Hyvät, pahat bakteerit ja asiaa mansikoista

Poimin eilen metsämansikoita illalla. Mies katsoi minua hieman hitaasti, tuostako? Kyykistyin autotien viereen jossa oli kokonainen keko pulleita, meheviä, suuria punaisia mansikoita. Tästä, vastasin. Mutta pakokaasuja, saasteita, ne ovat ihan pölyisiä. Ensimmäiset mansikat tipahtelivat pakastusrasian pohjalle. Sitten? Esitin vastakysymyksen. Mies nojasi yhä pyörään, eihän noita voi syödä. Jaa, miksi ei voi? Ihmiset ostavat mansikoita kojuista, kuinka moni tietää missä sijaitsee se mansikkatila jolta ne mansikat on poimittu? 20 kilometrin päässä lähimmästä tiestä, mansikanpoimija desinfioi kädet joka välissä? Entisenä mansikanpoimijana voin murskata ko. harhaluulot. Monet mansikkatilat ovat teiden lähellä, kyllä ne saasteet samalla tavalla yltävät sinne. Mansikkamaalla pestiin kädet aamulla, vessassa käydessä ja tauoilla. Siinä välissä poimittiin mansikoita, näpelöitiin koreja, lehtiä, oksia, nosteltiin maahan pudonneita mansikoita.

Ihmisten bakteerikammo on saanut käsittämättömät sfäärit. Keksitään kaikenmaailman dettoleja jotta ei saada bakteereja mistään, kas kun ei ole koti ovellakin desinfiointi automaattia, kuten sairaaloissa.

Ihmisen suolisto ja elimistö kuolee ilman bakteereja, kas kun kaikki bakteerit eivät ole pahasta. Maaseudulla lapset yhä laittavat takuulla kaiken suuhun mitä löytävät, minäkin olen kuulemma tyytyväisenä pistänyt poskeeni hiekkaa, multaa, muurahaisia ja muurahaisten munia, ihan täys(järjetön)järkinen minustakin tuli .

Ihmiset vieraantuvat luonnosta. Lapsia ja vauvoja varjellaan kaikelta, ettei nyt vain koiria, kissoja, eläimiä, karvoja, pölypunkkeja… Samaan aikaan hengityselimistön sairaudet ja allergiat lisääntyvät, minä näen siinä jo maalaisjärjellä suoran yhteyden.

Maaseudulla, itsekin kasvaneena, vietettiin päivät ulkona, navetassa, heinäpellolla tai heinävintillä. Pölyä, eläinpölyä, karvoja, likaa ja elämä oli elämisen arvoista. Aamupalan jälkeen häädettiin lapset napakasti pihalle, mitään asiaa sisälle ei ollut ennen ruokakellon soimista. Ei annettu leluja, älypuhelimia, pleikkareita, tietokoneita… Käytä mielikuvitustasi. Ja sitähän lapsella on kun annetaan tilaa käyttää sitä. Mutta kun panee merkille miten vanhemmat ovat jo 2-3 vuotiaiden kanssa, joka paikkaan otetaan lelut/legot tms mukaan, ettei lapsi vain tylsisty. Mistä lähtien tylsistyminen on tappanut lapsen? Tai meteli muut kanssaolijat jos lapsi alkaa kitistä, että on tylsää? Nykyään on peliriippuvuus ja jännetuppitulehdus sormissa liian tekstailun seurauksena, vanhemmat manaa kun lapsi ei mene koskaan ulos. Ei minun lapsuudessa kysytty mitä haluan tehdä, mennä ulos vai istua sisällä, mentiin ulos kun vanhemmat niin sanoivat. Mielikuvitus sen kuin kasvoi, mitä enemmän sitä käytti. Nykyään lapsille ei edes anneta tilaisuutta käyttää mielikuvitusta, vaan vanhemmat ovat kilvan keksimässä tekemistä pienelle rusoposkelle ja valittavat kun tuo on niin vaativa ja kokoajan lahkeessa kiinni, ja mistähän se mahtaakaan sitten johtua?

Järkyttävää on myös vieraantuminen ruuasta. Jossain median julkaisemassa uutisessa oli maininta lapsesta joka järkyttyi kuultuaan maidon tulevan lehmästä. Maaseudulla lapset oppivat elämän kiertokulun ja työn teon. Eläinlapsi syntyy, parittelun seurauksena, no niin sekin oli kielletty aihe, lisääntyminen, epänormaalia ja lapsilta kiellettyä. Eläinlapsen synnyttyä se imee maitoa suoraan tissiltä, ok tämä voidaan ymmärtää, näin ihmisvauvatkin tekevät yhä. Sitten se kasvaa, joko se parittelee ja synnyttää lisää eläinlapsia tai saa napin otsaan, teurastetaan, otetaan lihat, nahat yms. talteen ja lopulta se sama eläinlapsi löytyy lautaselta. Se ei ollut vierasta. Nyt se pihvi jota iloisena popsitaan hesburgerissa tai mäkissä onkin jostain mystisestä ulko-avaruudesta pudonnut ruokalaji, eihän se nyt pieni vasikka tai lehmä ole ollut, eihän lapsi voi käsitellä tuollaista julmaa murhaamista, vaan hyvin näyttää silti ruoka maistuvan?

Lapset ymmärtävät ja kestävät asioita ihan yhtä hyvin kuin vuosikymmeniä sitten, me aikuiset vieraannumme todellisuudesta. Ruoka tulee yhä maatiloilta, maatiloilla yhä on likaa, pölyä, ihan sitä itseään – puhdasta paskaa. Ruoka on yhä teurastamalla tapetusta eläimestä joka tuskin on vanhuuteen kuollut elettyään hyvän ja pitkän elämän vapaana laitumella.

Bakteereja on aina ja tulee aina olemaan. Mitä enemmän muutumme hygieniaa vaaliksi ja bakteereja kammoaviksi, sitä enemmän tulee resistenttejä bakteereja, allergioita, sairauksia. Kaikki bakteerit eivät ole pahasta, osa on. Ihmisen kuuluu sairastaa toisinaan flunssa tai nuhakuume. Ei siltä kukaan välty lotrasi sitä käsidesiä vaikka sitten kerran tunnissa.

Lapsen vastustuskyky kasvaa kun se saa antaa sille rasitetta, ei se hiekanjyvä tai muurahainen äkkiä äidiltä tai isiltä salaa nielaistuna lasta hengiltä saa. Eläintalouksissa asuvien lasten on lisäksi tutkittu olevan terveempiä. Elimistö on tottunut erilaisiin bakteereihin ja viruksiin, sen ei tarvitse taistella ”normaaleja” bakteereja vastaan – joiden seurauksena syntyvät allergiat ja astmat.

Myös ne appelsiinimehut jotka meille tuodaan ulkomailta, ovat suurten moottoriteiden varsilla. Hyvin meille nekin maistuvat, vaan samaan aikaan tien laidasta poimitut ahomansikat ovat vähintään tappavia.