Kuningas alkoholi

Alkoholi. Päihde, riippuvuutta aiheuttava, niin monen monen monen elämän tuhonnut. 

Islamin uskon tutkiskelu, jota olen viimeisen kuukauden ajan harrastanut, on avannut näkymän kulttuuriin jossa alkoholi on kielletty, syntiä. Toki käyttäväthän muslimit alkoholia, vaikka se onkin kiellettyä. Mutta lähtökohtaisesti Islamissa alkoholin käyttöön ei opeteta lainkaan.

Sitten, tervetuloa Suomeen. Viina, kirves ja mies. Maatalo, puukkojunkkarit. Niinpä, historiaa mistä tahansa kun luet, jotenkin sinne alkoholi liitetään.

Lähipiirissä yhtä lukuun ottamatta kaikki käyttävät alkoholia, enemmän tai vähemmän. Useat sanovat tarvitsevansa nollausta viikonloppuisin ja vetävät pään täyteen. Nämä samat ihmiset tammikuussa, joka minulle on ollut tipaton jo vuosia, kaivavat typerääkin typerämpiä lehtiartikkeleita joissa ei ole totuuden häivää, jotka julistavat tipattoman tammikuun olevan huisin vaarallinen. He eivät kestä katsoa omaan sieluunsa, eivät edes peiliin, koska siellä odottaa totuus ”Sinä et pysty olemaan juomatta edes 31 yhtä päivää, yhä tipatonta tammikuuta”. Joten heidän on pakko, oman itsetuntonsa pönkittämisen nimissä yrittää kaivaa vastaväitteitä tipattoman tammikuun hyödylle, jotta heillä olisi jokin millä vaientaa huutava omatunto.

Itse en ymmärrä, en ole koskaan ymmärtänytkään Suomalaista persekännit kulttuuria. Alkoholia juon. Käytän kohtuudella. Olen kyllä teininä ollut juuri sellainen ääliö mitä näin mm. viikonloppuna festareilla. Tosin, teininä en käynyt sentään festareilla itseäni nolaamassa, monessa muussa paikassa kyllä. Ilman viinaa ei voi olla hauskaa. On mahdotonta kerätä 3-6 miestä lauantaina pitämään porukassa hauskaa ellei siihen liitetä alkoholia. Jos jätetään uskonnollisista syistä juomattomat henkilöt pois, monta itse tunnette, jotka ovat valmiita viettämää viikonloppua ilman alkoholia, yleensä, nimenomaan miehiä, miesporukassa? Itse, en yhtään. Naiset onnistuvat siinä ehkä miehiä paremmin, mutta kyllä naisetkin sitä alkoholia tunnelman kohottajaksi kaipaavat. Sääli.  

Itse käytän alkoholia nykyään hyvin vähän. Saunan jälkeen lonkero menee toisinaan. Syksyllä, talvella on ihana juoda lasillinen punaviiniä, joulukuussa punaviiniglögiä. Illanistujaisissa en kieltäydy lasista punaviiniä tai yhdestä lonkerosta. En ole tai halua olla raivoraitis, en näe siihen tarvetta.

Ymmärrän alkoholin käytön kohtuudella, satunnaisesti hyvinkin pitkälle niissä naisille 5 ja miehille 7 annosta rajoissa. (Itse olen kyllä jo 5 aika tuiskeessa).

Mutta siihen ei minun ymmärrys riitä, miksi me opetamme lapsille kännikulttuurin. Että kotona voit alkaa maistella 14/15/16 vuotiaana alkoholia. Ei kehdata kieltää enää teiniltä kotona alkoholia, koska itsekin juodaan. Kaupungilla lapset ja nuoret näkevät viikonloppuisin kaikenikäisiä, teineistä eläkeläisiin humalassa, notkumassa baarien edustoilla, kesäisin kerääntymässä sinne missä elämää on, alkon edustalla…. Lehdet ja televisio pursuavat rattijuopoista, joita tämä yhteiskunta taputtaa päähän. Ei se mitään, että kännissä ajoit naapurin Pirkko-Petterin päälle, promillejakin oli 3, no kaksi vuotta istut linnassa ja mietit kannattiko. Nyt voit toki vapautua hyvällä käytöksellä vuodessa ja olet vapaa uusimaan rikoksesi.

Vrt. kavallapa rahaa, pienikin summa, tee vero- tai vakuutuspetos ja häkki heilahtaa ainakin 5 vuodeksi. Ainakin minä näen tässä sen, että meidän yhteiskuntamme arvostaa enemmän rahaa ja taloutta kun kansalaistensa henkeä. Jonkun lapsen, tyttären, pojan, aviopuolison, äidin, isän…. Jokainen rattijuopon takia kuollut tai vammautunut vaikutta lukemattomien läheistensä elämään, lähes koskaan vahinko ei koske vain yhä ihmistä.

Ne perheet, joissa alkoholi ei ole humaltumista ja örvellystä varten, joissa pyritään omalla esimerkillä opettamaan lapsille, että mielumin ei ja jos otat aikuisena, ota vain vähän, ovat kovin heikoilla tässä yhteiskunnassa. Teini-iässä kavereiden luona yökylässä tulee nähtyä aivan kotoa poikkevia tapoja käyttää alkoholia, kaupungilla, sosiaalisessa mediassa ja ylipäänsä, uutisissa, televisiossa, mainoksissa…. Kuinka vähemmistöön kuuluvat perheet pystyvät lopulta tekemään paljoakaan? Itse pelkään juuri tätä, jos joskus lapsia saan. Että oma esimerkki ja kasvatus ei enää teini-iän tunnemyrskyjen painaessa päälle, riitä. Kun koko Suomi antaa esimerkkiä, että festareilla on ok vetää pullo jaloviinaa, oksentaa lavan eteen, sammua pusikkoon ja herätä järkyttävässä krapulassa, vaatteet oksennuksessa ja joku vielä kaupanpäälle on luultavasti vähintään meikannut pärstäsi.

Kun viikonloppuisin terassilla, satamassa, ei oteta vain sitä paria, vaan örvelletään, kokoonnutaan sillä juopporevohkalla sen puun alle jonne lapset näkevät leikkipuistosta, jäätelökioskilta, joka paikasta alueella ollessaan. Siellä sitten isot ihmiset juovat, huutavat rivouksia ohikulkijoille, mesoavat, kiroavat, tappelevat, sammuvat housut puolitangossa puskaan jne. Jatkavat tätä syksyyn asti kunnes tulee liian kylmä olla ihmisten katseiden alla ja ryömivät kaverin luo pitämään juoppoluolaa taas seuraavaan kevääseen asti.

Tai ne suurimmat alkoholi ongelmaiset, työssäkäyvät ihmiset. Jotka perjantaina töiden loputtua hakevat ruokaa viikonlopuksi, lapsille filmi pyörimään ja kyllä nyt ihan rentoutumisen nimissä menee kaljalava, kirkkaita vähän ruuan päälle, pikkuisen nyt musiikkia, volyymit kaakossa ja kaatokännissä, mutta kun rentoutumisen nimissä. Ja lauantaina sama setti. Päivät ollaan ärtyneitä krapulan takia, huudetaan puolisolle, lapsille ja illalla ollaan sitten silmät sameina ja puhe sammaltaen taas tosi ”kivoja”.

Kun heitä erehtyy arvostelemaan olet itse tekopyhä, täysi paska, et tajua kuinka ei vaan pää kestä jos ei voi juoda, sinullahan se alkoholi ongelma on kun puutut muiden juomiseen, eihän ne lapset nyt tuossa iässä vielä tajua… Tekosyitä on yhtä paljon kuin alkoholisteja.

Kyllä minä väitän, että se on päässä se vika mikä joka viikonloppu alkoholia vaatii. Itsekurin puuttuessa turvaudutaan pulloon kun ei ole uskallusta kohdata omaa sisintä, kohdata niitä ongelmia mitkä johtuvat sitten työelämästä /ihmissuhteista /rahasta, mistä tahansa. Ei ole selkärankaa eikä kanneta vastuuta, siirretään se vastuu omille ja muiden lapsille, jätetään heidät selviämään tähän yhteiskuntaan joka työntää täysin ristiriitaista tietoa. Ollaan tekopyhiä, puheissa niin paljon, aina sitä ja tätä, mutta omalla esimerkillä ei pystytä tekemään mitään, koska ei ole mitään syytä eikä halua seistä niiden suurten puheiden takana.

Silti, monikohan isä tai äiti - kysyttäessä, toivoisi, että oma lapsi ei teini-iässä käyttäisi alkoholia? Jos nyt lähtisin tekemään galluppia kaupungille, kysyisin alle 10v. lasten vanhemmilta, kumpaa he toivoisivat, raitista teini-ikäistä vai alkoholia käyttävää teini-ikäistä, väitän että lähes joka ikinen toivoo raitista teini-ikäistä, nuorta, omilla aivoilla ajattelevaa aikuista. Joka ei tarvitse alkoholia päihtyäkseen, lievittääkseen teini-iän aiheuttamaa tuskaa.
Mutta miksi he sitten antavat kotona täysin päinvastaista esimerkkiä omille lapsilleen?

Huh. Voisin jatkaa aiheesta loputtomiin, mutta tässä kaikki tänään.