Mietteitä juhannuksesta

Tämä juhannus meni vesiselvänä, ainakin omalta osaltani. Pohdin lapsuuden juhannuksia, niitä hyviä joista on jäänyt muistoja. Miten saatiin pussi sipsejä kukin ja kisailtiin siitä, että kenen pussi kestää pisimpään. Uitiin ja saunottiin mökillä koko päivä, syötiin muurinpohjalettuja. Juotiin keltaista jaffaa lasipulloista. Miten saatiin valvoa poikkeuksellisesti niin pitkään kuin jaksettiin.

Millaisen juhannuksen haluan tarjota omalle lapsille? Millaisia muistoja? Ainakin sen, että aikuiset on selviä. Lasi viiniä ruualla tai saunaolut ei mielestäni ole pahasta, mutta vähänkään humalan puolelle kääntyvä hiprakka on. Omaa lasta en aio altistaa alkoholin käytölle, en vanhempien enkä muidenkaan. Bongasin hirveän hyvän tekstin vauva2017 ryhmän kautta missä eräs äiti oli samaa asiaa pohtinut. Miten raivoraittiuden ja örvellyksen väliin ei tunnu mahtuvan kultaista keskitietä. Toisille se on ok, että lasten seurassa on "yksi selvä ja kymmenen kännissä" mutta toisinpäinkään ei välttämättä ole hyvä. Itse yhä useammin pysähdyn miettimään, miksi sitä alkoholia tarvitaan jotta päästään "juhlatunnelmaan?" Minun juhannukseni oli ihan oikea, hauska ja juhannusta muistuttava ilman alkoholiakin.

Oman lapsen - tai perheen kanssa, tavoitteena on viettää mökkijuhannuksia, vuokramökillä luultavasti koska omaa meillä ei ole. Paistaa lettuja, saunoa, grillata ja pelata lautapelejä, pihapelejä, kalastaa... Nauttia perheen kanssa vietetystä ajasta ja tehdä jotain pientä ekstraa. Kuten omassa lapsuudessa ne olivat sipsit ja limppari, joita sai vain harvoissa ja valituissa tilanteissa. Alkoholia jos aikuiset ottaa niin puhutaan annoksesta tai kahdesta. Onneksi miehen kanssa olemme tästä samalla linjalla, että lasten seurassa alkoholin käyttö suuremmissa määrin ei kuulu asiaan. Aikuisen käytös kuitenkin muuttuu jo lievässä hiprakassa, eikä lapset ymmärrä muutosta jonka alkoholi aiheuttaa. Puhumattakaan humalan puolelle kääntyvästä käytöksestä. Josta aasinsiltana törmäsin hesarin uutiseen pelistä joka näyttää millaisena alkoholistin maailma näyttäytyy lapselle. Juttu löytyy Tämän linkin takaa. Ohessa lyhyt tiivistelmä:

"Peli tuo hyvin kouriintuntuvasta esille, millaista on kun rakastavat vanhemmat muuttuvat viinan voimasta yhtäkkiä oudoiksi, paidalleen kuolaaviksi hyypiöiksi. Meidän tavoitteena oli näyttää, miten alkoholismi vaikuttaa lapsen elämään. Päähenkilön rooli on olla lastu laineilla, kuten lapsen kuuluukin olla: aikuisten vietävänä ja heidän päätösvaltansa alla”, kuvailee pelin käsikirjoittaja ja toinen tarinan kehittäjistä Juho Kuorikoski. Monella alkoholistilla oma arvostelukyky sumentuu näin kun lapset vaikka nukkuu yläkerrassa. Itsekin olen joutunut kuuntelemaan aika paljon juovuksissa puhuttuja asioita, joita ei ole lasten korville tarkoitettu”, Kuorikoski sanoo"

Tästä aiheesta kevyempään, tai painavampaan jos neuvolan puntaria on uskominen. Kolmenkympin paremmalle puolelle pyörähtivät raskausviikot, painoa on tullut onneksi yhä alle 10kg, mutta mahaa näemmä on. Itse sille sokeutuu kun sitä ylhäältä alas katsoo "eihän tuo iso ole" ja työkaverit pyöräyttelevät silmiään, kun kerron, että syyskuussa on laskettuaika. Siispä, mahakuvat kahdelta viimeisimmältä viikolta ^_^

Pallomaha on kuitenkin kyennyt lenkille jo pari kertaa - ihan oikealle kunnon lenkille! Viime viikolla käveltiin kavereiden kanssa 7km, joka tuntui hieman rankalta, mutta hitaasti ja puuskuttaen pahimpien mylläyskohtausten yli. Tänään käytiin ystävän kanssa lenkillä, kilometrejä en tullut vielä katsoneeksi, mutta aikaa meni 1.5h joten reilu 5km luultavasti käveltiin mummovauhdilla. Vaikka liitoskivut, suonenvedot ja muut pienet vaivat alkavat hidastaa tahtia entisestään, on silti yhä hyvä olo olla raskaana ja nautin. Harmittaa, etten ole enempää pitänyt "oirepäiväkirjaa" mitä on tapahtunut missäkin kohtaa raskautta, jos tämän vielä uudelleen joskus saa kokea. Sillä uskon, etten muista kyllä miltä milläkin viikolla on mikäkin tuntunut jos joskus uudelleen raskaana olen. Paitsi alun pahoinvointia tuskin hevillä unohtaa.