Hilla on reilut 4 kuukautta vanha. Lapsettomuuden arvet näkyvät yhä, hieman eri tavalla. Olen kipuillut jo parin kuukauden iästä asti aihetta, lisää lapsiako? Kun kaiken energian, tarmon ja ajatukset suuntasi vuosi toisensa perään oman jälkeläisen saamiseksi, nyt kun se on tässä, ajattelisi, että se kipuilu on käyty. Mutta sitten tulee se sama terävähampainen lapsettomuuden peikko joka nappaa pakarasta kiinni ja muistuttaa, että moni saa yhden lapsen. Vaan ei enempää.
Nyt en halua toista lasta. Hyvin itsekkäistä syistä. Rakastan Hillaa, äidinrakkaus on jotain uskomattoman voimallista, syvältä ihmisyyden juurista kumpuavaa. Jotain, mitä ei voi sanoin kuvata järkevästi. Tunne joka jyrää ylitse kuin valtameri. Ajatuksenkin tasolla, että joutuisin repimään äitiyteni kahtialle, ei. Toinen erittäin itsekäs syy on imetys. Nautin imetyksestä. Olen hurahtanut siihen, no niin. Hurahtanut kuvaa asiaa varmasti parhaiten. Kyllä se ärsyttää toisinaan. Kun toinen nyppää, repii, kiukkuaa, vaatii tunnin välein tissiäääää. Silloin kun on rauhallista, päikkäreiden jälkeen tai yöllä. Pieni ihme nappaa tiukasti kiinni, heruttaa ja alkaa syödä. Katsot sitä rauhallista hetkeä lumoutuneena. Miten meillä on tässä hyvä.
Toki tandem imetys on mahdollista monille, mutta raskaus tuo mukanaan usein ongelmia herumisen kanssa, ja aiheuttaa imetyskipuja. Joten tissit on varattu vain ja ainoastaan Hillalle juuri nyt.
 |
| Mielen sopukoihin tallennettuja, maagisia hetkiä kahden <3 |
Kolmas hyvin itsekäs syy on palautuminen ja oma jaksaminen. Olen palautunut nyt erittäin hyvin synnytyksestä. Lihakset tuntuvat vähän enemmän omilta, lenkkeily, jooga ja liikunta sujuvat. Keho muuttui raskauden myötä, vaan olen päättänyt hyväksyä ne muutokset ja elää niiden kanssa. Näin on hyvä. Parempaan menossa kokoajan, kun synnytyksestä kuluu aikaa ja voin monipuolistaa liikuntavalikoimaani.
Suurinta pohdintaa siis herättää ajankohta. Sen sijaan, että luottaisin Jumalaan tässä asiassa, kyllä Hän tietää milloin on oikea aika jos meille enemmän lapsia on tarkoitus tulla. Niin huseeraan itse. Lasken ja pohdin olisiko sopiva ikäero 2 vuotta, vähän yli vai vähän alle? Mietin työ ja opiskelukuvioita. Taloudellista tilannetta. Mietin Hillaa. Uutta raskautta ja sen tuomia muutoksia jotka ovat mahdollisesti - jälleen - aivan perseestä. Oksenna, raskausdiabetes, selkäkivut, lonkkakivut. Synnytä. Juu ei.
Summa summarum. Lapsettomuus ei lopu lapsen saamiseen. Se ehkä kulkee mukanani tiukasti takalistossa kiinni, niin pitkään, kunnes koen, että lapsilukumme on tässä. Oikeaa aikaa en osaa sanoa, tuleeko sellaista koskaan. Hän yksin tietää ja uskon varaan tämän asian soisin jättäväni. Tunteet eivät halua olla yhtä mukana, joten kipuilen ja puhisen yksinäni asian kanssa. Myöskään lasten määrää en tiedä. Toivoisin, että saisimme 3 tai jopa 4 lasta. Kuitenkin voi olla, että tämä yksi on ainokaiseksi jäävä, ja siksi yritän muistaa nauttia joka ainoasta päivästä kun äidin pieni kasvaa kokoajan isommaksi <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.