät. Tykkään itse maustaa ruokia mm. marinadeilla, maustekastikkeilla. Se alkaa olla lähes mahdotonta, koska ainesosaluettelot alkavat hyvin usein "Vesi, glukoosi-fruktoosi siirappi..." Kiitos ei. Mitä enemmän me kulutamme tuota epäterveellistä moskaa, sitä kauemmin sitä myydään, se tuottaa voittoa ihmisille jotka tuhoavat meidän ja lastemme, kenties heidänkin lastensa terveyden.

Jos me valveudumme, boikotoimme sitä mikä ei elimistöllemme sovi, äänestämme jaloillamme, valitsemme tuotteemme tarkemmin, voimme vielä jonain päivänä saada muutoksen aikaan. Saada terveellistä ruokaa joka on tehty ihmisen ravitsemiseksi, ei yhden ahneen miehen taskuja täyttämään mahdollisimman edullisin kustannuksin ja huonoin ravintosisällöin.