Tuurimartta

Tein jossain vaiheessa martta-testin jonka tulos oli "olet selkeä tuurimartta" joten Instagram-tilin nimi vaihtui tuurimartaksi vastikään. Olen päivitellyt eloa lähinnä instaan joten bloggaus on jäänyt vähemmälle.

Rakastuin, heräsin eloon, talvi tuli <3 Kaivoin jouluvalot ja jutut naftailiinista, katselen ulos ikkunasta, lunta, pakkasta, pimeys. Sisällä on lämmin, takassa/leivinuunissa/puuhellassa on tulet. Neuloosit etenee ja valmistuu, koko keho menee muumimaiseen talviuni tilaan jossa on hyvä. Tosin jätetään se nukkuminen talven yli pois, mutta niin. Rauha, seesteisyys, oma kotipesä. Rakastan, rakastan talvea. Ikävä kyllä säätiedotukset eivät ole puolellani, mutta nautin täysin rinnoin lumesta niin kauan kuin sitä on. Koirat nauttivat, kotona ei tarvitse siivota niin ahkerasti. Perjantaina meillä oli jo -11 astetta pakkasta.

Lenkkeily ja treenaus sujuu erinomaisesti. Ulkona on ihan parhaat kelit viuhtoa menemään, viime viikolla kävin kaksi reilu 9km lenkkiä ja torstaina kävimme reilun 6km lenkki. Nyt jouluun asti käyn joogassa joka tiistai ja keskiviikkoisin karvanaperon kanssa agilityssä. Nastalenkkarit on seuraavana ostoslistalla ja tilasin juuri Fitnesstukusta 4x1kg Whey-80 lisäravinnetta antamaan lisäboostia, sai tilattua 4 eri makua ja alennusta, kiitos Idajeminan alennuskoodin. Joten hintaa koko tilaukselle jäi alle 50e :) Nyt on miehekkeelle omat maut ja minulle omat. Minttusuklaa oli ensimmäinen jota ostin ja toisten en kyllä osta.

Kotona yläkerta etenee, olemme jo sisätyövaiheessa. Lakkasin ja petsasin kynnyksen ja olohuoneen pöytälevyn, alas myös vähäisellä vaivalla uutta ilmettä. Hyvällä tuurilla yläkerta valmistunee ihan 2-3 viikossa. Nyt uskallan jo väittää, että varmasti jouluksi. Veronpalautukset menevät lähes kokonaan hääsäästöihin, joten en ehkä vielä saa lukunurkkaani haaveilemaani uutta nojatuolia, mutta täytyy vahtia alennusmyyntejä ja toria. Kyllä se oikea tuoli meille tiensä löytää kun aika on oikea.

Toinen retriitti

Olin toisessa hiljaisuuden retriitissäni reilu viikko sitten. Tällä kertaa iso plussa siitä, että retriitti järjestettiin lähellä kotia, vain 15min ajomatkan päässä. Viimeksi retriitti oli suunnattu yksinomaan opiskelijoille, nyt retriitin keski-ikä olikin yli 60 tietämissä. Ei se luonnollisesti haitannut, loi omanlaisen kontrastinsa kuitenkin.

Tällä kertaa retriitti ei tarjonnut samanlaista henkistä elämystä kuin ensimmäinen. Puitteissa ei ollut varsinaisesti mitään "vikaa", silti ei Heponiemen voittanutta. Heponiemen oma, erillinen kappeli oli ehdotonta luksusta ja muistelen yhä kaiholla siellä vietettyjä hiljaisuuden rukouksia. Suurin miinus tässä retriittipaikassa oli ns. olohuoneen puuttuminen. Heponiemessä oli suurehko olohuone jossa oli nojatuoleja, pari sohvaa ja takka sekä kirjahylly. Sinne retriittiläiset kokoontuivat viettämään aikaa hiljaisuudessa, tuolta se puuttui. Muutama puutuoli oli aulassa, mutta aika ikävähkö paikka olla joten enimmäkseen yksin siellä neuloin tai luin jos siellä aikaa vietin. En vain kokenut mielekkääksi olla huoneessa yksin sillä retriitissä nautin juuri muiden läsnäolosta, ilman minkäänlaista kontaktia kuitenkaan. Lauantaina oli hetkittäin "vois jo lähteä kotiin" fiilis, osin myös siksi, että kotona oli lukuisia tehtäviä odottamassa. Sunnuntaina kuitenkin tuli tietynlainen haikeus siitä, että se loppuu jo. Luulen, että jos tämä olisi ollut ensimmäinen retriittini, se olisi ollut myös viimeinen. Onneksi on kokemus olemassa Heponiemestä ja sinne minä haluan vielä joskus uudelleen, aivan ehdottomasti.

Retriitissä heräsi ajatuksia omistamisesta. Luin Mark Rowlandsin kirjaa "Philosopher and the Wolf" joka on pitkälti kirja Markin sudesta, Breninistä, mutta myös filosofinen kirja miten Mark näkee ihmiset, ihmisten käytöksen ja maailman. Omistamiseen liittyen Mark pohti sitä millä tasolla hän Breninin omisti. Hän käy pohdintaa pidemmän kaavan mukaan, mutta lopulta ajatuksena on se, että Brenin on Markin luona myös "omasta tahdostaan". Molemminpuolisesta kunnioituksesta ja Breninin tarpeiden huomioimisesta. Pohdin myös omaa koira-isäntä suhdettani. Miksi minulla on koira? Onko se lenkkikaveri, kiva kun on "joku kotona?". Lähtökohta kuitenkin tulisi olla se, että koira nauttisi elämästään. Koiran ehdoilla, ei minun ehdoilla. Luonnollisesti sorrun "minun ehtoihin" hetkittäin, mehukkaat hajut jäävät toiseksi kun haluan lenkkeillä reippaasti. Toisena ajatuksena heräsi se miksi minulla on parisuhde? Mitä me haluamme puolisoiltamme? Läheisyyttä, turvaa, mahdollisuuden suvun jatkamiseen? Kuitenkaan ihmistä ei voi omistaa, ei puolisoa eikä lapsia. Millainen on siis hyvä suhde, joka ei perustu omistushaluun, vaan kunnioitukseen ja molemminpuoleiseen tarpeiden huomioimiseen? Siinä pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Eritoten mitä voi toiselta odottaa, vaatia, haluta? Miksi meillä on oikeus rajoittaa tai vaatia asioita toiselta, jos suhde perustuu vapaaehtoisuuteen?

Markin kirja on ollut muutoinkin äärimmäisen mielenkiintoinen. Kirjoitus siitä mitä ihmiset tekevät tunteilla ja miten me olemme negatiivisessa mielessä tunteilla mässäilijöitä osui ja upposi. Eikö joka tuutti toitota onnellisuutta? Miten sen saavuttaa, miten se on lähes perustuslaillinen oikeus? Mark kuvaa onnellisuuden tunteen olevan myös täysin turha, tunteen saalistaminen itsessään vie meiltä usein itse onnellisuuden hetken tarkoituksen. Pohdinta oli sen verran monimuotoinen, että kirjoitan siitä mieluummin kokonaan erillisen postauksen pohdintoineni, kuin tyydyn tähän pintaraapaisuun.

Ajatuksia on, herännyt kirjallisuuden, että työ(harjoittelu)kaverin myötä. Niin toiset ihmiset vain tulevat elämäämme ja herättävät meissä sen samankaltaisuuden. On ollut upeaa jakaa ajatuksia, samankaltaisia, käydä läpi kirjallisuutta ja tietoa jota on saanut ja jota voi omalla tiellään ammentaa. Tommy Hellsten on työkaverini yksi ehdoton "tienviitta" ja hän sai juuri päätökseen Tommy ja Carita Hellstenin kirjan, Lähelle On Pitkä Matka, joka kuulema kannattaa aivan ehdottomasti lukea. Hän sanoi saaneensa avaimia omaan avioliittoonsa ja sen kehittämiseen valtavasti kirjan myötä. Joten syysillta pimenevät, koulutehtävät hetkellisesti vähenevät, seuraavaksi suuntaan kirjastoon etsimään kyseistä kirjaa.

Täydellistä

Tänään on ollut sellainen päivä, millaisia koen, että päiväni voisivat ollakin. Heräsin aamulla, pirteänä. Aamukahvin jälkeen meillä oli töissä aamujumppa joka kivasti herätti heti aamusta. Työpäivän jälkeen suuntasin ostoksille.

Ensin kävin ostamassa kukkasipuleita pihalle, tulppaaneja kahta eri mallia, krookuksia ja narsisseja. Tarttui mukaani myös yksi tuija ja säkki multaa. Tämän jälkeen suuntasin Luhdan outlet myymälään, ensimmäistä vaan en takuulla viimeistä kertaa. Olin noin 50e budjetilla etsimässä itselleni syystakkia ja löysinkin Icepeakin kivan softshell takin alle 50e joten ostin vielä Luhdan pitkähihaisen teknisen urheilupaidan jollainen kaapista vielä puuttuikin. Kieltämättä hieman jouduin tuhlaamaan, Casan aivan ihania vaalean harmaa pehmeä viltti tarttui myös mukaani. Näen sen sopivan loistavasti yläkerran lukunurkkaukseeni jahka sitä pääsen joskus sisustamaan ^_^

Sisältää kassillisen mielihyvää tälle päivälle!

Uusi ihanuus

Kukkiakukkia

Kotona lenkitin koirat, laitoin pulla-, ja leipätaikinan alulle ja leivinuuniin tulet. Koirat ulos tarhaan ja multaa kupsuttelemaan. Nyt mansikka ja kukkapenkki ovat valmiit ja reunat "piirretty" joten ensi keväänä sitten reunuskiviä asentelemaan. Vaihdoin myös kahteen sisäkukkaan mullat samoilla lämmöillä.

Ensi kesää odotellessa =)

Sitten koko poppoo sisälle. Leivoin muutaman leivän ja marjahillolla täytettyjä pullia. Keitin maanantaina omenoista ja mustikoista sosetta jota jäi reilusti jääkaappiin, nyt sillekin löytyi erinomaista käyttöä.

Meidän keittiöelämää, virallinen viihdyttäjä

Siinä sitä olis, tuoretta leipää

Ja pullia jälkkäriksi

Nyt istun sohvalla, syön sosekeittoa (resepti alla!) ja tuoretta leipää. Telkkarista tulee House ja kohta suuntaan lämmittämään saunaa. Illalla olisi vielä pyykkien setviminen odottamassa, koirien iltapissatus ja tiskit. Tänään oli hyvä päivä <3

Sosekeitto myskikurpitsasta 

1 iso myskikurpista

1 pieni kesäkurpitsa (voi myös jättää pois)

1 sipuli

1 yksikyntinen valkosipuli

5-6dl kana-, tai lihalientä

Koskenlaskijaa, vuohenjuustoa tms mistä tykkää

Halkaise myskikurpitsa ja kaiva siemenet ulos. Paloittele kurpitsa 4 osaan. Puolita kesäkurpitsa. Paahda kurpitsoja uunissa noin 30-35min /200c. Pilko sipulit. 

Laita kattilaan pieni määrä voita ja freesaa sipulit pehmeäksi. Koverra myskikurpisasta hedelmäliha kattilaan ja lisää kesäkurpitsa sinne myös. Lisää noin 1dl lihalientä. Nosta kattila hellalta ja soseuta. 

Laita kattila takaisin hellalle, lisää loppu lihaliemi ja koskenlaskija. Tarkista maku, keitä sen aikaa, että juusto sulaa. Tarjoile ja nauti!

Tiistain ruoka, keittoa, polar näkkäriä ja lasi portviiniä kyytipojaksi

 Itse määrittelin nesteen määrän kurpitsan koon mukaan, isompi kurpitsa, enemmän nestettä. Viimeksi ostin noin 1.1kg kokoisen kurpitsan ja laitoin 5dl nestettä. 

Sieniä ja ajatelmia

Syksy ja ruska tulivat nopeasti. Ilmat viilenivät ja kaikki syksyksi suunnitellut pihaprojektit jäätyivät ja jäävät odottamaan ensi kesään, ja seuraavaan...seuraavaan..seuraavaan. Olen ehtinyt sienestää ahkerasti koirien kanssa ja ilman. Mustikoita löysin vielä tällä viikolla piirakkatarpeiksi ja leivoin samalla parit piirakat, sain myös vierasvaroja pakkaseen. Omenoita olen syönyt ja jalostanut minkä ehdin, osa menee luonnon kiertokulkuun ennenkuin ehdin iskeä näppini niihin. Kangassieniä löysin ensimmäistä kertaa täysin varmasti perinteisen "ehkä, tämä se ehkä on" sijaan. Myös haapasieniä on ollut runsaasti, kuten tatteja ja kanttarellejakin. Mummolle kaikki olen kantanut ja talveksi on useampi purkki säilöttyjä sieniä meille tulossa.

Leipomuksia

Aloitin myös työharjoittelun ja useampi viikko sujahtaa poissa leipätyön ääreltä. Nautin kyllä, saan tehdä töitä harjoittelupaikassa jossa työn ei ole tarkoitus tuottaa mitään, varsinkaan voittoa. Lisäksi työkaveri on mieletön persoona, samaa kaliiperia kuin minä. Kaiken kyseenalaistava, paljon ja liikaa lukeva vanhempi mies. Keskustelut ovat mieletöntä hengenravintoa ja nautin niistä suunnattomasti.

Perjantaina puhuttiin mm. mielipiteistä. Miten ihmisillä on tarve olla massan kanssa "samoilla linjoilla" ja oma mielipide muuttuu aina jonkun muun mukana. Ei seisota oman itsensä ja mielipiteiden, päätösten takana. Puolustellaan ja selitellään niitä ja ollaan kuin tuuliviirit konsanaan. Jos perustelet oman mielipiteesi joka on eriävä toisen mielipiteeseen, ei toisella ole esittää oman mielipiteensä tueksi useinkaan perusteluja. Miksi näin? Ei anneta enää minkäänlaista painoarvoa ihmisen korvien välissä olevalle maailmalle, kaikki pyörii enemmän tai vähemmän ulkonäön ja nuoruuden ihannoimisen ympärillä.

Tai uutisotsikot, Kardashianit ovat suurempi uutisotsikko kuin Syyriassa tapetut 200 sotilasta. Tosin työkaverilla oli kertoa mielenkiintoinen näkökulma tähän. Se on tarkoituksenmukaista. On mielekkäämpää (kelle, päättäville elimille, luulisin) saada ihmiset ajattelmaan ja näkemään laput silmillä, laput joiden väliin mahtuu turhat julkkikset ja joiden ulkopuolelle jää todellinen maailma, sodat, pakolaiset, valtioiden mielivaltaiset toimet, köyhyys, nälänhätä, viattomien siviileiden kuolemat. Kun ihminen ei tiedä, se ei kyseenalaista ja päättävät tahot voivat hääriä rauhassa ihmisten piittaamatta vähääkään. Kirja Kuudennen auringon aika tulee ehdottomasti seuraavana lukulistalle. Se kuulema järisyttää ihmisen peruskäsityksen maailmasta ja ihmiskunnasta uusille urille. En malta odottaa ko. lukukokemusta. Klikkaa oheista linkkiä jos haluat tietää lisää ->  Jos on kiinnostunut laajasti maailmasta – tulevaisuudesta, ympäristöongelmien ratkaisujen etsimisestä, henkisyydestä – kannattaa tarttua tähän jättiteokseen. Sitä voi lukea vaikka koko vuoden, nautinto ja älyllinen ruokahalu pysyvät pitkään yllä sitä tutkiessa
Mutta ihmiset sulkevat silmänsä. Kuten hallituksen yhä enemmän takapajulaan meidät ajavat toimet joita valmistellaan ja pannaan täytäntöön kokoajan. Saku Timosen blogia lukiessani olen ymmärtänyt miten rasistinen valtio Suomi on. Miten uskomattoman kapeakatseisia "Rajat kiinni ja Suomi Suomalaisille" vouhakkeet ovat. Medialukutaito on olematon ja asioita vääristellään lukijan haluamaan muottiin samaan tapaan kuin Isis vääristelee Koraanin lauseita omiin tarkoitusperiinsä. 

Mutta painavasta sanasta takaisin arkeen. Koulutyöt kutsuvat, talon lämmitys alkoi taas. Tänään laitoin ensimmäistä kertaa ilmalämpöpumpun päälle ja leivinuunissa on ollut tulet jo useampana iltana. Makuuhuoneen remontti etenee ja ei etene, jouluksi, siinä on tarpeeksi tavoitetta. Uskomattoman hidasta yhden mokoman huoneen remontointi, no onhan tässä ollut näitä muuttuvia tekijöitä matkalla myös. Aamujoogaa en aloittanut vielä tällä viikolla. Alaselkä kiukuttelee yhä ja joogatunnilla jouduin ottamaan normaalia varovaisemmin. Olen kuitenkin yrittänyt jaksaa punnertaa aamuisin ja keppijumppa tuli uutena myös tällä viikolla kuvoihin. Alla vielä kuva sienimetsältä, kaikkea mielenkiintoista sitä eteen tulee. Ostin myös ensimmäistä kertaa luonnonkosmetiikkaa ja pääsin vihdoin testaamaan CosmEthics appsia, vihreää valoa tälle tuotteelle!

Joogakurssilla

Niin käynnistyi kolmas vuosi joogan harrastajana. Aloitin sen poikkeuksellisesti, osallistuin Hanne Sydänmaan pitämälle joogakurssille, ensimmäiseen päivään, ohjattu 1 harjoitus. Kansalaisopiston kursseilla olen käynyt 2 viimeistä vuotta ja jatkan niitä taas 14.9 alkaen. Kolmannen joogaohjaajan opissa.

Hanne oli ihana, valovoimainen ja loistava persoona. Kävimme astangajoogan 1-sarjan asanat läpi joista minulle oli täysin tuntemattomia osa. Viime vuoden opettaja oli ehkä hieman enemmän "jumppaopettajamaisempi" ja siksi koin toisinaan, etten ehkä halua jatkaa joogaa enää kurssin loputtua. Hanne sytytti kipinän ja sai näkemään astangan uudella tavalla. Hanne painotti "kultaista neliötä", vatsan aluetta joka tukee asanoita, helpottaa hengitystä ja auttaa pidentämään kehoa asanoita tehdessä. Löysin joogan ja sen tuoman rentouden, kehon ja mielen yhteyden uudelleen ja osin täysin uudella tavalla. Tunnin jälkeen pää oli tyhjä, täysin tyhjä. Kuten Hanne sanoi, sitähän me kaipaamme, että mieli on joskus kehossa ja hiljaa. Sitä se todella oli. Hannesta voi lukea siis lisää täältä Hanne Yoga
Nyt sain tunteen, että voisin siirtyä ensi keväästä mysore-joogaajaksi ohjattujen tuntien sijaan. Nyt viimein ymmärsin mysoren ajatuksen ja mitä mysorella haetaan. Ohjattu harjoitus on kuitenkin aina "rankempi" ja toteutuu jonkun toisen ohjein vrt. mysore jossa teet omaa kehoa ja hengitystä kuunnelleen, omassa tahdissa, ohjaajan auttaessa vain tarvittaessa.

Hyvinvointivaltiota ja sienestystä

Luin aamulla HS:n sivuilta Artikkelin joka oli pitkästä aikaa aivosoluja kivasti kutkuttava. Tartuin Jarin näkemyksiin kuivuva kukka virkistävään vesisateeseen. Omat ajatukset menevät pitkälle samoja ratoja.  Itse asiassa avioliittonäkemyksiä pohtiessani olen huomannut, että avioliitot lähipiirissä joissa aviopuolisoilla on yhteinen päämäärä ja asia jonka eteen/vuoksi ponnistella, avioliitto näyttäytyy ulospäin erilaiselta kuin "tavan" avioliitot. Se näyttäytyy toimivana, kauniina, tiimityönä. Jari tekstissään nostaa mielestäni hyvin esiin asian joka tähän pohdintaan juuri liittyy.

hän sanoi hyvinvointiaatteen paljastavan, että elämme arvotyhjiössä. Hänen mukaansa Suomi on kansakuntana menettänyt ajatuksen henkisestä kehittymisestä ja pyrkimyksestä arvokkaaseen elämään. Samalla meistä on tullut onnettomia.

EHRNROOTH esitteli todisteita kansakunnan pahoinvoinnista: lisääntynyt alkoholinkulutus, rikollisuus, liikalihavuus, elintapasairaudet ja liikunnan puute, parisuhteiden katkeilu, lastensuojeluilmoitukset ja lasten huostaanotot, mielenterveyden ongelmat ja masennuslääkkeiden kulutus.

Kirjailijan mukaan hyvinvointi ilman sivistystä ja moraalia ei ole muuta kuin primitiivistä hyvää oloa. Läntinen ihminen on saavuttanut vapauden, rauhan ja aineellisen turvan, mutta samalla kulttuurin henkinen tila on taantunut pakanallisten kulttiuskontojen asteelle. Onnellisuuden tavoittelu asettuu oikeamielisyyden edelle ja voittamisen palvonta korvaa moraalisen itsetutkiskelun. Hyvinvointiaate on oire pahoinvoinnista.

Itse olen tästä täysin samaa mieltä kun kaikki tulee valmiina, ei ole halua tai tarvetta itsetutkiskeluun, siihen pohdintaan voinko hyvin, miten voisin voida paremmin. Tässä on juuri se maaginen "minä ja minun oikeudet" joka unohtaa ne minun velvollisuudet. Jos mietitään mittareitakin, yksi suurin tekijä on ostovoima, paljon meillä on rahaa kulutettavissa eri tuotteisiin ja palveluihin, paljon me ostamme? Raha, raha ja raha, kulutushysteria näyttelee suurta osaa arjessa. Iltalehti uutisoi viikoittain omista oikeuksista avioliitossa, pettämisestä, avioeroon päätymisistä, ongelmista seksin saralla... Samaan aikaan se jättää sivuun oikea uutiset, mitä maailmalla tapahtuu ja mässäilee ihmisen moraalisella rappiolla.

Ratkaisuksi kirjailija tarjoaa paluuta yksilön vapauteen ja vastuuseen. Hänen mielestään yksilön on kehityttävä itse voidakseen kehittää yhteiskuntaa. Ja kehittyminen taas ei onnistu liian helpon elämän avulla.

Yksilönvapaus ei ole synnynnäinen luonnollinen ominaisuus, vaan kehittyy vain kulttuurissa kasvatuksen ja tietoisuuden avulla, joten sen turvaaminen, vahvistaminen ja kehittäminen on mahdollista vain itsenäisen moraalisen vastuullisuuden kautta... On reilua ja oikeudenmukaista, että vapaus ja oikeudet johdonmukaisesti kytketään vastuuseen ja velvollisuuksiin. 

 Kiinnostuin ehdottomasti Jarin kirjasta jonka aion etsiä (tilata) käsiini pikimmiten. Kerrankin joku uskaltaa nostaa kissan pöydälle ja tuoda esiin sen, että minkä me koemme hyvinvointivaltiona /yhteiskuntana on juna joka kulkee ilman kuljettajaa vääjäämättä raidetta joka loppuu rotkoon. Yksilökorosteisena aikakautena olemme saaneet tutustua uusioperheisiin, tasa-arvon kohtuuttomaan korostamiseen, avioerotilastoihin, lasten lisääntyvään pahoinvointiin ja julkisten sosiaali-, ja terveysmenojen kohtuuttomaan kasvuun. Hyvinvointiako? Ei minusta. 

Joten jatkan yhä omavaraisuuden liputtamisen puolesta, sen, että me itse teemme työtä. Emme vain palkkatyötä, vaan työtä oman itsemme, perheemme, puolison, ystävien lasten eteen. Neulomme sukkia, viljelemme maata, annamme ajallista panosta talkootyölle, aikaa ja olkapään ystäville, kahviseuraa vanhuksille. Muutamme Suomen sellaiseksi maaksi, josta sotaveteraanit taistelivat ylpeinä, emme seuraa Jenkkien vetämää massaa kuin aivoton zombilauma. 

Alle kuitenkin kevennys vielä eiliseltä, kävin Fadon kanssa sienessä. 14km pyöräilyä, paljon sieniä joista kovin vähän tunnistin. Haapasieniä oli, mutta ei kuitenkaan ihan niin paljoa, että keräämään olisi kehdannut käydä. Kanttarelleja saatii kyllä muorille vietäväksi. Ja tyylitaju oli kohdallaan mustissa urheiluhousuissa, syystakissa ja kirkuvanpunaisissa turvakumisaappaissa. Uskollisella 28' tuumaisella vuosikymmeniä vanhalla pappakonkelillani edeten, kuinkas muuten :) 

Väsynyt sienestäjä

Jotain outoa kasvustoa, näyttää sammaleelta, tuntuu sieneltä 

Samaa, eri värisenä 

Saalis

Kohti talvea, syksy!

Syksy. Tuli kuten vuosi sittenkin yllättäen, lämpimät kesäpäivät muuttuivat ensin koleaksi sääksi ja sateiksi. Koivut alkavat kellastua, marjat olla poimittuna, omenat kypsyä. Ja syksyn tulo enteilee talvea kuten jo muumit oivasti opettivat.

Koen olevani taas elossa, tiedättekö, vähän eri tavalla kuin kesä-heinäkuussa. Saan alkaa hamstrata varastoihin luonnon antimia. Nuuskutella aamuisin raikasta ilmaa joka muuttuu kirpeäksi pakkasten lähetessä. Kaivaa neulepuserot ja villasukat kaapista, puikot naftaliinista ja kuluttaa aikaani sohvan nurkassa puikkojen kera. Yhä vahvemmin opin itsestäni tiettyjä puolia, ja yksi niistä on se, että ehdottomasti en ole kesä ihmisiä. Koen myös, että uudenlainen pehmeys valtaa minussa alaa, ehkä ikä pyöristää terävimpiä särmiä. Herkkyys liialliseen "raakuudella mässäilyyn" on yhä.

Operaatio kasvata myskikurpitsoja itse voi tuottaa tulosta. Muut myskikurpitsat puskevat sitkeästi lehteä vaan yksi, yksi kukkii! No kesäkurpitsasato tasapainottaa kyllä niukaksi, mahdollisesti, jäävää myskikurpitsasatoa. Nopeiden laskujen mukaan 10 taimessa on noin 5-8 kukkaa jokaisessa ja yhä ne puskevat lisää.

Myskikurpitsa, satoa odotellessa

Näitä piisaa!

Yläkerrassa tapahtuu jotain sillä sieltä kantautuva meteli on korviahuumaava. Vielä vähän sähkötöitä ja sitten pääsemme laittamaan levyjä seinään. Kittipakkelointi, maalausta, kattopaneelit ja lattia. Lasitiiliä, valehirsi, lukunurkkaus... Ennen joulua nukumme uudessa makuuhuoneessamme, ihan varmasti nukumme.

Tänään satoi vettä. Kävelimme, kastuen läpimäriksi, 3km päivälenkin ja nautin joka askeleesta. Missään ei ketään, vain usvainen sade Saimaalla, lukuisat sienet jotka urhoollisesti puskevat maasta, yksi innokas koira ja toinen joka mökötti sydämensä kyllyydestä kun häntä niin kaltoin kohtelin, vesisateeseen raahasin.

Loppuilta meillä on sujunut pitkälti näin <3

Yritä tässä nyt sitten neuloa

Meillä ei saa koirat olla sohvalla, eikun...

 Takana näkyy myös joogamatto jolle löytyy taas 14.9 alkaen käyttöä. Kolmas ohjaaja, saas nähdä joko kolmas kerta toden sanoo.