Aloitin joogaamisen, haaveiltuani siitä ensin ylä-asteella, vain puoliksi tosissaan, nyt viime keväänä ihan ajatuksella aloin etsiä joogakursseja.
Kansalaisopisto järjesti järkevään hintaan astangajoogan alkeiskurssin ja ensi keväänä alkeisjatko-kurssin.
Ilmoittauduin alkeiskurssille, varasija 1 ja ei peruutuksia. Hemmetti. No keväällä uudestaan. Kurssin pyörittyä 2 viikkoa tuli spostia, että nyt olisi tilaa, tervetuloa jos vielä kiinnostaa. Ummikkona hyppäsin ryhmän sekaan - ilman mitään tietoa joogasta.
Ensimmäinen kerta meni keskittyessä liikeratojen opetteluun, hengityksen muistamiseen ja kavereiden kuikuiluun, joogan opettajaan ei kokoajan ole näköyhteyttä ja toisissa liikkeissä tipuin kärryiltä, että mikä käsi mihin ja mikä jalka, mitä katse seuraa. Pelkissä aurinkotervehdyksissä kädet tärisivät, hiki valui ja jalkoja heikotti. Hammasta purren tein sarjan A 5 kertaa ja sarjan B 4 kertaa, muiden tehdessä senkin viidesti.
Toinen kerta oli tämän viikon keskiviikkona. Oli jo luontevampi olo mennä mukaan, meitä oli tällä kertaa vähemmän kuin viimeksi. Hengityksestä sain paljon paremmin kiinni, bandhat tuottavat vielä hieman vaikeuksia, muistaa pitää ne kokoajan. Tosin eilen kyllä tuntui keskivartalolla, että jotain on tullut tehtyä, joten luulen tehneeni jotain oikein.
Henkistä puolta meillä ei vielä ole juurikaan otettu esiin tai korostettu. Liikeratoja ja hengitystä enemmänkin. En tiedä kuinka joogan opettajamme itse joogaa, henkisen ja fyysisen tasapainossa, vapauttaen sekä henkistä, että fyysistä olotilaa. Toki hän kyllä mainitsee mielen tyhjentymisen liikkeiden lomassa.
Olen ajatellut ottaa tavoitteeksi joogata myös kotona kunhan opin liikesarjat paremmin. Nyt muistan aurinkotervehdykset ja joitain asanoita, en tosiaan kaikkia mitä olemme opetelleeet. Kaikista rankalta tuntuvat yhä aurinkotervehdykset, fyysisesti. Kävin oman joogamaton ostamassa myös, jotta kotona tekeminen on helpompaa. Lattialla saan tosin kaksi karvaista, no hyvällä tuurilla kaikki kolme, karvakaveria mukaan jos en tee selväksi, että tämä on minun tila ja hetki nyt. Toisaalta kun pieni paimenpoika mötkäle ryömii jalkojen viereen ja heittäytyy selälleen, huulet lerpallaan ja korvat sojottaen, ei sitä kyllä raaski pois häätää.
Itse haen joogasta fyysisen suorituksen lisäksi henkisen kanavoinnin löytämistä, yhteyttä fyysisen ja henkisen tekemisen välillä, mielen puhdistamista joogaamisen aikana. Tutkimusmatkoja itseen teen usein ja eri ympäristöissä, pohdin miksi minä teen asiat näin tai noin, vaadin myös samaa mieheltäni. Kuten hän sanoi, on ollut outoa opetella elämään parisuhteessa missä mikään ei voi olla olemassa ilman perusteluja. (Olemme siis kerran saaneet väittelyn aikaiseksi miksi peset hiuksesi näin, jokin syyhän siihenkin on - keskustelun aloituksestani).
Toistaiseksi jooga on minulle fyysinen harjoitus, liikkeiden helpottuessa toivon voivani löytää myös henkisen olemuksen joka olennaisesti joogaan kuuluu. Silmissä siintää myös jo ensi kesä ja toiveissa jooga luonnonhelmassa, vailla häiriötekijöitä, lintujen laulu taustalla, saimaan laineiden liplatus, auringon lämpö ja minä, hiljainen, luonnon rauhaa kunnioittava, keskellä kaikkeutta, pyrkien yhteyteen kaiken olemassaolevan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.