Kaupunkihypetys ja omia oloja

Törmäsin eilen Pasi Toiviaisen tekstiin asumismuodoista eli tiivis asuminen vrt. väljemmin asuminen ja sen vaikutuksista päästöihin ja ilmastonmuutokseen. Meillähän yhä paukutetaan tätä politiikkaa, että kaupungeissa kun ihmiset asuvat tiiviisti ja lähellä työpaikkoja, päästöt vähenevät joten maaseutu autioksi ja sitä rataa. Ideologiaa, jota vastaan itse olen vahvasti, kuten aiemmissakin teksteissä se on jo ilmi tullut. Teksti on pitkä, mutta se ehdottomasti kannattaa lukea ajatuksella. Ydinkohtana poimin tähän teille tiivistyksenä sen, mitä poliitikot ja kaavoituksia tekevät päättäjät eivät kerro:

Nyt häly syntyi siitä, että heidän tuloksensa – vastoin yleistä käsitystä – osoittavat, että kaikkein eniten ilmastopäästöjä aiheuttavat uusien, kaikkein tiiveimmin rakennettujen alueiden asukkaat – eli juuri he, joita nykypolitiikka ilmastonsuojelun nimissä lisää halajaa. Miten ihmeessä tämäkin nyt näin menee? Mikseivät kaupunkien tiivistäminen ja entistä energiatehokkaammat asuinrakennukset tepsikään?

Siksi, että nyt laskuissa on – vihdoin – mukana asukkaiden kaikki ilmastopäästöt – ei ainoastaan liikenteestä ja asumisesta suoraan aiheutuvat. Paljastavaa on, että vaikka uusissa energiatehokkaissa kaupunkiasunnoissa suoraan asumisesta johtuvat päästöt ovat pienentyneet noin 20 prosenttia vanhoihin asuntoihin verrattuna, käytännössä kaikki muut päästöt ovatkin sitten lisääntyneet. Nämä uudet ”ekoasukkaat” syövät, shoppailevat, autoilevat, matkustelevat ja ylipäänsä käyttävät erilaisia palveluja ja huvituksia siihen tyyliin ja sillä volyymillä, että heidän hiilijalanjälkensä on toistakymmentä prosenttia suurempi kuin keillään muilla. Suurempi kuin vanhoilla kaupunkiasukkailla ja suurempi kuin millään väljemmillä alueilla.

Mutta, sitten he jatkavat, että jos laskelmissa otetaan huomioon myös erilaisten kotitalouksien luonteet – kuten perhekoot – niin erot uusien ja vanhojen rakennusten samoin kuin erilaisten alueidenkin välillä alkavat hävitä. Tällä tavalla suhteutettuna yhdyskuntarakenteen tiiviydellä ei olekaan enää oikeastaan mitään merkitystä – ei hyvässä, mutta ei pahassakaan. Ainoaksi heidän tilastollisesti merkittäväksi havainnoksi jää enää, että väljemmillä pientaloalueilla rakennusten energiansäästöön panostaminen kannattaa.

Siinäpä sitä pohdittavaa ja ruodittavaa. Helsinki tuntuu yhä pyrkivän lisäämään asuntovolyymiaan, ja kaavoittaa uusia asuinalueita jo olemassaolevien virkistysalueiden tilalle, kuten Tuomarinkartano. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se fakta, että kaikki halukkaat eivät yksinkertaisesti nyt vain mahdu sinne Helsingin ydinkeskustaan asumaan ja se on ihan ok. Vaihtuvuutta kuitenkin tulee perhekokojen muuttuessa, ja ihmisten liikkuessa kaupungeista ja maista toisiin. 

Eilen oli kolmannen kummipojan ristiäiset. Oli ihana pukeutua vartalonmyötäiseen mekkoon, koska keskivartalolle pikkuhiljaa ilmestyvä pyöreys ei haitannut yhtään, päinvastoin. Paino oli tänään neuvolassa pudonnut 0.5kg kiitos jatkuvan oksentelun ja siitä syystä nyt ollaankin tämä viikko sairauslomalla. Silti kun sylissä sai pitää sitä vajaan 2kk ikäistä pientä miestä sai taas lisämotivaatiota jaksaa tätä olotilaa, meilläkin voi syksyllä olla tuollainen minityyppi, ihan oikeasti. Tänään mennään sitten H13+0. Alla vielä pieni sivuprofiili eiliseltä, turvotusten piikkiin on helppoa laittaa tässä vaiheessa vielä vyötärön seudun muutokset, mutta kyllä se kaverikin alkaa pikkuhiljaa tilaa itselleen ottaa.