Ajatelmia raskaudesta ja kosmetiikkavinkkiä

Kävin eilen neuvolassa. Nyt kun kaikki on kunnossa ja tuleva äiti (sekä isä eritoten) uskaltaa hengittää, käynnit ovat kuukauden välein normaalin kaavan mukaan. Missään kohtaa en ole kokenut olevani kovin hysteerinen odottaja, vaikka neuvolassa on muistutettu, että jos on yhtään epävarma olo aina saa soittaa ja tulla käymään. Elämä on juuri nyt ihanaa, juuri niin täydellistä kun se voi olla. Vauva liikkuu, en tosin tiedä saisinko joka tunti tehtyä liikelaskennan jos sille linjalle lähtisin, mutta en ole kokenut tarvetta. Pienellä on oma rytmi, toisinaan ollaan rauhallisempia ja on päiviä jolloin ei malteta olla paikallaan ei sitten yhtään. Kun vauva liikkuu ahkerasti, on hypnotisoivaa jäädä seuraamaan mahan liikkumista, hyvin usein kun liikkeet näkyvät vatsan päällekin. Yksi ihme, johon tuskin kyllästyn lainkaan tämän raskauden aikana.

Kouluviikolla luokkakaveri kysyi milloin meillä on laskettuaika. Sanoin, että syyskuussa. Hän kysyi osuvasti "onko se pitkä vai lyhyt aika?". Johon vastasin, että lyhyt, nyt kun ei tarvitse oksentaa, voisin olla raskaana vaikka tupla-ajan, koska tämä on jo itsessään niin suuri ihme.
Poistelin eilen puhelimesta turhia kuvia ja törmäsin raskaustestikuviin. Yhä pääsen tämän tekstin tunnelmiin kuvat nähdessäni. Se tunne kun ensimmäistä kertaa kaikkien niiden vuosien jälkeen meillä oli konkreettisesti toivoa.

Vaikka näillä raskausviikoilla alkaa tulla pientä kremppaa sinne ja tänne, olen silti kiitollinen jokaisesta huonosti nukutusta yöstäkin. Sillä tämä on ihme, äärimmäisen suuri sellainen, ja koskaan en tiedä, saanko kokea tätä uudelleen. Jokainen päivä kun saan kantaa pientä ihmettä sisälläni on lahja.

Muistan silti ne lapsettomuuden arvet. Mietin toisinaan julkaistessani mahakuviani facebookissa, ennen lähetä napin painamista, että minunkin kaverilistallani voi olla se henkilö josta tuntuu, kuin kurkku kuroutuisi umpeen kun mahakuva pamahtaa ruudulle. Viha, suru ja raivo peittävät kaiken muun alleen ja ajatuksissa pyörii 100 ja 1 painokelvotonta asiaa. Toisinaan koen olevani itsekäs kuvia julkaistessani, tiedänhän mitä se aiheuttaa pahimmillaan. Toisinaan koen, että kaiken sen jälkeen minulla on oikeus nyt tähän, omaan onneeni. Omalla tavallaan myös mielenkiintoista oli se, että meidän hääpäivämme sattui lapsettomien lauantaille. Sille päivälle, joka on minulle monta vuotta merkinnyt vertaistukea äitienpäivän kynnyksellä, päivää jonka olemassaoloa harva tietää tai haluaa edes muistaa. Minä muistin. Ja minä sain tänä vuonna olla maailman onnellisin ihminen kyseisenä päivänä. Yhden aikakauden loppu, ympyrä sulkeutuu.

Neuvolassa puhuttiin eilen imetyksestä, lapsivuodeajasta, synnytyksestä ja kaikesta raskauteen ja tulevan vauvan syntymään liittyvästä. Viimein neuvolatäti kysyi "onko mitään mikä jännittää? Mietityttää, jotain mitä haluat kysyä, keskustella?". Ei. Minulla on kaikkeen omasta (ja neuvolan mielestä) realistinen ja hyvä asenne. En jännitä, en pelkää, en halua luoda turhia paineita. Luoja on tämänkin asian järjestänyt parhaaksi katsomallaan tavalla joten minä voin olla luottavaisin mielin - ainakin nyt.

Kosmetiikkaosiosta loppuun muutama sana. Olen aurinkorasvojen haitallisuutta ja mahdollista yhteyttä ihosyöpiin pohtinut ja lukenut, aiheesta taisin kiinnostua eritoten vuosi sitten. Nyt raskaana ei suositella edes kemiallista suojaa sisältäviä tuotteita - erittäin mielenkiintoista, jos ne eivät ole sopivia raskaana oleville, miten ne voisivat olla sopivia pienille lapsille tai aikuisille? Kaikessa "turvallisessa" kosmetiikassa toki on se miinus, että hintalappu on ihan toista kuin marketin tuotteissa. Voiko silti omalle - saati lapsen - terveydelle laittaa hintalappua?
Tutkimisen ja pohdinnan jälkeen päädyin tilaamaan meille Algamariksen aurinkorasvaa: tämän linkin takaa löytyy lisätietoja ja tuotevalikoima.
Olen herkästi palavaa sorttia, joten tilasin Sk50+ lapsille tarkoitetun aurinkorasvan. 100ml tuubi luultavasti tulee riittämään meille lähes koko kesän. Ellei sitten tule jotain poikkeuksellista hellekesää, mikä ei välttämättä olisi huono asia, ainakaan elokuusta eteenpäin.

Loppuun viime viikolla otettu kuva kasvavasta mahasta. Vau.fi:n mukaan pieni alkaa lähennellä kilon painoa ja noin 30cm mittoja nyt. Neuvolassa Sf-mitta menee keskikäyrän alapuolella ja kuulema siinä luultavasti samalla linjalla tulee loppuraskauden kasvamaan. Painoa on koko raskauden aikana tullut vain 4.4kg vaikka olen eritoten viimeisen kuukauden syönyt ja huolella, mutta voin syödä jatkossakin hyvin huoleti, joku terveellisyys sentään muistaen.

Kesä, kärpäset ja rantapallo moodi <3