sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Yhdessä ja eka kerta

Illalla saunan jälkeen vatsanahka tuntui taas hivenen kiristävältä joten hain kaapista perusvoidetta. Sohvalle päästyäni kysyin mieheltä, haluaako hän osallistua ja rasvata mahani. Pieniä juttuja jotka kuitenkin lisäävät kasvavan mahan ja vauvan konkretiaa myös tulevalle isälle. Mies hoiti mahani rasvaamisen minun nauttiessa jalat koholla sohvalla, saunan raikkaana.

Katsoimme elokuvaa ja pidin toista kättäni kohdun tienoilla. Tunsin liikkeitä saunan jälkeen ja kokeilin, tuntuisivatko ne jo vatsanpeitteiden läpi. Hetken odottelun jälkeen tunsin ensimmäisen potkun kädelläni. Hymyilin ja tartuin miehen käteen, "kokeile". Mies piti kättään hetken vatsalla, mutta emme saaneet lisää potkuja. Koitin itse uudelleen, ja tunsin jälleen liikkeitä. Tartuin miestä uudelleen kädestä, ja pienen hetken kuluttua mies tunsin vauvamme ensimmäisen potkun. Kummallekin eka kerta joka painui mieleni sopukoihin, meidän vauvamme <3

Pääsiäinen on kirkkovuoden näkökulmasta joulun ohella tärkeimpiä tapahtumia. Koulussa puhuimme myös oman hengellisen identiteetin ja elämän toteuttamisesta opiskellessamme kirkolliseen ammattiin. Itse toteutan hengellistä elämääni seurakunnassa yhä aika vähäisellä tasolla ja vaihtelevasti. Torstaina ajatukseni oli mennä kiirastorstain messuun joka jäi. Toisaalta seurakunta jonka alueella asumme, on kohtalaisen pieni maalaisseurakunta. Toimintaa on enemmän iäkkäille ja nuorille. Viereissä seurakunnassa järjestetään ainakin tällä hetkellä eka vauva-kerhoa, jonne ovat tervetulleita raskaana olevat ja alle vuoden vanhojen vauvojen äidit vauvojen kanssa. Koen, että raskaana käyminen siellä voisi olla outoa, mutta synnytettyäni ajatuksenani on kyllä mennä vauvan kanssa tapaaman sinne muita äitejä lastensa kanssa. Kotona hengellisen elämäni toteutukseni jää lähinnä rukouksen tasolle. Koen silti hyväksi, että koulu nostaa esiin myös kysymyksen, toteutammeko omaa hengellistä elämäämme ja miten.

Kirjoittaessani tätä radiosta alkoi soida Lohtu. Suljin silmäni ja asetin käteni vatsalle, pohjaton kiitollisuus jota saan kokea siitä, että odotan täytti minut. Meitä on jo nyt siunattu niin paljolla.

Yksi pieni elämä
Suuri valo sisällä
Katson hiljaa nukkuvaa
Katson lohdunkantajaa
Sylissä ja sisällä
Pidän aina lähellä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mielipiteesi otetaan vastaan ilolla, samoin kuin positiiviset ja negatiiviset kommentit :) 14 päivää vanhemmat tekstit kiertävät sensuurin kautta.