Arkea 7kk vanhan apunan kanssa

Niin se päivä koitti kun ollaan lähempänä vuoden ikää, kuin syntymää. Neidistä tuntuu ihan hetkessä, parissa viikossa kasvaneen tosi iso. Uusia ilmeitä, ääniä. Kujeilua, kokeilua ja omaa tahtoa. Persoona, ihan omanlaisensa.

Kiinteitä on syöty kuukauden verran. Sormiruokaa pääasiassa. Pari läheltä piti- tilannetta jonka takia nyt olen antanut myös soseita jälkkäriksi. Itse tehtyjä kylläkin. Suun motoriikka ei pelaa vielä ihan optimaalisesti, mutta harjoitusta. Äidillä kyllä sydän kurkussa useammankin kerran, mutta neiti on itse äärettömän innostunut sormiruokailusta. Viikonloppuna oli vaippaepisodi, vuorokauden verran ilmakylpyjä, sinkkivoidetta, talkkia ja lopulta nännirasvaa pyllyn vallanneeseen vaippaihottumaan. Kakka tuli pätkinä monta kertaa päivässä ja kaikki muu aika harmitti kun koskee. Onneksi ilmakylvyt ja nännirasva olivat lopulta pelastus ja nyt on jo rauhallinen tilanne, pyllyssä ja kotona.

Konttausasentoa meillä haetaan kovasti. Hermot menevät heti kun joku kiinnostava lelu, tai koira/kissa u name it on sellaisen matkan päässä, ettei siihen yletä. Ei vaikka miten kurottaa. Mutta kun ei ihan vielä hoksaa, miten pääsisi eteenpäin. Epäilen, että siihen ei kuitenkaan kauaa mene, kun se keksitään.

Pääsiäisenä oli vähän isompi pehmolelu leikkikaverina!

Viimein koin myös ajankohdaltaan sopivaksi yrittää pinniksessä nukkumista. Otimme etulaidan pois (hyvin jälkijunassa, muut taitavat tehdä tämän ennen kun vauva syntyy, me tässä 7kk kohdalla) ja liinoilla meidän sänkyyn kiinni. Illalla neiti pinnikseen ja tissi suuhun. Nukkuu siinä ensimmäisen unipätkän 3-4h ja loppuyön vieressä. Kaikki hokivat, miten nyt äiti nukkuu paremmin ja on niin hyvä kun Hilla on omassa sängyssä - ai että! Noh, nukahtaminen vie joka ilta tupla-ajan minulta, kuuntelen vain, että kai se hengittää. Jotain tuntuu puuttuvan vaikka välimatka ei ole pitkä. Silti tuntuu, että nukun loppuyön paremmin kun Hilla on vieressä.

Kaikilla tuntuu olevan mielipiteitä (ja tämä on sitten ainoa oikea tapa toimia - ehdotuksia naamioituna mielipiteiksi) mitä pitäisi syödä, miten usein, missä muodossa ja eritoten miten pitäisi nukkua. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, minun lapsi ja minä tiedä mikä hänelle on parasta. Piste.

Hilla vierastaa myös ja kokee aika kovaa eroahdistusta minusta. Tämäkin on vaihe, ja menee ajastaan ohi, joten en ole siitä stressiä ottanut.

Ystävä sai pojan viime viikolla ja olen lueskellut tekstejä Hillan syntymän jälkeiseltä ajalta. Ne tuntuvat niin tolkuttoman kaukaisilta. Kuvittelin pitkään, että elämä ei ainakaan helpotu kun vauva kasvaa. Nukkumisrytmit, unen laatu, liikkuminen, hulinat... Ajattelin, että mitä pienempi vauva on, sen helpompaa arki on.
Osin olen yhä samaa mieltä, jos puhutaan 0-4vk vanhasta vauvasta. Sitten siitä 1kk-6kk välisestä ajasta olen kyllä nyt jälkikäteen täysin erimieltä. Mitä isompi Hilla on, sen helpompaa arki on.
Meillä alettiin viime viikolla viihtyä vaunuissa, hereillä ja iltapäivisin. Pääsen siis muuloinkin ulos kuin aamulla, luksusta! Muutamana päivänä Hilla on nukkunut aamupäikkärit 1.5-3h vaunuissa, sekä iltapäivällä vielä 1-2h vaunuissa ja muuten hereillä. Rytmiä siis kovasti päiviin haetaan, mutta yhä aamupäikkäreiden pituus määrittää loppupäivän kulun.

Tällaista tänne, perus arkea hyvin pitkälle. Opitaan uutta, käydään kerhossa, kyläillään. Äiti käy joogassa ja rivitanssissa, sekä lenkkeilee ahkerasti. Synnyttäneiden work shopissa kävin myös, se oli ehdottoman hyödyllinen infopläjäys! Suosittelen jos vain on mahdollista mennä. Kaivoin puikot naftaliinista ja väsäsin Hillalle oman unilelun, inspiraatio kun löytyi kummasti löytyi myös aikaa.

Hillan oma neulottu unitissi!