 |
| Mökkeily vauvan kanssa? Onnistuu! |
Nyt meillä on sitä arkea eletty ja opeteltu 9 kuukautta. Se on yllättänyt myös yllätyksettömyydellään. Lopulta elämä ei mullistunut niin, että taivas ja maa olisi vaihtaneet paikkaa. Elämän keskipiste ja valo tuli kaikessa kirkkaudessaan ja opetti kaiken meille uudelleen. Rakkauden, ilon, naurun, surun ja itkun.
 |
| Vaaperon ensimmäinen kala - koska se saatiin neidin nukkuessa kantorepussa päikkäreitä, sen sellaiseksi voi laskea |
Sitten on alkanut tämä huomauttelu sukulaisten sekä ystävien taholta ”odota kun niitä on useampi”. Ja taas sitä ajattelee, että helvetistäkin varmaan selviää helpommin, kuin arjesta kahden lapsen kanssa. Tai kolmen tai neljän. Kuitenkin jutussa jonka linkkasin aiemmin, lapsiperhe 48 neliön hirsitalossa, ei lukenut että arki on rankkaa. Kamalaa, kaaosta, selviytymistaistelua. Sen ei ole pakko olla sellaista. Mutta siitä voi tulla sellaista.
Lopulta arki on monien mausteiden summa. Ja äidin /isän - molempien asenne arjen pyörittämiseen on se voimakkain suola. Lasten iät, persoonallisuudet ja muut muuttuvat tekijät ovat muita mausteita arjen sopassa.
Pitkästä aikaa pelottaa. Saammeko lisää lapsia. Milloin uskaltaa niitä toivoa. Onko järkevää leikkiä Jumalaa ja yrittää itse miettiä sopiva ikäero. Kohtaako meidän näkemykset arjesta puolisoina, isänä ja äitinä? Onko itse palautunut riittävästi edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä. Miten käy imetyksen...
Lopulta kaikki kulminoituu siihen, että kun itse yrittää pitää langat käsissä asioista joista ei kuitenkaan voi, luo vain turhaa huolta ja stressiä omaan elämään. Vaikuta siihen mihin voit ja opettele hyväksymään ne asiat, joihin et voi. Usein elämä yllättää tavalla tai toisella, siksi pitää hyväksyä asiat sellaisena kun ne annetaan. Ja opetella hyväksymään asiat joita ei pysty parhaallakaan tahdonvoimallaan muuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.