Madeira - kyllä!

Alunperin meidän piti olla Mauritiuksella. Kaksi viikkoa. Palmuja, valkoista hiekkaa, suppailua turkoosissa vedessä, tissiä apunalle palmujen alla.. Niin miten sitten kävikään.

Budjetti. Viikoksi olisi rahat riittäneet Mauritiukselle, en suostunut lentämään viikon takia 11h/ suunta. Päätin, että mennään sitten viikoksi edullisemmalle matkalle johonkin lähemmäs. Mietin kanarian saaria. En ole koskaan käynyt, kaverit ja tutut ovat. Omat mielikuvat on lähinnä brittejä, turisteja, ei tietoakaan "alkuperäisyydestä". Ei houkuta. Joten karttaa selailemaan, Madeira, miksi ei? Suht samalla leveysasteella kuin kanaria, joten lämmintä helmikuussakin. Ei Mauritiuksen veroista, mutta ei ainakaan pakkasta. Lentoaika 5h45min, todellisuudessa lensimme sinne 5h15min ja takaisin 5h10min.

Kukkia - niistä Madeira ainakin tunnetaan

Kalla - rikkakasvi siellä, meillä kukkakauppa tavaraa

Perehdyin aika vähän Madeiraan etukäteen. Panostin hotelliin jos koko loma menee siellä kökkiessä. 2x lämmitetty uima-allas, puolihoito, merinäköalat huoneesta ja tasokas hotelli. TUI:n valikoimasta speksit täytti Riu Palace. Hinta pisti nielaisemaan kerran tai kaksi, mutta mitäpä sitä ei tekisi poistaakseen en-pääse-Mauritiukselle mielipahaansa. Valmismatkalle, ensimmäistä kertaa. Ei omatoimista seikkailua kentältä hotelliin keskellä yötä. Oppaat, bussikuljetukset ja ateriatkin koneessa. Uusi kokemus se oli tämäkin. Plussana hotellilta Funchaliin ilmainen bussikuljetus useamman kerran päivässä.

Hotelli Canicosta päin kuvattuna

Madeira hurmasi meidän molemmat aivan täysin. Saari on pieni, korkeuserot uskomattomia. Maisemat, jyrkät vuoristotiet ja näköalat veivät sydämeni täysin. Turisteja, oli kyllä. Silti koko saari tuntui huokuvan sitä "alkuperäisyyttä". Ruoka oli aivan erinomaisen hyvää. Ihmiset ystävällisiä, todella rakastuneita meidän pikku apunaan. Niin paikalliset kuin turistit. Hotellissa Hilla sai vannoutuneita ihailijoita saksalaisista mummoista ja ravintolan tarjoilijoista. Huonesiivoojatkin kävivät Hillaa ihastelemassa kun käytävällä tulivat vastaan.

Tyttöjen hetki - eikai äiti someta..

Lämpötila oli ihan super hyvä vauvaa ajatellen. +16 - +21 koko loman. +16 oli myös ihan eri luokkaa kuin Suomen kylmää +16, siellä oli lämmintä vaikka tuuli. Minä, villasukat jalassa läpi vuoden nukkuva vilukissa tarkenin helposti topissa koko viikon. Yhtenä myrskyävänä päivänä vedin villatakkia päälle, kun aallot olivat yli 10m ja vuoristossa tietkin suljettu kelin vuoksi.

Kävimme yhden kokopäivän kestävän saarikierroksen. Aloitimme Gabo Giraolta, jonka pitäisi olla Euroopan korkein kalliojyrkänne. Maisema oli henkeäsalpaava, aurinko paistoi täydeltä taivaalta, aivan loistava sää. Jyrkännettä pääsee ihastelemaan myös mereltä käsin Kolumbuksen Santa Maria-laivan kopiolla, tämä kokemus jäi väliin merenkäynnin vuoksi tältä kerralta.

Sieltä matka jatkui Ribeira Bravan kylään, jossa pysähdyimme aamukahville. Ihana, rannalla sijaitseva "pieni" noin 13 000 asukkaan kylä jossa oli myös hiekkarantaa ja upeat jyrkänteet jotka reunustivat kylää jokapuolelta.

Täältä suuntasimme seuraavaksi kohti vuoristoa. Encumeadan näköalapaikalta näkee saaren molemmat rannikot. Saa perspektiiviä, kuinka kapea saari Madeira todella on. Lähistöllä oli upea hotelli joka vetää varmasti vertoja maisemien osalta jopa Alpeille. Mitkään sanat tai kuvat eivät tee oikeutta mielestäni tälle paikalle, joten en sen enempää yritä välittää tunnetta joka ylhäällä tuli.

Seuraava etappi oli Sao Vicenten kylä. Kylästä luin etukäteen, että se on ehdottomasti yksi Madeiran kuvauksellisimmista kylistä. Upea, ihana idyllinen paikka. No minä petyin. Muutama talo, täysin hiljainen pieni keskusta, pari turisteille suunnattua kahvilaa, siinäpä se. En löytänyt edes nopeaa syötävää lyhyellä visiitillämme. Maisemat oli hienot, mutta kylä itsessään - minulle olisi riittänyt vilkaisu bussista kun ajoimme kylän läpi.

Täältä matka jatkui rannikkoa pitkin Seixalin kautta Porto Moniziin. Ajoimme aivan Atlantin vieressä, aallot löivät rantaan, aurinko paistoi ja toisella puolella näkyi vesiputouksia. Totesin, että en päässyt Mauritiukselle, mutta täälläkin on aivan turkoosia vettä. Pysähdyimme pikaisesti ennen Seixalia ottamaan valokuvia, me odottelimme Hillan kanssa bussissa, neiti nukahti juuri tissille.

Sitten Porto Moniz. Laava-altaita, kylä aivan meren äärellä. Söimme pikaisen lounaan (espada-kalaa, se musta neulanterävät hampaat omaava syvänmeren peto joka on hyvin paikallista ruokaa), joka oli ihan ok. Espada ei mielestäni maistunut normaalia vaaleaa kalaa kummemmalta, mutta ei siinä valittamistakaan ollut. Ihastelimme laava-altaita joissa osa porukasta kävi uimassa. Kokeilin kädellä, ei mielestäni ihan niin lämmintä kuitenkaan, että uimaan olisin uskaltanut. Voin kuvitella, että kesällä paikka on aivan täynnä, tätä opaskin sanoi. Altaat muistuttavat sillipurkkeja.

Täältä matka jatkui vuoristoon, kävimme 1400 metrin korkeudessa, näimme paikallisia lehmiä joita ylängöllä elää. Opas kertoi, että Suomessa kuvaamme poroja Lapissa, täällä on sama juttu lehmien kanssa. Ainoa paikka oikeastaan jossa lehmiä koko Madeiralla on. Siellä ne vaeltelivat vapaana autojen seassa. Ylhäällä oli hurja sää, tuuli, satoi vettä, pilvet olivat meidän alapuolella. Isämies kävi ottamassa pari kuvaa, me pysyttelimme bussissa Hillan kanssa. Tästä palattiin lähelle lähtöpistettä, Camara de Lobosin pieneen kalastajakylään seuraamaan ponchan valmistusta paikalliseen pubiin. Poncha on Madeiran kansallisjuoma, vähän kuin koskenkorva meillä. Juodaan iloon, suruun, ja mihin tahansa kissanristiäisiin, aina on hyvä syy juoda Ponchaa. Valmistus oli hauskan näköistä, mehut sekaisin, hunajaa, oma Poncha tikku jolla vatkaamalla hunaja liukenee mehujen sekaan ja lopuksi sokeriruokorommia. Sillain sopivasti. Lisää sekoitusta, laseihin ja ääntä kohti! Seuraava etappi oli paluu hotellille, illalliselle ja nukkumaan. Päivän retki maksoi 52e /hlö joka oli mielestäni todella edullinen, se sisälsi kuljetukset, suomenkielisen oppaan sekä lounaan. Lounaalla oli alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka kahveineen, sekä juomat. Vettä ja pullolliset paikallista punaviiniä sekä valkoviiniä. Hillasta ei maksua mennyt lainkaan.

Retken lisäksi kävimme omatoimisesti kasvitieteellisessä puutarhassa yhtenä päivänä. Harmi, että silloin satoi. Puutarha oli toki sateellakin hieno, mutta suurin hohto jäi ilman vuoksi vähän pimentoon. Polut jotka menivät jyrkänteen reunalla olivat kyllä vaikuttavat. Funchaliin tutustuimme kahdesti kävellen pitkin katuja. Funchal oli mielestäni aivan ihana pääkaupungiksi. Ihmisiä ja turisteja oli, mutta ei tungokseksi asti. Koska kaupungin keskusta on verrattain pieni, siellä oli omanlainen, viipyilevä tunnelma. Kapeat mukulakiveä tai mosaiikkia olevat kadut, paljon pikku putiikkeja ja kahviloita. Kaapelihissillä oli tarkoitus mennä käymään Monten kylässä, mutta hissit olivat sään vuoksi suljettuna silloin kun meillä oli sinne tarkoitus mennä. Harmi!

Mercado dos Lavradores eli kauppahalli oli paikka jonne ehdottomasti Funchalissa halusin. Perjantaisin ja lauantaisin tänne tulevat paikalliset maanviljelijät ympäri saarta myymään omia tuotteitaan. Harmiksemme pääsimme tänne vasta maanantaina. Kauppahalli oli käymisen arvoinen, mutta Barcelonan kauppahallin jälkeen jäi hieman mitätön maku. Plussaa maistelusta! Söin ananasbanaania (kannattaa maistaa, jos jossain tämä on mahdollista, älyttömän hyvää!) sekä kuutta eri passionhedelmää. Opas kertoi lauantain retkellä, että kauppahallissa on turisteille omat - järkyttävän korkeat - kilohinnat, joten hedelmien ostamista täältä kannattaa harkita kahdesti. No passionhedelmissäkin kilohinta lähenteli 20 euroa, joten mitään emme täältä ostaneet.

Hotellimme oli Canico de baixon kylässä, jossa ei käytännössä ole mitään. Alue on loma-asuntoja ja pari hotellia käsittävä rantakaistale. Löytyi sieltä pari ravintolaa ja supermercadoa kyllä. Pari kilometriä ylempänä on varsinainen Canicon kylä jonne kävelimme yhtenä päivänä. Lähes pystysuoraa mäkeä ylös. Olisi jäänyt menemättä jos minun olisi pitänyt työntää rattaita, nousua nousun perään. Isämies oli aivan hiestä märkä. Jalkakäytävät olivat hätäisesti sen levyiset, että rattailla mahtui menemään. Kävimme syömässä Espetada-varrasta Canicossa, ruoka oli hyvää ja edullista. Ostettiin postikortit, käytiin isommassa marketissa ja ihastelemassa kylän keskellä olevaa kirkkoa.

Aamun aurinko

Yhteenvetona Madeira on maa, jonne voin suositella matkustamista. Ei  välttämättä hiekkarantoja tai rantalomaa kaipaaville, sillä siihen soveltuvia rantoja Madeiralla ei juuri ole. Porto Santon saarella hiekkarantoja on 9km ja sinne pääsee Madeiralta joko laivalla tai pienkoneella, ilmeisesti paikalliset menevät sinne tai Porto Monizin laava-altaille uimaan.

Maisemat ovat jotain aivan mieletöntä. Tasaista maastoa on lähinnä vuoristossa ylängöllä, muuten henkeäsalpaavia korkeus-eroja ja jyrkänteitä, vuorenhuippuja. Levada reitit jäivät meiltä kokonaan käymättä ja siinä on jo riittävä syy palata joskus Madeiralle. Ruoka oli hyvää joka paikassa, kertaakaan emme saaneet huonoa ruokaa. Hinta-taso ei mielestäni ollut kovin kallis, ehkä mielessä oli Sitgesin överihintainen loma vuoden takaa (jonka olisi rehellisesti voinut vaikka jättää tekemättä).
Funchalissa rattaiden kanssa liikkuminen onnistuu vielä, mutta lähtökohtaisesti lapsen kanssa matkustaminen Madeiralla rattaiden kanssa ei ole paras vaihtoehto. Jalkakäytävät ovat todella kapet ja puuttuvat välillä kokonaan. Kadut ovat mukulakiveä, mosaiikkia tai laattaa - ei mitenkään kovin tasaisia siis. Ja korkeuserojen takia välillä mennään lähes pystysuoraan ylöspäin, joten ruista pitää olla ranteessa jos rattaita työntää. Muuten lapsiperheille mielestäni otollinen paikka, ja paljon meidänkin lennolla lapsia oli. Portugalissa on myös laki joka takaa lapsiperheille etuoikeuksia. Esimerkiksi turvatarkastukseen, lähtöselvitykseen ja koneeseen pääsimme ensimmäisenä. Hotelliin kirjauduttaessa meidät otettiin ensimmäisenä tiskille, vaikka muita oli valmiiksi jo tiskillä odottamassa. Kaupassa eräs rouva ohjasi meidät edelleen ja höpötti bebestä. Erittäin lapsiystävällinen maa siis! Miinusta vain hoitopaikkojen puuttumisesta ravintoloiden vessoissa.

En osaa eritellä tarkemmin, mikä Madeiralla minut eritoten hurmasi, mutta tiedän, että tänne haluan vielä palata, aivan ehdottomasti.

<3