Synnytyksestä palautuminen

Aihe joka on tapetilla säännöllisesti mediassa. Julkkismammoja seurataan, miten äkkiä kilot on karistettu, ja pyykkilauta kunnossa. Ikäänkuin keho olisi äitiyden tai naiseuden "mittari".

Jokaiselle tulee yksilöllinen määrä kiloja ja senttejä raskauden aikana. Itse keräsin 7.5kg painoa raskauden aikana, pitkälti varmaan hyvin tiukan ruokavalion vuoksi. Liikunnalla en jaksa uskoa olleen juuri osaa tai arpaa vähäiseen painonnousuun, sillä "liikunta" käsitti kevyen 2-5km kävelylenkin aamuisin ja hikitreenejä en tainnut tehdä koko raskauden aikana - hyvä jos yhdellä kädellä laskettavan määrän.

Viikko synnytyksestä sunnuntaina painoa oli 8kg vähemmän kun ensimmäisessä neuvolassa. Kirjaimellisesti siis kilot taisivat jäädä synnärille.
Sisäelimet tuntuivat pari-kolme viikkoa olevan täysin väärillä paikoilla ja olo tuntui samalta kuin keitetyn spagetin olemus. Hitailla kävelylenkeillä alkoi lihakset vahvistua ja hitaasti myös vauhtia alkoi löytyä. Eniten ärsytti kävellä alle 5km/h keskinopeudella vaunulenkkejä. Kuitenkin ennen raskautta pyrin lenkkeilemään 6.5km/h vauhdilla, jotta treenistä on jotain hyötyäkin.

Kuvien välissä 12 viikkoa 

Lantionpohjalihakset. Asia josta puhutaan paljon ja ehdottomasti saa puhua vielä enemmän. Ne pitivät erinomaisesti raskauden aikana ja oli melkoinen järkytys huomata niiden tehneen täydellisen lakon synnytyksessä. Se tunne, kun kävelet yläkerrasta alakertaan vessaan järkyttävän pissahädän kera ja huomaat pidätyskykysi ottaneen aikaistetun joululoman, oli ratkiriemukas. Huomaa sarkasmi. Aloin tehdä Hillan ollessa noin 4vk joka ilta imetyksen yhteydessä lantionpohjalihasten treeniä ja jälkitarkastuksessa vielä jouduin voivottelemaan niiden pettämistä lenkkien yhteydessä. Tästä ei kuitenkaan mennyt kuin viikko tai kaksi, niin huomasin, että ne pitävät vähintäänkin samalla tavalla kuin ennen. Toki en ole tehnyt mitään hyppyjä, juossut tai siten rasittanut niitä vielä voimakkaasti, joten siitä pidosta en osaa sanoa. Lenkeillä, reippaillakaan, ei kuitenkaan ole enää mitään ongelmia. Joten palautumisajaksi voisin laskea 2.5kk lantionpohjan osalta. Treeni kuitenkin jatkuu hamaan hautaan asti, jotta vältytään vaivoilta jatkossakin.

Nyt kun synnytyksestä on 12 viikkoa tuntuu kuin en raskaana olisi ollutkaan saati synnyttänyt. Ensimmäinen kunnon hikilenkki (6.8km/h vauhdilla) ystävän kanssa on heitetty, enkä kuollut matkalle. Lantionpohja pitää. Kiloista ei tietoa, sillä en jaksa käydä vaa'alla kovinkaan usein. BMI luultavasti pyörii 20 tietämissä. Syödä siis pitää, että maitoa riittää. Linea negra näkyy yhä vaan ei minua häiritse. Vatsa on sellainen kuin on. Oma olo on hyvä ja se on mielestäni erittäin tärkeä "mittari" kun pohditaan palautumista.

Kuvien välissä 12 viikkoa

Ystäväni kanssa puhuimme palautumisesta, hän sanoi törmänneensä artikkeliin (en muista lähdettä joten en lähde sitä sen enempää tässä spekuloimaan) jonka mukaan keholla menee 2 vuotta toipua hormonaalisia muutoksia myöten sekä raskaudesta, että synnytyksestä. WHO.n nykyinen suositus synnytysten välille taitaa olla 2 vuotta. Joten miksi pitäisi olla "vanhoissa mitoissa", pyykkilautavatsa, kaikki kilot kadonneet ja sen näköinen kuin lasta ei olisi kantanutkaan kaksi kuukautta synnytyksestä? Ei tarvitse. 

Mielestäni on epänormaalia tavoitella "vanhaa minää" jos olet 9 kuukautta kantanut toista ihmistä sisällä ja saanut hänet vielä kehostasi ulos tavalla tai toisella. Keho muuttuu iän, raskauden, ja monien muiden muutosten myötä. Pidetään itsestämme huolta kokonaisvaltaisesti ja jätetään se turha kilojen ja senttien kyttääminen. Terveellinen ruokavalio ja elämäntavat, liikunta kokonaisvaltaisena osana arkea - mieli pysyy hyvänä, kuten myös oma jaksaminen.

Esimerkillä me näitä pieniä ihmisiä kasvatamme, emme senteillä tai kiloilla! 

(Jälkeen - kuvt on otettu aamulla joten väitän, että ennen aamupalaa, suoraan sängystä nousseena kuka tahansa saa vatsansa näyttämään timmiltä vaikka todellisuus olisi muuta!)