Joulurauhaa

Ei ihan vielä meiltä löydy, ihan hirveästi ei kyllä puutu. Meillä oli perjantaina kun kotiuduin klo 22 jälkeen valmis keittiö. No tokihan joka kodista ne listat puuttuu, mutta muutoin valmis. Olohuone, jossa oli lattia, katto ja seinät, valmiit sellaiset. Niin siis ilman niitä maagisia listoja. Olohuoneessa oli myös tv-taso kera tv:n, sohva ja matto, lattialla. Eikä pölyä, roskaa, jätesäkkejä, roikkuvia johtoja... Ruokatilassa näkyi lattia - sen aiemman "koko omaisuutemme huonekaluja myöten on pinottu ruokatilaan päällekäin" sijaan.

Nyt meillä on jo verhot ja verhotangot. Jouluvaloja ja kynttilöitä sisällä. Ja jouluksi meidän kaaos siirtyy alakerran makuuhuoneeseen jonka oven voin huoleti sulkea useaksi päiväksi ja piilottaa lopun kaaoksen sinne.

Olen kiitollinen.Vaikka joulustressi verhojen, pihavalojen, kuusen, ja kaiken puuttuvan suhteen yrittää nostaa päätään, työnnän sen pois. Me saimme ne huoneet valmiiksi - siihen pisteeseen, johon halusimmekin, jouluksi. Ja se riittää. Puuhellamme ei vedä ja se on suurin huolenaihe nyt sillä haluan todella kovasti keittää jouluaattona riisipuuron aamulla tuliterällä puuhellallamme. Toistaiseksi se ei näytä mahdolliselta, mutta toivon miespuolisen asukkaan tekevän ihmeitä sille tämän ja huomisen päivän aikana. Toivon.

Seuraan kateudella Suden Hetki blogia, tänään kävin jälleen ihastelemassa ihania koiria ja sisustusta. Meillä tuo edellä mainittu miespuoleinen asukki jaksaa aina purnata kurasta, hiekasta ja siitä ulkoa kulkeutuvan lian määrästä jonka koirat sisälle kantaa. Toki, nehän kantavat. Yksi mallia hieman matalajalkaisempi paimenkoira varustettuna kolminkertaisella turkilla normaaleihin paiemenkoiriin verrattuna, lyhyeksi ajeltu ransun näköinen vinttikoira ja Suomen "talvi" eli +5 ja vesisadetta 2kk putkeen, kyllä, kuraa ja hiekkaa, risuja, varpuja, oksia kantautuu sisätiloihin 24/7 siivouspartion ja tassupyyhe armeijan ohi jotenkin kummasti.

Tämä mallia ransun näköinen koira myös ei omaa minkäänlaista katkaisinta jossa lukisi "oppiminen/tottelevaisuus" tahi "säännöt" - joten heti kun kenen tahansa silmä välttää, useimmiten työpäivien aikana eritoten, tassunjäljet ja hiekkalaatikollinen hiekkaa paljastavat neidin nukkuneen joko sohvalla tai sängyssä koko päivän. Ja kotiin tultaessa sama neiti makaa viattoman näköisenä ketarat kohti taivasta omalla pedillä autuaallisen tietämättömänä sänkyyn tai sohvalle ilmaantuneesta hiekasta. Minäkö?

Silti, on ne karvanaperot aika ihania, kuraavia, remmirähjiä ja huonot käytöstavat useimmiten omaavia, silti, ihania. Ja meidä koti, uutta, vanhaa, remontoitua ja hiivatisti remontoitavaa, ensimmäistä kertaa alkaa tuntua, että sekin on kyllä aika ihana <3

P.S. Luokkakaverini päätti perheineen ensi vuonna viettää joka viikko vuorokauden ilman somea, puhelinta ja tietokonetta. Poislukien ko. vuorokauden aikana töissä pakollinen tietokoneen ja puhelimen käyttö. Tästä inspiroituneena päädyin antamaan itselleni ja läheisilleni joululahjaksi somettoman joulun, ei facebookia tai instagramia tästä päivästä eteenpäin, ensi maanantaihin asti.

Alla kuva jota voi kotona aattona fiilistellä, verhojen ollessa suljettuna ja toivoa, että ulkona näyttäisi vesisateen sijaan tältä, houhou!