Mun ei täydy vaan mä saan

En ole intohimoinen räpin kuuntelija. Kuitenkin nämä elastisen kappaleen sanat ovat pyörineet tämän kevään aikana päässä useammankin kerran. Syyllistyn usein perisyntiin nimeltä valittaminen. Mies joskus vaipuessaan totaaliseen negatiivisuuteen tokaisee ”seura tekee kaltaisekseen”. Tästä voisin siis vetää johtopäätöksen että olen negatiivisuuteen taipuvainen. Itse miellän olevani realisti.

Yksi valituksen aihe miehellä on koirat. Viisi vuotta takaperin kevätauringon lämmittäessä talvisia lumia mies laitteli alkurakkauden huumassa minulle viestejä. Miten olisi ihana työpäivän sijaan olla minun ja koirien kanssa ulkoilemassa. Yhteen muutto tapahtui vajaan 6 kuukauden seurustelun jälkeen ja aamulenkit käytiin yhdessä jopa 04 aamulla. Käytännössä kaikki koirien lenkit käytiin yhdessä ellei oltu eri vuorossa töissä. 

No lapsiperheen arki on vähän toisenlaista näin pakkasten aikaan. Jo muutama vuosi - ennen Hillaakin - on menty vuoro-rytmillä lenkkien kanssa. Toinen vie koirat aamulla, toinen töiden jälkeen ja yhdessä illalla tai arvotaan. Nyt kun pihassa on 1.5m korkea aita ja lähes koko 2500m2 aidattua tilaa, koirat käyvät 2x vuorokaudessa lenkillä. Minun ja lapsen toimesta aamulla, mies hoitaa illan. Harvoin mies ulos ilman jupinaa lähtee. 

Aamuisin, kun puen ähisevää naperoa, kuuntelen kiljuvaa paimenkoiraa, tuskailen pakkaslukemien kanssa ja etsin omia ulkovaatteita. Huokailen ja ärsyynnyn. Raahaan rytmiryhmän ulos satoi tai paistoi. Mun ei täydy - vaan mä saan. Saan mennä ulos. Nauttia puhtaasta ilmasta. Saan omaa aikaa vaikka työnnän vaunuja. Saan tarjota lapselleni raitista ilmaa. Saan huoltaa kehoa liikkumalla. En joudu lähtemään aaamulenkille - saan lähteä. Siinä on vissi ero.

Ja tätä ajattelua yritän siirtää arkeen nyt kokonaisvaltaisesti. Myös miehelle.

Sormiruokailu on muuttanut pöytämme ääreen - ja saanut, minut, askartelua inhoavan yksilön innostumaan askartelusta. Tein Hillalle oman ruokalista-taulun jotta voin suunnitella etukäteen aina viikon ruuat kerralla. Kuten kuvista näkyy, sotkun määrä on vakio. Mutta äidillä ja Hillalla eritoten on hauskaa, ja se on pääasia! Ja äiti pääsee toteuttamaan itseään kokkailun muodossa, siitä lisäplussaa!

Namsmums - bataattivohveli on hyvää

Melkein ihan itse!