Äidintahdistus ja miten nyt nukutaan

Hilla on 8 viikkoa vanha. 8 viikkoa sitten ihastelin meidän pientä vastasyntynyttä sairaalassa, joka on nyt jo niin iso tyttö. Eilen illalla imettäessäni hahmotin tapahtuneen kasvupyrähdyksen jotenkin konkreettisemmin, se pikkunappula joka nukkui pää minun kainalokuopassani on jo kasvanut isoksi siihen vastasyntyneeseen nähden. Ja kasvaa lisää kokoajan. Meillä jokellellaan ja hymyillään jo ihan hirveän paljon, mikä on mielettömän ihanaa ja uusin nopeasti tullut muutos. Viime viikolla tuli pieniä varovaisia hymyjä, nyt neiti on kuin naantalin aurinko ollessaan hyvällä tuulella.

Hulinakausi joka sisälsi joka iltaisen 2-3 tunnin "kävele ympäri asuntoa, kanna eri asennoissa, laula ja hyssytä" liittyi selvästi 6-viikkoisen hulinoihin. Väestöliiton sivuilla oli myös erinomainen diasarja 0-6kk vanhan vauvan nukkumisesta, ja koin senkin tekstin itselle erittäin hyödylliseksi.
Hulinat helpottivat. Nyt 4 iltaa on menty nukkumaan jo 20-21 maissa, tissin kautta yöunille sängyssä. Ei itkua, hulinaa, ei tuntien kanniskelua. Väsymyksen yllättäessä joko nukahtaa syliin, siirretään sänkyyn, herää, syö ja nukahtaa uudelleen. Eilen illalla kannoin suoraan sänkyyn kun alkoi väsyttää, lauloin (erittäin epävireisesti) sinistä unta ja rauhoitin Hillan syömään. Syötyään nukahti. Kolmena iltana olen itse hiipinyt pois makuuhuoneesta ja ollaan saatu miehen kanssa parisuhdeaikaa pari tuntia kunnes menen Hillan viereen nukkumaan ja mies jää hetkeksi ottamaan vielä omaa aikaa alakertaan.

Heiluva iltanappula ja kohta pieneksi jäävä yöpuku 

Yöt on sitten hulistu vähän enemmän. Jokin käy nyt taas mahaan ja pierujumppaa tehdään noin 03 eteenpäin. Viime yönä 2.5h jumppasi, torkkui ja jatkoi jumppaamista kunnes 5:30 sai toimituksen aikaiseksi ja iskä pääsi kakkavaipan vaihtoon. Aamulla nukkui sitten 09 asti. Itse olen laittanut kellon soimaan 08 jotta aamu alkaisi aina samaan aikaan, loisin itselle taas vähän rytmiä ja Hilla tottuisi aamuisiin ääniin, kahvinkeitin, astiat, televisio, koirien häärääminen. Tuttua ja totuttelua.

Lueskelin hieman huvittuneena raskauden aikaisia tekstejä nukkumisesta ja tissin merkityksestä vauvalle. Ja syön ilomielin sananin siltä ajalta. Ajatus tissistä vain ruokana oli silloin hyvä, nyt nautin itse älyttömästi siitä miten rinnat ovat muutakin kuin ruokaa, läheisyyttä ja turvapaikka pienelle kun elämä harmittaa. Päivällä ja yöllä. Eilen illalla - tai oikeastaan yöllä jo kun pierujumppa alkoi - pohdin kyllä, että yösyötöt kun vähenevät tai loppuvat siinä 8-10 kuukauden iässä (mahdollisesti) voisin imettää illalla Hillan alakerrassa ja iskä voisi hoitaa omaan sänkyyn nukutuksen yläkerrassa. Ja yösyötöt pullolla ennen kuin tottuu siihen, että yöllä ei tissiä enää tule. Siinä iässä yö voi kestää jo 5-6 tuntia vauvasta riippuen. Aamuyön syötölle voisin mieluusti sitten vielä nostaa viereen ja viettää vauva-äiti aikaa sängyssä. Mutta tämä nyt on tällaista pohdintaa, sitten ensi keväänä nähdään toteutuuko ja miten jos toteutuu.

Todistetusti myös yhdet päiväunet nukuttiin sitterissä!

Pohdintaa on myös tällä viikolla herättänyt kiire ja äidintahdistus. Uutisissa, netin keskustelupalstoilla ja ihmisten ajatuksissa. Vauvalla on kiire kasvaa. Kiire oppia nukkumaan omassa sängyssä. Äidillä kiire saada omaa aikaa poissa vauvan luota. Kiire aloittaa kiinteät vauvalle. Kiire opettaa pullolle/tutille. Kiire opettaa nukkumaan muualla kuin sylissä. Kiire kiire kiire.
Vauvavuosi kestää nimensä mukaisesti vuoden. Eikö siitä pitäisi nauttia ja ottaa kaikki ilo irti, joka kehitysvaiheesta ilman kiirettä? Ei tätä aikaa saa takaisin. Jos perheeseen siunaantuu lisää lapsia, jokaisen vauva-aika ja vauvavuosi ovat erilaisia. Ainutlaatuisia. Yksi vuosi vaiheineen on uskomattoman lyhyt aika jos sen suhteuttaa äidin elinikään joka lähentelee tilastollisesti noin 80 vuotta.

Itse olen käynyt nyt kerran iltalenkillä niin, että Hilla oli hereillä ja iskän kanssa kotona. Ja muuten ajoittanut omat jutut Hillan aamupäiväunien ajalle, jotta pullosta ei ole tarvinnut antaa maitoa kuin pari kertaa. Ja hyvin on sujunut. Tammikuussa jatkan joogatunneilla joten olen joka viikko illalla noin 2 tuntia poissa kotoa. Mielestäni se on tähän kohtaan ihan tarpeeksi.
Ystävien näkeminen kuitenkin on tärkeää ja se on jäänyt retuperälle - myönnetään. Osin siksi, että me emme juuri Hillan kanssa liiku muuta kuin aamupäiväunien aikaan ihmisten ilmoilla ja ystävät ovat silloin töissä. Viikonloppuisin taas on kiva saada aikaa perheenä ja monesti ystävilläkin on menoja jo sovittuna viikonlopuille.

Eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen olo, että tarvitsen hetken omaa aikaa. Iskä hoiti kaikki muut aamutoimet, minä syötin vain. Lähti Hillan ja Jadiksen kanssa ulos ja me lähdettiin Fadon kanssa lenkille tuulettumaan. Vaikka olin kotona, silti se, että toinen hoitaa aamutoimet, pukemisen, kiukkuharmin kun väsymys iskee ja raahaa rytmiryhmän pihalle ilman minun apua oli jo hengähdystauko itselle. Olen järjestelmällinen ja perfektionistinen ihminen ja huomaan, että aamut kuluttavat eniten omaa kapasiteettia. Hilla on hyväntuulinen ja seurustelee aamuisin - kunnes väsy iskee aivan puskista. Silloin on oltava omat ja toisen ulkovaatteet käsillä valmiina, koirat ruokittuna, oma aamupala syötynä ja valmiina uloslähtöön. Tai sitten hoidat kaikkia edellämainittuja asioita itkevä nappula kainalossa jonka pitäisi päästä jo päiväunille. Miehen mielestä otan turhaa stressiä aamulähdöistä, mutta itse mietin niin, että jos voin välttää aamuisen turhan harmi-itkun, niin vältän sen ennakoimalla kaiken mihin voi vaikuttaa.

Tällaisia ajatuksia tänne. Vaikka nukkumisrytmit varmasti vielä muuttuvat ja elävät seuraavan vuoden aikana, nyt ollaan hyvällä mallilla ainakin tällä hetkellä. Hilla nukkuu noin 20 - 08:30, miinuksena on yöhulinat ja useammin syöminen, mutta illat rauhoittuivat kotona. Ja sängyssä vaikka pitää syöttää ja silitellä toista yöllä, on helppo kuitenkin nukahtaa uudelleen kummankin kun on taas rauhoituttu ja saatu maha täyteen.

Kaikenkaikkiaan nautin kuitenkin vauva-ajasta ja äitiydestä, tuo pieni ihme on parasta mitä minulle on tapahtunut ja aivan ehdottomasti jokaisen, pitkän, tolkuttoman pitkän ja odotetun vuoden arvoinen <3