Elämäntapaintiaani

Kävin eilen illalla poimimassa vadelmanlehtiä. Törmäsin googlettamalla marjojen kuivaus ohjeita sivustoon jolla oli v. 1942 artikkeli. Siinä ohjeistettiin itse tekemään teetä vadelmanlehdistä. Koska kaikkea itse tehtyä pitää kokeilla, otin pussin ja sakset mukaan ja lähdin rämpimään lähimetsään vadelmapuskien perässä. Vadelmapuskia löytyi, jokin vieraslajike kuitenkin kasvaa käsi kädessä vadelmapuskan vieressä, en tiedä mikä, sain siis olla todella tarkkana, että poimin vain vadelmanlehtiä. Ties mikä hulluruoho se toinen kasvi voi olla? Ohje opasti poimimaan uusia, nuoria versoja. Saaliini jäi aika laihaksi, pyrin katsomaan, että keräsin pienimpiä ja vihreimpiä, nuoria lehtiä ja versoja. Niitä ei sattuneesta syystä enää hirveän paljoa näin heinäkuussa ollut. Alkukesä olisi eittämättä parasta keräysaikaa tee-se-itse- teelle. Mustikat alkavat myös kypsyä. Pohdin, onko tee turhan mautonta jos se koostuu pelkistä vadelmanlehdistä, siksi poimin kypsiä ja suuria mustikoita, ne harvat jotka olivat jo poimittavissa, vadelmanlehtien keräämisen ohessa. Marttojen sivuilta löytyi vinkki marjojen kuivaamiseen ja tänään on vuorossa operaatio kuivaa mustikat. Kuivatuista mustikoista toivottavasti saa lisää makua teehen.

Vadelmanlehdet kuivataan ohjeen mukaan seuraavalla tavalla: Levitä lehdet vuorokaudeksi lämpimään paikkaan levälleen ja anna lakastua. Lehtien lakastuttua ne pinotaan tiiviiksi kasaksi, päällekkäin ja päälle asetetaan paino. Pino laitetaan lämpimään, vedottomaan paikkaan ja annetaan olla 3-4 päivää. Lämpö ja käymisprosessi saavat aikaan teen maun ja tuoksun. Liian kauaa lehtiä ei saa pitää pinossa tai ne mätänevät ja mustuvat. Katsotaan kuinka minun käy kuivausprosessini kanssa.

Olen muutenkin pohtinut tätä tarvetta olla eräänlainen elämäntapaintiaani. Puhdasta, luonnonmukaista ruokaa. Tilasin viimein ensimmäisen erän lähellä tuotettua naudanlihaa, seuraavana tilausvuorossa on sitten lammas. Haluan tietää mistä syömäni ruoka (liha) tulee ja miten se on elänyt elämänsä. 

Olen pitkälti käsitöitä inhoava ihminen, neulominen tuli siksi viime syksynä aivan puskista, toivon, että sama neulomisinto jatkuu ensi syksynä. Voi olla että pelkkä villan kehrääminen langaksi saa hermoni pahasti jumiin, mutta ajatus olisi kiehtova, kehrätä itse villaa ja neuloa siitä sukkia – itse.

Mistä juontuu tarve tehdä asiat itse? Moni tyytyy siihen, että ruokaa saa kaupasta, joku tekee kaiken ”omasta puolesta”. Marjat saa torilta, putsattuna tai vähintään valmiiksi kerättynä. Ei tarvitse itse kuin pussittaa ja pakastaa. Minä haluan itse nähdä sen vaivan, että lähden metsään kyykkimään viikko toisensa jälkeen, ensi mustikoita, sitten sieniä ja puolukoita keräämään. En ole tähän asti käyttänyt poimuria, sormin poimittuna välttyy putsaamiselta, mutta marjasato toki jää hieman heikommaksi vrt. poimurin kanssa.

Talon suhteen kaipaan samaa, työtä. Remontointia, ehostusta. Olen ymmärtänyt tässä vuoden aikana kun olemme taloa etsineet, että en halua talon itsensä olevan työläs (remontin valmistuttua) pitää siistinä ja kunnossa. Helppohoitoiset pinnat ja materiaalit, keittiössä, lattioiden osalta ja kylpyhuoneessa. Mutta pelkkä asuminen ei riitä minulle. Haluan maata jossa voin kasvattaa ruokaa itse, kitkeä rikkaruohoja, manata puuttuvaa vapaa-aikaa koirien juostessa jaloissa ja kesän sujahtaessa hetkessä ohi, lampaita ja kanoja hoitaen, istuttaen, kitkien, hoitaen ja kastellen kasvimaata. Perunat, porkkanat, kesäkurpitsat, herneet, pavut, pinaatit… Mitä ikinä keksiikin laittaa kasvamaan.

Siinäkin meissä on miehen kanssa ero, vapaa-ajassa, kun puhutaan illoista kotona. Minä haluan tehdä kaiken valmiiksi ja vauhdilla. Ystäväni sanoi, että optimistiset ihmiset ovat myöhässä koska uskovat saavansa jäljellä olevaan aikaan mahdutettua 100 ja 1 asiaa – kuten minä. Akateeminen vartti on minun kohdallani vakiintunut käsite. Illalla minä laitoin vadelmanlehtiä kuivumaan, tyhjensin astianpesukonetta, tein sämpylätaikinaa, siivosin pöytiä – samaan aikaan. Mies aina sanoo, että minä teen monta asiaa yhtä aikaa ja kaikki jäävät vähän kesken. Eilen ei kyllä jäänyt, lehdet ovat kuivumassa keittiössä, pöydät pyyhitty, sämpylät paistoin aamulla ennen töihin lähtöä ja tiskit ovat koneessa. Sitten kun olen mielestäni saanut kaiken tarpeellisen tehtyä, pesen hampaat ja menen sänkyyn, 5min ja olen unessa.

Huikkasin hampaita pestessä miehelle, että tänäänkään et tule samaan aikaa nukkumaan, hieman ironisella äänensävyllä. ”No kun sinä huiskat taas ympäriinsä” kuului vastaus sohvalta. Kysyin, miten minun huiskimiseni sinun sohvalla istumiseen – mies ja hänen pyhä rauhoittumishetkensä television äärellä – liittyy? En saanut vastausta. Miehellä oli saunalonkero yhä kesken, minä hörpin omani siinä kaiken touhuamisen ohessa keittiössä puuhatessani. ”Joitko muka lonkeronkin?” Kuului vastakysymys sohvalta. ”Join” vastasin ja menin vällyjen väliin.

Minä en kaipaa varsinaista rauhoittumista ennen nukkumaan käymistä. Rapsuttelen kissaa viitisen minuuttia sängyssä, sitten kissa petaa itselleen paikan minun jalkopäähän, minä laitan silmät kiinni ja käyn nukkumaan. Tässä kohtaa mies vasta tekee eväsleipiä töihin, laittaa kahvinkeitintä valmiiksi, käy pesemässä hampaat, etsii vaatteet aamuksi..

Ehkä minä sitten haluan nähdä vaivaa elämäni eteen. Ehkä tämä tietynlainen elämäntapaintiaanin leikkiminen antaa jotain merkityksellisyyttä minun elämääni? 

Lisäksi yritän ehtiä treenaamaan vartaloa omaan ihannemuottiin sopivaksi, olet mitä syöt, kovin terveellisesti ei ole tullut syötyä ja se näkyy. Tuskastun ja hermostun kun en liiku omalla mittapuullani tarpeeksi, saatan 2-3 viikkoa liikkua 7-9h aktiivisesti viikossa ja sitten voi mennä 1-2 viikkoa kun liikunta jää (aktiivinen) koko viikon tasolla siihen kahteen tuntiin. Minulla on oma tapa elää elämää täysillä, ja nautin siitä juuri näin, kiireisenä, itse tehden. Toisille täysillä eläminen tarkoittaa elämää ilman sitoumuksia, puolisoa, lapsia, asuntolainaa, juhlimista, matkustelua… Minulle se on jotain aivan päinvastaista, vaan silti koen eläväni täysillä kun saan sen oman tilan jota hoitaa, vaalia ja muokata minun näköiseksi, silti, luontoa kunnioittaen. 

Televisiota kammoava introvertti?

Juteltiin ystäväni kanssa aamulla televisio-ohjelmista. Olen tainnut joskus kirjoittaa samasta aiheesta ennenkin tekstiä.

Meillä on telkkari. Minä seurasin joskus salkkareita, greyn anatomiaa ja ties mitä. Kummasti ne ohjemat ovat karsiutuneet vuosien mittaan pois, nyt seuraan Outlander sarjaa joka tulee torstaisin ykköseltä. Sarja perustuu nimittäin yhden parhaimman kirjailijan kirjoihin, joten seuraan mielenkiinnolla, kuinka lähelle kirjoja sarja on saatu tehtyä. Toistaiseksi olen tykännyt sarjasta.

Useilla on nykyään Elisa viihdettä, Netflixiä, Viaplayta ja ties mitä. Minun ensimmäinen ajatus oli, että eikö ihmisillä ole ajalleen parempaa käyttöä? Tai rahalle? Meilläkin on kaksi kertaa ollut Netflix, kun sai kuukauden ilmaiset kokeilujaksot. Silloin katsoin sieltä luontodokumentteja ja erään dokumentin joka kertoi Islamin naisten elämästä.

"Turhat" komediasarjat, saippuasarjat, ns. täyteohjelmat (Suomen kaunein tai kauhein se tai tämä) sen sijaan saavat minulta pelkkiä pyyhkeitä. Miksi ihmiset halutaan jumiuttaa sohvan nurkkaan, varsinkin kun yhä useampi tekee istumatyötä ja istumisen haittoihin valveudutaan kokoajan yhä enemmän myös ylemmillä tahoilla?
Toki, onhan helppo seurata mitä ihmiset katsovat, katsojaluvut ovat olennainen mittari ja niistä käydään epäilemättä sotaa eri kanavien kesken. Mainokset, saadaan ihmiset kuluttamaan ja ostamaan ties mitä turhia hilavitkuttimia kun mainokset ujutetaan niiden lempiohjelmien mainostauoille.

Meilläkin mies tykkää katsoa yhdessä leffaa sohvalla, viettää yhteistä aikaa. Minusta se, että kaksi ihmistä jakaa saman sohvan ja tuijottaa samaa ruutua joka on jokusen metrin päässä siitä sohvasta, on kaikkea muuta kuin yhteistä aikaa, et sinä anna aikaasi tai huomiotasi toiselle, vaan sille televisiolle.

Mies usein meillä katsoo iltaisin hetken televisiota, minä en. Tutkimukset ovat sen(kin) osoittaneet, että puhelimen/tietokoneen/television katsominen /käyttö ennen nukkumaanmenoa jättää aivot rauhattomaan tilaan ja hidastaa nukahtamista, kenties huonontaa unen laatua.

Itse olen alkanut laittaa puhelimen noin 21 maissa lentokonetilaan ja yöpöydälle, minulla ei ole tarvetta selata sitä enää ennen nukkumaanmenoa. Tietokonetta en avaa kotona edes joka päivä, toisinaan jos kirjoitan tai maksan laskuja, riittää, että istuin töissä koko päivän tietokoneella. Nimenomaan istun. Television katselua välttelen. Turhaa saastetta aivoille, katsojalukujen nostamista vain pitämällä televisiota päällä.

Itse kulutan aikani mielumin lukemalla tai pohtimalla, mitä sitten ikinä pohdinkin. Törmäsin eilen tähän linkkiin sosiaalisessa mediassa Oletko sinäkin introvertti?
Olen aina mieltänyt itseni enemmän ekstrovertiksi, mutta tajusin tekstin myötä ja akuutin 12 kohdan listan mukaan lopulta olevani ehkä enemmän introvertti mitä olen ajatellut.

Ylläolevasta tekstistä pisti silmään seuraavat kohdat:
Saan elämääni tasapainoa yksinolosta. Analysoin elämääni, tunteitani ja ajatuksiani, mutta myös ulkopuolisia havaintojani kirjoittamalla, ja tunnen tarvetta ymmärtää itseäni
Minulla on tarve jatkuvasti analysoida omaa toimintaa ja tunteita, uskon, että kaikille ajatuksille, käytösmalleille, hermostumiselle, ja eritoten muille negatiivisille tunteille löytyy ihmisestä itsestään syy kun osaa tutkia mikä on se kipupiste mihin osutaan kun tunnet negatiivista tunnetta, liittyi se sitten toisen ihmisen sanomisiin/ tekemisiin tms.

Olen laiska pitämään yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa en pysty keskustelemaan avoimesti kaikista tärkeistä asioista. Pieni piiri aidosti läheisiä ihmisiä riittää sosiaaliseksi elämäkseni, eikä minulla ole tarvetta pitää heihinkään yhteyttä joka viikko tai kuukausi
Minulla on hyvin pieni ystäväpiiri ja olen surkea soittelemaan ihmisille, inhoan soittelua. Jos joku ystäväni on soittanut, enkä ole ehtinyt vastata/kuullut puhelinta tms. en koskaan soita takaisin, saatan laittaa viestin, mitä asiaa oli, kommunikoin muutenkin viesteillä mielumin ja yhteydenpito on usein minun puolelta aika heikoissa kantimissa.

Akuutissa oli 12 kohdan listaus piirteistä jotka sopivat introverttiin tai ekstrovertti (introvertti vai ekstrovertti?)
Introvertin listauksesta minuun osui seuraavat 7 kohtaa:

1. Haluat rauhaa ja rentoutumista.
2. Pidät itsenäisestä työstä. Pystyt toimimaan pitkiäkin aikoja yksin kaipaamatta muiden seuraa.
3. Haluat analysoida ja pohtia asioita. Pyrit pitämään tunteet ja logiikan erillään.
4. Olet äärimmäisen keskittynyt. Pystyt paneutumaan tehtävään pitkäksikin aikaa ilman taukoja.
7. Viihdyt yksin. Sosiaalinen tarpeesi ei ole kovin suuri.
8. Ajattelut kuvallisesti. Sanojen visualisoiminen on sinulle helppoa.
9. Olet taitava kuuntelemaan. Keskustelussa panet merkille paitsi sen mitä sanotaan, myös sen mitä oikeasti tarkoitetaan.

On minussa ripaus ekstroverttiäkin:

1. Reagoit nopeasti- Suhtaudut aktiivisesti ympäristöösi
3. Olet tarkkaavainen, voimakkaasti läsnä hetkessä, teet valppaasti aistihavaintoja.
6. Olet verbaalinen. Osaat puhua melkein kaikeasta kaikkien kanssa spontaanisti ja luontevasti.
9. Pärjäät hyvin paineessa. Stressi saa sinut työskentelemään nopeammin laadun kärsimättä.

Itse ajattelen, että illat voisi käyttää ehdottomasti hyödyllisemmin kuin televisiota katsomalla. Voisi mennä sen oman puolison kanssa sänkyyn rauhoittumaan ennen nukahtamista, keskustella päivän tapahtumista, jakaa ajatuksia ja pohdintoja. Rauhoittua siinä ja olla läsnä toiselle. Usein ihmiset mieltävät television katselun rentouttavaksi toiminnaksi, mutta se ärsykemäärä mitä televisio syöttää aivoillemme, on kaikkea muuta kuin rentouttavaa.

Silti, jokainen tehköön televisiollaan mitä tahtoo ei se ole minulta pois jos sitä haluaa katsoa tunnin illassa tai 7 tuntia päivässä. Silti, kannustan ihmisiä pohtimaan omaa television ja median kulutusta, voisiko tehdä jotain oikeasti hyödyllisempää kuin katsoa salattuja elämiä tai istua lukemassa iltalehden sivuja mobiililaitteella? Televisio lastenvahtina aiheeseen olen ottanut aiemmin kantaa ja koen yhä kantani hyvin jyrkäksi, lapset eivät tarvitse televisiota, kehittyvät aivot saavat siitä liikaa ärsykkeitä, siksi 30min päivässä pienille lapsille on mielestäni oiva ohjenuora, yhden muumijakson verran. Ja alle kolmevuotias tuskin tarvitsee sitäkään.

Toivon voivani tarjota joskus omille lapsilleni iltaisin jotain muuta tekemistä kuin television tai muut turhat älyvempeleet. Iltasatuja, kuvakirjoja, lampaiden ja kanojen yöpuulle laitto omassa navetassa, lastenohjelmat ehkä lauantai aamuisin ja muuten jotain muuta tekemistä kuin ruutu lapsenvahtina. 

Hyvät, pahat bakteerit ja asiaa mansikoista

Poimin eilen metsämansikoita illalla. Mies katsoi minua hieman hitaasti, tuostako? Kyykistyin autotien viereen jossa oli kokonainen keko pulleita, meheviä, suuria punaisia mansikoita. Tästä, vastasin. Mutta pakokaasuja, saasteita, ne ovat ihan pölyisiä. Ensimmäiset mansikat tipahtelivat pakastusrasian pohjalle. Sitten? Esitin vastakysymyksen. Mies nojasi yhä pyörään, eihän noita voi syödä. Jaa, miksi ei voi? Ihmiset ostavat mansikoita kojuista, kuinka moni tietää missä sijaitsee se mansikkatila jolta ne mansikat on poimittu? 20 kilometrin päässä lähimmästä tiestä, mansikanpoimija desinfioi kädet joka välissä? Entisenä mansikanpoimijana voin murskata ko. harhaluulot. Monet mansikkatilat ovat teiden lähellä, kyllä ne saasteet samalla tavalla yltävät sinne. Mansikkamaalla pestiin kädet aamulla, vessassa käydessä ja tauoilla. Siinä välissä poimittiin mansikoita, näpelöitiin koreja, lehtiä, oksia, nosteltiin maahan pudonneita mansikoita.

Ihmisten bakteerikammo on saanut käsittämättömät sfäärit. Keksitään kaikenmaailman dettoleja jotta ei saada bakteereja mistään, kas kun ei ole koti ovellakin desinfiointi automaattia, kuten sairaaloissa.

Ihmisen suolisto ja elimistö kuolee ilman bakteereja, kas kun kaikki bakteerit eivät ole pahasta. Maaseudulla lapset yhä laittavat takuulla kaiken suuhun mitä löytävät, minäkin olen kuulemma tyytyväisenä pistänyt poskeeni hiekkaa, multaa, muurahaisia ja muurahaisten munia, ihan täys(järjetön)järkinen minustakin tuli .

Ihmiset vieraantuvat luonnosta. Lapsia ja vauvoja varjellaan kaikelta, ettei nyt vain koiria, kissoja, eläimiä, karvoja, pölypunkkeja… Samaan aikaan hengityselimistön sairaudet ja allergiat lisääntyvät, minä näen siinä jo maalaisjärjellä suoran yhteyden.

Maaseudulla, itsekin kasvaneena, vietettiin päivät ulkona, navetassa, heinäpellolla tai heinävintillä. Pölyä, eläinpölyä, karvoja, likaa ja elämä oli elämisen arvoista. Aamupalan jälkeen häädettiin lapset napakasti pihalle, mitään asiaa sisälle ei ollut ennen ruokakellon soimista. Ei annettu leluja, älypuhelimia, pleikkareita, tietokoneita… Käytä mielikuvitustasi. Ja sitähän lapsella on kun annetaan tilaa käyttää sitä. Mutta kun panee merkille miten vanhemmat ovat jo 2-3 vuotiaiden kanssa, joka paikkaan otetaan lelut/legot tms mukaan, ettei lapsi vain tylsisty. Mistä lähtien tylsistyminen on tappanut lapsen? Tai meteli muut kanssaolijat jos lapsi alkaa kitistä, että on tylsää? Nykyään on peliriippuvuus ja jännetuppitulehdus sormissa liian tekstailun seurauksena, vanhemmat manaa kun lapsi ei mene koskaan ulos. Ei minun lapsuudessa kysytty mitä haluan tehdä, mennä ulos vai istua sisällä, mentiin ulos kun vanhemmat niin sanoivat. Mielikuvitus sen kuin kasvoi, mitä enemmän sitä käytti. Nykyään lapsille ei edes anneta tilaisuutta käyttää mielikuvitusta, vaan vanhemmat ovat kilvan keksimässä tekemistä pienelle rusoposkelle ja valittavat kun tuo on niin vaativa ja kokoajan lahkeessa kiinni, ja mistähän se mahtaakaan sitten johtua?

Järkyttävää on myös vieraantuminen ruuasta. Jossain median julkaisemassa uutisessa oli maininta lapsesta joka järkyttyi kuultuaan maidon tulevan lehmästä. Maaseudulla lapset oppivat elämän kiertokulun ja työn teon. Eläinlapsi syntyy, parittelun seurauksena, no niin sekin oli kielletty aihe, lisääntyminen, epänormaalia ja lapsilta kiellettyä. Eläinlapsen synnyttyä se imee maitoa suoraan tissiltä, ok tämä voidaan ymmärtää, näin ihmisvauvatkin tekevät yhä. Sitten se kasvaa, joko se parittelee ja synnyttää lisää eläinlapsia tai saa napin otsaan, teurastetaan, otetaan lihat, nahat yms. talteen ja lopulta se sama eläinlapsi löytyy lautaselta. Se ei ollut vierasta. Nyt se pihvi jota iloisena popsitaan hesburgerissa tai mäkissä onkin jostain mystisestä ulko-avaruudesta pudonnut ruokalaji, eihän se nyt pieni vasikka tai lehmä ole ollut, eihän lapsi voi käsitellä tuollaista julmaa murhaamista, vaan hyvin näyttää silti ruoka maistuvan?

Lapset ymmärtävät ja kestävät asioita ihan yhtä hyvin kuin vuosikymmeniä sitten, me aikuiset vieraannumme todellisuudesta. Ruoka tulee yhä maatiloilta, maatiloilla yhä on likaa, pölyä, ihan sitä itseään – puhdasta paskaa. Ruoka on yhä teurastamalla tapetusta eläimestä joka tuskin on vanhuuteen kuollut elettyään hyvän ja pitkän elämän vapaana laitumella.

Bakteereja on aina ja tulee aina olemaan. Mitä enemmän muutumme hygieniaa vaaliksi ja bakteereja kammoaviksi, sitä enemmän tulee resistenttejä bakteereja, allergioita, sairauksia. Kaikki bakteerit eivät ole pahasta, osa on. Ihmisen kuuluu sairastaa toisinaan flunssa tai nuhakuume. Ei siltä kukaan välty lotrasi sitä käsidesiä vaikka sitten kerran tunnissa.

Lapsen vastustuskyky kasvaa kun se saa antaa sille rasitetta, ei se hiekanjyvä tai muurahainen äkkiä äidiltä tai isiltä salaa nielaistuna lasta hengiltä saa. Eläintalouksissa asuvien lasten on lisäksi tutkittu olevan terveempiä. Elimistö on tottunut erilaisiin bakteereihin ja viruksiin, sen ei tarvitse taistella ”normaaleja” bakteereja vastaan – joiden seurauksena syntyvät allergiat ja astmat.

Myös ne appelsiinimehut jotka meille tuodaan ulkomailta, ovat suurten moottoriteiden varsilla. Hyvin meille nekin maistuvat, vaan samaan aikaan tien laidasta poimitut ahomansikat ovat vähintään tappavia.

Naisten oikeuksien puolesta

Otin eilen Netflixin käyttöön koska sain ilmaisen jakson. Kokeilin sitä jo kerran enkä löytänyt tarjonnasta mitään itselle kelpaavaa. Eilen oli vähän samanlainen fiilis kun aloin sitä selata, roskaa, roskaa, roskaa....
Kunnes hiiri sattui kohtaan Honor Diaries. 9 naisaktivistia jotka ajavat naisten oikeuksia muslimiyhteisöissä/maissa. Heidän keskusteluja ja kertomuksia.
Tämän jälkeen päädyin katsomaan World Befor Her ohjelman joka kertoi Intiasta kahdesta eri näkökulmasta. Toisessa kerrottiin naisten valmistautumisesta Miss Intia kilpailuun ja kaikesta mitä se vaatii. Toisessa oli ääri-Hindu tyyppinen leiri jossa nuorille tytöille/naisille opetetaan taistelutaitoja, Hindulaisuuden puolustamista ja säilyttämistä mm. muita uskontoja vastaan, aseen käsittelyä jne. Ko. leirit on leimattu myös terroristi leireiksi ja niitä on yritetty ilmeisesti myös kieltää ohjelman mukaan.

Heräsi taas paljon ajatuksia. Yhtenä naisten ympärileikkaus. Miehet pelkäävät niin vahvasti naisen seksuaalisuutta, että se on kuihdutettava ennen kuin vahinkoja tapahtuu. Kuitenkin samat ympärileikkaajat pohjaavat sen tavalla tai toisella uskontoon, uskoon. Kuten miestenkin ympärileikkauksen joka on huomattavasti yksinkertaisempi toimepide naisten ympärileikkaukseen verrattuna. Mutta Jumala on luonut ihmisen, miehen ja naisen. Jo tästä näkökulmasta minusta on käsittämätöntä, että ihmisen silpominen luetaan uskonnon harjoittamiseksi. Jumala tuskin loi meille mitään ylimääräistä minkä ihminen voi omien "uskomusten" perusteella ottaa pois.

Pakkoavioliitot. Lasten jääminen isälle avioerossa. Naisten elämän on vain puolet miehen elämään verrattuna. Kunniamurhat.
Kaikessa paistaa läpi tavalla tai toisella, minulle, miesten epävarmuus. Minusta tulee kunniaton jos nainen jättää minut, fine henki pois siltä. Syöhän se länsimaisenkin miehen itsetuntoa kun akka ottaa ja lähtee naapurin Penan matkaan. No, toisaalta, meillä on perhesurmat yleistyneet...
Tai kommentti dokumentista: Tyttäreni katsoi poikaa liian pitkään vaikka kielsin, upotin sen happoon = henki pois. Minut hirtetään, fine, mutta kunniani on tallella.

On totta, etten länsimaisena ihmisenä voi ymmärtää millään tasolla perheen/miehen kunnian ideaa jos se sälytetään naisen harteille. Minulle, minun arvomaailmalle ja kasvatukselle on pohjautunut yksilön kunnia, jos itse mokaat, niin kunnia menee. Toisaalta kantavathan esim. monet länsimaiset alkoholistien lapset vanhempien aiheuttamaa häpeää harteilla, ehkä siinä on pieni ikkuna siihen mitä haetaan naisen kunnialla joka kohdentuu suoriltakäsin mieheen, kun kyse on mm. muslimeista.
En minä koe millään tavalla, että olisin jotenkin kunniattomampi jos mieheni mokaa, käy pettämässä minua, jättää minut. Ne ei ole minun valintoja - sen toisen, se se kunniaton paskiainen sitten on.
Mutta ehkä siinä se onkin, nainen on niin vahvasti alistetussa asemassa, miehen/isän/veljen/pojan käskyvallan alla, että naisen tehdessä jotain miehen kunniaa loukkaavaa, käskyvallan haltija ei ole pystynyt tekemään velvollisuuttaan ja pitämään naista kurissa?

Ajatuksia herätti myös se, että länsimaissa pitkälti puoliso valitaan itse. Sekä miehen, että naisen tulee näyttää hyvältä, olla koulutettu, fiksu, olla sitä ja tätä. Se on toisen valloittamista omilla kyvyillä, sen eteen täytyy nähdä vaivaa, että löytää puolison. Varsinkin jos baareista lähdetään hakemaan. Ei riitä, että olet viikko sitten käynyt suihkussa ja nämä vaatteetkin taisi olla viimeisintä huutoa -70 luvulla, kukaan ei katso sinuun kahta kertaa ainakaan positiivisessa mielessä.

Mm. pakkoavioliitoissa ajatuksia herättää se, että miesten ei tarvitse nähdä vaivaa ollakseen fiksuja, sosiaalisia, koulutettuja, hauskoja jne. naisen takia, yleisesti. He saavat naisen ja naisen on tyydyttävä siihen mitä mies on. Oli se sitten lukutaidoton 200kg possu joka lyö naistaan joka päivä, mitä väliä sillä on millainen mies on, ulkonäöllisesti tai taidoiltaan kun naisen hän saa järjestetyn avioliiton kautta kuitenkin, ei sitä tarvitse lähteä etsimään tai kyliltä hakemaan. Ja 4 naista, aina parempi. Jos yksi osoittautuu huonoksi tehköön keittiössä ruokaa, eiköhän joku niistä kolmesta ole hyvä tarpeita tyydyttämään.

Jos isä ei kasvata tyttäriään muutoin kuin pakolla, pelolla ja väkivallalla, ja tytär viekin isänsä kunnian esim. valitsemalla puolisonsa itse, pitäähän siltä henki ottaa pois. Tai vähintää piestä se pahanpäiväisesti.
Tytärhän se kelvoton on, ei suinkaan isä joka ei osaa lapsia kasvattaa, jolle ne ovat vain kauppatavara, kameleihin verrattava, jalostuskäyttöön.

Suomesa monia päihde/alkoholisti vanhempia halveksitaan, ja nuoria arvostetaan jos he onnistuvat luomaan hyvän elämän, hyvät lähtökohdat itselleen vaikka kasvatus ei kotona ole täyttänyt edes kasvatus-sanan kriteerejä.
Intiassa jos olisi samanlainen perhe, kapinoiva tytär luultavasti pääsisi ennemmin tai myöhemmin hengestään, sillä vikoja tahi ei vanhemmat ovat aina oikeassa ja tehneet kaikkensa lastensa (ja oman kunniansa eteen) vaikkeivät olisikaan. Mutta oli vika missä tahansa, että nuori päätyisi tahraamaan vanhempien kunnian, heissä se ei ainakaan ole.

Koulutettu ja menestyvä nainen nähdään islamissa suurena uhkana. Koska sillä on oma tahto ja tietoa. Jos käykin niin, ettei enää riitä mies joka on tyhmä ja sikoo kotona vaan pitäisi olla jotain enemmän? Miehet petaavat (IMO) itselleen helpointa mahdollista elämää ja peittävät omia epävarmuuksia sälyttämällä kaiken naisten harteille. Jos nainen tahtoo eron, se kyllä mahdollisesti voi sen saada mutta lapsia et kyllä saa. Joten miehen ei edes tarvitse naista roikottaa avioliitossa jos mies ei halua lapset on automaattisesti kuitenkin miehen ja aivopestävissä.
Naisten tulee käyttää huntua, koska mies ei voi hillitä itseään ja sortuu epäpuhtaisiin ajatuksiin jos nainen kulkee minkäänlainen meidän mielestä säädyllinen vaatekappale päällä, kuten paita ja housut. No niin, taas kerran, mies ei voi hillitä... Pitäisikö opetella itsehillintää? Mutta ei, ei tarvitse koska on helpompaa pakottaa kaikki naiset hunnuttautumaan. Ja sitten ne jotka raiskataan niin kyllä aina perusteluksi käy se, että jostain kohtaa vilahti pikkurillin iho tai nilkkaa. Kyllähän se nyt on perusteltu syy raiskata nainen.

En tiedä olenko ainoa joka ajattelee näin, mutta minun ajatuksissa kaikki naisen alistaminen johtuu miehen omista puutteista ja epävarmuuksista.
Jos naiset saisivat valita puolisonsa, kuinka moni mies jäisikin ilman naista? Jos naiset voisivat ottaa eron ja saisivat lapset erossa, miehen olisikin tehtävä töitä jotta nainen myös on avioliitossa tyytyväinen ja hän voi jatkaa siinä ohessa lasten kasvatusta islamististen normien mukaan. Jos nainen saisi pukeutua kuten haluaa mies joutuu opettelemaan itsehillintää ja hyväksymään sen, että naiseen ei saa koskea ilman tämän lupaa vaan ne omat halut on hallittava. Ihan itse.
Jos nainen saisi käydä kaupassa ilman saattajaa tai ylipäänsä lähteä ulos ilman saattajaa, miehen olisikin luotettava naiseensa ja uskottava, että tämä pysyy uskollisena ja siveellisenä - mutta se taas vaatii sen, että avioliitossa miehenkin on tehtävä jotain muuta kun oltava alistava auktoriteetti naiselle.
Nyt miesten ei tarvitse huomioida naisten tarpeita tai mitään muutakaan, koska miehillä on valta naisiin nähden. Koraania en suoraan ole lukenut, mutta välillisten teosten kautta olen ymmärtänyt, että se sallii avioeron naiselle jos mies ei kykene pitämään naista tyytyväisenä. Olen kyllä pohtinut, että asioita paremmin ymmärtääkseni minun tulee vielä Koraani lukea jotta saan laajempaa pohjaa pohdinnoilleni.

Mutta eiliset dokumentit herättivät ajatuksen toimia, tehdä jotain. Me tiedämme, että 5 vuotiaita tyttöjä silvotaan epäpuhtailla partaterillä, me tiedämme, että 8 vuotiaita pakotetaan avioliittoon ja harrastamaan seksiä, mihin he eivät ole fyysisesti tai henkisesti valmiita. Me tiedämme, että lapsia/nuoria myydään seksiorjiksi koska he ovat "huonoista" perheistä eikä heidän elämällä ei ole mitään arvoa. Me tiedämme, että länsimaista musliminaisia viedään "lomille" kotimaahan jossa heidän sukuelimet silvotaan/pakkoavioliitot laitetaan täytäntöön. Ja silti, me emme tee mitään. Me, joilla olisi mahdollisuus. Ei heillä itsellä ole juuri mahdollisuuksia nousta vastarintaan, meillä on. Meillä on sananvapaus, meillä on koulutusta, tuloja, keinoja (internet mm.) levittää tätä, puuttua näihin, jos ei maailmanlaajuisesti vähintään omassa kotimaassamme. Miksi me emme tee sitä?
Seuraava askel on pyrkimys vaikuttaa asioihin, jollain tavalla. Jotenkin liittyä osaksi tahoja jotka haluavat muuttaa näiden naisten ja lasten elämän. 

Ärsyttävän pitkä matkakertomus - Varsova!

Viime syksyn suunnitelmana oli Milano maaliskuussa la-ke mittaisena matkana. Työpaikanvaihto ja lomien palaminen perheen miespuoliselta jäseneltä poltti nuo haaveet, mutta minulle jäi ajatus kytemään, jotta jonnekin olisi kiva päästä. Bongasin meille järkevän hintaiset lennot Varsovaan helmikuussa, naputtelin miehen työpaikalle s-postia, että nyt tarvis järjestää yksi maanantai-vapaa miehelle  - tämän tietämättä. Asia järjestyi ja kotona naputtelin meille lentoliput ja aloitin hotellin metsästyksen, ihan sujuvasti miehen selän takana. Puhutin miehen lähtemään kanssani Helsinkiin tuttavaparimme luo yöksi 20.3. ja tarkoitus oli ajomatkalla paljastaa reissun todellinen päämäärä. No miehen (eikä suinkaan yhtään omani, krhm...) malttamattomuus asian suhteen ei riittänyt sinne asti joten mies sai vuosipäivälahjaksi hankitut lentoliput hiukan ajateltua aiemmin, vaan yllätys se oli silti :)

Lähdimme siis la 21.3 klo 9:45 aamukoneella kohti Varsovaa. Kolme päivää, ei sen suurempaa aikataulua tai ohjelmaa sovittuna, paitsi liput ostettuna etukäteen Varsovan uuteen Juutalaismuseoon (http://www.polin.pl/en) lauantaille.
Lento laskeutui ajallaan ja saatuamme matkalaukun suunnistin turisti-informaatioon ostamaan liput bussiin 175 joka liikennöi lentoasema-kaupunki väliä. Google maps näytti myös pysäkkien nimet kartalta joten olimme perillä, minkä nimisellä pysäkillä meidän tulee jäädä pois. Bussissa näkyy samaan tapaan kuin Helsingin busseissa pysäkkien nimet taululla ja ne myös kuulutetaan. Bussia odotellessa S sanoi, että mitä jos joskus pakettimatka, sellainen ettei itse tarvitse huolehtia mistään? No eihän! Kivasti osa jännitystä millä ja miten pääsee lentokentältä mahdollisimman edullisesti hotellille ;)

Päästiin perille ja oikealla pysäkilläkin pois. Matkalaukku vietiin hotelliin säilytykseen koska check in alkoi vasta klo 14. Lähdimme kävelemään pitkin Nowy Swiat katua, tarkoituksena etsiä jonkinlainen ruokapaikka. Katseltiin kahviloita, turisteja, arkkitehtuuria ja nautittiin keväisen lämpimästä säästä. Pohdinta kahville - vai jotain ruokaa ruokaa vei meidät jo vanhaan kaupunkiin asti ja päädyttiin ostamaan katukojusta zapiekankat, Puolalaista pikaruokaa, patonki jonka päällä on tomaattisosetta, usein herkkusieniä mutta me otimme sienettömät versiot, juustoa ja jotain muuta ja koko komeus grillataan nopeasti. Hinta oli 2e luokkaa ja patonki oli iso. Tässäkin oli oma ongelmansa kielimuurin kanssa, olin tarjoamassa myyjälle käteistä kun se alkoi inttää etten ole vielä maksanut patonkiani, totta en ole koska rahat on yhä kädessäni, aionko maksaa sen, kyllä aion tässä on yhä tämä raha, ja en voi syödä patonkiani ennekuin olen sen maksanut, voi piiiiiiiiip huolitko sinä tämän setelin vai et..? :D No sain maksettua, sain vaihtorahat ja sain patonkini.
Emme kiertäneet sen kummemmin vanhaa kaupunkia vielä lauantaina, se oli tarkoitus jättää sunnuntaille. Suunnattiin takaisin Nowy Swiat kadulle ja pysähdyttiin kahvilaan joka oli hiukan hintavan näköinen, mutta möttöset (meidän yleisnimitys mille tahansa makealle kakku/torttu/keski tms. jälkiruualle) olivat uskomattoman herkullisen näköisiä. Istuttiin pöytään ja päädyin hinnastoa tutkittuani ottamaan mielumin caramel mocha kahvin ja pidättäytymään möttösten syönnistä. No koska minä vastasin "do you want some cake?" kysymykseen "no" myyjä ei edes kysynyt S.ltä ja jäi S.kin ilman möttösiä :D Sanoin, että pyydä vaan, tuossa se on sinun selän takana, mutta ei, S jurputti ettei edes möttösiä saa ja kahvi oli Americano with milk - S.n mielestä ei siis kahvia nähnytkään. Kahvi ei ole kahvia jos se ei ole Juhla Mokkaa ja kylmällä maidolla tarjottuna, Varsovassa kahvi maidolla tuli aina kuuman maidon kanssa. Meidän "juon pannullisen kahvia joka päivä" -miehelle Varsova oli Espanjan ohella kauhistus, ei normaalia kahvia, ei mistään :D

Kuninkaanlinnan aukiolta

Kuninkaanlinnan aukiolta

Kuninkaanlinnan aukiolta

 Kello oli noin 14:30 kun lähdettiin kävelemään kohti Marsalkowska katua, jolta olin etukäteen katsonut, että päästään helpoiten museolle. Oikaistiin jonkun ison ja hienon puiston läpi ja käveltiin, käveltiin ja katsottiin kelloa eräällä metroasemalla, se oli noin 14:45, ok, ei se voi enää kaukana olla, jos hotellilta sinne oli 2.7km kartan mukaan ja lähdettiin kahvilalta sinne suoraan. Tässä kohtaa kiristettiin tahtia ja lähdettiin vasemmalle, ei se voi enää kaukana olla. Katsoin lipuista kadun nimen ja pysähdyttiin ensimmäiselle pysäkille katsomaan kartasta kuinka kaukana me vielä ollaan? Perkele, noin 4 kadunväliä, nyt menoksi, 10min aikaa! Opastettu kierros englanniksi alkoi siis klo 15.00 ja sitä ennen museoon mentäessä on vielä turvatarkastus. S sanoin, että ei me taideta mitenkään ehtiä, ala tulla nyt aivan varmasti ehditään! Löydetiin oikea katu, kumpi, oikea vai vasen, hetken pälyily, ok oikealle! Juostiin viimeiset metrit ja ehdittiin kuin ehdittiinkin noin 5min myöhässä paikalle, ryhmä ei ollut vielä lähtenyt liikkeelle.
Kierros kesti 2h ja oli erittäin kattava perehdytys juutalaisten historiaan. Gallerioita oli 7 vai 8 ja osassa opas antoi aikaa omatoimisesti perehtyä galleriaan tutustumiseen 5-10min ja osa mentiin suoraan oppaan selostuksella läpi. Otin joitain kuvia musosta, lähinnä holokausti galleriasta ja joitain esineitä ei saanut kuvata museossa lainkaan. Opastetun kierroksen päätteeksi olisi saanut palata vielä omatoimisesti tutkimaan näyttelyä niin halutessaan, mutta meillä kummallakin oli jalat aivan puhki ja niin tolkuttoman kova jano, että päädyttiin poistumaan suorinta tietä kohti hotellia. Sinne oli kuitenkin vielä vajaa 3km kävelymatka.

Museosta kuvattu

Museosta kuvattu

Museosta kuvattu

 Käveltiin saman puiston läpi pois mentäessä ja otin viimeisiä kuvia kun ilta alkoi hämärtää. Pysähdyttiin Nowy Swiat kadulla oluille La Cantina nimiseen ravintolaan, sillä siinä oli ulkoterassi jo auki. Otetiin puolalaista olutta joka oli hyvää ja edullista, jopa minun mielestä joka hyvin harvoin olutta juon. Iltakin oli vielä niin lämmin, että ulkona tarkeni istua eikä tuullut yhtään. Saapuessamme Varsovaan lämpötila oli +10 tietämissä. Tarjoilija vaihtoi kanssamme muutaman sanan kuultuaan mistä olemme kotoisin ja kehui Suomen kylmää ja lumista ilmastoa uskomattomaksi.
Oluiden jälkeen menimme hotelliin, hetken huilaus ja vaatteiden vaihto, syömään lähdettiin 20 maissa Aioli nimiseen ravintolaan josta olin lukenut etukäteen pelkkää hyvää netissä. Sopivasti Aioli sijaitsi ihan vieressä hotelliimme nähden.
Ja suosittu se oli. Meitä ennen oli kaksi useamman hengen porukaa odottamassa vapautuvaa pöytää, ravintola oli aivan täynnä. Kuitenkin, noin 20min odottelun jälkeen saimme pöydän eli suhteellisen nopeasti. Minä kokeilin lammasburgeria ja S söi aioli burgerin, kyytipojaksi red lageria. Itse en ollut aivan ihastunut burgeriini, pihvi oli turhan paksu minun makuun ja chiliä todellakin oli vähän turhankin reilusti. S ylisti ruokansa maasta taivaaseen ja söi kyllä osan minunkin burgerista. Otettiin jälkiruuaksi drinkit ja sitten meni sähköt. Porukka hurrasi, me katsottiin, että täällä osataan ainakin eläytyä hommaan :D No drinkit saatiin ja noin 30min päästä sähköt tuli takaisin - ja taas hurrattiin. No sähköt menivät toistamiseen melkein heti uudestaan ja taas porukka hurrasi. Sitten 22 jälkeen ne palautuivat pysyvästi, me saimme laskun ja oltiin takaisin hotellilla joskus 22.30 maissa. Väsytti ihan tolkuttomasti joten suihku ja nukkumaan.

Puistosta

Puolalaista olutta

Sunnuntaina aamulla todettiin, että kyllä, yöllä oli satanut lunta kuten säätiedotus ennusti. Tuuli oli älyttömän kylmä, mutta lähdettiin kohti vanhaa kaupunkia ja 9 vuotta vanhan opaskirjan mukaan kuninkaanlinnassa olisi sunnuntaisin vapaa pääsy, no eipä ollut. Joten tyydyttiin kiertelemään vanhaa kaupunkia ja ottamaan kuvia. Löysin myös ihanan, pienen lasiesineen paikallisilta "markkinoilta". Se oli täysin ylihinnoilteltu mutta en voinut jättää sitä sinne.

Afgaaninvinttikoira

Pöllökauteni sai myös lisäpontta, siellä oli pöllölaukkuja, lasimaalauksia, maalauksia, korvakoruja... Ja kaikki hintaan "turisteille". Joten ostamatta jäi.
Kiertelyn jälkeen käytiin kahvilla Cafe Trakt nimisessä paikassa. Paikka oli keskihintoja edullisempi, pieni ja kiva Nowy Swiat kadun varrella. Otin elämäni ensimmäisen (ja tuolla perusteella viimeisen) Irish coffeen, se kahvia ollut nähnytkään, huhhei!
Käytiin myös kolmessa eri kirkossa/katedraalissa, vaikka siellä oli messut meneillään sai sinne mennä kuitenkin. Oli upeaa nähdä paikallisten kirkkokäyttäytymistä, ikään ja sukupuoleen katsomatta kirkkoon tullessa he polvistuivat heti alttarikäytävän alussa ja tekivät ristinmerkin. Itselle tuli epäkunnioittava olo ja yritin maastoutua takaseinän viereen katsomaan ja ihmettelemään, kaikki kolme kirkkoa olivat mielettömän isoja ja upeita, pieniä yksityiskohtia, maalauksia, ikoneja...

Kirkko Nowy Swiat kadun varrella

Vanhan kaupungin laidalta

Cafe Trakt ja möttöset

  Tämän jälkeen jatkettiin kävelyä ja päädyttiin syömään puolalaista perusruokaa Zapiecek -nimiseen paikkaan jossa syötiin pierogi ruskie:ita, raviolia muistuttavia täytettyjä keitinpiiraita. S otti omansa lihalla ja kylmällä juustokastikkeella, minä omani pinaatti-juusto täytteellä ja karpalokastikkeella. Ne eivät olleet omaan makuuni kovin kummoisia, mutta S tykkäsi. Kyytipojaksi S otti winter warmer juoman vodkalla ja minä glögiä muistuttavaa mausteista viiniä joka tuli pientä fondy astiaa muistuttavassa kulhossa, jonka alla paloi kynttilä. Pieniä, kivoja erikoisuuksia. Sunnuntaina kierrettiin myös keskustan yksi harvoista kävelykaduista, chmielna-katu läpi. Siellä oli ihana puolalaista käsityötä pullollaan oleva kauppa josta löysin pöllölaukun ja pöllölompakon, lompakolle olisi hintaa tullut noin 20e ja laukulle lähemmäs 50e joten kauppaan jäivät. Jokainen toki määrittelee työlleen hinnan mutta nykyisestä valikoimastani varmaan kallein laukkuni on maksanut 30e. Lompakon olisin muuten ostanut, mutta se oli tarrakiinnityksellä, erittäin epäkäytännöllistä :I Käytiin myös yhdessä Varsovan suosituimmista kahviloista A.Blikle, möttöset oli hyviä, mutta ei kovin erikoisia. Tajuttiin, että ne hehkutetut munkit olisivat olleet tiskiltä vähän sivussa joten sunnuntailta jäi suurta suosiota saavuttaneet munkit syömättä. Uskomattoman hienoja suklaasta tehtyhä lampaita/pupuja jne oli myynnissä ko. kahvilassa.
Illalla mentiin Bollywood lounge ravintolaan, jossa sai shishan tilattua pöytään ja aikaa poltella 1.5h. Otettiin kahdelle ja makuvaihtoehtoina oli tasan omena. Drinkin oli myös edullisia ja hyviä joten aikaa saatiin reilu tunti ko. paikassa kulumaan. Siitä lähdettiin kävelemään kohti kolmen ristin aukiota Nowy Swiatin toisessa päässä, mutta emme löytäneet opaskirjan suosittelemaa Republika Latina ravintolaa joten palattiin hotellin lähistölle ja käytiin tylsästi pizzalla ja nukkumaan.

Pierogi ruskie ja mausteinen viini

Bollywood lounge ja erilainen pöytävieras

Winter warmer vodkalla

 Maanataina luovutettiin aamupalan jälkeen hotellihuone ja lähdettiin kohti keskustaa ja Zlote Tarasy-kauppakeskusta. Matkalla kuvasin jälleen upeita rakennuksia ja ihmeteltiin maailman menoa. Käytiin kiertämässä koko kauppakeskus läpi, ei juuri ollut mitenkään yllätyksellinen tai ihmeellinen, hieno toki ja paljon liikkeitä. Yksi erittäin edullinen kenkäkauppa löytyi (avokkaat ja ballerinat yht. 22e) ja S osti uudet kengät itselleen myös 21 eurolla. Ja New Yorkerissa kävin shoppailemassa, mutta muuten juuri en mitään ostanut. Hintataso oli melkein suomen tasoa, mutta se oli aika odotettavissa kun kauppakeskus oli kuitenkin todella uusi ja aivan keskustassa. Ensimmäisen Hard Rock Cafe paitani löysin, viimeinen s-koon kappale 30 zlotya eli noin 8e, se kauppa kannatti! Käytiin myös alimmassa kerroksessa A.Bliklen kojulta ostamassa munkit, mutta hyvin pitkälle ne maistuivat samalta kuin berliininmunkit joten eivät meiltä suurempaa hehkutusta saaneet, mutta hyviä toki olivat.

Keskustaa

Keskustaa

Zlote Tarasy sisältä

Tiede-, ja kulttuuripalatsi

 Käveltiin vielä Chmielna -kadun kautta ravintola Aioliin syömään toistamiseen, nyt tilasin pulled pork sandwichin ja S otti aioli burgerin tuplana. Tällä kertaa ruoka oli tajuttoman hyvää ja ähkystä huolimatta otin vielä jälkiruuaksi jotain suklaa moussen tyylistä missä oli pohjalla kirsikkahyytelöä, aivan älyttömän hyvää. Sen jälkeen noudettiin laukku hotellilta ja lähdettiin kohti lentokenttää samalla 175 bussilla jolla tultiin, liputkin onnistuttiin ostamaan kadun kulmasta automaatista.

Oma yhteenvetoni Varsovasta:
- hintataso on luokkaa turisti - aika monessa paikassa joten se kannattaa pitää mielessä esim. kahvilaa /ruokapaikkaa valitessa
- vessat, kamalia, huhhei. Naisten wc:t oli joka paikassa (hotellia lukuunottamatta) todella törkyisiä, ilmeisesti tapana on kuten suomessakin olen havainnut, seistä pöntön reunalla ja kusta siten. (S:n huomautus, miesten vessat ok!)
- Nowy Swiat kadun varrella on paljon nähtävää ja ihmeteltävää
- Zlote Tarasy kauppakeskus on nähtävä ja koettava ja jos on isompi matkakassa mukana, ostettavaa löytyy takuulla
- Hotelli Gromada Warsaw Centrum jossa yövyimme, oli mukava, isot huoneet, hyvä ilmanvaihto, aamupala surkea, en suosittele, mielumin kävisi jossain kahvilassa aamupalalla
- 175 bussilla pääsee kätevästi kentälle ja pois ja liput maksaa 4,4 zlotya eli todella edullisia, matka-aika noin 20-30min ruuhkasta riippuen

Taskuvarkaita ei tarvinnut pelätä, tupakkaa pummivia riitti S.n ympärillä, itse en onneksi tupakoi. Siistiä oli ja ihmisiä paljon. Muutamat huutelevat nuoret poikajoukot tavattiin su iltana, mutta opaskirjassa varoiteltiin, että kaupunki on rauhallinen poislukien jalkapallosta innostuneet nuoret humalaiset miehet, ja su oli kuin olikin jalkapallo-ottelu.
Kaupunki jossa kyllä kannattaa ehdottomasti käydä ainakin pidennetty viikonloppu viettämässä. Kesällä uskon kaupungin olevan todella upea, isoja puistoja, kukkaruukkuja katujen varsilla joissa on luultavasti kesäisin on upeita istutuksia ja rakennukset ovat todella upeita ainakin ulkoapäin.

Vesijalanjälki, kasvisruokaa ja ihmisoikeuksia

Vedestä uutisoidaan usein, Suomessa on sikäli erinomainen tilanne, että meillä on puhdasta vettä lotrattavaksi asti. Toki mitkään luonnonvarat ei kestä järjetöntä kulutusta, sehän me jo tiedetään. Mutta puhdas vesi tuskin on ensimmäinen asia joka loppuu. Hiilijalanjäljen rinnalle on tullut vesijalanjälki. Siitä on uutisoitu ja itsekkin pyrin "perinteisillä" menetelmillä pienentämään veden kulutusta, sammutan aina hanan kun pesen hampaita, toisinaan jopa onnistun suihkussa sammuttamaan suihkun saippuoimisen ajaksi, harvoin tosin, koska nautin lämmöstä liikaa, saunan jälkeen lähinnä.

Viimeisin artikkeli jonka luin, koski vesijalanjälkeä ja sitä, että lihan syönti suurentaa eniten meidän vesijalanjälkeä, kuten hiilijalanjälkeäkin ainakin jos syö Brasilialaista nautaa.

Kokonaan lihasta en luovu, tai näin väitän. Olen aina tykännyt syödä lihaa, joulukinkkua, makkaroita, pihvejä grillataan kesällä, nyhtöpossua sämpylän välissä jne. Olen sianlihaa vähentänyt reilusti pohjaten sen siihen, että se voi olla osasyyllinen länsimaiden suuren sydän-, ja verisuonisairauksien määrään. (Tämän kirjoituksen perusteelta lähdin asiaa pohtimaan ja tutkimaan islam ja sianliha, ruokaopas ) Pekonia meillä syödään toisinaan viikonloppuisin mutta muuten possu keskittyy lähinnä toisinaan tehtäväksi nyhtopossuksi. Kalan määrää olen onnistunut myös lisäämään ruokavaliossamme - ja se käsittää lähinnä lohen, koska mieheni ei syö Seitä (kalapuikot jne. pakastekalat eivät siis ui pöytäämme).
Lammasta tykkäisin syödä, mutta se on todella hintavaa perus nautaan tai possuun verrattuna. Olen liittynyt myös lähiruokarinkiin, mutta tuntuu, että tuotteet ovat siellä jopa kalliimpia kuin kaupoissa vaikka tulevatkin suoraan tuottajilta ja ilman välikäsiä.

Kasvisruuistahan onnistuin pinaattilasagnen kanssa, ja olen pyrkinyt myös löytämään muita potentiaalisia kasvisruokia joita söisin. Siksi, että ruokavaliomme kasvismäärä kaipaa lisäystä ja kaipaan vaihtelua myös ruokavalioon. Tofua olen kiinalaisessa käydessäni syönyt, mutta en koskaan valmistanut itse, ennen eilistä.
Hellapoliisin sivuilta bongasin reseptin johon tulee uunipaahdettuja juureksia ja kylmäsavustettua jalotofua. Alla muokattu ohjeeni:

1 bataatti
1 paprika
½-1 kesäkurpitsaa
3 porkkanaa
kirsikkatomaatteja¨
1 punasipuli
Rypsi/oliiviöljyä
Valkosipulin kynsiä 1-3 maun mukaan
Mausteita (esim. suolaton chilimausteseos/suolaton cajunmauste /yrttisuola)
1pkt kylmäsavustettua jalotofua

Kuutioi bataatti, kesäkurpitsa ja porkkanat suupalan kokoisiksi, pirskottele päälle öljyä ja mausta haluamallasi mausteseoksella, minä laitoin suolatonta chilimaustetta ja kääntelin kasvikset tasaisesti ja uuniin 240c kiertoilmalla ja 30min. Sen jälkeen lisää joukkoon paprika pilkottuna ja kirsikkatomaatit kokoinaisena, kypsennä noin 210c vielä 15-20min.

Paista pilkottu punasipuli pannulla voissa lähes kypsäksi ja nosta kasvisten päälle uuniin vielä kypsymään. Pilko jalotofu ohuiksi viipaleiksi/paloiksi, sekoita kulhossa pilkottu tofu, viipaloidut/puristetut valkosipulinkynnet ja öljyä/sulatettua voita n. 2rkl. Paista pannulla kunnes tofu on kullanruskean väristä. Sotke tofu ja kypsät kasvikset ja syömään!

Jopa mies kehui ja santsasi vaikka peri miehiseen tapaansa oli ennakkoasenteella hyi yäk rehuja missä lihaa, mitä tää nyt on ;)

Katsoin keskiviikkona Sofi Oksasen kirjaan perustuvan elokuvan, Puhdistus. En ole kovin herkkä, yleensä hyvin kinnostunut kansanmurhista, vainoista, ihmiskaupasta jne. Mutta elokuva, oli raaka. Ehkä naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on minun akilleen kantapää, tapahtui se sitten kirjoissa tai näytettiin elokuvassa.
Pahinta tuossa on se, että Zaran kohtalo on arkipäivää yhä niin monelle naiselle, ettei siihen meidän Suomalaisten ymmärrys edes riitä. Miten toisissa maissa nainen on pelkkä seksiobjekti, arvoton, miestä varten luotu ja miehen tarpeiden tyydyttämiseksi, vailla arvoa, omaa tahtoa, yhtä mitätön kuin pölyhiukkanen joka leijailee huoneen poikki.

Sunnuntaina tulee televisiosta dokumentti "Intian tytär" jossa valotetaan raiskaajien näkemyksiä raiskauksiin. Siinä (esitietojen mukaan) mies kertoo raiskanneensa 5-v. tytön eikä kysyttäessä kadu, miksi katuisi? Se oli kerjäläistyttö, ei sen elämällä ole mitään arvoa.

Siitä aasinsiltana pohdin tänään ystäväni kanssa, että miksi tällaiset asiat eivät kiinnosta? Eikö haluta nähdän sen oman kuplan ulkopuolelle, että maailma ei ole kiva ja kaunis paikka kaikille vaan aivan helvetin raaka.
Vai eikö näistä asioista uutisoida tarpeeksi, tuoda tarpeeksi selvästi mediassa näitä esille?
Eivätkö vanhemmat enää opeta lapsia kotona olemaan kiitollisia joka ainoasta ruuasta jonka saavat, terveydestä, kodista, mahdollisuudesta opiskella?
Eikö ihmisellä itsellä ole halua ottaa selvää, laajentaa omaa näkemystä ja ymmärrystä muiden maiden ihmisten tilanteista, oikeuksista, naisten tai lasten asemasta, vankien kidutuksesta?

Minä kiitän Jumalaa rukouksissani omasta terveydestäni, miehestäni, koirista, ystävistä, työpaikasta ja kodista. Rukoilen varjelusta perheelle ja läheisilleni ja Jumalan tuomiota joka ainoalle pahantekijälle, hyväksikäyttäjälle, murhaajalle... ja varjelusta jokaiselle joka juuri nyt, missä tahansa pelkää, kuolee toisen ihmisen takia, raiskataan, kidutetaan, jätetään kuolemaan... Ja luotan, että viimeisellä Tuomiolla jokainen tulee tuomittua tekojensa mukaan.

Lehdessä oli juttu, että Iranissa oli mies sokeutettu koska sharia-lain mukaan "silmä silmästä" tuomio pantiin täytäntöön, mies oli tehnyt happohyökkäyksen jonka seurauksena uhri sokeutui ja nyt tekijältä poistettiin lääkäreiden toimesta nukutuksessa toinen silmä. Teko on tuomittu laajalti. Minä päinvastoin pidän sitä oikeutettuna. Happohyökkäys on ollut äärettömän kivulias, julma ja loppuelämäksi rampauttava teko.
Tekijän silmä poistettiin kivuttomasti nukutuksessa. Ja sillä on yhä toinen näkevä silmä. Toivon, että ko. rangaistus toimisi varoituksena muille vastaavanlaisia tekoja suunnitteleville, koska Lähi-Idässä miehet yhä luulevat voivansa tehdä mitä tahansa ilman rangaistusta Jumalan (Allahin) nimeen. Siellä kulttuuri-erot ovat niin syvällä ettei niitä voi länsimainen ihminen käsittää. Yrityksestä huolimatta, mutta jatkan yhä, yrityksiä ymmärtää erilaisia kulttuureja, näkemyksiä, ihmisiä jotka tekevät toinen toistaan julmempia rikoksia toista ihmistä vastaan.

Politiikkaa

Niin ne eduskuntavaalit taas lähenevät. Olen pyrkinyt olemaan hyvinkin aktiivinen äänestämisen suhteen, kirkkovaaleissa en käynyt äänestämässä vaikka oli tarkoitus.

Viime vaaleissa ääneni meni vasemmistoliitolle. Perustan aika pitkälle valintani vaalikoneiden pohjalta, lähden perehtymään paremmin ehdokkaiden näkemyksiin ja puolueen vaaliohjelmiin. Nyt tein ensimmäisen vaalikoneen ja puolueeksi valikoitui keskusta. Samoin mielenkiintoista oli seurata nyt minne omien vastausten perusteella sijoituin akselistolla konservatiivi-liberaali ja oikeisto-vasemmisto.

Olennaisimmat kysymykset omalla kohdalla oli ydinvoima, en missään nimessä kannata ydinvoiman lisäämistä - enkä myöskään sitä, että Fennovoima saisi rakentaa luvatun ydinvoimalansa koska Olkiluotokin on täysi fiasko. Japanin katastrofin jälkeen Saksa päätti luopua ydinvoimasta, ja mitä tekee Suomi, maantieteellisesti pieni maa? No lisää sitä, tottakai! Toki sähkö täytyy jostain saada. Mutta tuulivoimassa ilmeisesti on se ongelma, että sen perustamiskustannukset ovat erittäin kalliit. Toki tässä voisi pohjimmiltaan pidemmälle miettiä sitäkin, että omakotitalon rakentaminen täysin sähkölämmitteiseksi olisi kannattamattomampi vaihtoehto vrt. vaikka sähkö/puu /maalämpö tms. Tosin itse en koe sitäkään hyvänä, että valtio verottaa nyt maalämpöä, ja tästä syystä meidän omakotitaloon jos sellaisen ostamme/remontoimme/rakennamme, tulee puu/sähkölämmitys. Maalämpö on mielestäni hyvä idea, mutten ymmärrä miksi siitä(kin) tulee maksaa veroa valtiolle - kun omakotitalossa maksetaan kuitenkin veroa maasta, kiinteistöstä, vakuutuksista, sähköstä jne.

En myöskään kannata kuntien pakkoliitoksia (kuntien määrän vähennyksiä) enkä pakkoruotsin opiskelusta luopumista, ellei sitä korvata jollain toisella kielellä toisinsanoen, yhä olisi 2 pakollista vierasta kieltä koulujen opetussuunnitelmissa.

En myöskään kannata palkka-alea ja ehdottomasti koko Suomi tulee pitää asuttuna. En osaa sanoa, onko Eu.sta enemmän hyötyä vai haittaa Suomelle, se on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta Eu.ssa kuten monessa muussakin asiassa, on kaksi puolta. Mutta Natoon liittymistä en kannata ja toisaalta kannatan kyllä puolustusvoimien määrärahojen lisäämistä. En myöskään kannata työperäisen maahanmuuton helpottamista.

Nyt on paljon esim, siivoojien paikkoja auki johon menevät usein maahanmuuttajat, koska harva työtön haluaa siivoojaksi. Siivojien palkat ovat kuitenkin kohtalaisen hyvät, verrattuna takavuosiin, kiitos korotusten. Puhutaan lähes samasta palkkatasosta kuin kaupan myyjillä. Lisäksi mietin, että miksi työtä haluava kieltäytyy työstä? Jos oikeasti haluaa töitä, ja työkokemusta, eikö sitä kannattaisi hankkia sieltä mistä saa? Olen itse kokeillut puhelinmyyjän työtä joka oli ehkä minusta vähiten miellyttävä työpaikka, mutta siellä olin sen hetken, ennekuin siirryin siivoojaksi, sitä työtä teinkin melkein 2 vuotta. Sitä kautta olen edennyt toimistotyöhön, eri aloille ja firmoihin, työtehtäviin joissa nyt olen ja joissa viihdyn. Harva työnantaja haluaa palkata nuoria jos ei ole mitään työkokemusta, mutta miten saa työkokemusta jos ei saa ensin töitä? Ja kyllä minä uskon, että oikeasti töitä haluava niitä kyllä löytää, vaikka sitten siivoomista tai tiskaamista, mutta jos siitäkin maksetaan palkkaa niin kokemusta sekin kerryttää. Ongelmana toki on myös se, ettei nykyisellään kannata tehdä töitä, jos saa esim. ansiosidonnaista ja tarjotaan osa-aikatyötä, 300e tienaamisraja on lopulta todella minimaalinen.

Arvoista en kannata homo ja lesbopareille samoja avioliitto ja adoptio oikeuksia kuten olen jo tänne aiemminkin kirjoittanut. Sen lisäksi kouluissa tulisi olla tiukempi kuri, opettajilla pitäisi olla työrauha ja valtuudet pitää kuria oppilaille, jotta opettajilla on työrauha ja oppilailla turvallinen, rauhallinen opiskeluympäristö. En myöskään missään nimessä kannata veronkorotuksia, vaan ennemmin sosiaalietuuksien leikkauksia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä tulee erityisesti tukea, mutta meillä on eri ryhmille erilaisia etuuksia tarjolla ja ennemmin kannata niiden leikkauksia kun koko väestölle veronkorotuksia esim. ALV:n noston muodossa.

Joten vaalikoneen tulosten perusteella Keskusta on minulle läheisin puolue, sitten KD ja perussuomalaiset, vasemmistoliitto oli kaukaisin puolue. Niin ne omat ajatukset ja arvot ovat 4 vuodessa muuttuneet ihan päälaelleen. 

Ja arvokartalla olen konservatiivi oikeaistolainen.

No mutta, jatkan vaaliohjelmien tutkimista ja toivon, että saamme hallituksen joka lupausten sijaan toimii, politiikasta en voi sanoa ymmärtäväni koko kenttää, mutta tärkeintä on, että ihmiset äänestävän arvojensa mukaan ja rohkeasti. Äänestämättä jättäminen tuskin ketää auttaa. Kuten itse olen ylpeä Suna Kymäläisestä, joka on rohkeasti tarttunut mm. maakauppa kysymykseen. Itsekkään en kannata maan myymistä Venäläisille - niin kauan kun Suomalaiset eivät saa ostaa maata Venäjältä. Joten omalta osaltani kävin allekirjoittamassa kansalaisaloitteen asian puolesta.