Ensimmäiset 2 viikkoa oli pehmeää laskua vauva-arkeen. Sitten odottelin sitä 3 viikon tiheän imun kautta jota ei tullut sellaisena kuin odotin. Ajattelin vauvan asuvan rinnalla vuorokauden ympäri, no meillä tiheä imu taisi näyttäytyä siinä, että Hilla tankkasi maitoa toisina iltoina 17-22.
Nyt kuvaan on tullut iltahulina joka tuntuu olevan sekin yksi vaihe ja yleistä. Hilla herää noin 09 aamulla, nukkuu 4h päikkärit vaunuissa heräten noin 15 maissa. Ilta menee vaihtelevasti seurustellen ja yleensä 2h nukutaan vielä jossain välissä, toisina iltoina jopa 16-20 välinen aika on mennyt nukkuessa. Sitten kun olisi aika käydä yöpuulle alkaa show. Entinen tissiä ja unille ei enää toimi. Hilla syö, ja jatkaa ähryämistä. Malttaa olla vieressä hetken ja sitten tulee parku. Syliin, hytkyttelyä, asennon vaihtamista, lisää tissiä, lisää hytkyttämistä, vuoronvaihtoa iskän kanssa ja niin menee helposti 1.5-2h kunnes Hilla väsähtää, käy tissille ja nukahdetaan vierekkäin.
Pohdittiin mitä voitaisiin tehdä iltaisin, rutiineja sun muita, jotta Hillan olisi helpompi nukahtaa. Isämies onneksi on vielä tiistaihin asti kotona ennen töihin paluuta joten meitä on tässä kaksi hoitamassa iltashowta. Lähinnä hauskuus tulee sitten kun isämiehen pitää herätä 06 aamulla töihin lähteäkseen, jos Hillan iltashow jatkuu 01 asti kuten toisina iltoina on jatkunut.
Sitten törmäsin tähän tekstiin Vauvan kirje äidille
Pysähdyin. Niin. Hilla on 5 viikkoa vanha. Ei noin pieni ihminen ymmärrä onko kello 23 vai 01 vai 08 aamulla. Jos harmittaa, harmittaa. Asiaa ei varmasti auta äiti ja isä jotka ajattelivat, että 23 voitaisiin mennä sänkyyn yöunille. Lyhyesti, sorruin taas siihen päässäni olevaan käsikirjoitukseen. Yritin pakottaa lastani muottiin joka minusta olisi hyvä ajatus. Kuten olen parisuhteessakin sortunut usein, ystävien ja vanhempien kohdalla myös.
Vauvantahtinen ei tarkoita sitä mitä ajattelin sen ehkä raskausaikana tarkoittavan: Vauva vie ja vanhemmat vikisee.
Vauvantahtisesti kun me elämme, kaikilla on hyvä. Minä opin lukemaan vauvaani ja tiedän milloin on nälkä, milloin harmittaa, milloin vaippa on täynnä. Minä tiedän milloin hän nukkuu piemmän pätkän ja ajoitan kotityöt, ruuan laiton ja siivoamisen siihen väliin. Sekä omaan lepäämiseni. Me kaikki voimme paremmin kun elämme vauvantahtisesti pakottamatta Hillaa elämään siinä rytmissä joka sopisi meidän päässämme olevaan käsikirjoitukseen. Silti meidän elämämme ei pysähdy tai kärsi siitä. Päinvastoin, kellään ei tule turhaan pahaa mieltä kun emme tee asioita jotka eivät vain sovi meille.
Koin myös kovaa ulkopuolista painetta nukuttaa Hilla omaan pinnasänkyyn tai vähintään vauvapesään meidän sängyssä. Tätä pari kertaa jopa yritettiin. Kunnes ymmärsin, että ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa mikä on meille paras ratkaisu. Perusteluina sain perinteiset "kierähdät vauvan päälle / nukut itse paljon paremmin kun Hilla on omassa sängyssä / sillä on omakin sänky". Totuus on se, että nukuin paljon huonommin kun Hilla ei ollut iholla, sen pari tuntia mitä hän nukkui unipesässä. Minä olen selvästi syvemmässä unessa kun Hilla nukkuu vieressäni. Tiedän milloin hän on hereillä ja haluaa tissiä, milloin vain ähryää tai möyryää unissaan.
Joten. Meillä eletään rytmissä, joka vaihtelee, mutta rytmin yksi alue on ainakin joka aamuiset vaunulenkit ja 3-4 tunnin päiväunet tämän päälle. Joka päivä saan siis liikuntaa ja Hilla raitista ilmaa. Loppupäivä menee miten menee, syöden, nukkuen ja sylitellen. Hilla nukkuu iltaisin pääosin vain sylissä. Tähän Hillan kummi osuvasti totesi, että se on niin lyhyt aika kun he mahtuvat ja haluavat nukkua sylissä. Aivan. Miksi siis pakottaa toista nukkumaan iltapäikkäreitä sohvalla tai kehdossa jos sylissä on paras? Lisäksi minä itse tiedän missä nukun parhaiten, ei isovanhemmat tai muutkaan ihmiset jotka eivät meidän kanssa samassa sängyssä nuku. Isämieskään kun ei koe perhepetiä ongelmaksi - me nukumme siinä kaikki sulassa sovussa. Tuoreena vanhempana sitä helposti lähtee kuuntelemaan muita liikaa ja lukemiaan tutkimuksia/tekstejä eikä luota intuitioonsa.
Jos meille on jokin näin hyvä, miksi sitä muuttamaan. Se on ehkä tärkein asia jonka olen oppinut näiden viiden viikon aikana.
Loppuun koskettava kappale ja uskomattoman hieno veto Wirtaselta, osui ja upposi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.